Sänkkärii!!!

Vihdoin meidän tallipelto on puitu! Fiksusti päätin eilen että kannattaa lähteä neljä päivää seisseen ponin kanssa pellolle... Sänkkärin kutsu oli vaan liian houkutteleva. Olin siis ekaa kertaa selässä perjantain kuumeen jälkeen. Kuume meni nopeasti ohi, 24 h rokotuksesta lämpö oli jo normaali ja on pysynyt normaalina. Meidän eläinlääkäri on tosi tarkka ja varovainen, niin hän käski kuitenkin ottaa iisisti viikon.

Kävelin ensin tallinpihassa koska sänkkärillä juoksi nuori suokki liinassa ja veti aikamoista laukkailoittelua. Alussa Leo energiaa puhkuvana pelkäsi omaa varjoaankin. Kamalinta oli kun tallin toinen saksanratsuponi tuli koivujen varjossa mäkeä alas. Meinasi Leo räjähtää liitoksistaan kun oli niin kauheen jännää...

Pellolla tilanne kuitenkin tasoittui ja Leo meni ihan fiksusti. Mitä nyt yhtä toistakin hevosta piti jännittää ja tuijottaa. Pari pikkuista ravipätkää otin mutta muuten käveltiin. Tänään on tarkoitus ravata hiukan lisää ja palata muutaman päivän sisällä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. On niin mahtavaa kun pääsee taas pellolle, nyt toivotaan kuivaa syksyä!

Eipä tullut yllätyksenä

Leo rokotettiin eilen iltapäivällä, ja illalla kävin vielä mittaamassa lämmön, joka oli normaali (37,5). Aamulla tallityöntekijä mittasi ja reilu 39 astettahan se mittari näytti. No, sentään asteen vähemmän kuin viime vuonna.... Kävin äsken eli pari tuntia Finadynen annon jälkeen katsomassa Leoa ja tilanne näyttää ihan hyvältä. Lämpö oli mennyt lääkkeenannon myötä alaspäin, nyt 38,1, ja poni oli pirteä ja joi hyvin. Hikoilua ei ollut mutta hengitys oli tiheämpää kun yleensä. Katsellaan huomisaamuna mikä tilanne, pääseekö poni ulos vai jatkaako karsinalevossa. Leon kanssa muutaman päivän koppihoito ei onneksi ole ongelma. Se on tallissa yksin aivan rauhassa.

Tuli kumottua sekin teoria että kuume ehkä johtuisi yhdistelmärokotteesta, koska tuo normaalikin näyttää nostavan kuumeen. Merkistäkään ei taida olla kyse koska nyt oli eri merkki kuin viime vuonna. Onneksi rokotus on vaan kerran vuodessa.

Leo myös raspattiin eilen. Hampaista ei löytynyt mitään kummempaa sanottavaa. Jatkossa on tarkoitus raspata vain kerran vuodessa, ellei ilmene jotain syytä lyhyempään väliin. Rauhoituspiikin laitto sujui ihan hyvin. Eläinlääkäri käytti muutaman minuutin siihen että leikki pistämistä pelkällä ruiskulla. Tämä tuntui vähän auttavan, varsinaisessa pistossa Leo toki heilautti päätä mutta ei lainkaan niin rajusti kuin esim. vuosi sitten.

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Vauvaponi

Eilen töiden jälkeen tallille mennessä Leo tarkasteli pää oviluukusta ulkona tallikäytävän toimintaa. Silmistä kyllä näki että vähän on ollut rankka päivä. Sellaiset kuumeisen pikkulapsen silmät... Voi pientä ponia.

Lämpöä oli onneksi enää 37,9. Ponilla oli mennyt päivä yksin sisällä hyvin, ei ollut huudellut eikä kolistellut. Aamulla ei tietty jaksanutkaan kun oli niin kova kuume. Mutta mikäpä siinä ollessa kun olo oli kohentunut kipulääkkeen ansiosta, heinää oli ollut koko ajan edessä, lämmintä melassivettä oli tarjoiltu ja hikoilusta kastuneet loimet vaihdettu kuiviin. Kiitos ihanan tallinpitäjän joka huolehti Leosta karsinoiden siivoamisen lomassa.

Annoin toisen pussin Finadynea ja laitoin takasiin lämpöpintelit yöksi. Aika paljon oli nestettä kertynyt päivän seisomisesta. Pinteleitä kääriessäni ja lämpöä mittaillessani alkoi tuntua niin kovin tutulta. Dejavu. Ihankuin olisin hoitanut sairasta ponia ennenkin...

