Hyvä fiilis

Täällähän me ollaan, edelleen. Lounais-rannikolla siis kaikki hyvin. Leo on nauttinut laidunkesästä (joskin rajoitetusti), ja treenailtu on niin koulua kuin esteitäkin. Ja humputeltu siinä välissä.

Viikonloppuna meillä oli valmennukset. Leo oli perjantaina hyvä. Ei huippu, mutta hyvä. Lauantai oli vähän hassusti välipäivä, ja jo silloin poni oli jotenkin tosi reagoimaton. Tuntui että sain kantaa sitä eteenpäin. Sunnuntain valmennuksen verkassa meinasin tirauttaa itkut, kun mitään ei vaan tapahtunut. Pohje, kannus, raippa, ihan mikä vaan, ei mitään reaktiota ponilta... 

Valmentaja ei onneksi jää näissä tilanteissa toimettomaksi. Hän pyysi minua ratsastamaan käyntiä ja otti juoksutusraipan käteen. Raippa ei siis hipaissutkaan Leoa, kulki vaan ponin takaosan lähellä ja pyysi eteen. Ja kas vain kun alkoi liikettä löytyä. Muutama minuutti juoksutusraipan avustamana ja mulla oli allani poni joka teki hienosti ja tahdikkaasti avot, väistöt ja vastalaukat. Hienoa ravia pisteli menemään ja laukkakin oli varsin kelvollista. Ponit... Nyt ilmeisesti laitan mieheni kävelemään meidän vierellä joka treenin alussa juoksutusraipan kanssa...

Tänään en koittanut miten kulkee ratsain, vaan juoksutin Leon. Oikein hyvin liikkui poika narunkin päässä ja teki siirtymätreeniä hienosti keskittyen. Huomenna ponilla on ansaittu vapaa pitkähkön työputken jälkeen. Loppuviikolla varmaan otetaan taas hyppypäivä. Huomasin muuten viime viikolla kun hyppäsin että minua ei enää jännitä. Toki mennään edelleen niitä 40 cm miniesteitä, mutta jännitin aiemmin niitäkin niin ettei henki meinannut kulkea. Nyt alkaa jo tuntua siltä että voisin hiukan nostaa korkeutta. Ehkä jopa 50 senttiin :D

Vielä lisää laatua

Viikonlopun valmennukset pääsivät yllättämään, positiivisesti. Olen ollut hiukan turhan negatiivinen ja liikaa vellonut niissä hetkissä kun hommat ei suju, ja jättänyt huomioimatta ne hetket kun onnistumme. Olen nyt oikein ajatuksella vertaillut viime kevättä ja loppuvuotta/kuluvaa talvea, ja puhunut asiasta valmentajan ja tallikavereiden kanssa. 

Keväällä meidän meno oli aika tasaisen hyvää. Treenit oli enimmäkseen hyviä, poni tuntui hyvältä, ratsastus tuntui pääosin sujuvalta eikä kovin vaikealta. Syksyllä ja loppuvuonna taas on ollut paljon hankalia päiviä ja hetkiä, enkä ole tajunnut että niiden rinnalla on kuitenkin ollut myös tosi hyviä hetkiä, parempia kuin keväällä. Eli siinä missä keväällä oli tasaista menoa, nyt loppuvuodesta huippuhetket ja samalla ne ei-niin-huiput hetken erottuivat selkeämmin. 

Jo viime valmennuksissa todettiin että kun syksyn mahavaivat saatiin selätettyä niin Leon raviin on alkanut tulla ihan uudenlaista ilmavuutta ja lennokkuutta. Olen tyytynyt siihen että hyvää ravia tulee aina muutama askel ja sitten on palattu "pikkuraviin", kun "ei sillä ole vielä voimaa" ja "en minä osaa" ja mitä näitä selityksiä nyt on. Valmentaja tietysti pisti jatkamaan sitä hyvää ravia. Ravissa istuminen oli hankalaa kun kunnon ravi ja pikkuravi vaihtelivat ja Leon selkä ei joustanut kunnolla. Mutta siitä se sitten alkoi sujumaan kun sitkeästi jatkettiin ja keskityin omaan istuntaan. 

Vaikka tosiaan olen itse kokenut ettei meillä nyt viime kuukausina ole mennyt ihan superisti, niin valmentaja kehui myös että laukka oli ehkä parasta koskaan. Laukassa mun pitää vaan koko ajan ajatella takajalkoja, saada ne nopeammaksi ja "tarmokkaammaksi". Aktivoin takaosaa käyttämällä raippaa kevyesti pepun päälle ja ajattelemalla että istun itse takajalkojen päällä. Eli ajattelen koko ajan takaosaa ja sen liikettä, en niinkään etuosaa.

Kotiläksyksi saatiin se, että ensi kerralla ravin ja laukan pitää olla heti alusta niin hyviä kuin ne olivat nyt valmennuksen lopussa. Olen koittanut tehdä suunnitelmallisia treenejä mutta laatua pitää edelleen korostaa. Kun treenataan, treenataan ajatuksella, ja haetaan laadukkaita askelia. Viikonlopun jäljiltä olin kyllä todella tyytyväinen poniin. Tunsin selässä kuinka Leo koko ajan kyseli että mitäs sä seuraavaksi haluat, ja teki hienoja suorituksia kun itse keskityin ja tein parhaani. 

Hyvä tuntuma löytyi!

Huomasin etten ole ole kirjoittanut viime perjantain valmennuksesta vielä. Lähdin valmennukseen ilman mitään kummallisia odotuksia mutta sehän meni aika kivasti!

Leo oli verkassa ihan ok, eteenpäinpyrkimys on ollut paljon parempaa sen jälkeen kun maha saatiin parempaan kuntoon ja ruokinnan kautta on hieman lisätty energiamäärää. Itse valmennus oli ihan perushommia, vähän tehtiin väistöjä ja vastalaukkoja. Parasta oli että löysin tosi hyvän tuntuman, jossa Leo oli edestä pehmeä ja kevyt muttei silti tyhjä. Nyt tiedän taas mitä tunnetta metsästää itsenäisissä treeneissä.

Ravissa Leo teki tosi hyviä pätkiä joiden lisääntymiseen olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota. Valmentaja totesi että kun maha ei vaivaa niin poni saa taas raviin ilmavuutta ja joustoa. Nyt vaan pitää ratsastajan myös saada istuntaa joustoa etten jarruta Leon menoa. 

