Ei mitään uutta

Aika houkuttelevan otsikon keksin... Pahoittelen että blogissa on niin hiljaista. Ei ole juuri nyt oikein mitään kerrottavaa. Ravailin Fannylla eilen ekaa kertaa piikityksen jälkeen. Ei tuntunut hyvältä eikä huonolta. Toki tässä tilanteessa on turha mitään ihmeparantumista odottaa, kuntoutuskuurin jälkeen vasta nähdään mikä tilanne on.

Tänään menen Fannyn kanssa kiipeilemään. Saan samalla itsekin hyvää treeniä, otan ponin liinan päähän ja teen metsälenkin maastakäsin. Ihan vaan siitä syystä että Fannylla on kiima enkä jaksa tapella sen kanssa. Keskiviikkona poni päätti ettei pysty ohittamaan linnunpesää ja sen sirkuttavia asukkaita. Olin kävelemässä pellonreunaa ja Fanny alkoi yhtäkkiä paniikin vallassa peruuttelemaan keskemmälle peltoa, minne ei tietenkään ole asiaa kun pelto on jo kylvetty. Jouduin nousemaan satulasta ja taluttamaan ponin pelottavan kohdan ohi. Tyttöhevoset...

Tekisi niin paljon mieli ratsastamaan kunnolla, treenaamaan koulua, valmentautumaan... Olen tällä hetkellä jotenkin tuskallisen tietoinen omista erittäin puutteellisista ratsastustaidoistani ja halu oppia paremmaksi ratsastajaksi on kova. Onneksi kesäkuun toisella viikolla käytössä on lainaratsu jonka kanssa toivottavasti pääsisin jonkun valmentajan silmien alle.

Kokemuksia tammayrteistä

Fannyn kiimat ovat kevään edetessä onneksi helpottaneet huomattavasti. Kiimakierto tuntuu tasaantuneen. Enää poni ei ole kahden viikon kiimassa viikon välein eikä tunnu kiiman aikaan niin kipeältä/kiukkuiselta.

On luonnollista että kevään ensimmäiset kiimat ovat voimakkaampia, mutta koska olin Fannyn kanssa jossain vaiheessa todella epätoivoinen kun kiimat veivät kaiken ratsastettavuuden, päätin kokeilla ns. tammayrtin vaikutusta. Vaikea sanoa minkä verran yrtit ovat auttaneet, mutta ainakin tamma on ollut nyt kiimassa aivan eri poni kuin muutama kuukausi sitten. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut aloittaa yrtit jo paljon aiemmin. Ensi vuonna olen viisaampi ja aloitan syötön jo helmi-maaliskuussa.

Fanny syö NAF:n Oestress-nimistä yrttisekoitusta. Tilaan tuotteen Englannista jolloin päiväannoksen hinnaksi tulee n. 0,45 €. Valmistajan mukaan tuote on "kehitetty tammoille, jotka kärsivät vuodenajoista aiheutuvista hormonitasapainon vaihteluista. Oestressin antamat positiviiset tulokset ovat olleet erittäin hyviä - ristiriidaton, tasaisen temperamenttinen ja onnellisempi tamma! NAF Ostress on yrttiseos ja sisältää lukuisia luonnon antioksidantteja, glutationia, vitamiineja, mineraaleja, karotenoideja, bioflavonoideja ja hivenaineita, jotka ovat valittu tukemaan hormonitasapainon säätelyä."

Kysyin klinikalla eläinlääkäriltä olisiko tarpeen tarkistaa ultralla ettei Fannylla ole esim. munasarjoissa jotain vaivaa joka aiheuttaa voimakkaat kiimat. Ell sanoi että on epätodennäköistä että kasvainta tai muuta fyysistä vaivaa löytyisi koska tamma on tiinehtynyt hyvin, varsonut kaksi varsaa ja on kiimassa säännöllisesti. Toivon että nuo vaikeimmat kiimat on tosiaan tältä erää ohi ja saamme nauttia kesästä ilman kiukkua ja kipuja :)

Ihan hyvä päivä

Eilen tallille mennessä huomasin että Fannylla on taas kiima. Olin siis melko pessimistinen ratsastuksen suhteen. Päätin että jos poni tuntuu mahdottomalta ratsastaa niin tulen alas selästä ja hoidan liikutuksen maastakäsin. En jaksa alkaa tappelemaan kun se ei auta mitään.