Tänä aamuna lämpö oli 37,6, eli normaali. Tai Leon normaali on kyllä 37,1-37,3 (tämän kertoo monta kuukautta jatkuneet mittaukseni kolmella eri mittarilla...) mutta ei tuo siitä kaukana ole. Muistelen keväällä kirjoittaneeni että Leon normaalilämpö on lähellä 38 astetta, mutta näinhän ei ole. Silloin kun mittailin lämpöä säännöllisesti niin paise jo nostatti lämpöä.

Viestittelin eläinlääkärin kanssa ja kerroin että poni voi paremmin. Tuli lupa laittaa Leo iltapäiväksi ulos kun lämpötila nousee ja on luvattu aurinkoa. Pitää nyt vaan tarkasti huolehtia ettei Leo kastu, vilustu tai saa vetoa. Hikoilla ja hengästyäkään se ei tietysti saa, toivottavasti poni itsekin muistaa tämän... Toivon että tämä oli nyt tässä eikä kuume nouse uudelleen. Aion pitää Leon joka tapauksessa viikon ajan tarhalevossa eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, ettei tule mitään lisäongelmia.    

Tyttö jolle ei koskaan tapahdu mitään

Alkaa draama jo kyllästyttää. Kaipaan aikoja kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Ehkä silloin oli välillä vähän tylsää, mutta ottaisin mieluummin tylsyyden kuin sen tapahtumien vyöryn jonka olen tänä vuonna saanut käydä läpi, ja joka vain jatkuu niin hevos- kuin muussakin elämässä. 

Eilen kävin liikuttamassa Leon nopeasti ennen rokotusta ettei jää seisomaan maanantain treenin jälkeen. Maneesin pihassa läpikäytiin kaikkea muuta kuin rentouttava kohtaus johon osallistui kaksi possuilevaa hevosta. Toinen niistä oli tietenkin Leo. Taas saatiin peruutella ja keskustella kuka määrää mihin suuntaan liikutaan ja mitä vauhtia.

Sen jälkeen seuraavaan ohjelmanumeroon eli siihen rokotukseen. Leo ei ole ennenkään tykännyt piikeistä ja Hyvinkään reissun jälkeen vielä vähemmän. Poni peruutti karsinan takanurkkaan, seisoi lihakset pinkeänä korvat luimussa ja nappaili ilmaa hampaillaan. Ei tainnut edes tarjoillut lakunamut helpottaa kurjuudessa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin piikkikammoinen. Rokotus saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla.

Tänä aamuna puhelin soi 7.20. Tallinpitäjä soittaa. Kaikkihan me tiedämme mitä nämä jokaisen hevosenomistajan vihaamat aamupuhelut tarkoittavat. Leo ei syö ja sillä on kuumetta, paljon. 40,03 näytti mittari. Loimea niskaan ja Finadynea nassuun. Soitin eläinlääkärille joka kummasteli miten rokotus nostaa näin korkean kuumeen. Sain perushoito-ohjeet, jotka välitin tallille ja jatkoin itse töitäni.

Tunnin päästä tallinpitäjä soittaa taas. Hän on käynyt tarkastamassa ettei Leon kaula ole turvonnut. Poni on litimärkä hiestä ja hengittää todella kiivaasti ja raskaasti. Ja taas soitto eläinlääkärille. Luultavasti kuumeen laskun aiheuttamaa oireilua. Ei voida kuin odottaa. Kyseessä voi myös olla allerginen reaktio Finadynelle mutta se on epätodennäköistä koska Leo on syönyt ko lääkettä ennenkin ilman oireiluja (paiseleikkauksen jälkimeiningeissä). Kaveri kertoo että hänen hevosensa reagoi samalla tavalla kun rokotuksen nostattama kuume lähti kipulääkkeellä laskemaan. Minulle ihan uusi reaktio mutta hyvä tietää tämäkin. 

Muutamia tunteja kipulääkkeen annon jälkeen Leo oli jo pirteämpi ja hikoilu ja puuskutus olivat rauhoittuneet. Puhuin vielä ellin kanssa ja päädyttiin siihen että hänen on turha tulla tässä vaiheessa käymään. Huomenna laitan viestiä Leon voinnista ja katsotaan sen mukaan onko tarvetta tutkimuksiin. Rokotuskuumeen ei pitäisi kestää päivää paria pidempään.