Eilen tehtiin parin kevyen päivän jälkeen mukava koulutreeni. Toivon mukaan kyttäyskausi on tällä erää ohi, koska huomasin että Leo ei kiinnittänyt takaoveen mitään huomiota. Viime viikkoina kun takaoven ohi ratsastaminen on ollut välillä aika haasteellista. Nyt poni oli superkuuliainen!

Vaikken yleensä tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska hevonen voi milloin vain sairastua tai loukkaantua tms. niin nyt katselin että meillä olisi 7 viikon treeniputki edessä. Sen jälkeen suunnitelmissa on talviloma meille molemmille. Itse lähden reissuun ja Leo saa ottaa puolitoista viikkoa rennosti. Valjasta nlainakuskit liikuttamaan ponia kevyesti sen verran kun ehtivät, ja muuten Leo saa ottaa rennosti ja tarhailla. Toivottavasti siihen asti saadaan treenata hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia.

Valkut

Edellisistä valmennuksista ei ehtinyt mennä kuin kolme viikkoa, ja siitäkin viikko meni hissutellen Leon rokotuskuumeen takia. Onneksi poni on kuitenkin ollut aika kivassa ja hyvässä vireessä vaikkei mitä ihmeellisiä ole ehditty treenailemaan. Valmennuksia edeltävällä viikolla tein yhden superhyvän treenin ja sen lisäksi hölkkäiltiin sänkkärillä yms.

Sain sekä perjantaina että lauantaina tehdä aika lailla tosissaan töitä. Leo oli kyllä reipas ja liikkui kivasti itse, mutta mutta en saanut ponia kovin helposti kunnolla avuille. Lisäksi lauantaina Leo oli sitä mieltä että hän kyllä tietää mitä täällä tehdään ja ennakoi joka ainoan tehtävän. Sain kuitenkin molempina päivinä hyviä onnistuneita pätkiä ja laukkojen kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia, hyvin pyöri molemmat. Oikea laukka on edelleen parempaa mutta vasenkaan ei ole yhtään huonoa.

Lauantaina tehtiin aika iso harppaus vaatimustason suhteen. Pitkään Kikon valmennukset olivat meille vain sitä että mentiin ympyrällä eri askellajeissa oikeaa tahtia ja muotoa hakien. Ja hyvä niin, koska noissa asioissa todellakin oli ja on työnsarkaa. Pikkuhiljaa ollaan päästy ympyrältä pois ja tekemään avoja, pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Lauantaina tulikin sitten tehtävää siihen malliin että välillä meinasin tippua kelkasta! Leokin oli hiukan että "tehdääks täällä nyt ihan oikeesti hommia?!" mutta aika kivasti me lopulta suoriuduttiin ja hyvä fiilis jäi.

Työn alla oli ensin ravisulut. Aloitettiin uralla. Oikeaan oli vaikeampaan, vasempaan helpompaan. Sama kuin avoissa. Sitten jatkettiin pituushalkaisijalla, puoleen väliin avoa toiseen suuntaan ja sitten jatkettiin toiseen suuntaan. Etuosa pysyi samalla uralla ja takaosa vain siirtyi. Ensin oli vähän hapuilua mutta aika kivasti se sitten sujui. Perjantaina kun tehtiin avoja niin helpotti ajatus, että ohjat ovat kaksi keppiä, joilla pohkeen avustamana siirrän etuosan sisälle. Hassu selostus mutta itseäni tuo mielikuva auttaa.

Jatkettiin laukka-käynti-siirtymisillä kolmikaarisella. Oi voi. Näissä hikoiltiin ihan kunnolla. Ei ollut helppoa. Aina tuli ravin kautta, tai suoraan pysähdys. Välillä jouduttiin peruuttelemaan ja ohjeet korvanapissa vaihtelivat tiuhaan tahtiin jotta vältettiin Leon ennakointi. Poni kun alkoi tekemään itse siirtymisiä niinkuin parhaaksi katsoi...

Normaalit ihmiset kuulemma onnistuvat laukka-käynti-siirtymisissä mutta mutta epäonnistuvat vastalaukka-käynti-siirtymisissä. Meillä taas toisinpäin. En taida olla normaali... Seuraavan neljän viikon kotiläksy on saada nuo laukka-käyntisiirtymiset kuntoon. Valmennuksen lopuksi mentiin vielä kolmikaarista niin että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Hyvin pysyi vaikeampikin laukka yllä.

Muutama muistiinpainettava asia, tuttuja asioita mutta kertaus on opintojen äiti jne.: hevonen ravaa ja laukkaa itse. Sitä ei tuupata, kanneta tai pusketa eteenpäin. Takapuoli pysyy laukassa satulassa. Pohje on supernopea, yhtä nopea kuin raippa. Pena-ponin Sanna kirjoitti aika samantyyppisiä muistiinpanoja erittäin hyvässä blogikirjoituksessaan, kannattaa käydä lukemassa.

Jos nyt jotain päivittäisi

Täytyy oikein kalenterista luntata mitä ollaan tehty... Viime viikolla en tiistain sänkkärikävelyn lisäksi ratsastanut kuin kaksi kertaa. Olin Tallinna Horse Showssa viikonlopun ja Leolla oli lainakuskit perjantaina ja lauantaina. Perjantain ratsastajalta tuli kyllä niin kiva viesti että oli mukavaa jatkaa vapaan viettoa: "Ratsastin Leolla kevyesti maneesissa. Oli aivan ihana :) Ulkona myrsky ja me yksin maneesissa, muutama säikähdys mutta muuten niin kiva!".

Ennen Tallinnaa kävin keskiviikkona tahimassa maneesissa. Oli sellainen "mikään ei onnistu"-päivä, joten vajaan puolen tunnin jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä pellolle keventelemään... Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten onneksi kohtalaisen hyvä koulutreeni.

Maanantaina oli vihdoin ekojen sänkkärilaukkojen aika! Leo oli rennolla tuulella eikä mitenkään kovasti revitelty. Pitkiä pätkiä laukkailtiin kyllä mutta tahti oli aika rauhallinen. 