Selkään noustuani huomasin että Fanny oli onneksi ihan ok. Liikkui kyllä melko tahmeasti, ja jonkun verran koitti kyttäillä nurkkia ja hiekkakasoja. Avut kuitenkin menivät aika hyvin perille ja suusta poni oli tällä kertaa tosi hyvä.  

Uuden valmentajan neuvot ovat auttaneet minua ihan oikeasti, kun olen keskittynyt niihin oikein ajatuksella. Olen saanut istunnasta tiiviimmän ja saan Fannyn pysymään paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Kytätessään jotain Fanny helposti hidastaa vauhtia ja tuntuu selkään siltä kun se valmistautuisi loikkaamaan sivuun, tiiviimmällä istunnalla pystyn näissä tilanteissa ratsastamaan paremmin eteen.

En tehnyt kovin pitkää enkä raskasta treeniä. Fanny oli sen verran haluton liikkumaan että se on varmaan kiiman takia pikkuisen kipeä. Tulin alas selästä kun poni tuntui hyvältä ja myötäsi hyvin, ja taluttelin pitkät loppukäynnit pellolla.

Ai niin, ponit pitivät eilen hauskaa! Kun tulin tallille niin minulle kerrottiin että hetkeä aiemmin Fanny oli pinkonut täyttä vauhtia pitkin tiluksia shettiskaverinsa kanssa... Tarhan portti ei ollut ilmeisesti aamulla mennyt kunnolla kiinni, ja kova tuuli oli saanut sen aukeamaan jolloin ponitammat olivat ottaneet ritolat. Molemmat oltiin saatu porkkanoiden avulla takaisin tarhaan eikä mitään vaurioitakaan onneksi löytynyt! Olin ihan varma että mun tuurilla joku kenkä on jäänyt matkan varrelle kun kengittäjä oli juuri edellisenä päivänä käynyt lyömässä irtokengän...

Epätoivo

Voin ihan rehellisesti sanoa että eilen ei ollut itku kaukana ratsastuksen jälkeen, jos sitä nyt edes voi ratsastukseksi kutsua. Tiistaina meni ihan ok, keskiviikkona ratsastus alkoi tuntua jo melko normaalilta. Torstaina Fanny pääsi irtohyppäämään, ja hyppäsi mielellään ja ainakin näin kouluratsastajan silmään hyvällä tekniikalla.

Hyvällä fiiliksellä siis nousin selkään eilen, mutta... Hyvä kun ehdin takapuoleni laskea satulaan kun alkoi jo kiukkuaminen ja pari askelta eteen-pari taakse steppailu. Käyntiä pystyin jotenkin menemään tunnin verran mutta ravia en lähtenyt edes kokeilemaan. Poni ei ollut tippaakaan avuilla, kroppa oli kivikovana, keskittyminen ihan jossain muualla kuin ratsastajassa eikä reagoinut pohkeeseen ollenkaan.

Loppuvaiheessa siirryin ulos ratsastamaan, mutta eipä tilanne sillä enää pelastunut. Fanny meni todella jännittyneeksi ja kyttäsi kaikkea mahdollista, vaikka kyse oli tallin pihasta jossa on oltu sen sata kertaa.

Totaalisen lannistettuna vein hevosen talliin. Ajatukset olivat aika epätoivoisia; mitä ihmettä teen hevosella jota en pysty ratsastamaan kuin käynnissä, enkä siinäkään kunnolla? Olenko todella näin surkean huono ratsastaja?