Taas siis mittaillaan kuumetta kaksi kertaa päivässä. Meillehän se on kesältä tuttua hommaa... Ulos ei ole asiaa ennenkuin kuume hellittää. Juomisesta pitää luonnollisesti huolehtia. Finadynea annetaan 12 tunnin välein 1-1,5 pussia. Yhtä kuumepäivää kohden tulee viikko sairaslomaa nyt kun kuume on näin korkea. Kuten aina, tärkeintä on tietysti että Leo tulee kuntoon, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Kyllä harmittaa. Treenit katkeavat taas, valmennukset jäävät välistä ja maastakäsittelykoulutuskin siirtyy. Vaan eipä näille mitään voi. Uusia treenejä ja valmennuksia tulee. Miten tuntuu että olen sanonut tämän saman muutamaan kertaan ennenkin...

Uupunut hevosenomistaja ilmoittautuu

Täällä ollaan, ja tilanne on ihan ok. Hurjaa vuoristorataa mennään. Leon lämpö on tässä muutaman päivän aikana heitellyt välillä 36,9-38,8 ja omat mielialat vaihtelee aika lailla samaan tahtiin. Ponin hoidon lisäksi minua työllistävät seuran kisat ja omat työkuviot, joten alan olla aika poikki. Yöunet ei kauheasti auta jos ne ovat täynnä ponipainajaisia, niinkuin minulla on jo monta yötä ollut.

Juttelin torstaina puhelimessa Hyvinkään eläinlääkärin Minna Mustikan kanssa. Pohdimme Leon kuumeilua, ja ell tuli siihen tulokseen että jos poni on pirteä, syö ja juo, ja haava on siisti niin ei ole syytä kauheaan huoleen vaan lämpö liittynee paranemisprosessiin. Toivotaan näin. Eilen ja tänä aamuna Leon lämmöt olivat 37,1 ja 37,0, mutta illalla oli taas asteen korkeampi. Katsotaan mitkä lukemat tänä iltana saadaan. Kuumemittareitakin minulla on käytössä jo kolme, ei tässä yksi riitä...

Leon juomisen kanssa on ollut taas vähän hankalaa. Greenline-pellavavettä se onneksi juo, ei juuri muuta. Ruoka maistuu tosi hyvin, etenkin vihreää poni söisi kuinka paljon vaan. Käyn siis keräämässä Leolle mahdollisimman paljon vihreää, laitumellehan ponia ei voi päästää. Haava on siisti ja eritys koko ajan vähäisempää. Nyt haavaviilto on enää noin 5 senttiä pitkä, alussa se oli lähemmäs 15 cm. Näkee kyllä että reikä on selvästi sisältä vielä auki joten ei ole tuolla viillon sulkeutumisellakaan mikään kiire. Parempi kun menee kunnolla sisältä kiinni ennenkuin ulkoa. Säären sisäsyrjällä olleet ilmeisesti märkäeritteen aiheuttamat "ruvet" ovat myös aika hyvin lähteneet pois.

Leon jokailtaiset lenkit ovat sujuneet suht hyvin. Välillä saa kyllä hra liimakavion kanssa neuvotella siitä saako kävellessä stoppailla, ja onko talliin pakko mennä, mutta muuten Leo on käyttäytynyt hyvin ja haavanhoito onnistuu ilman suurempaa draamaa. Tarhaus on myös sujunut ok kunhan ponilla on ruokaa. Tänään laitumella pomppineet tallikaverit saivat Leon hermostumaan mutta onneksi olin paikalla nakkaamassa ruohoa nenän eteen ennenkuin poni ehti loikkia kauheasti. Eläinlääkäri sanoi että edelleen repivät sivuttaisliikkeet ovat huono juttu ja voivat aiheuttaa tyrän. Eli ei mitään asiaa isompaan tarhaan ennenkuin haava on täysin parantunut.

Päivä 12

Niin se lämpö sitten tuli ja meni! Aamulämpö 37,7, joten Leo pääsi taas ulos. Kyllä saa olla tarkkana tuon tarhaamisen kanssa ettei poni rikkoisi itseään enempää... Leo ulkoilee siis meidän tallin minisairastarhassa joka on kooltaan vain noin parikymmentä neliötä. Koitan jättää ponille aamupäiväksi (jonka se tarhassa viettää) heinää, ruohoa ja juotavaa jotta keskittyisi niihin eikä koheltamiseen. Mutta eikös Leo vetänyt kauheat kierteet tänään kun tallin shettistä kävelytettiin pihassa, ja nousi niin etu- kuin takapääkin... Vaikea tuota riehumista on estää. Se on kyllä varmaa että isompaan tarhaan ei ole asiaa ennenkuin haava on parantunut. Siellä vetää sellaisen kiitolaukkapukkishown että veri lentää varmasti...

