Vuodet toistaa itseään

Lueskelin tuossa muistiinpanojani viime lokakuulta. ”nahkea”, ”tappelee vähän edestä”, ”raapii mahaa”, ”kiemurtelee laukannostoissa”, ”pomppii välillä hassusti laukassa”. Jouduin oikein miettimään kirjoitinko nuo viime vuonna vai viime viikolla. No, joka kerta sitä onneksi hoksaa nopeammin että mahahan ponia taas vaivaa. Antepsin-kuurille siis. 

Leo on ollut lihaksistostaan tosi kireä eikä nuo mahakivut tietysti helpota kun saattaa niiden takia jännittää kroppaansa ja kipeyttää itseään lisää. Hieroja myös löysi eilen ponista kaksi uutta tuoretta pientä kuoppaa lihaksissa. Ilmeisesti tarhajumppa ollut taas hiukan rajua. Hieronnassa kroppa saatiin onneksi pehmeämmäksi ja jopa kireä oikea takakankku aukesi. Hieroja totesi ettei hän ihmettele että taipuminen on hankalaa kun a) niska on oikealta puolelta kireä, b) lava on vasemmalta puolelta kireä, c) takapää on oikealta puolelta kireä (niin ja d) se mahakin on kipeä). Positiivista on se että ponin rangan liikkuvuus on kuitenkin oikein hyvä, ja jumit saatiin auki.

Sovitettiin vielä hierojan kanssa meillä vuokralla ollutta Equipe Olympia-satulaa. Koska hierojaltakin tuli vihreää valoa, päädyin ostamaan satulan omaksi. Joten jos jollakulla on tarvetta 16” Prestige D1 Iceland-satulalle niin sellainen olisi nyt myynnissä!

Tänään Leo saa kävellä ja huomenna koitan tuntuuko meno yhtään helpommalta. Perjantaina ja lauantaina suunnataan taas valmennukseen. Vaikkei poni vatsan takia ole ihan superkunnossa niin haluan silti pitää valmennuksista kiinni. Tehdään sitten kevennetysti jos on tarve, mutta ei jätetä treenejä väliin. Kesällä oli liian pitkä valmennustauko ja sen näkyy ratsastuksessa vieläkin.

Läpändeerus

Satula-asiat taas vaihteeksi tapetilla... Onpahan blogista hyötyä kun voi selailla vanhoja tekstejä ja katsella mihin viimeksi jäätiin. Eli syksyllä viimeksi mietin satula- ja satulavyöasioita. Leon satula läppäsi selvästi takaa, mutta satulansovittaja totesi satulan jälleen kerran ponille sopivaksi eikä toppaustarvetta ollut. Sain läppäämisen kuriin satulavyötä vaihtamalla ja huolellisemmalla satuloinnilla, mutta nyt se hemmetin satula läppää taas! Toisaalta nyt on taas ollut eri vyö käytössä, mutta silti jotenkin vahvistuu tunne ettei tämä asia hoidu vaan vyötä vaihtamalla.

Ärsyttävää on se että itse satula istuu Leolle kuitenkin hyvin, enkä oikein pääse kiinni mistä tuo läppäys sitten johtuu. Ei satula mitenkään hakkaa selässä, mutta mun mielestäni se ei saisi liikkua tuonkaan vertaa mitä nyt liikkuu. Pitkään en edes huomannut koko asiaa, mutta viime viikolla mietin lainakuskin puheita siitä miten erityisen kiva Leo oli ollut ratsastaa ilman satulaa, ja aloin siinä miettiessäni (olin siis selässä) kokeilla satulaa takaa. Ei ole hyvä.

Kun on puolitoista vuotta sitten ostanut yli kolmen tonnin satulan, ja tietää kuinka haasteellista ylipäänsä on löytää sopiva penkki lyhytselkäiselle ponille, niin ei todellakaan lähde uuden satulan etsintään riemusta kiljuen... Mutta ei tässä varmaan nyt oikein muu auta. Vielä yritän selvittää voiko tuo läppäys liittyä satulan leveyteen, eli auttaisiko jos satulaa kavennetaan hieman. En tiedä oikein edes mistä lähtisin uutta satulaa etsimään. Haaveilen kyllä kaiken maailman Amerigoista mutta en ole vielä yhtään selvittänyt mikä satula voisi sopia Leolle. Täytyy kysyä onko sovittajalla jotain ajatusta mitä satuloita voitaisiin ottaa testiin.

Satulamietteiden ulkopuolella meille kuuluu onneksi oikein hyvää. Leo on ollut nyt tosi kiva ja meillä on ollut onnistuneita treenejä. Tänään vielä humputellaan ilman satulaa ja huomisesta Leo onkin sitten lainakuskien hoivissa kun lähden lomalle. 

Satula(vyö)pohdinta jatkuu

Meidän satulansovittaja kävi katsomassa Leon satulan ja oli sitä mieltä että satula istuu edelleen eikä sitä tarvitse topata. Koska en itse päässyt samaan aikaan tallille ei päästy koittamaan satulaa selästä käsin. Siihen palataan varmaan ensi viikolla, koska jotain häikkää tässä kuviossa nyt on. Vaikka koitan satuloida huolellisesti oikeaan kohtaan niin satula kyllä hiukan liikkuu. Eniten häiritsee se että satula läppää takaa. En oikein keksi mistä tämä johtuu. Epäilykseni kohdistuvat tällä hetkellä vahvimmin satulavyöhön. 