Illan pelasti tallityöntekijä, joka yhtäkkiä huomautti että Fannylla on muuten taas aivan hirveä kiima päällä. Karsinassa se ei sitä tällä kertaa näyttänyt, mutta tarhassa kuulemma pissivät ja vinkuvat naapuritarhan tamman kanssa kilpaa koko päivän. Eli ehkä vika ei ole pelkästään minussa, vaan ehkä kiima tosiaan vie Fannylta kaiken ratsastettavuuden. Muuten en osaa selittää näin suuria muutoksia. Poni kuitenkin toimi koko talven aika kivasti, toki pieniä ongelmia oli mutta niistä päästiin aina eteenpäin ja nyt tuntuu että ollaan ihan umpikujassa.

Tänään juoksutin Fannyn ensin kunnolla ja nousin sitten hetkeksi selkään. Ravaamaankin sentään pystyttiin, mutta edelleen ratsastaja on ponille kuin ilmaa ja liikkuminen oli tahmeaa eikä pohkeella saanut mitään reaktiota aikaan.

Tilasin Fannylle NAFin Oestressia, jonka saattaa auttaa kiimaoireisiin. Toivottavasti kiima nyt pian menisi ohi niin saisin paremman selvyyden siitä mitkä asiat ponin käytöksessä johtuvat kiimasta ja mitkä ovat ratsastajan virheiden aiheuttamia.

Parempia päiviä

Ehdin jo vajota aika syvälle epätoivon alhoon, mutta onneksi K kävi antamassa hyviä ohjeita keskiviikkona. Saimme Fannyn menemään kunnialla "pelottavaan päätyyn" jopa laukassa! 

Eilen kyllä vähän jännitti kun piti pärjätä omin voimin. Maneesissa oli kavereita joten Fanny ei ollut jännittynyt, mutta alussa keskittyminen oli kyllä taas ihan muualla kuin ratsastajassa. Sain kuitenkin ponin kuulolle ja jäi hyvä fiilis!

Fannylla alkoi taas kiima ja se oli aika tahmea ratsastaa. Nyt sormet ristiin ettei muutaman viikon takainen lihaskipuilu toistu! Tänään meillä on kävelypäivä ja huomenna ponski vapaapäiväilee koska lähdemme Tampereelle hevosmessuille. Jospa pahin kiima olisi sunnuntaihin mennessä jo ohi.

Varovasti positiivinen

Parin päivän taluttelun jälkeen uskaltauduin tiistaina Fannyn selkään. Tein vain kevyttä käyntityöskentelyä, ja poni vaikutti ihan reippaalta ja puhtaalta. Taipumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Niskastaan oli taas jäykkä kuin mikä enkä millään meinannut saada irtonaisemmaksi. 

Eilen uskalsin jo ravaillakin vähän, lyhyehköjä pätkiä kerrallaan. Fanny oli vähän tahmean tuntuinen mutta mielestäni takapää kyllä liikkui normaalisti. Jos poni vaikuttaa tänään hyvältä niin lisätään laukka mukaan.

Olen pohdiskellut perjantain "kohtausta" paljon ja olen yhä varmempi siitä että kiimalla oli tuohon lihasongelmaan melko suuri vaikutus. Ensihätään lisäsin Fannyn ruokavalioon magnesiumia ja B- & E-vitamiinia lihaksiston hyvinvointia tukemaan. 

Harkitsen myös jonkun ns. "tammayrtin" syötön aloittamista. Onko jollakulla näistä kokemusta? Minään kiimahäiriöisenä en Fannya pidä joten en usko että varsinainen kiimalääkitys on tarpeen, mutta olisi kiva löytää jotain helpotusta kun poni kerran vaikuttaa kipeytyvän kiimassa. Monella tammallahan on etenkin kevään ensimmäiset kiimat hankalampia ja kivuliaampia joten Fannyn kiimat eivät sinällään ole mitään poikkeuksellisia. 