Eilen pääsin tallille vasta illemmalla ja oltiin kahdestaan maneesissa. Leo toimi tosi kivasti. Se oli reipas mutta ei kyttäillyt mitään vaan teki täysillä töitä. Toisessa vastalaukassa oli taas hiukan ongelmaa, muutama vaihto tuli, mutta muistelin Kikon valmennuksen oppeja ja sainkin hetken päästä laukan pysymään kasassa. Tein molempiin suuntiin pätkiä avoa, sulkua ja pohkeenväistöä. Liikaa en viitsinyt jäädä hinkkaamaan kun poni toimi hyvin ja iltaruuat jo odottivat. Tänään olen vähän kahden vaiheilla jatkanko koulun parissa vai mennäänkö sänkkärille. Huomenna kävelypäivä ja perjantaina & lauantaina ollaankin taas Kikon opissa.

pakollinen korvakuva sänkkäriltä

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Perjantain valmennus ja satula-asiaa

Ratsastin Leon kevyesti keskiviikkona, jolloin Liisa kävi moikkaamassa meitä. Poni oli niin tahmea taas... Torstaina vaan käveltiin ja mietin hiukan pelonsekaisin fiiliksin mitä valmennuksesta tulee jos Leo on ihan etana. Päätin kuitenkin että nyt leuka pystyyn, apuahan sinne valmennukseen mennään saamaan.

Perjantain verkassa Leo oli ihan ok, ei parhaimmillaan muttei onneksi kovin tahmeakaan. Valmennus aloitettiin tutuilla jutuilla; niskaa pyöreämmäksi ja takapää aktiivisemmaksi. Haettiin nyt vähän eri näkökulmaa. Aiemmin olen saanut pyytää Leoa reippaasti eteen, mutta nyt valmentaja sanoi että saan antaa Leon ravata hitaammin, mutta minun pitää aktivoida takaosaa tehokkaammin. Tämä tapahtui käyttämällä raippaa ihan pepun päälle (on muuten hankalaa, vaatii harjoitusta), ja tekemällä heti perään puolipidäte jottei poni lähde kuitenkaan menemään kovempaa. 

Valmentaja myös aktivoi Leoa maasta hipsuttamalla raipalla pepun päälle. Ensin Leo oli vähän lentoon lähdössä enkä saanut puolipidätteitä kunnolla läpi. Mutta kun vähän ryhdistäydyi niin poni liikkui tosi hienosti. Oli meinaan takapää aktiivinen ja alla!

Vastalaukoissa oikeaan kierrokseen (eli vasenta laukkaa) Leo pyrki jostain syystä maneesin etukulman kaarteessa aina vaihtamaan. Toisessa päässä maneesia ei vaihda koskaan. Tämän on pakko olla jotain mitä minä teen... Tai sitten syy oli se että tallikaverin koiranpentu oli maneesin etupäädyssä ja Leon piti sitä vähän vilkuilla ohimennessään, jolloin keskittyminen hajosi hiukan.

Valmentaja oli aika nopeasti tyytyväinen Leoon, ja itsestäkin se tuntui hyvältä. Vähän oli jossain vaiheessa sellaista "en reagoi mihinkään"-fiilistä mutta loppua kohti parani koko ajan. Sain taas huomautuksen siitä että mun pitää olla pohkeen kanssa tosi nopea, en saa jäädä kiinni. Reidet sain pidettyä nyt aika rentona ja puristamatta, mutta siihen olenkin viime viikot kiinnittänyt extrahuomiota.

Leon satula täytyy kyllä tarkistaa ja sainkin satulansovittajan kanssa jo ajan sovittua. Valmentaja sanoi alkuverkkaa katsellessaan, että satula läppää vähän takaa. Samalla hän kysyi tuntuuko että olen vähän "nenilläni" selässä, ja kyllähän se on hiukan silti tuntunut viime aikoina. Satula saattaa ehkä kaivata toppausta, onhan se ollut aktiivikäytössä jo vuoden verran. Tai sitten meidän iänikuinen satulavyöongelma nostaa taas päätään. On hankalaa löytää Leolle sopivaa vyötä. Nyt käytössä ollut Nortonin vyö on ollut aika hyvä, mutta enää en ole niin varma. Satula liikkuu ratsastuksen aikana hiukan eteenpäin. Johtuuko tämä toppauksista, satulan leveydestä, vyöstä vai siitä että satuloin liian taakse, se täytyy satulansovittajan kanssa selvittää.

Herra humoristi

Sitä voisi vaikka hermostua, kun on menossa valmennukseen ja poni ei anna kiinni tarhasta. Näin ei kuitenkaan lauantaina käynyt vaikka pyydystys hetken kestikin. Nauratti vaan niin älyttömästi! Jos hevosella voi olla huumorintajua, niin Leolla kyllä on. En sano että sen huumori olisi aina hyvää mutta välillä se on aika hauskaa. Karsinanaapurin omistaja mietti eilen hetken miten Leoa kuvailisi, ja sanoi sitten "Se on sellainen poni ettei se jätä ketään kylmäksi" :)

Lauantaina myöhästyin tallilta viisi minuuttia ja Avant oli jo ehditty käynnistämään päiväheinien jakoa varten. Leoallahan on tapana esittää Avantille oma tanssinsa, joskus villimpi, joskus hillitympi. Nyt esitykseen sisältyi laukkaa pukkien säestämänä, uhittelevia läheltä piti-hyökkäyksiä naapureita kohti, ja kaunista ravipohkeenväistöä aidanvierustaa seuraten. 

Ei toivoakaan että olisin saanut Leon kiinni, mutta ajattelin että kyllä se rauhoittuu kun saa heinää eteensä. Rauhoittui juu. Sain kyllä seisoa heinärenkaan vieressä kun herra poni söi. Jos liikutin vähänkin kättäni jossa riimu oli, niin poni vilkaisi minua, teki pukkikierrekäännöksen (jos nyt voitte moisen liikkeen kuvitella) ja lähti laukalla pakoon. Jos poni osaisi nauraa niin se olisi kikattanut kuin pikkulapsi!

Ehkä viitisen kertaa toistettiin tämä näytös. Sitten Leo pysähtyi parin metrin päähän turpa minua kohti ja tuijotti. Menin ponin luo ja laitoin riimun sen päähän. Tällainen Leo on. Se riehuu 5-10 minuuttia ja sitten show on ohi. No, tässä vaiheessa oltiin se kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä, mutta olipa alkuverkka jo tehtynä... 

Poni kuntoon ja kävelemään. Heti selkään noustessa tunsin että nyt on hyvä päivä. Kävelyjen jälkeen lyhyt verkka ravissa ja laukassa, jonka jälkeen olisi tehnyt mieli taputtaa ponia ja viedä se talliin. Leo vaan tuntui niin superilta ettei ole hetkeen ollut tuollaista tunnetta!