Sain tutulta pari vyötä kokeiluun ja testailen niitä viimeistään viikonloppuna. Ihan tavallisia neopreenivöitä nuo ovat, suora ja muotoiltu, mutta katsotaan nyt jos jompikumpi toimisi paremmin kuin nykyinen vyö. Haluaisin koittaa tasapainottavaa vyötä, esimerkiksi tätä Rossnerin, mutta kun ei viitsisi taas ostaa uutta vyötä jos se ei sitten sovikaan. Varastossa kun lojuu edelleen mm. Passierin ihana vyö josta maksoin 150 € ja totesin kuukauden päästä ettei se sovi Leolle... 

Satulansovittaja jätti meille kokeiluun Prestigen Joy Jumper-estesatulan. Koitin sitä eilen sileällä. Kyllä estesatulassa on vaan erikoista istua... Mutta voin kuvitella että hyppäämistä tuo estepenkki helpottaisi. Lauantaina on tarkoitus koittaa satulaa vielä esteillä. En kyllä ollut eilisen perusteella ihan kauhean vakuuttunut, minusta tuokin satula läppäsi. Taisin kyllä satuloida tämänkin hiukan liian taakse... Että syyttäiskö sitä nyt satuloita ja vöitä vai opettelisiko satuloimaan oikein vai mitä tekisi. Satulaongelmat, ne on vaan niin ärsyttäviä.

Tänään on tiedossa jotain tosi hauskaa, josta raportoin varmaan heti huomenna. Lähden nimittäin pieneen reissuun työpäivän jälkeen!

Perjantain valmennus ja satula-asiaa

Ratsastin Leon kevyesti keskiviikkona, jolloin Liisa kävi moikkaamassa meitä. Poni oli niin tahmea taas... Torstaina vaan käveltiin ja mietin hiukan pelonsekaisin fiiliksin mitä valmennuksesta tulee jos Leo on ihan etana. Päätin kuitenkin että nyt leuka pystyyn, apuahan sinne valmennukseen mennään saamaan.

Perjantain verkassa Leo oli ihan ok, ei parhaimmillaan muttei onneksi kovin tahmeakaan. Valmennus aloitettiin tutuilla jutuilla; niskaa pyöreämmäksi ja takapää aktiivisemmaksi. Haettiin nyt vähän eri näkökulmaa. Aiemmin olen saanut pyytää Leoa reippaasti eteen, mutta nyt valmentaja sanoi että saan antaa Leon ravata hitaammin, mutta minun pitää aktivoida takaosaa tehokkaammin. Tämä tapahtui käyttämällä raippaa ihan pepun päälle (on muuten hankalaa, vaatii harjoitusta), ja tekemällä heti perään puolipidäte jottei poni lähde kuitenkaan menemään kovempaa. 

Valmentaja myös aktivoi Leoa maasta hipsuttamalla raipalla pepun päälle. Ensin Leo oli vähän lentoon lähdössä enkä saanut puolipidätteitä kunnolla läpi. Mutta kun vähän ryhdistäydyi niin poni liikkui tosi hienosti. Oli meinaan takapää aktiivinen ja alla!

Vastalaukoissa oikeaan kierrokseen (eli vasenta laukkaa) Leo pyrki jostain syystä maneesin etukulman kaarteessa aina vaihtamaan. Toisessa päässä maneesia ei vaihda koskaan. Tämän on pakko olla jotain mitä minä teen... Tai sitten syy oli se että tallikaverin koiranpentu oli maneesin etupäädyssä ja Leon piti sitä vähän vilkuilla ohimennessään, jolloin keskittyminen hajosi hiukan.

Valmentaja oli aika nopeasti tyytyväinen Leoon, ja itsestäkin se tuntui hyvältä. Vähän oli jossain vaiheessa sellaista "en reagoi mihinkään"-fiilistä mutta loppua kohti parani koko ajan. Sain taas huomautuksen siitä että mun pitää olla pohkeen kanssa tosi nopea, en saa jäädä kiinni. Reidet sain pidettyä nyt aika rentona ja puristamatta, mutta siihen olenkin viime viikot kiinnittänyt extrahuomiota.

Leon satula täytyy kyllä tarkistaa ja sainkin satulansovittajan kanssa jo ajan sovittua. Valmentaja sanoi alkuverkkaa katsellessaan, että satula läppää vähän takaa. Samalla hän kysyi tuntuuko että olen vähän "nenilläni" selässä, ja kyllähän se on hiukan silti tuntunut viime aikoina. Satula saattaa ehkä kaivata toppausta, onhan se ollut aktiivikäytössä jo vuoden verran. Tai sitten meidän iänikuinen satulavyöongelma nostaa taas päätään. On hankalaa löytää Leolle sopivaa vyötä. Nyt käytössä ollut Nortonin vyö on ollut aika hyvä, mutta enää en ole niin varma. Satula liikkuu ratsastuksen aikana hiukan eteenpäin. Johtuuko tämä toppauksista, satulan leveydestä, vyöstä vai siitä että satuloin liian taakse, se täytyy satulansovittajan kanssa selvittää.