Pitkä perjantai

Kun tulin perjantaina tallille, Fanny makoili karsinassaan. Ajattelin ensin että poni lepää, sillä kun on välillä tapana ottaa iltapäivätorkut. Kun poni ei noussut ylös vaikka menin sisälle karsinaan ja vilkuili toista kylkeään, komensin sen ylös.

Fanny tärisi ihan silminnähtävästi ja sai loimen ylleen. Kuumemittari näytti 37,9. Mahaäänet olivat erittäin vaimeat/olemattomat. Vein loimiin käärityn ponin kentälle kävelemään ja soitin samalla päivystävälle eläinlääkärille (miten onkin mahdollista että eläimet sairastuvat aina viikonloppuisin tai päivystysaikaan). Ell epäili luonnollisesti ähkyä, niinkuin minäkin ensin, mutta kuvioon ei oikein sopinut se että poni kakkasi pihamaalle parikin kertaa, ja takapään liikkeet olivat jäykät.

Itsellä kävi tässä vaiheessa mielessä lannehalvauksen mahdollisuus, oireet tuntuivat täsmäävän. Ell kehotti antamaan kipulääkettä ja soittamaan tunnin päästä uudelleen ellei tila kohene. Lääke paransi Fannyn oloa ja poni piristyi. Ruokakin maistui kun annoin heinää pienen määrän, mutta juoma ei kelvannut enkä saanut edelleenkään mahaääniä kunnolla kuulumaan. Lämpö nousi 38,4 asteeseen. Soitin päivystäjälle uudelleen ja hän lupasi tulla tunnin päästä.

Ell tutki ponin ja antoi sille kipulääkettä ja B-vitamiinia suoneen. Tässä vaiheessa mahaäänet kuuluivat taas hyvin ja syke oli normaali. Myöhään illalla Fanny myös vihdoin joi ja uskalsin lähteä kotiin nukkumaan (= pyörimään yön sängyssä ponin vointia murehtien).

Diagnoosi jäi hieman epäselväksi mutta jonkinlainen lihasperäinen lannehalvaus-tyyppinen tila ponilla oli. Lannehalvauksen tyypillisiä aiheuttajia ei tosin löydetty; Fanny saa vain vähän väkirehua eikä muutoksia ruokinnassa ole, ja sairaslomani jälkeen olen liikuttanut ponia aika varovasti eikä se ole tehnyt yhtäkään kovaa treeniä. Googlaillessani törmäsin kyllä sellaiseenkin olettamukseen, että paha kiima voi edesauttaa lannehalvaukseen sairastumista.

Lauantaiaamuna poni oli onneksi jo oma itsensä ja kuume laskenut. Pahimman aamupakkasen hellitettyä uskalsin laittaa Fannyn ulos, hyvin loimitettuna. Nyt seuraavat 1-2 viikkoa lisätään liikuntaa hyvin varovasti. Poni saa myös alkaa syömään B- ja E-vitamiinilisää ja hieroja on tulossa ensi viikolla. Toivon että tämä jäi nyt ainokaiseksi sairastumiseksi eikä tilanne uusiudu. 

Helpotus on suuri kun poni näyttää toipuvan hyvin, mutta harmitus on myös aika valtava. Olen täysin kypsä sairastamisiin, niin omiini kuin eläinteni (myös meidän kissa tarvitsi eläinlääkäriä muutama viikko sitten). Nyt olisi parempi kaikkien pysyä terveenä edes hetken aikaa!

Hermot meni (melkein)

Maanantai oli täysi katastrofi. En saanut Fannya yhtään avuille. Poni tikitti menemään superjännittyneenä pää pystyssä, säikkyi kaikkea (puomikasan päällä olevaa loimea, toisen hevosen pärskähdystä, maneesin hiekassa olevaa kuoppaa), teki sivuloikkia ja yritti juosta pois alta. Pidätteet eivät menneet läpi, Fanny ei taipunut tippaakaan ja korvat olivat koko ajan kääntyneet pois ratsastajasta. Suoraan sanottuna poni vaikutti tosi kiukkuiselta.