Koska meillä oli Kikko sovittuna niin en tietenkään voinut päättää alkuverkkaan. Perjantainkin valmennus meni hyvin (palaan siihen vielä erillisessä postauksessa), mutta lauantai oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Ei ole oikeastaan mitään muuta sanottavaa kuin että tuntui kuin kaikki olisi vaan tapahtunut itsestään. Istuin selässä leveä hymy naamalla ja hoin varmaan koko ajan "Hyvä Leo, hieno poni, upea!" Leo oli sataprosenttisesti kuulolla ja liikkui hienolla energialla. Energiaa riitti vielä sunnuntain hölkkäänkin. Oltiin pitkästä aikaa kentällä. Poni laukkasi kuin höyryveturi ja ratsastaja nauroi kyydissä ääneen. Leo <3

Heinäkuun valmennukset

Perjantaina ja lauantaina päästiin taas valmennukseen viiden viikon tauon jälkeen. Käyn tällä hetkellä vain Kikon valmennuksissa ja olen jättänyt ns. kotivalmentajan tunnit pois. Tämä tahti tuntuu nyt ihan hyvältä. Kuukaudessa ehtii aina hyvin treenata, sitten pari tiukkaa valmennustuntia ja taas kuukausi itsenäistä treeniä. Aiemmin tuntui että tarvitsen valmennusta tosi usein, mutta tällä hetkellä osaan ratkoa ongelmia hiukan itsekin joten toistaiseksi mennään näin.

Hain perjantaina Leon jo yhdeltä laitumelta sisään viileään talliin jotta se jaksaisi valmennuksen paremmin. Oli varmaan ihan viisas valinta koska päivä oli tosi kuuma. Valmennuksessa Leo oli ihan super! Ihan alussa se ei oikein antanut kunnolla periksi niskastaan mutta myötäsi sitten nopeasti. Poni sai kehuja ulkomuodostaan, massaa on nyt sopivasti ja vaikka mahakin on ehkä vähän kasvanut niin suurimmaksi osaksi kyseessä on lihasmassa. Saman totesi muuten Leon hierojakin, ja sanoi että selän puolierot ovat vihdoin tasoittuneet eli niitä ei enää ole. 

Perjantaina keskityttiin aika paljon istuntaani. Reisi tuppaa edelleen puristamaan, ja pohje ei ole kunnolla kiinni. Sain kehotuksen ajatella reiden alaosaa irti ja rennoksi, ja pohjetta lähemmäs hevosta ja pois heilumasta. Tämä pitää nyt muistaa jatkossakin. Asettamiseen haettiin ihan pientä ranneliikettä ja tämä toimikin hyvin. Sain myös kehotuksen pitää hieman parempi tuntuma ja pitää ulko-ohja kädessä. Tuttuja asioita mutta aina niistä saa muistuttaa...

Loppuverkassa sain vielä kommenttia siitä että pitää tehdä muutakin kuin "keventää ja koittaa näyttää nätiltä" :) Myönnän kyllä täysin että minulle on taipumus lakata ratsastamasta loppuraveissa. Nyt taivuteltiin ponia oikein urakalla ja tätäkin aion ehdottomasti jatkaa. Eli loppuverkassakin ratsastetaan, ei matkusteta!

Lauantaina verkka oli huono. Oltiin kentällä ja Leo ei liikkunut mihinkään. Ponilla on ollut nyt jonkun verran noita tahmeita päiviä kun se ei liiku ja reaktio pohkeeseen, kannukseen tai raippaan on korkeintaan hännänhuiskaus. Täytyy koittaa taas keksiä enemmän vaihtelua treeniin ja mahdollisesti Leo saa myös pitää pienen loman kunhan oma kakkoskesälomani alkaa. No, lauantain valmennus meni kuitenkin hyvin kun vauhtiin päästiin, joten hyvä fiilis jäi. Seuraaviin valmennuksiin onkin sitten 1,5 kuukautta joten tähän väliin mahtuu treenin lisäksi hyvin se mahdollinen lomakin. 

Valmentautumista

Viikonloppuna päästiin taas Kikon valmennuksiin. Viime kertahan meiltä jäi välistä koska Leon jalat oli piikitetty viikkoa aiemmin, mutta nyt oltiin taas mukana kahtena päivänä.

Perjantaina alku ei ollut kovin hyvä. Oltiin onneksi maneesissa, jonka pohjasta Leo tuntuu tykkäävän enemmän, mutta silti oli vähän tahmeaa. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen tms. mutta se vaan liikkui "onks pakko jos ei haluu"-tuntuisesti. Sen verran ollut lomailua että työhönpaluu-moodiin palaaminen on välillä vähän hakusessa.

Vaan juoksutusraippa valmentajan kädessä tekee ihmeitä! Saimme hyvät naurut Leon kustannuksella. Ei tarvinnut kuin ottaa raippa telineestä niin viiden metrin päässä oleva poni sai raviinsa yhtäkkiä kummasti lisää ryhtiä ja askeleeseen pituutta... Hassu Leo :)

Treeni jatkuikin sitten paremmin. Muodon kanssa sain tehdä töitä, koska tarjolla oli vähän turhan paljon virkkuukoukkua ja takaosa työskenteli hieman laiskasti. Laukassa ratsastettiin pitkällä sivulla lisäykset ja koottiin lyhyellä sivulla. Vasemmassa laukassa sain ratsastaa hiukan enemmän eteen koska Leo tuppasi laukkaamaan hiukan "suorin jaloin". Tehtiin myös vastalaukkaa, ja heti huomasi että itsenäiset vastalaukkatreenini ovat tehneet hyvää. Laukka pysyi hyvin yllä, yksi rikko tuli ja sekin oli minun vikani. 

Lauantaina Leo oli heti alusta parempi. Raviväistöt saisin ratsastaa vielä aktiivisemmaksi, niissä ravi vähän hiipuu. Tehtiin väistöjä niin että lähdettiin diagonaalille suoralla hevosella, eli ihan kuin mentäisiin normaalisti koko rata leikkaa, ja hetken päästä siirrettiin takaosa ja alettiin väistää. Tällä tavoin sain ravin pysymään aktiisempana.

Laukat meni lauantaina ihan super! Etenkin oikea laukka oli tosi hyvää mutta ei vasenkaan ollut hullumpaa. Seuraava valmennus on varmaan vasta heinäkuussa, mutta onneksi saatiin paljon treenailtavaa. Sunnuntaina vaan hölkkäilin kaikki askellajit ja eilen juoksutin ponin. Tänään Leolla alkoikin laidunkausi, saa nähdä pullistuuko poni paljon. Valmentajalta tuli jo kommentti että poni on lihonnut, mutta ei kuulemma liikaa, vielä... 