Satulasta ja satulavöistä

Leon satulan istuvuus tarkastettiin eilen ja selästä otettiin mitat. Selkä mitattiin ensimmäisen kerran keväällä kun satula ostettiin, ja nyt uudelleen. Näissä mittauksissa kyllä nähdään harvoin mitään kovin isoja muutoksia. Tietysti jos kyseessä on nuori hevonen voi selkä muuttua aika paljonkin.  

Leon mittauksessa saatiin positiivisia tuloksia. Selän puolierot ovat tasoittuneet, eli satulansovittaja vahvisti sen mitä hierojakin jo sanoi. Satulansovittaja kehotti ottamaan Prestigen trapezium padin pois satula ja huovan välistä. Padiahan on käytetty sairasloman jälkeen koska satula on ollut hiukan liian leveä. Leo on saanut selkälihaksia sen verran takaisin että satula istui paremmin ilman padia. Tänään koitan miltä tuntuu selässä kun padi on pois.  

Varsinainen mietinnän aihe oli satulavyö. Mulla oli ennen käytössä nahkainen muotoiltu kouluvyö ilman joustoja, ihan Horzelta ostettu mutta hyvän mallinen ja monta vuotta palvellut. Sain sitten päähäni että haluan leveämmän vyön jolla paine jakaantuu paremmin. Hain Mattes Crescent-vyön kokeiluun mutta eihän se sopinut Leolle alkuunkaan. Aivan liian muhkea vyö noin sirolle ponille. Lisäksi huomasin että vyössähän on joustot, joista en tykkää yhtään.

Palautin Mattesin, tarkoituksena ottaa palautus rahana, mutta enkös lähtenyt liikkeestä Passierin vyön kanssa. Vähän hölmö heräteostos, koska aika pian alkoi tuntua ettei tuo Passierin vyökään, niin hyvä ja laadukas (ja kallis) kun se onkin, ole Leolle paras mahdollinen. Se antaa kyllä tosi hyvin tilaa liikkeelle, mutta jää Leolla etuosasta liikaakin irti mahasta ja paine tulee liikaa vyön takareunaan. Tämä siis on ollut omaa pohdiskeluani, ja satulansovittaja oli samaa mieltä kun testasimme vyötä. Nyt kaduttaa etten hankkinut Wintecin Cair-vyötä, joka oli keväällä testissä (paitsi olikohan siinäkin joustot?). Se sopi Leolle hyvin, mutta jotenkin unohdin koko vyön ja sorruin tuohon Passieriin. Nyt olis sitten 160 € vyö joka ei ole oikein hyvä, ja tilalle pitäisi ostaa uusi. Ihanan kallista :) Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä joustottomista kouluvöistä kapearunkoiselle ponille niin otan mieluusti vastaan! 

Illan päätteeksi ohjasajoin Leon. Poni oli ihan super! Se liikkui jo käynnissä niin reippaasti ja letkeästi, askelta hyvin venyttäen. Taisi hieronta ihan oikeasti auttaa. Toivottavasti nyt jatkossa vältytään jumeilta, joita Leolla tosiaan hieronnassa löytyi aika lailla. Itsekseni mietin että tuntuuko ja näyttääkö musta itsestäni vaan että Leo kulkee tosi hienosti ohjasajossa, mutta sivustakatselijakin kommentoi että poni näyttää tosi tyytyväiseltä ja rennolta ja on hienossa muodossa. Tuo ohjasajo on kyllä niin kivaa, en voi lopettaa sen hehkuttamista! Pitäisi vaan oppia itse enemmän. 

Toimii!

Kaipa sitä 36-vuotiaskin voi edelleen oppia.. Ainakin meillä sujui Leon kanssa eilen tosi kivasti. Ehkä se auttoi että laitoin timanttiotsapannan Leon uusiin oikeankokoisiin (eli Pony) suitsiin, jotka ostin Facebookin kirpparilta 12 euron varsin kohtuullisen hintaan. Tai sitten se auttoi että pidin kyynärkulman, koitin pitää joustavan ja vakaan tuntuman, koitin olla istumatta liikettä vastaan ja onnistuin pääosin olemaan puristamatta. Ja käytin sitä supernopeaa pohjetta! Joka tapauksessa Leo liikkui aika letkeästi ja reippaasti. Ravi ei ollut yhtä hyvää kuin parhaimmillaan maanantain valkussa, mutta ei se huonoakaan ollut. Laukka, niin myötä kuin vasta, oli hyvää. Hyvä Leo! Ja vähän myös hyvä minä. Jäi kiva fiilis koska sain ponin hyväksi ilman tappelua. Leo oli niskasta aika pehmeä ja rento koko ajan. Kuolaimena oli tällä kertaa baucher. En edes ratsastanut kuin 45 minuuttia koska poni tuntui niin hyvältä ettei tuntunut tarpeelliselta jäädä hinkkaamaan.