Eilisen verikokeen tulokset tulivat iltapäivällä. Tulehdusarvot ovat palautuneet normaaleiksi! Eli leukosyytit ja fibrinogeeni hienosti viitearvojen sisällä. Punasoluarvoissa on paljonkin sanomista, mutta se johtuu siitä että Leo menetti leikkauksessa niin paljon verta. Arvojen palautuminen ottaa hieman aikaa, mutta esim. rautalisää ei tarvita vaan hyvä peruskivennäinen riittää. Antibiootin syöttö lopetetaan kun Oriprim-purkki on tyhjä, koska tulehdusarvot ovat normaalit. Eli huomenna taitaa mennä viimeiset annokset. Lähetin siis verikokeen tulokset Hyvinkäälle kommentoitavaksi ja edellämainitut asiat olivat eläinlääkärin, tai itse asiassa kahden, vastauksista.

Leo oli tänään taas aika jääräpää, kun oltiin iltalenkillä. Kun en päästänyt ponia vihreälle niin se liimasi taas kavionsa tantereeseen ja eteenpäin käskiessä lähti peruuttamaan... No, sitten peruutettiin rauhallisessa tahdissa ja hetken päästä onnistui eteenpäinkin liikkuminen. Kunnes tuli seuraava jumahdus... Ponit. Niiden kanssa on pakko olla aika paljon huumorintajua!

Päivä 11

Sieltähän se sitten tuli mitä on kaksi viikkoa pelätty. Kuume. Sopivasti eläinlääkäripainajaisia täynnä olleen yön jälkeen suuntasin aamutalliin ja mittasin ensimmäiseksi lämmön, niinkuin aina teen. 39,3, eli pari astetta normaalia aamulämpöä korkeampi. Ensireaktio taisi olla jonkinlainen raivo. Miksi?!!

Soitin kotiutusohjeiden mukaan heti Hyvinkäälle (yli 38,5 lämpöä - soitto klinikalle). Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi konsultoivansa eläinlääkäriä ja soittavansa takaisin. Klinikalla ei siis ollut päivystävää paikalla vaan hänet ilmeisesti herätettiin kesken unien, sori vaan... No joka tapauksessa. Tarkistettiin ensin ettei kyseessä ole ähkykohtaus, joka on isojen haavojen yhteydessä käsittääkseni aika yleinen. Leo on pirteä, syö, juo, kakkaa jne. Haava oli erittänyt taas verisempää mutta oli muuten siisti. Klinikalta kehotettiin jatkamaan antibioottia, antamaan tarvittaessa kipulääkettä, ja seuraamaan tilannetta.

Paikallinen ell kävi ottamassa verikokeen. Ihana tuo meidän oma eläinlääkäri, kun hän on niin hyvä hevosten kanssa. Piikkikammoisen Leon verinäyte oli hetkessä otettu rauhallisen puheen ja lakunamujen siivittämänä. Huomenna nähdään miltä tulehdusarvot näyttävät. Vatsaontelonestenäyte olisi tässä kohtaa ollut ihan hyvä, mutta sitä on kotiolosuhteissa vaikea ottaa. Puhuin päivällä Hyvinkään kirurgin Olli Mäkelän kanssa, ja pahin vaihtoehto on vatsaonteloon levinnyt tulehdus. Se ei onneksi ole kovin todennäköistä koska Mäkelän mukaan nämä hevoset kyllä yleensä ovat tosi kipeitä, ja Leo ei vaikuta hirveän kipeältä. Toinen vaihtoehto on että haava nyt vaan jostain tuntemattomasta syystä nostattaa lämpöä ohimenevästi. 

Illalla lämpöä oli 38,4, eli oli laskenut reilusti vaikken kipulääkinnyt tms. Leo onneksi joi tänään tosi hyvin, merisuolalla maustettu Greenline-pellava-vesi teki kauppansa. Kävin taluttamassa Leoa pienen lenkin koska poni ei kuumeen ja surkean ilman takia päässyt tänään ulos. Sisään Leo ei sitten enää suostunut tulemaan! Veti stopin noin 5 metriä ennen ulko-ovea. Jouduttiin kiertämään takaoven kautta. Normaali haavanhoitoproseduuri suoritettiin taas. Haavassa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Huomenna siis taas aamutalliin katsomaan mikä on päivän kunto.