Huipennus koettiin kun Fanny kertakaikkiaan kieltäytyi menemästä maneesin toiseen päätyyn. Poni veti liinat kiinni ja jäkitti paikallaan. Kun käskin Fannya eteen niin etukaviot alkoivat irtautua maasta. Siinä vaiheessa ratsastajalla kyllä paloi pinna. Oli pakko istua hevosen selässä ihan rauhassa muutama minuutti ja rauhoittaa mielensä. Montaa asiaa hevoselta siedän mutta pystyynnousemista en, joten tuo tilanne suututti todella paljon.

Onnistuin onneksi pitämään hermoni kasassa ja tallikaverin taluttamana(!) sain ponin menemään kulmaan ensin käynnissä, ja lopulta onnistuimme pyörimään voltilla myös ravissa. 

Fannyhan on perusluonteeltaan kiltti ja kuuliainen, joten alkoi heti huolestuttaa onko poni jostain kipeä kun käytös oli tuollaista. Kävin läpi jalat, selän ja varusteet enkä löytänyt niistä mitään syytä, joten ainoa syy minkä keksin on kiima (sekä ylimääräinen energia jota kertyi sairaslomani aikana). Unohtui ostohetkellä kysyä myyjältä millainen poni on kiimassa, mutta nyt kahden kiiman perusteella näyttää että Fanny tulee kiimassa jonkun verran kipeäksi ja on kiiman vaiheesta riippuen joko tahmea tai "kiukkuinen" (tässä vaiheessa voi taas muistella omaa lausahdustaan; "Jos mulle vielä joskus tulee toinen poni niin se on ruuna!")

Seuraavalle päivälle tein tarkan suunnitelman siitä mitä aion tehdä Fannyn kanssa ja miten aion ratsastaa. Onneksi tiistai ei ollut maanantain toisinto. Päätin että töitä tehdään joka sekunti niin ettei ponilla eikä ratsastajalla ole hetkeäkään aikaa miettiä mitään pelottavia kulmia tai muita turhuuksia. Muutaman kerran Fanny koitti tehdä ylimääräisiä kuvioita, mutta sain poninkin keskittymään kun keskityin itse ratsastukseen täysillä. Tehtiin ravissa kolmikaarista, kahdeksikkoa, avoa ja pohkeenväistöä. Laukatkin pyörivät hyvin molempiin suuntiin. Huh mikä helpotus! Toinen maanantai olisi ollut liikaa.

Viikonlopun valmennukset

Tietääkös joku mitä Kaisan ja Parsan blogille on tapahtunut? Mulle tulee viesti että on vain kutsutuille lukijoille. Kaisa, jos satut lukemaan tätä niin jatkaisin mieluusti lukemista jos mahdollista :)
 
Ja sitten niihin treeneihin. Lauantaina meillä oli puomitunti tutun esteratsastajan pitämänä. Olen aiemmin seurannut hänen tuntejaan ja tykännyt tehtävistä, joten päätin nyt uskaltautua Fannyn kanssa mukaan

Nimensä mukaisesti tunti sisälsi vain puomeja, emme siis hypänneet. Oli yksi korotettujen puomien sarja, ja sitten yksittäisiä puomeja suoraan sekä vinosti aseteltuna. Puomien välillä tehtiin voltteja ja kiemurauraa jonka keskellä tehtiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Ensin menimme pelkässä ravissa, lopussa myös osan tehtävistä laukassa. 