Tätiraadilta (ne meidän tallin ihanat about 50 v. kouluratsastajattaret) tuli hyvää palautetta. Toinen kehui että Leo oli upea Kikon valmennuksessa, ja toinen sanoi ettei ole koskaan nähnyt Leon liikkuvan mulla niin hyvin kuin maanantain valkussa (radalla on kyllä nähnyt, hän kun on koulutuomari :). Mulla on maailman parhaat tallikaverit. Aina tsempataan toisiamme, annetaan rakentavaa kritiikkiä kun se on tarpeen, kehutaan kun menee hyvin, tsempataan kun toisen mieli on maassa, autetaan toistemme hevosten hoidossa aina kun apua tarvitaan. Millainen talliporukka teillä muilla on?

Törmäsin muuten meidän satulaseppään/-sovittajaan tiistaina kun olin lähdössä tallilta. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset joiden jälkeen palasinkin talliin ja nakattiin Leolle satula selkään. Valitin että satula läppää välillä kevyessä ravissa vähän takaa, ja edestä heti sään takaa Leolla oli hierottaessa selkä jumissa. Yhdessä todettiin se mikä jo tiedettiinkin; satula on vähän liian leveä, ja silloinhan se kippaa edestä hiukan ja voi jäädä takaa irti. Sain muutaman lisäpalan padin alle laitettavaksi ja niiden kanssa tuntuikin paremmalta. Jos parin kuukauden päästä näyttää että satula on edelleen leveä niin sitten kavennetaan, vielä ei. Haaveilen Leon selkäfileiden paluusta, saa nähdä jääkö haaveeksi...

Reipas ratsu!

Eilen oltiin maneesissa ja kunnon puuskatuuli ryski nurkissa, joten alussa Leo vähän kyttäili ovea. Normaalisti ponilla on hyvä työmoraali eikä se yleensä paljon kyttäile. Ei se nytkään tehnyt muuta kuin hidasti vauhtia ja nousi edestä ylös pois avuilta. Muistutin muutaman kerran raipalla vauhdin jatkumisesta niin poni alkoi taas keskittymään töihin oven sijaan. Ja hyvin keskittyikin!

Väkirehun lisäys on selvästi tuonut Leolle kaivattua energiaa. Täytyy saada vaikka huomenna vähän videolle niin näen miltä liike näyttää. Selkään se nimittäin tuntui tosi hyvältä! Leo liikkui niin reippaasti, tahdikkaasti ja rennosti että oli kyllä todellakin oikein ilo ratsastaa. Laukkakin tuntui eilen hyvältä. Vähitellen alan lisäämään laukkatreenin määrää. Tähän mennessä olen laukannut vain muutamana ratsastuskertana viikossa ja vain joitakin kierroksia/ympyröitä.

Poninomistaja oli ylpeä kun eräs kouluvalmentaja tuli pitämään tuntia ja totesi Leon nähdessään: "No onpa siinä kivannäköinen poni!". Lieneekö kommentista johtuvaa ;) mutta ajattelin että menemme testaamaan tämän valmentajan tuntia kun hän tulee seuraavan kerran valmentamaan. Pikkuhiljaa voidaan taas jatkaa tavoitteellisempaa treeniä mutta kesän jäljiltä kuviot on kotivalmentajan suhteen jälleen kerran vähän levällään. 

Koitin eilen satulan alle etuosasta kohottavaa geeliä ja jätin Prestigen padin pois huovan ja satulan välistä. Tuntui ehkä paremmalta näin kuin padilla. Satulan kanssa joutuu nyt vähän aikaa säätämään kunnes Leon selkälihakset ovat taas kehittyneet sellaisiksi että satulan leveys on sopiva. Nythän se on siis vähän leveä. Leon vanhan satulan kaivelin eilen esiin tallinvintiltä, missä se on lojunut tyhjänpanttina koko kesän koska en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä myyntiin. Vein satulan yhden tutun newforestille sovitukseen ja ainakin nopealla sovituksella näytti aika passelilta.

Todistusaineistoa

Eilen se sitten tapahtui. Satulaseppä kävi sovittamassa Leon satulan ja totesimme että Prestigen satuloiden mukana nykyään tuleva Trapezium Pad (linkistä näkee millainen se on) on syytä ottaa käyttöön. Se kohottaa satulaa edestä hiukan nyt kun lihakset ovat kuihtuneet. Takaa satula istui hyvin joten romaania ei tarvittu.

Olin luvannut liikuttaa yhden tallimme hevosen, joten kävin ensin sen kanssa kiertelemässä pellonreunaa. Sitten ei muuta kun Leon tavaroita hakemaan. Sain rampata satulahuoneessa monta kertaa kun en muistanut milloin suojia, milloin ohjia suitsiin. Oli pientä jännitystä ilmassa...

Taluttelin Leoa ensin maneesissa vartin verran. Tallikaveri tuli uteliaana maneesiin katsomaan. Tarjolla ei kyllä ollut mikään kovin mielenkiintoinen show, mutta sainpa pienen videopätkän ekasta ratsastuksesta kun kaveri kuvasi. 