Ensin, ja sitten

Tapahtui eilen: päivällä Leoa tarhasta hakiessa katselin että aika pirteän oloinen on, ja lämpökin oli normaali. Tallityöntekijä kertoi että Leo oli syönyt yön aikana kaikki heinät, kipeänä ollessaan se söi huonosti. Ajettiin kuitenkin Tampereelle kun meillä kerran se klinikka-aika oli, ja halusin että poni tsekataan. Klinikalla tehtiin yleistutkimus, keuhko- ja sydänäänet normaalit. Hengitystiet tähystettiin. Kurkunpään anatomia oli normaali ja henkitorvi siisti, pientä punoitusta oli mutta ei mitään mainittavaa. Leo käyttäytyi hyvin tähystyksessä, ensin meinasi laittaa vähän vastaan mutta tyytyi sitten osaansa. Olin hiukan hämmästynyt (ajattelin että varmaan pistää ranttaliksi!) mutta toki iloinen ponin fiksusta käytöksestä.

Eläinlääkäri oli sillä kannalla että Leolla on ollut joku pieni "pöpö" jota kuumuus ja siitepöly ovat pahentaneet. Vaikutti kuitenkin siltä että poni on hyvää vauhtia paranemassa eikä lääkitsemistarvetta nähty. Verikoe otettiin varmuuden vuoksi. Näytin ellille myös sunnuntaina havaitsemaani mäkäräisten aiheuttamaa tuhoa, eli Leon turvonnutta jalkoväliä. Hoidoksi tuli kylmätä vedellä päivittäin ja seurata että poni pissaa normaalisti eikä vehkeet tulehdu. Hankalaa kun takajalkojen väliä ei saa ötökkäloimellakaan suojattua. Sain onneksi tallikaverilta pikiöljy-sekoitusta ensihätään, ja laitoin jo oman pullon tilaukseen. Pikiöljy-rypsiöljy-seos kun karkottaa ötököitä aika hyvin ja samalla hoitaa noita jo syntyneitä vammoja.

Kyselin tietysti miten tästä jatketaan. Koska Leolla oli vain yksi varsinainen kuumepäivä, eikä silloinkaan kovin korkea kuume (38,9) niin ell sanoi ettei viikkojen sairaslomaa tarvita. Yksi kuumepäivä -> viikko lepoa pätee kuulemma vain silloin kun hevosella on ollut oikeasti korkea kuume, eli 39,5 ja siitä ylöspäin. Toki tämä riippuu hevosen normaalista ruumiinlämmöstä. Leon normaali lämpö pyörii lähellä 38 astetta. Leo on ollut torstaista lähtien pelkällä tarhaliikunnalla, eli levännyt jo viisi päivää. Sain siis luvan alkaa ratsastaa käyntiä jo tänään, edellyttäen tietysti että lämpö on on normaali.

Tapahtui tänään: tallille ajaessani eläinlääkäri soittaa. Verikokeen tulokset olivat tulleet ja tulehdusarvot ovat aika reilustikin koholla. Tietoa ei ole mikä arvoja nostattaa kun ponista ei eilen löydetty vikaa. Aloitettiin siis antibioottikuuri (Oriprimia), ja paikallinen ell saa tulla ottamaan uuden verinäytteen puolentoista viikon päästä. Siihen asti ei ole lupa liikuttaa kuin rauhallisesti käynnissä. Toivotaan nyt että arvot laskevat. Jos ei niin sitten palaamme klinikalle ja aletaan miettiä missä vika piilee. Onneksi poni kuitenkin voi nyt paljon paremmin kuin viikonloppuna, syö ja juo kunnolla ja lämpö on kutakuinkin normaali.

Huomista odotellessa

Leo voi paremmin, mutta edelleen lämpöä on. Ei paljon, mutta minusta sen verran ettei se ole normaalia. Leo on nyt syönyt ja juonutkin paremmin ja kuivumisvaara  näyttäisi menneen ohi. Mutta silti Leo ei vaan tunnu minusta ihan omalta itseltään (ja tuo lämpöily ihmetyttää, kun tänään ei edes ollut kuuma). Joten olen sitten ylitarkka hevosenomistaja tai en niin varasin huomiselle ajan ja käyn näyttämässä ponia Tampereen hevosklinikalla. Jospa saataisiin diagnoosi ja mahdollinen lääkitys/hoito-ohjeet.