Rakkautta vain

Ollaan tallilla fiilistelty valmennusviikonlopun jäljiltä hienoja hevosiamme, ja puhuttu paljon siitä kuinka upea harrastus meillä on. Miten etuoikeutettu sitä onkaan kun on mahdollisuus pitää omaa hevosta, ja miten ei-hevosihmiset eivät varmasti voi ymmärtää millaisia fiiliksiä hevosen kanssa toimimisesta saa. Jaksan joka päivä iloita siitä että omistan Leon. Joskus tekisi mieli nipistää itseäni kun ratsastan Leolla; pakko olla unta, ei tämä mahtava poni voi olla minun! Toki tulee niitä päiviä kun tekee mieli nipistää itsensä sijaan ponia, milloin mistäkin syystä... 

Leon yskimisen ja tukkoisuuden takia ollaan tosiaan otettu vähän rauhallisemmin. Perjantain valmennuksessa tehtiin takaosakäännöksiä ja pysähdyksiä, ja vähän raviväistöjä. Laukkaa ei tehty tällä kertaa lainkaan. Pyrkimyksenä on nyt lääkekuurin ajan välttää Leon hengästymistä tai hikoamista. Takarit oli ensin vähän laajoja, mutta sitten ryhdistäydyin ja saatiin muutama tosi hyvä käännös aikaiseksi. Pysähdykset ravista Leolla on aina hyviä, se tekee ne pelkällä vatsalihasten puristuksella. Tosin saan olla tarkkana ettei poni pysähdy liiankin äkäisesti "nenilleen". Leo oli kyllä taas niin toimiva että olin valmennuksen jälkeen tosi iloinen. Saatiin myös palautetta että muoto-ongelmat näyttää jääneen pois, ja olen oppinut katsomaan eteen ponin niskan sijaan.

Lauantaina oli niin ihana ilma että olisi tehnyt mieli itkeä! Aurinko paistoi, ei tuullut, 15 astetta lämmintä... Nämä on niitä parhaita kelejä ennenkuin aletaan valittaa liiasta kuumuudesta ja ötököistä. Hyödynsimme Leon kanssa upean kelin suuntaamalla pellolle, joka on nyt kuivunut hyvin. Käveltiin paljon, ravailtiin jonkun verran, ja laukattiin rauhalliset pätkät molempiin suuntiin. Peltoilu on parasta, niin ihanan rentouttavaa. Meillä se toimittaa oikeastaan maastoilun roolia, kun varsinaisiin maastoihin en jaksa usein lähteä. Metsään päästäkseen pitää kävellä sepelillä kuorrutettua tietä aika pitkälti, ja yksin en halua maastoon lähteä koska vastaan voi tulla mitä vaan metsäkoneista peuroihin. Onneksi on tuo iso lähipelto.

Kevennettyä valmentautumista

Pari viime päivää meni taas maneesitreeneissä, tiistaina kentän ruuhkaisuuden ja keskiviikkona kovan myrskytuulen takia. Tiistaina saatiin treenata ihan kahdestaan ja olikin hyvä ratsastus. Hain Leoa vähän pidemmälle kaulalle koska se helposti tarjoaa itseään nyt edestä tiukkaan pakettiin eikä liike takaa kuitenkaan ole ihan sellaista kun haluaisin. Kun annoin ponin venyttää ihan hiukan niin sain ravin tahdikkaammaksi ja paremman poljennon taakse.

Laukassa tehtiin hiukan vastalaukkoja, joita olen edelleen vähän arka ratsastamaan yksin. Yksin = ilman valmentajaa. Ehkäpä niitä taas viikonlopun valkuissa treenaillaan. Ihan hyvin vastalaukat onnistuu, mutta huomaan että olen vähän epävarma selässä.

Keskiviikkona tosiaan myrsky viuhui niin että heikompia pelotti. Leo porskutti onneksi menemään normaaliin fiksuun tyyliinsä. Maneesissa kävi aika ryske mutta tuntui että ratsastuksen aikana pahin tuuli hiukan sentään laantui. Aika paljon tuli tehtyä töitä käynnissä. Koitan hakea käyntiä enemmän "eteenpäin" ja saada askeleen venymään. Maastakäsin Leo kävelee pitkin askelin, tai siis ainakin ulkona, maneesissa saa monesti hoputtaa. Selästä käynti on helposti aika lyhyttä. Ravissa tehtiin vaan jumppaa, avoa, sulkua ja taivutuksia. Laukassa en tehnyt mitään tehtävää, muutaman noston käynnistä ja pari ympyrää. 

Leo on ollut hetken aikaa vähän tukkoinen raviin siirtyessä, pärskinyt kovasti ja välillä yskäissyt kerran tai kaksi. Pyysin eilen eläinlääkärin kuuntelemaan keuhkot. Hengitysäänessä oli kuin olikin kuiva tukkoinen muutos, joten aloitettiin limaa irroittava lääkitys. Kuumetta Leolla ei ole ollut, mittaan joka päivä lämmön. Liikutus on nyt viikon verran hieman kevyempää, joten päädyin luovuttamaan lauantain valmennukseni tallikaverille ja menen vain perjantaina kevyemmän kaavan mukaan. 

(vinossa) kuvassa ekaa kertaa ulkokentällä tänä keväänä

"Kato ylös!"

Otsikossa oikeastaan kiteytyy kaikessa yksinkertaisuudessaan viikonlopun valmennusten suurin anti. Kuulostaa aika vaatimattomaltakin ja vähän hölmöltäkin, mutta näin se vaan on. Ihminen voi ratsastaa 15 vuotta ja tajuta yhtenä päivänä että ihan oikeasti on katsottava eteen ja ylös, ja kun sen tekee niin voi miten ratsastus helpottuu! Tässä on siis uusi mantrani. Kun leuka alkaa painua alas, niin kuulen Kikon äänen joka sanoo toistuvasti "kato ylös, kato ylös, kato ylös". 

Viikonlopun valmennuksissa saatiin perjantaina tehdä vähän enemmän hommia että sain Leon niskan alas ja rennoksi, ja takapään alle. Etenkin oikea laukka oli vähän maahansidottua ja sen kanssa työskenneltiin hetki että laukka saatiin pyörimään. Ihan kivasti kuitenkin meni ja hyvillä mielin jatkettiin lauantaille.