Leo tuntui jotenkin niin pieneltä! Ja kivalta :) Ponilla ei tosiaan ollut mitkään metkut mielessä, vaan se oli koko ajan tosi kuuliainen. Vartin verran menin enimmäkseen käyntiä, taivuttelin hiukan, ja otin kevyttä ravia pari minuuttia. Tokihan Leo oli vähän etupainoinen ja jäykkä, enkä uskaltanut edes pyytää sitä kunnolla eteen, niinkuin videolta näkee. Mutta silti poni kyllä tuntui hyvältä. Voin sanoa että oli ratsastajalla hymy aika herkässä, ja onnenkyynel silmäkulmassa! Uskomaton tunne kun kaiken tämän jälkeen pääsin taas Leon selkään. Tästä se lähtee, tänään hommat jatkuu.

Rimakauhu

Viime aikoina olen saanut monta kertaa vastata kysymykseen; "Koska sä pääset ratsastamaan?". Tänään vastasin jo rohkeasti että varmaankin tällä viikolla. Satulaseppäkin on tilattu perjantaiksi visiitille. Katsotaan joudutaanko laittamaan romaani satulan alle tai keksimään muita kikkoja kadonneiden selkälihasten metsästyksen ajaksi.

Mutta apua! Mitä tässä nyt kuuluu tehdä? Ensinnäkin, mistä minä tiedän milloin Leon selkään voi mennä? Sairaalan ohjeen mukaan haavan parannuttua täysin, mihin piti kulua 2-3 viikkoa kotiutuksesta. No siis siitähän on nyt jo yli viisi viikkoa... Ja mitä siellä selässä sitten uskaltaa tehdä? Ja miten se poni sitten käyttäytyy? Apua, apua, apua...

Tänään Leo pääsi taas ravailemaan liinassa. Kävi vaan sellainen juttu, että muutaman kierroksen nätisti ravailtuaan poni laittoi uuden vaihteen silmään. Sitten sitä vedettiin täyttä laukkaa useampi kierros ennenkuin omistaja sai eläimensä kuriin ja pysähtymään... Oli meinaan hengästynyt poni, kun eihän sillä mitään kuntoa ole. No, hetki käveltiin ja sitten vielä ravailtiin, nyt rauhassa. Leo on kyllä hauska kun näen nykyään heti sen naamasta milloin kierrokset alkaa nousta!

Vaikka ratsastuksen aloittaminen jännittääkin, niin samalla en malta odottaa. Veikkaan että itken niin etten eteeni näe kun pääsen taas rakkaan pöhkö-Leon selkään köpöttelemään :)

Uusi satula vol 1

Viime viikolla kauan odotettu uusi satula sitten saapui. Toimitusajaksi luvattiin muutama viikko, joka oli käytännössä lähes kuusi viikkoa. Sunnuntaina satulansovittaja sitten tuli tallille satula mukanaan ja pääsin ihailemaan uudenkarheaa Prestige D1 Iceland-satulaa. Oi että se on niin nätti! Satulan istuinosa on ihanaa vasikannahkaa joka on pehmeää ja hiukan "tahmeaa" joten penkissä pysyy hyvin, mutta samalla tuollaiseen nahkaan jää jälkiä suht helposti. Ensimmäistä naarmua odotellessa...

Ihana takakaari :)

Katsoimme satulansovittajan kanssa vielä satulan sopivuuden. Satula asettui helposti oikeaan kohtaan selässä, pitää vaan muistaa ettei koita keinotekoisesti sijoittaa satulaa yhtään oikeaa kohtaa taaemmas saadakseen lavalle liikkumatilaa. D1:ssähän on tosi hyvä lapatila, lavan kohdalla on paneelissa tavallaan "kuoppa" joka antaa tilaa lavan liikkeelle. Toinen muistettava asia on vyön kiristys; aina taaimmainen vastinhihna ensin.

Ratsastin satulalla sunnuntaina käyntiä vajaa puoli tuntia, ja toisen käyntiratsastuksen tein maanantaina. Tiistaina meillä oli hyppytunti ja siellä menin vielä vanhalla satulalla. Eilen kaverini ratsasti Leolla (vanhalla satulalla, koska haluan itse sisäänratsastaa uuden), joten en vielä päässyt ravailemaan uudella satulalla. Tänään se suuri hetki sitten koittaa kun pääsen ravaamaan ja varmaan hiukan laukkailemaankin ihanaisella Prestigellä!

Uusi satula on kyllä aika erilainen kuin Leon vanha. Vanha on "lättänämpää" mallia ja siinä pääsee tavallaan lähemmäs hevosta, kun taas uusi satula on paljon muhkeampi ja korkeampi. Toppaukset oli laitettu tehtaalla aika täyteen, joten voi olla että niitä sisäänratsastuksen jälkeen vähän muokataan jos satulaseppä katsoo sen tarpeelliseksi. On tässä hiukan totuttelemista, mutta ehdottomasti uusi satula tuntuu paljon vanhaa paremmalta. Satulassa asettuu luontevasti oikeaan asentoon. Vanhan satulan jalustinhihnan koukku on tosi takana ja minun on ollut vaikea pitää jalkaa oikeassa kohdassa. Vielä kun satula on etupainoinen (koska se on liian leveä Leolle), minulle käy etenkin siirtymissä helposti niin että jalka menee taakse ja ylävartalo heilahtaa eteen.   

