Eilen se sitten tapahtui. Satulaseppä kävi sovittamassa Leon satulan ja totesimme että Prestigen satuloiden mukana nykyään tuleva Trapezium Pad (linkistä näkee millainen se on) on syytä ottaa käyttöön. Se kohottaa satulaa edestä hiukan nyt kun lihakset ovat kuihtuneet. Takaa satula istui hyvin joten romaania ei tarvittu.
Olin luvannut liikuttaa yhden tallimme hevosen, joten kävin ensin sen kanssa kiertelemässä pellonreunaa. Sitten ei muuta kun Leon tavaroita hakemaan. Sain rampata satulahuoneessa monta kertaa kun en muistanut milloin suojia, milloin ohjia suitsiin. Oli pientä jännitystä ilmassa...
Taluttelin Leoa ensin maneesissa vartin verran. Tallikaveri tuli uteliaana maneesiin katsomaan. Tarjolla ei kyllä ollut mikään kovin mielenkiintoinen show, mutta sainpa pienen videopätkän ekasta ratsastuksesta kun kaveri kuvasi.
Leo tuntui jotenkin niin pieneltä! Ja kivalta :) Ponilla ei tosiaan ollut mitkään metkut mielessä, vaan se oli koko ajan tosi kuuliainen. Vartin verran menin enimmäkseen käyntiä, taivuttelin hiukan, ja otin kevyttä ravia pari minuuttia. Tokihan Leo oli vähän etupainoinen ja jäykkä, enkä uskaltanut edes pyytää sitä kunnolla eteen, niinkuin videolta näkee. Mutta silti poni kyllä tuntui hyvältä. Voin sanoa että oli ratsastajalla hymy aika herkässä, ja onnenkyynel silmäkulmassa! Uskomaton tunne kun kaiken tämän jälkeen pääsin taas Leon selkään. Tästä se lähtee, tänään hommat jatkuu.