Sain tuotua Fannyn suurimmaksi osaksi puomeille suoraan ja keskelle. Korotetuilla puomeilla poni kolisteli ensin, mutta saatiin myös hyviä suorituksia. Hieman menoa haittasi se että Fanny oli supertahmea enkä meinannut saada sitä kulkemaan kunnolla eteen. Veikkaan että tämä oli kiiman aiheuttamaa jumitusta. Joka tapauksessa meillä oli hauskaa!

  

Eilen meillä oli vakkarivalmentajan koulutunti. Fanny oli parin päivän tahmeuden jälkeen taas ihan erilainen, erittäin pirteä ja menohaluinen. Välillä oli vähän tekemistä että poni malttoi kuunnella ratsastajaa, kun oli niin paljon muuta hauskaa mielessä :)

Teimme aika paljon raviavoja. Jäin niissä aluksi helposti sisäohjaan kiinni, mutta sain tämän korjattua ratsastamalla vahvemmin sisäpohkeella (ja ulko-ohjalla) ja muistamalla myödätä sisäohjalla. Laukannostot olivat ensin tosi hankalia. Homma menee minulla puskemiseksi, ihmekös tuo silti kun ajatus laukkaa nostaessa on "ei se kuitenkaan nouse, miten sen laukan nyt saisi nousemaan". Lopulta sain onneksi etenkin vasempaan hyviä nostoja.

Fanny oli taas todella hienolla asenteella liikkeellä, niinkuin aina. Välillä joku asia tuntui vaikealta, mutta silti tuntuu että poni yrittää aina parhaansa.

Muistilistaa itselle:

- Älä jää kantamaan hevosta äläkä yritä väkisin pitää "pakettia kasassa". Hevosen pitää kantaa itse itsensä ja ratsastajan pitää antaa hevoselle tilaa suorittaa tehtävä. Ratsastaja tukee ja auttaa tarvittaessa.

- Nopeat napakat avut! Jalka ei saa jäädä kiinni eikä sisäohjaan jäädä roikkumaan. Muista myötäys ja kevyt joustava käsi.

- Ei puskemista ja punkeamista! Älä yritä tehdä liikaa.

Kiukkupussi

Plääh, olipa vähän kurja mieli eilisen valmennuksen jälkeen. Tunnen itseni välillä niin epäonnistuneeksi kun uudestaan ja uudestaan joudutaan palaamaan jonkun sellaisen asian pariin jonka luulin jo ratkenneen. Pelkään että valmentajakin kohta jo turhautuu...

Eilen vanhat laukkapelot nostivat taas päätään. Goldy tuntui koko ajan lähtevän alta enkä saanut sitä kunnolla avuille. Poni on edelleen kiimassa ja kiukkuilee niin sen kuin paarmojenkin takia, ja minulle tuli sellainen olo etten yksinkertaisesti jaksa taas samaa valtataistelua siitä, kumpi meistä oikein määrää. 

Kisaamisenkin mielekkyyttä pohdin. Onko järkeä lähteä kisoihin, jos saa koko ajan pelätä että poni sinkoaa kesken radan mihin sattuu? Tietyissä tilanteissa tiedän että minulta vaan yksinkertaisesti loppuvat keinot kesken, kuten viime lauantaina kävi. Oli pakko keskeyttää koska en vaan saanut Goldya ruotuun. Kokeneempi ratsastaja saisi, mutta minä en ole vielä kokenut ratsastaja.

Yön yli nukuttuani ajatukset ovat onneksi taas positiivisemmat. Ei sinne kisoihin pakko ole mennä, ja kotona jatkan sitkeästi treeniä. Pitää vaan hyväksyä se tosiasia, että hevoseni ei ole ihan helpoimmasta päästä. Goldy on aika arvaamaton ja testaa ratsastajaa aika ajoin. Minun pitää olla rohkeampi ja päättäväisempi, ja mennä yksin ratsastaessakin mukavuusalueen yli.

Kisojen aattona

"Ai mitkä kisat?"