Niin mukava kuin minusta onkin istua uudessa satulassa niin tärkeintä on tietenkin että se sopii Leolle ja poni tykkää liikkua sen kanssa. Vähän jännittää pysyykö satula Leon selässä hyvin paikallaan myös ravissa ja laukassa. Vanha satula kun pyörii jonkun verran geelistä huolimatta. Ja saa nähdä mitä poni pidemmällä aikavälillä tykkää uudesta satulasta. Satula on toki sovitettu ja istuu ponin selkään hyvin, mutta muutos entiseen on tosiaan aika suuri. Nyt ei siis muuta kun sisäänratsastusta. Jatkan raportointia aiheesta ensi viikolla.

Seuraava hankinta on mustat suitset...

Aika rentoo...

Ette usko kuinka iloiseksi tulin tänään kun ajoin tallille yhdentoista maissa ja näin että Leo makoili rentona tarhassaan aamupäiväunilla! Vielä iloisemmaksi tulin kun tallinpitäjä kertoi että Leo oli pötkötellyt myös eilen ja toissapäivänä (samalla selvisi miksi ponin ulkoloimessa on ollut outoja kosteita pilkkuja; se makaa kakkakasojensa päällä...). Jospa tuo pikku stressiponi alkaisi nyt pikkuhiljaa kotiutua. Aika rento sen on pakko olla kun uskaltaa torkkua makuultaan.

Kun menin hakemaan Leoa sisään niin eihän se noussut ylös ollenkaan. Vilkaisi vaan minua, antoi kyykistyä viereen silittämään ja jatkoi auringonottoa silmät ummessa. Laitoin riimun päähän, ei reaktiota. Otin narun käteen ja pyysin ponia nousemaan. Huokaus ja sitten Leo könysi jaloilleen, ravisteli ja lähti kävelemään portille.

Leolla oli tänään vuorossa läpiratsastus. Taisi löytyä heti ensikoittamalta sopiva läpiratsastaja, niinkuin olin kyllä etukäteen toivonut ja uskonutkin. Tämä tuttu kouluratsastaja on taitava ja rauhallinen, mutta osaa vaatia hevoselta tarpeeksi. Luonnollisesti hän on myös ponikokoinen. Leo oli alussa hiukan jännittynyt, mutta rentoutui tavalliseen tapaansa nopeasti. Kun ratsastaja kokosi ponia niin vähän se kyseli onko pakko, mutta teki kyllä kaiken mitä pyydettiin ja liikkui hyvin. 

Testissä ollut Prestigen satula jouduttiin tämän päivän ratsastuksen jälkeen palauttamaan. Se olisi kyllä myynnissä, mutta en voi sitä ostaa koska siinä on normaalia pidempi siipi joka on minulle liian pitkä, ja lisäksi satula on hiukan liian leveä Leolle. Meille on tarkoitus laittaa satula tilaukseen mahdollisimman pian. Huomenna selviää kuinka pitkä toimitusaika on. Toivottavasti ei kovin pitkä... En haluaisi oikein ratsastaa nykyisellä satulalla vaikkei se mikään katastrofi olekaan, kun pelkään että se kipeyttää Leon selän uudelleen.

Valoisampi loppuviikko

Keskiviikkona olin Leon kanssa kävelemässä pellolla maastakäsin. Poni oli pitkään tosi rento, mutta sitten se yhtäkkiä "näki jotain" ja jännittyi. Näitä tilanteita nyt tulee Leon kanssa päivittäin joten olen jo tottunut, mutta silti on kyllä mielenkiintoista seurata ponin reaktioita. Kun Leo jännittää tai pelkää niin tuntuu että se kasvaa vieressäni puoli metriä! Poni nostaa pään tosi ylös, jännittää kaikki lihakset ihan pinkeiksi ja selvästi yrittää tehdä itsestään ison ja uhkaavan. Nytkin mentiin hetki erittäin hienoa ja ryhdikästä piffiä vierelläni kunnes naapurikarsinan heppa onneksi tuli pellolle ja sai Leon uskomaan ettei ole mitään hätää.

Torstaina juoksutin Leon nähdäkseni miten se liikkuu hieronnan, kranion ja vapaapäivän jäljiltä. Ainakin se liikkui, mutta ei nyt mitenkään valtavan lennokkaasti.

Perjantaina päätin mennä valmennukseen ainakin koittamaan tuleeko treenistä jotain. Hyvä että menin! Leo nimittäin liikkui alun pienen jännityksen jälkeen hyvin. Lopputunnista lisättiin ravia, ihan vaan keventäen pitkällä sivulla, ja valmentaja sanoi ettei tämmöistä liikettä ole ponista vielä aiemmin nähty. Parasta on että tiedän Leosta löytyvän kyllä vielä lisääkin liikettä kun opin ratsastamaan ponia paremmin. Onnistuin valmennuksessa pitämään kädet suht hyvin oikealla paikallaan ja tuntuman tasaisena. Leo palkitsi tästä hakeutumalla parempaan muotoon.