Lauantaina ei jouduttu virittämään paalinarua niskahiuksista housunkaulukseen koska oppi oli mennyt perille ja katse oli suunnattuna ylös. Tuntumasta keskusteltiin ja sain hakea parempaa ulko-ohjan tukea, välillä jopa ottamalla kauhukahvasta kiinni. Jostain syystä välillä päästän ulkoa huomaamattani. Sain kyllä suht nopeasti Leon ohjan ja pohkeen väliin kun keskityin pitämään ulko-ohjan kädessä ja ratsastin takaosaa molemmilla pohkeilla. Pyyntö piti tehdä niin monta kertaa että niska meni alas ja takaosa työskenteli. Tässä mun pitää muistaa ettei pyyntö kovene vaan se toistuu. Eli ei kovempaa pohjetta vaan molemmat pohkeet samalla kun ulko-ohja pitää ja sisäohja asettaa, jos ei reaktiota niin uudestaan molemmat pohkeet. 

Tehtiin ravissa pohkeenväistöä (jossa saisin pyytää jyrkempää ristiaskelta) ja avoa (jossa saisin siirtää etuosaa paremmin). Vastalaukkaakin mentiin vähän. Nyt kotitreenit jatkuu samat asiat mielessä. Tuo katseen ylös nostaminen on jotenkin ihan mullistavaa! Toki olen sen aina tiedostanut että katson liikaa alas, ja pyrkinyt katsomaan ylös, mutta nyt kun todella toteutan asiaa koko ajan enkä vaan silloin tällöin niin koko ratsastus tuntuu ihan erilaiselta. Hämmentävää. On tämä ihmeellinen laji.

Mäkihyppääjä

Suuntasin eiliseen kouluvalmennukseen hiukan epäröivin mielin. Takana oli tosiaan monta päivää haasteellista ratsastusta ja asenne oli vähän tyyliä "katsotaan tuleeko tästä mitään". Ajattelin kuitenkin että eiköhän valmennus mene ihan hyvin. Leo kun yleensä ryhdistäytyy valmennuksissa ja keskittyy. Tuntuu että se tietää milloin ollaan opettajan silmien alla. Voi myös olla että itse ryhdistäydyn. Yksin ratsastaessaan on liian helppo mennä vähän siitä mistä aita ei ole ihan niin korkea.

Leo oli jo selkäännoustessa onneksi paljon rennompi kuin muutamana viime päivinä. Mutta kun aloin ravaamaan niin eikös se taas alkanut tuijottaa pää pystyssä takaovea ja yritti stopata muutaman kerran. Ai että meinasi ihan oikeasti järki lähteä! Jupisin muutaman painokelvottoman sanan niin itselleni kuin ponillekin. Itselleni lähinnä siksi etten tunnu millään saavan noissa tilanteissa ahteriani pysymään penkissä vaan nojaan eteenpäin kun Matti Nykänen hyvinä vuosinaan.

Sama mäkihyppyteema jatkui valmennuksessa. Muutamana ratsastuskertana on tuntunut että olen välillä selässä hiukan etukenossa. En tiedä mistä tämä on oikein tullut, mutta täytyy ottaa asia erityistarkkailun alle. Useamman kymmentä kertaa sain kuulla "Istu takapuolen päälle! Takamus satulaan! Pidä nyt se pylly siellä satulassa!!! Nojaa taakse!" Samoin sain useamman huomautuksen siitä että pitää ratsastaa joka askel eikä matkustaa. Ja pohje kiinni! "Älä nyt heiluta niitä jalkoja siellä eestaas, koita pitää ne paikallaan mutta älä purista". Ihanaa kun meidän kotivalmentaja on tiukka ja sanoo asiat suoraan. Sellainen tyyli sopii mulle. Joidenkin mielestä tämä valmentaja on liian tiukka, minusta ei. Kyllä hän sitten kiittääkin kun aihetta on.

Alussa en saanut Leoa hyvään peräänantoon vaan se jäkitti niskasta eikä taipunut. Yritin olla nopea reaktioissani, ja myödätä sisältä heti kun poni tuli ulko-ohjan tuelle. Tehtiin ensin ravissa ympyrän pienennystä spiraalimaisesti pienelle voltille, tarkoituksena saada poni taipumaan kunnolla rungosta eikä vaan kaulasta. Ei ollut helppoa se. Laukkaa tehtiin isolla ympyrällä ja koitettiin saada ratsastajan takapuoli pysymään satulassa. Jatkettiin raviavoilla, jotka meni ihan kivasti. Tahti olisi ehkä saanut säilyä hiukan paremmin. Lopuksi pidennettiin ravia keventäen. Leokin pystyi menemään takaovelle ilman reaktioita ;) Hyvä valmennus!

Lauantain valmennus

Mikä lie syynä, pakkasen puolelle kääntynyt kelikö, mutta lauantaina Leo oli verkassa täysin erilainen kuin perjantaina. Sanoisin että se kävi oikeastaan aika kuumana. Pientä keskittymisongelmaa siis oli, kaikkiin ääniin tuli reaktio ja Leo oli jännittynyt. Ravailin ja laukkailin koittaen saada ponin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin ettei se livistä.

Aloitettiin taas ravilla. Leo liikkui hyvin ja meni nopeasti hyvään peräänantoon. Se ilo tuosta kuumumisesta on että tavallaan ratsastaminen on helpompaa, kun on mitä ratsastaa. Tarkoitan siis sitä että jos hevonen on löysä ja laiska niin se on monesti hankalampaa kuin terävän ja reippaan ratsastaminen. 

Maneesin etuoven avaaminen ja takaoven ohittaminen olivat Leolle herkässä mielentilassa lauantaina hiukan liikaa. Poni yritti pysähtyä, jäi edestä tyhjäksi ja tahtoi esittää bravuuriaan peruutusväistöä, jossa väistetään jyrkästi takaviistoon, jos nyt osaatte moista kuvitella. Tähän puututtiin avomaisella ajattelulla. Valmentaja pyysi minua ennakoimaan, ja hyvissä ajoin ennen takaovea piti laittaa sisäpohje hyvin kiinni ja asettaa poni selkeästi sisään. Samoin tehtiin kun edellinen valmennettava lähti etuovesta; ennen oven aukaisua aloin tehdä avoa. Leolla kyllä toimii hyvin tuollainen taktiikka. Kun tehdään tarpeeksi töitä niin poni keskittyy eikä kuuntele tai katsele turhia. Leohan ei siis normaalisti välitä oven avaamisesta mitenkään, mutta tuollaisella "kuumalla" tuulella ollessaan se helposti ylireagoi. 