Goldylla on kiima ja se on tehnyt ponin olemuksesta tällä viikolla hieman vetelän. Hyvin tamma kuitenkin suoritti vaaditut tehtävät valmennuksessa, ja tänään nähdään jos energiaa alkaisi löytyä eilisen palauttavan kävelylenkin jälkeen. Toisaalta kyllä menen kisoihin mieluummin vähän laiskan kuin liian pirteän ponin kanssa. Saan itsevarmuuteni paremmin kohdalleen kun en koko ajan pelkää että hevonen sinkoaa alta johonkin ei-toivottuun suuntaan.

Menin valmennuksessa radan muutamaan kertaan ja sain viime hetken vinkit. Keskiravi nyt on mitä on, joten tavoitteenani on vain pitää ravi hyvänä, paketti koossa ja koittaa saada pieni lisäys näkyviin. Luulen että se on parempi vaihtoehto kuin yrittää väkisin ratsastaa kunnon keskiravia jolloin viimeistään puolessavälissä lävistäjää paketti leviää; hevonen vetää pää pitkänä epätahtista ravia lähes laukalle rikkoen ja ratsastaja keikkuu puolelta toiselle jalustimet jaloista lennellen ;) 

Laukat sujuvat oikeastaan melkoisen hyvin. Pitää vaan valmistella eka laukka kunnolla että saan sen nousemaan pisteessä. 10 metrin laukkavolteissa sain ponin jopa taipumaan nätisti! Ongelmia tulee ainoastaan siinä tapauksessa että poni kuumuu radalla; silloin takapää saattaa pukata voltilla vähän turhan paljon ulospäin.

Kaiken kaikkiaan olen lähdössä ensimmäisiin aluekisoihini rauhallisin mielin. Tiedän että voin luottaa siihen että poni suorittaa ja tekee juuri niin hyvin kuin osaan itse pyytää. Onnistumisemme riippuu siitä kuinka hyvin pystyn huomenna radan ratsastamaan. Virallinen tavoitteeni on saada hyväksytty suoritus, ja toiveinani on saada vähintään 56 %. Toivon myös Goldylle hyvää suoritusta helppo A:ssa, johon ponin osallistuu ystäväni K:n kanssa.

Kisavaatteet on jo otettu esille, valkoinen huopa on pesty ja ponin ylimääräiset karvat on trimmattu. Tänään on vuorossa viimeistelytreeni sekä ponin ja varusteiden pesu. Aamulla vielä letitetään ja sitten menoksi!

Varma kevään merkki

Piti oikein kaivella vuoden 2011 heppakalenteri esiin ja kyllä; Goldy näytti viime kevään ensimmäiset kiiman merkit 13.3. Tänä vuonna merkit olivat nähtävissä ja koettavissa päivää myöhemmin eli 14.3. 

Keskiviikkona olin menossa ponin kanssa maastoon, mutta metsässä oli niin jäistä että päädyin ratsastamaan sulalle hiekkatielle tallin lähelle. Vähemmän leppeä kevättuuli suhisi korvissa ja poni säpsyili, kyttäsi ja kulki pää korkealla ja selkä notkolla. Ensin mietin että tuuliko sitä ponia hermostuttaa, mutta eilen kuulin hoitajalta että sama meno oli jatkunut hänen kanssaan ja jopa harjatessa poni oli ollut vähän sen oloinen että haluaa olla yksin. Tämä yhdistettynä muistikuvaan ponin edellispäiväisistä hännännosteluista, ja yhtälö oli valmis. Kiimahan se.

Goldy oli myös esittänyt hoitajalle bravuurinsa, eli äkkinäisen 180 asteen käännöksen :) Onneksi tyttö oli pysynyt kyydissä.

Tänään olisi tarkoitus tehdä peruskoulutreeniä. Toivon että kiima ei ole kovin voimakkaasti päällä, koska on muutenkin ollut vaikea saada ponia keskittymään. Vai mahtoikohan se olla niin että on vaikeaa saada ratsastajaa keskittymään...