Neljä päivää ratsastamatta ja hirveät vieroitusoireet! Tänään puhuin itseni vähän puoliväkisin ;) Leon karsinanaapurin, piensuokkitamman, selkään. Kiva tammuska oli, ja osaavampi kun luulin. Tarjouduin sitä joskus uusiksikin ratsastamaan. On aina niin kehittävää mennä muillakin hevosilla kuin omalla.

Muutos suunnitelmiin

Näköjään olin turhan optimistinen kun listasin viime postaukseen loppuviikon ohjelman... Kuten aiemmin mainitsin, Leo on tuntunut rasittuvan normaalia helpommin, ja puuskutellut. Lämpöjä olen mittaillut joka päivä ja ne ovat olleet normaalit kunnes torstaina mittarissa olikin sitten 38,9. Eli kipeä on.

Torstaina vielä ajattelin että ehkä kyseessä oli ohimenevä lämpöhalvauksen esiaste. Täällä on ollut todella kuuma. Leo piristyi kun viilensin sitä vedellä, ja lämpökin laski hiukan. Eilen ja tänään pieni kuume on kuitenkin jatkunut, lämpö sahailee normaalin rajoilta selväksi kuumeeksi (ei onneksi kovin korkeaksi kuitenkaan). Aamulla lämpö on alhaisin ja poni on pirteä, mutta tänäänkin tallinpitäjä joutui ottamaan Leon sisään ennen puoltapäivää koska poni muuttui aivan nuupaksi. Hengitys ei ole ihan normaalia, ja mielestäni hengitysäänet ovat rohisevat. Tämä voi kyllä olla vaan kuvitelmaa, koska kuuntelin pelkällä paljaalla korvalla henkitorvea. 

Suuri huolenaihe on ollut ponin kuivuminen. Aiemmin luulin että Leo juo hyvin, koska näen sen usein juomassa, mutta totesin joku aika sitten että se juo aika vähän, liian vähän, kerrallaan. Eilen Leo oli tosi kuiva ja pelkäsin jo että eläinlääkäri joutuu nesteyttämään ponia. Nyt kun on viikonloppu (luonnollisesti nämä tapahtuu viikonloppuisin) niin on aina riski olemassa että joku "lehmälääkäri" (eli ei niin hevosiin erikoistunut) päivystää, joten kovin mielellään ei päivystävää kutsuisi. Toinen vaihtoehto on lähteä ajamaan Hyvinkäälle.

Omenamehu- ja melassihöysteet saivat ponin juomaan vähän, muttei tarpeeksi. Tänään onneksi sain Leon juomaan paljon paremmin, kiitos yhden hevostutun vinkin. Tosi löysä pellava-greenline-velli melassilla ja suolalla höystettynä upposi aika hyvin. Lisäksi olen kerännyt Leolla ruohoa. Ruohossa kun on paljon vettä, ja tulee muutenkin syötyä kun normiheinä ei tunnu maistuvan. Tänään illalla Leo oli onneksi jo vähän pirteämpi kuin päivällä eikä ole enää niin kuivunut kuin eilen.

Oma diagnoosini on, että Leolla on jonkinlainen hengitysteiden infektio joka on mahdollisesti osittain tai kokonaan siitepölyn aiheuttama, ja kuumuus pahentaa yleisoireita, eli saa ponin väsyneeksi ja kuumeiseksi. Mutta en toki aio jäädä tämän oman puoskari-diagnoosini varaan. Maanantaina yritän saada Leolle mahdollisimman pian ajan Teivoon. Kunhan nyt vaan huomisesta sunnuntaista selvittäisiin ilman päivystävän kutsumista. Pitäkää peukkua!

Keskustelu eläinlääkärin kanssa

Eläinlääkäri soitti minulle viiden maissa kun olin syöttelemässä Fannya. Tuli paljon parempi fiilis, kun sain kysymyksiin vastauksia ja tuntui että eläinlääkäri ihan tosissaan ja ajatuksella paneutui meidän tapaukseen. Loppuun vielä totesi että soita vaan uudelleen jos tulee jotain kysyttävää.