Mainitsin valmentajalle perjantaina että olen alkanut vastalaukkaharjoittelun, ja keskityimmekin sitten lauantaina suurimman osan aikaa vastalaukkaan. Ensin mentiin myötälaukkaa ympyrällä, muistaen perjantaina päähän taottu pyhä kolmiyhteys: katse ylös, polvi ylös, aseta! Polvi ylös-komennolla tarkoitettiin siis sitä että polvi ja reisi on "irti" eikä purista. Tein samaa kuin perjantaina eli tosiaan nostin välillä polvet kattoa kohti. Pyrkimyksenä oli samalla saada istuinluut kunnolla satulaan. 

Myötälaukasta tehtiin puolirata leikkaa ja jatkettiin uraa vastalaukassa. Sitten tehtiin täyskaarto ja jatkettiin siitä uraa, jonka jälkeen jäin pääty-ympyrälle vastalaukassa. Ympyrällä jatkettiin pitempään, ja asetus oli sisään. Noin sata kertaa kuulin "katse ylös, polvi ylös, aseta!" ja menihän se lopulta jakeluun... Kaikki laukkaharjoitukset tehtiin tietysti molempiin suuntiin. Vastalaukka ympyrällä vasempaan kierrokseen tuntui lopussa oikeastaan tosi helpolta, oikeaan en vielä onnistunut ihan niin hyvin mutta siinäkin sain asetuksen ainakin melkein läpi. Nyt on hyvät eväät vastalaukkaharjoituksiin ja sain varmuutta vastalaukan ratsastamiseen. 

Jos perjantaina ja lauantaina sai tehdä oikein kunnolla töitä niin sunnuntaina sainkin vaan nauttia. Leo oli niin hienosti avuilla ja kaikki tuntui helpolta. Olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka kuinka kauan, mutta tehtiin vaan kevyt palauttelu koska tiesin että maanantaina on vapaapäivä raspauksen ja siihen liittyvän rauhoituksen takia.

Perjantain valmennus

Alkuun kiitokset kaikille vastalaukkavinkkejä antaneille. Kiva että niin moni jaksoi auttaa ja kommentoida! Vastalaukkaa harjoiteltiinkin viikonloppuna, siitä lisää kun kirjoitan erikseen lauantain valmennuksesta.

Perjantaina kun aloin verkkaamaan ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Leo tuntui aika tahmealta ja ajattelin että voi miksi sen pitää juuri tänään olla tällainen kun on tärkeä valmennus... Valmentaja kysyi miten on mennyt ja sanoin että vaikka nyt ei siltä näytä, niin Leo on ollut tosi hyvä ja liikkunut hyvin eteen.

Onneksi Leo rakastaa valmennuksia ja kun poni kuulee valmentajan äänen niin tuntuu että se ryhdistäytyy jo siitä. Ei mennyt kun viitisen minuuttia niin saatiin jo hyvää ravia irti. 

Hiukan oli kuitenkin ongelmia saada Leo niskasta pehmeäksi. Vähän jäkitti vastaan, ja sain jonkun aikaa työskennellä ennenkuin poni antoi niskasta kunnolla periksi. Laukan kanssa olen viime aikoina tuskaillut aika paljon ja ei se nytkään lähtenyt heti pyörimään kunnolla. Vika kuitenkin löytyi nopeasti, satulan päältä mistä muualtakaan. Jouduin nostelemaan laukassa polvia kattoa kohti (ei muuten ole mitään kovin kevyttä eikä helppoa hommaa...) ja johan alkoi laukka muuttumaan. Eli ongelma on lonkissani, jotka ovat niin kireät että tietämättäni jarrutan laukkaa. Nyt on pakko aloittaa jokapäiväiset venyttelyt. 

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviväistöt ja jäätiin hyvillä mielin odottamaan seuraavan päivän valmennusta.

Vastalaukkatreeniä?

Olisiko vinkkejä hyvistä vastalaukkaharjoituksista? Leolla on ollut todella hyvät vastalaukat, mutta olen tehnyt niitä turhan vähän viime kuukausina ja laukan laatu ei ole enää sitä mitä se oli ennen. Yhden harjoituksen bongasinkin muistaakseni Pena-ponin blogin kommenteista, eli pitkät sivut vastalaukkaa, siirtyminen käyntiin, lyhyet sivut myötälaukkaa. Tätä en kyllä ole vielä kokeillut. Ja kommenteista viisastuneena & asiaa hiukan ajatelleena, eihän tuo ole edellämainittu ole vastalaukkaharjoitus vaan laukkaharjoitus...

Viikonloppuna on Kikon valmennukset, joita odotan hyvillä mielin. Leo on ollut nyt niin hyvä ja kiva ratsastaa! Eilen todella nautin ratsastuksesta, vaikka kyseessä oli ihan normaali koulutreeni. Mahtavaa kun poni liikkuu reippaasti ja tahdikkaasti ja suorittaa tehtävät mielellään. Ihana Leo! Tein ihan perusjuttuja, hain hyvää ravia, tein väistöjä, treenasin hiukan sitä vastalaukkaa.

Lefa loisti eilen poissaolollaan täysin, taisi väsyä edellispäivän piaffeista. Harvemmin tuo tuhmuri kyllä onneksi tuleekaan esiin. Heh, puhutaan aina tallilla että mun Leoa ja yhtä toista hevosta ei kannata viedä mihinkään samaa matkaa, koska molemmat kehittävät joskus kierroksia olemattomista asioista ja yhdessä sitten lietsovat toisiaan. No, eilen saatiin loppukäynnit tehtyä samaan aikaan ja päätettiin että jospa nyt kuitenkin kävellään yhdessä talliin. Kun toinen ratsastaja avasi maneesin oven niin yleensä tyhjässä pihassa olikin traileri ja pari vierasta hevosta. Tiedetään, mitäpä nyt tuollaisesta, mutta niin se vaan on että näinkin pieni asia kuohuttaa joskus hassujen hevosten mieltä... Iloiseksi yllätykseksi meidän hevoset tuskin vilkaisivat vieraita hevosia. Raahustivat vaan talliin kuin uniset laamat. Taisi olla kunnon treenit kun ei jaksanut enää pöhlöillä turhia!

Haastavaa ratsastusta

Lauantaina jo matkalla maneesiin oli haasteita kun ensin eräs ponipirulainen ei muka uskaltanut tulla tallin ovesta ulos, ja sitten veti maneesin pihassa itsensä kokovartalokipsiin ja puhinapaniikkiin. Ponit ja pakkaskelit, say no more.