Satulansovittajamme oli valmennuksessa mukana. Nyt kun Leo liikkui kunnolla niin huomasimme ettei Equipen satula ole paras vaihtoehto. Se läppäsi takaa ravissa ja jalkani siirtyi koko ajan liian taakse. Prestige sen sijaan vaikuttaa hyvältä. Jos Equipessa oli hyvä istua niin Prestigessä on ihan super istua... Parasta on kuitenkin se että Leo tuntuu nyt parin kokeilun jälkeen liikkuvan sillä mielellään, rennosti ja letkeästi. Tänään nimittäin koitin vielä satulaa uusiksi ja Leo oli niin hyvä, rento ja oma itsensä ettei se ole tuollainen ollut pariin viikkoon!

Satuloita ja kraniota

Leolle tuli pari satulaa testaukseen maanantaina. Toinen on Equipe Emporio Monoflap ja toinen Prestige D1 Iceland, molemmat 16". Isompia  tuohon selkään on ihan turha harkitakaan. Onneksi mahdun kyllä hyvin 16"  satulaan. Satulansovittajamme totesi maastakäsin molemmat satulat Leon selkään sopiviksi ja ne jäivät minulle testaukseen.

Eilen ratsastin Equipella. Tykkäsin! Ihana satula jossa oli hyvä istua. Erittäin positiivista oli se että satula pysyi Leon selässä hyvin paikallaan. Poneille tyypilliseen tapaan Leolla pyrkii satula pyörimään, ja nykyisen satulan alla onkin ollut geeli tätä estämässä. Equipen kanssa en laittanut geeliä ja silti se pysyi paikallaan. Ikävä kyllä en pystynyt testaamaan satulaa kovin perinpohjaisesti koska Leo on viime päivinä liikkunut vähän huonosti.

Illalla Leolla oli hieronta. Ei tullut yllätyksenä että poni sai kehuja hyvästä lihaksistostaan, olihan se hienossa lihaskunnossa minulle tullessaan (kunpa myös pysyisi...). Alakaulan lihakset olivat hiukan liian kehittyneet suhteessa trapezius-lihakseen. Tyypilliseen tapaansa poni alussa hieman jännitti käsittelyssä, ja lihakset olivat ihan kireänä.

Selästä löytyi aikamoiset jumit, jotka nykyinen satula on luultavasti aiheuttanut. Lihaksistossa oli selän eri puolilla jonkun verran eroa. Selkää tehtiin kraniosakraali-käsittely, ja kyllähän ne jumit sieltä alkoi aukeamaan. Nyt ei saa kahteen päivään laittaa selkään painoa, eli liikutus tapahtuu maastakäsin. Seuraava käsittely on 2-3 viikon kuluttua. 

Valinnanvaikeutta

Meillä on tallilla parin viikon päästä rataharjoitukset. Ihan omalla porukalla mennään,  mutta virallinen koulutuomari arvostelee. Olen selaillut kouluohjelmia pari iltaa ja miettinyt minkä menen. Lähinnä mietin valintaa siltä kannalta että minkähän ohjelman onnistuisin suorittamaan jotenkin kunnialla. Ja törmännyt siihen tosiasiaan, että nyt tämän parin viikon tutustumisjakson jälkeen on syytä alkaa ihan tosissaan treenaamaan jos aiomme Leon kanssa startata lähiaikoina...

Tänään tein vaan kevyen verkkaratsastuksen, jonka jälkeen Leon selkään nousi hetkeksi kaverini. Olen ensi viikonlopun reissussa ja tarvitsen ponille liikuttajan lauantaiksi. Jo ennenkuin poni tuli minulle sovittiin että kaveri toimii varaliikuttajana, ja nyt hän pääsi testaamaan Leoa. Tykkäsi :) Enkä ihmettele, Leo on kyllä palkitseva ratsastaa. Ei se ilmaiseksi tee, mutta kuuntelee ratsastajaa tarkkaan ja pyrkii reagoimaan selässä olevan pyyntöihin. Joskus vähän liiankin herkästi, itse saan välillä tahattomia siirtymiä aikaiseksi kun erehdyn vähän jännittämään vatsalihaksia laukassa. 

Pääsin kaverin ratsastusta seuratessa tarkkailemaan Leon satulaa maastakäsin ja vahvistui sama tunne kuin selässä. Ei se oikein hyvä ole. Kaveri oli samaa mieltä kun minäkin, eli että satulassa menee vähän etukenoon. Maasta näin että satula pyrkii painumaan hiukan vasemmalle, ja valmentaja huomautti samasta asiasta perjantaina. Meille on tulossa toivottavasti jo alkavalla viikolla kokeiluun Passier ABS-satula. Se kuulostaa paperilla hyvältä mutta katsotaan sopiiko se käytännössä Leolle.

Syytä hymyyn

Eilen Fanny pääsi siis hierontaan, tokaa kertaa elämässään. Fannyn kasvattaja nimittäin kertoi että poni on kyllä hierottu kerran ennenkin :) Fanny käyttäytyi hieronnassa esimerkillisen kiltisti ja seisoi paikoillaan kuin tatti. Vaikutti siltä että poni nautti hieronnasta.