Eli niitä vastauksia; suljimme pois mahdollisen piikitysinfektion mahdollisuuden (ts. että niveleen olisi päässyt likaa/bakteereja piikityksen yhteydessä). Koska oireina oli pelkkä nopea kuume joka tuli ja meni (eilen lämpö oli normaali), eikä ole turvotusta, kuumotusta, ontumaa tms., kyseessä on mitä luultavimmin jokin niveltulehdukseen liittymätön virusinfektio. Lieviä hengitystieinfektioita kun hevosilla tulee ja menee.

Fannyn hemoglobiini oli verenkuvassa vähän alhainen (vain 104 g/l). Alhaisuus johtuu osittain verikokeen ottoaikana polvissa jyllänneestä tulehduksesta, mutta ell kehotti myös syöttämään rautakuurin. Kuuri aloitetaan vasta kun kuumetonta aikaa on kulunut viikko, ettei rauta ruoki tulehdusbakteereita.

Nyt kun kuumetta ei enää ole Fannya saa kyllä liikuttaa, eli viikon lepojaksoa ei tarvitse pitää. Tietenkään ponia ei saa nyt ratsastaa hikeen eikä hengästyttää vaan liikutuksen tulee olla kevyttä. Viikon päästä jatketaan kuntoutusta aiemmin sovitulla tavalla. 

Puhuimme myös mahdollisesta jatkolääkityksen tarpeesta. Sain hyvät ohjeet siitä, milloin poni mahdollisesti pitää viedä uudelleen piikitettäväksi. Ell tuntui edelleen olevan positiivisella mielellä ponin kuntoutumisen suhteen, ja sai valettua uskoa minuunkin :) Hän sanoi että toin ponin hoidettavaksi hyvään aikaan eikä hän pitänyt kovin todennäköisenä että piikitystä täytyisi uusia. Paljon on nyt itsestäni kiinni. Eläinlääkäri korosti taas sitä että Fannyn kanssa pitää nyt ja tulevaisuudessa pitää aina huoli siitä että takaosa pysyy vahvana.

 

Pientä lämpöä

Fannylla oli eilen enää pientä lämmönnousua ja poni oli pirteä. Harjasin hiekkakuorrutuksen hankkineen tamman pihalla ja samalla saatiin päivän vihreä-kiintiö täyteen. Tänään aamulla lämpö oli 38,1, eli kuumerajalla keikutaan vaikkei tuo nyt varsinaista kuumetta kai ole.

Soitin aamulla Tampereen hevosklinikalle ja sieltä luvattiin että Fannya pari viikkoa sitten hoitanut eläinlääkäri soittaa minulle päivän aikana. Haluan kysyä voisiko lämmönnousu liittyä takapolviongelmiin. Ehkä tulehdus ei parantunutkaan yhdellä piikityksellä, tai sitten se on uusiutunut. 

Lisäksi tarvitsisin neuvoa mitä teen ponin liikutuksen kanssa. Yleinen ohjehan on että yksi kuumepäivä vaatii viikon lepoa. Tämä vaan sopii aika huonosti siihen, että takapolviongelmien takia Fannya ei saisi missään nimessä jättää seisomaan.

Tunnelmat eivät ole nyt varsinaisesti katossa, mutta piristykseksi sain ihania kesäkuvia jotka Nina otti viikko sitten. Laitan niitä tänne blogiinkin tänään tai huomenna.

Naurattaisi...

... jos ei harmittaisi niin paljoa. En tiedä yrittääkö universumi kertoa minulle jotain vai onko minulla vaan viime aikoina ollut surkea tuuri, mutta ei mene nämä hevoshommat nyt putkeen millään. Juuri kun sain itseni tsempattua siihen ajatukseen, että saan kyllä Fannyn kesäkuun loppuun mennessä normaalikäyttöön kun panostan ajatuksella kuntoutukseen, niin eikös poni ole taas kipeä!

Eilen kun otin Fannyn sisään niin se oli tarhasta hakiessa vähän nuopean oloinen. Poni tuntui tosi lämpimältä vaikkei ilma ollut yhtä kuuma kuin edellisinä päivinä. Harjasin ja laitoin jo suojat jalkaan mutta päätin sitten mitata lämmön. 39,2. Eikun suojat pois jalasta ja ponin yleiskuntoa tutkimaan. Jalat kuivat, suolistoäänet kuuluu, syö, juo, pissaa ja kakkaa. Eli ainoastaan kuumetta.