Taluttelin maneesissa Leoa ensin hetken ja muistuttelin fiksuista käytöstavoista maastakäsittelyharjoituksilla. Kun nousin selkään poni oli niin jännittynyt ja pinkeä että tuntui ettei se voi pysyä nahoissaan millään. Mitään ääniä Leo ei kestänyt, pienikin rasahdus sai sinkoamaan. No, lähdin kuitenkin ravailemaan ja hetken (erittäin jännittyneen) ravailun jälkeen Kikko kehotti että ottamaan laukkaa silläkin uhalla että poni sinkoaa avaruuteen. Leolla on ollut viime aikoina hankalaa ratsastaa maneesin takapäätyyn koska se kyttää takaovea, ja lauantaina tämä tuntui melko mahdottomalta. Tähän sain mielestäni hyvän ohjenuoran; joka paikkaan ratsastetaan, mutta ei sinne hankalaan kohtaan ole pakko ängetä heti alussa. Lauantaina päätyyn mentiinkin vasta loppuraveissa, koska haasteita riitti aivan tarpeeksi muutenkin.

Hetken laukkailun jälkeen aloitettiin työt kunnolla. Leo oli edelleen tosi kireänä. Sain tehdä niin paljon töitä selässä etten ole hetkeen tehnyt. Vaikka poni ei varsinaisesti tarvinnut eteenpäin ajavia apuja, niin sain kehotuksen pitää pohkeen kiinni. Minulle ainakin helposti käy niin että kun hevonen on lentoon lähdössä niin varon pohjetta enkä laita sitä kiinni. Ei näin, vaan hevonen pitää ratsastaa kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin ettei se voi lähteä omille teilleen.

Vaikka Leo rentoutui jossain vaiheessa niin pöllöilyfiilis jäi jäljelle. Maneesin oven avautuessa poni ottikin sitten oikein kunnon lähdöt. Kikkokin ihmetteli että hitsi miten nopeat jalat sillä on! Leossa on onneksi se hyvä puoli että sillä pelaa jarrut, joten sain sen tuossakin tilanteessa aika nopeasti kiinni. Leo ei myöskään pukittele mitään köyrypukkeja. Tosin sain varoituksen katsoa, etten anna Leon rullata kaulaansa liian alas. Siihen kun se keksii yhdistää pukittamisen niin on sellainen rodeo ettei kyydissä olekaan enää kovin helppo pysyä. Minähän aina kehun että Leo on selästä tosi kuuliainen, mutta olen saanut viime aikoina huomata että kyllä sekin temput osaa.

Sisuunnuin tuosta Leon sinkoamisesta sen verran että jos siihenkin asti olin ratsastanut ihan tosissani niin loppuvalmennuksesta tuli oikeasti tosi hienoja pätkiä. Kummasti sujuu kun pitää vaan sen napakan joustavan tuntuman ja jalan kiinni. Täytyy sanoa että oli onni kun tällainen haasteellinen ratsastuskerta osui valmennukseen. Taisi olla hankalin ratsastus mitä mulla on ikinä Leon kanssa ollut. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan jossain vaiheessa luovuttanut. Oli niin huonoja treenejä alla ja valmiiksi huono fiilis, niin olisi konstit, usko ja rohkeuskin varmaan loppuneet. Nyt jäi ihan mahtava fiilis! Sain ponin lopulta tekemään töitä mun kanssa, vaikkei se helppoa ollut. Saatiin molemmat kehuja valmentajalta, tästä on kiva jäädä joululomalle! Tosin ei meidän treenit tietenkään kokonaan lomalle jää, mutta valmennuksia ei ole enää tänä vuonna. 

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Kouluvalmennus

Kirjoittelen eilisen valmennuksen jutut tuoreeltaan ylös ettei unohdu. En ole vielä oppinut että kotivalmentaja tulee aina ajoissa paikalle, siksi nytkin jäi verkka ehkä vähän lyhyeen. Ehdin kyllä kävelemään normaalit reilu kymmenen minuuttia ja ravaamaan ponin lämpimäksi mutta laukka jäi välistä. Muistutus itselle: ensi kerralla 5-10 minuuttia aiemmin verkkaan.

Alussa oli taas hiukan haastetta saada Leo kunnolla liikkeelle. Kerkesi jo vähän tulla hiki siinä kaiken eteenratsastuksen lomassa, mutta suht nopeasti raviin kuitenkin löytyi hyvä tahti. 

Tehtiin alussa harjoitusta jossa ympyrää pienennettiin ravissa 8 metrin voltiksi. Ravin piti tietenkin säilyä. Puolipidätteisiin sain neuvon "työntää" hiukan istunnalla samalla kun ulko-ohja tekee pienen pidätteen, takapuoli kunnolla satulassa. Voltilta jatkettiin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Tehtiin myös muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Nämä meni ok, mutta vähän paremmat ristiaskeleet olisi saanut olla ja ajoittain tunsin kuinka Leo nousi vähän peräänannosta ja selkä laski alas.

Laukka oli eilen mukavan helpon tuntuista. Valmentaja totesi että poni taitaa tykätä laukasta enemmän, johon sanoin että voi olla kun en pompi siinä samalla tavalla kuin ravissa... Tehtiin vastalaukkakaaria ja Leo sai kehuja siitä ettei se poikita yhtään vaan tekee tosi siisti tiet ja pysyy suorana. Minä sain ohjeen kääntää yläkroppaa hiukan uraa kohden kun lähdetään palaamaan kaarelta uralle päin. Vastalaukkakaarien jälkeen lisättiin laukkaa hiukan lävistäjällä, ja siirryttiin "lisätystä" takaisin harjoituslaukkaan ennen uralle tuloa. 

Loppuaika tehtiin siirtymisiä. Lähinnä pysähdyksiä. Valmentaja ei ollut tyytyväinen siihen että pysähdykset ovat niin töksähtäviä ja poni pysähtyy ikäänkuin vähän nokilleen, "etujalat eteenpäin sojottaen" (kärjistetysti sanoen). Tätä lähdettiin korjaamaan tietysti sillä, että valmistelin siirtymiset huolellisesti, mutta myös niin että ravista ei pysätty suoraan vaan ensin siisti siirtyminen käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Pysähdyksessä auttoi kun kuvittelin että työnsin lantiolla ponin pysähdykseen, ja tein siirtymisen vatsalihaksilla. 

Leo toimi aika kivasti ja sain muutaman hyvän ahaa-elämyksen puolipidätteisiin ja pysähdyksiin liittyen. Ratsastus, se on vaan niin hienoa!