Kun tulin perjantaina tallille, Fanny makoili karsinassaan. Ajattelin ensin että poni lepää, sillä kun on välillä tapana ottaa iltapäivätorkut. Kun poni ei noussut ylös vaikka menin sisälle karsinaan ja vilkuili toista kylkeään, komensin sen ylös.
Fanny tärisi ihan silminnähtävästi ja sai loimen ylleen. Kuumemittari näytti 37,9. Mahaäänet olivat erittäin vaimeat/olemattomat. Vein loimiin käärityn ponin kentälle kävelemään ja soitin samalla päivystävälle eläinlääkärille (miten onkin mahdollista että eläimet sairastuvat aina viikonloppuisin tai päivystysaikaan). Ell epäili luonnollisesti ähkyä, niinkuin minäkin ensin, mutta kuvioon ei oikein sopinut se että poni kakkasi pihamaalle parikin kertaa, ja takapään liikkeet olivat jäykät.
Itsellä kävi tässä vaiheessa mielessä lannehalvauksen mahdollisuus, oireet tuntuivat täsmäävän. Ell kehotti antamaan kipulääkettä ja soittamaan tunnin päästä uudelleen ellei tila kohene. Lääke paransi Fannyn oloa ja poni piristyi. Ruokakin maistui kun annoin heinää pienen määrän, mutta juoma ei kelvannut enkä saanut edelleenkään mahaääniä kunnolla kuulumaan. Lämpö nousi 38,4 asteeseen. Soitin päivystäjälle uudelleen ja hän lupasi tulla tunnin päästä.
Ell tutki ponin ja antoi sille kipulääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Tässä vaiheessa mahaäänet kuuluivat taas hyvin ja syke oli normaali. Myöhään illalla Fanny myös vihdoin joi ja uskalsin lähteä kotiin nukkumaan (= pyörimään yön sängyssä ponin vointia murehtien).
Diagnoosi jäi hieman epäselväksi mutta jonkinlainen lihasperäinen lannehalvaus-tyyppinen tila ponilla oli. Lannehalvauksen tyypillisiä aiheuttajia ei tosin löydetty; Fanny saa vain vähän väkirehua eikä muutoksia ruokinnassa ole, ja sairaslomani jälkeen olen liikuttanut ponia aika varovasti eikä se ole tehnyt yhtäkään kovaa treeniä. Googlaillessani törmäsin kyllä sellaiseenkin olettamukseen, että paha kiima voi edesauttaa lannehalvaukseen sairastumista.
Lauantaiaamuna poni oli onneksi jo oma itsensä ja kuume laskenut. Pahimman aamupakkasen hellitettyä uskalsin laittaa Fannyn ulos, hyvin loimitettuna. Nyt seuraavat 1-2 viikkoa lisätään liikuntaa hyvin varovasti. Poni saa myös alkaa syömään B- ja E-vitamiinilisää ja hieroja on tulossa ensi viikolla. Toivon että tämä jäi nyt ainokaiseksi sairastumiseksi eikä tilanne uusiudu.
Helpotus on suuri kun poni näyttää toipuvan hyvin, mutta harmitus on myös aika valtava. Olen täysin kypsä sairastamisiin, niin omiini kuin eläinteni (myös meidän kissa tarvitsi eläinlääkäriä muutama viikko sitten). Nyt olisi parempi kaikkien pysyä terveenä edes hetken aikaa!