Kun Fanny oli levännyt tallissa tunnin verran mittasin lämmön uudelleen, ei muutosta. Homeopaattiset tipat laskivat lämmön illaksi 38,7 asteeseen, ja tänä aamuna tallityöntekijä laittoi viestin että aamulämpö on 38,3. Eli nyt seuraillaan mitä tuleman pitää. Sanomattakin on selvää että alulle saatu kuntokuuri jää tällä erää kesken. 

Harmittaa, suututtaa, vähän huolestuttaakin. Miksi näitä terveysongelmia on koko ajan? Poni on ollut mulla 7 kuukautta ja on jo ehditty taistella hankalien kiimojen, takapolviongelmien ja talvella olleen lihasoireilu-/kuumekohtauksen kanssa, ja nyt vielä tämä kuume. Fannyn entisen omistajan mukaan poni on heillä ollut aina täysin terve. Väkisinkin sitä miettii teenkö jotain väärin, mistä tämä kaikki johtuu ja aiheutanko sairastelua jollain tekemiselläni tai tekemättä jättämisellä. En vaan keksi mitään. 

Pitkä perjantai

Kun tulin perjantaina tallille, Fanny makoili karsinassaan. Ajattelin ensin että poni lepää, sillä kun on välillä tapana ottaa iltapäivätorkut. Kun poni ei noussut ylös vaikka menin sisälle karsinaan ja vilkuili toista kylkeään, komensin sen ylös.

Fanny tärisi ihan silminnähtävästi ja sai loimen ylleen. Kuumemittari näytti 37,9. Mahaäänet olivat erittäin vaimeat/olemattomat. Vein loimiin käärityn ponin kentälle kävelemään ja soitin samalla päivystävälle eläinlääkärille (miten onkin mahdollista että eläimet sairastuvat aina viikonloppuisin tai päivystysaikaan). Ell epäili luonnollisesti ähkyä, niinkuin minäkin ensin, mutta kuvioon ei oikein sopinut se että poni kakkasi pihamaalle parikin kertaa, ja takapään liikkeet olivat jäykät.

Itsellä kävi tässä vaiheessa mielessä lannehalvauksen mahdollisuus, oireet tuntuivat täsmäävän. Ell kehotti antamaan kipulääkettä ja soittamaan tunnin päästä uudelleen ellei tila kohene. Lääke paransi Fannyn oloa ja poni piristyi. Ruokakin maistui kun annoin heinää pienen määrän, mutta juoma ei kelvannut enkä saanut edelleenkään mahaääniä kunnolla kuulumaan. Lämpö nousi 38,4 asteeseen. Soitin päivystäjälle uudelleen ja hän lupasi tulla tunnin päästä.

Ell tutki ponin ja antoi sille kipulääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Tässä vaiheessa mahaäänet kuuluivat taas hyvin ja syke oli normaali. Myöhään illalla Fanny myös vihdoin joi ja uskalsin lähteä kotiin nukkumaan (= pyörimään yön sängyssä ponin vointia murehtien).

Diagnoosi jäi hieman epäselväksi mutta jonkinlainen lihasperäinen lannehalvaus-tyyppinen tila ponilla oli. Lannehalvauksen tyypillisiä aiheuttajia ei tosin löydetty; Fanny saa vain vähän väkirehua eikä muutoksia ruokinnassa ole, ja sairaslomani jälkeen olen liikuttanut ponia aika varovasti eikä se ole tehnyt yhtäkään kovaa treeniä. Googlaillessani törmäsin kyllä sellaiseenkin olettamukseen, että paha kiima voi edesauttaa lannehalvaukseen sairastumista.

Lauantaiaamuna poni oli onneksi jo oma itsensä ja kuume laskenut. Pahimman aamupakkasen hellitettyä uskalsin laittaa Fannyn ulos, hyvin loimitettuna. Nyt seuraavat 1-2 viikkoa lisätään liikuntaa hyvin varovasti. Poni saa myös alkaa syömään B- ja E-vitamiinilisää ja hieroja on tulossa ensi viikolla. Toivon että tämä jäi nyt ainokaiseksi sairastumiseksi eikä tilanne uusiudu. 

Helpotus on suuri kun poni näyttää toipuvan hyvin, mutta harmitus on myös aika valtava. Olen täysin kypsä sairastamisiin, niin omiini kuin eläinteni (myös meidän kissa tarvitsi eläinlääkäriä muutama viikko sitten). Nyt olisi parempi kaikkien pysyä terveenä edes hetken aikaa!