Etukäteen jännitin vähän mitä hieroja ponista sanoo, ja odotin että jumeja löytyy. Eikä mitä! Jumeja tai kipukohtia ei ollut. Hieroja totesi saman kuin minä aiemmin, eli Fannyn kintereissä on hieman nestettä. Se johtunee löysistä takapolvista joita lihaksisto ei vielä tue tarpeeksi, vaikka edistystä on tapahtunut paljon. Selän lihakset olivat hieman tiiviimmät kuin muun kropan lihakset, mutta kipukohtia ei sieltäkään löytynyt.

Hieroja totesi, että poni on saanut todella hyvin lihasta ja lihaksisto on tasaisesti kehittynyt. Trapezius-lihas sai erityisiä kehuja. Oli mahtavaa kuulla että olen onnistunut treenaamaan ponia oikein! Sain kehotuksen pitää silmällä satulan sopivuutta lihasten kehittyessä. Seuraavan kerran Fanny hierotaan 1-2 kuukauden kuluttua. Mitään hoidettavaa ponista ei siis löytynyt, mutta haluan seurata tilannetta jotta voin reagoida ajoissa jos jotain ongelmaa jatkossa tulee.

Huoltoa ja hankintoja

Eläinlääkäri kävi keskiviikkona raspaamassa Fannyn hampaat. Poni pääsi ensimmäisenä testaamaan uutta pakkopilttuuta, ja käyttäytyi erinomaisen hyvin. Raspauskin sujui ilman rauhoitusta.

Pieniä piikkejä löytyi, muttei mitään isompaa. Oikealta alhaalta on tokavikasta hampaasta irronnut jossain vaiheessa laattamainen pala. Hammas on nyt muita matalampi, mutta sen pitäisi tasoittua hammaskasvun myötä. Diasteemaa (eli rakoa johon jää rehua) ei onneksi löytynyt. Jatkossa aion raspauttaa Fannyn puolen vuoden välein, vuosi on mielestäni turhan pitkä raspausväli.

Eilen sain satulansovitusapua ammattilaiselta, ja kokeilussa ollut estepainotteinen yleissatula todettiin Fannylle hyväksi. Tein siis kaupat vaaleanruskeasta Batesista. Hmm, jossain vaiheessa täytynee investoida siis myös ruskeisiin suitsiin ja satulavyöhön...

Kirjoittelen viikon ratsasteluista myöhemmin tällä viikolla, mutta lyhyesti voin todeta että olen saanut toimivamman asenteen ratsastukseen, ja sitä kautta paremman otteen poniin ja yhteisiä onnistumisen elämyksiä. Tätä lisää!

Satulaonnea

Meidän eteisessä asustaa iso kaunis musta nahkaesine. Uusi koulusatula on niin hieno etten raaskinut viedä sitä heti tallille vaan ihailin sitä eilisillan kotona...

Lähdimme eilen aamulla jo ennen puoli kahdeksaa ajamaan Ypäjälle, Ypäjän Satulakorjaamoon. Goldyn nykyinen, tai nyt jo entinen, satula on ostettu samaisesta paikasta ja sopi ponille hyvin 1,5 vuotta, mutta kävi viime kuukausina epäsopivaksi.

Perillä talutin Goldyn talliin ja Sanna katsoi ponin selän sekä vanhan satulan. Vanhaa satulaahan levitettiin jo kerran, mutta silti etukaaren kohdalle tulee liikaa painetta. Päädyttiin siis etsimään kokonaan uusi satula. 

Goldylle koitettiin kahta satulaa. Ensimmäisen nimeä en muista mutta toinen, Ruiz Diazin koulusatula istui heti niin hyvin että päätettiin lähteä maneesiin koittamaan miltä meno näyttää ratsastaja selässä. Ratsastin hetken, kävin kaikki askellajit läpi, ja satula tuntui ja näytti edelleen hyvältä. Satula oli todella vakaan tuntuinen Goldyn selässä, ei heilunut mihinkään suuntaan, ja omasta mielestäni uudessa satulassa oli aika paljon parempi istua kuin vanhassa Prestigessä. 

Satulassa on hiilikuiturunko, jolla on ikuinen takuu. Toppaukset ovat villaa, mutta villan ja nahan välissä on vielä hengittävä neopreenikerros jonka tarkoituksena on käsittääkseni tasata painetta. Toppaukset tuntuvat mukavan pehmeiltä ja joustavilta. Satulassa ilahduttaa etenkin se että runko on lyhyt. Murehdin aina siitä että Goldyn satula tulee liian pitkälle selkään, ponimallisella tammallani kun on tosi lyhyt selkä. Jännää muuten että Prestigen 16" on pidempi kuin RD:n 16,5", mutta näin vaan on.

Vanhasta satulasta pääsin kätevästi eroon koska se meni vaihdossa uutta ostaessa. Nyt ei muuta kun ratsastamaan uudella satulalla! Täytyy vielä todeta että olen supertyytyväinen Ypäjän Satulakorjaamoon, Sanna on todella hyvä ja ammattitaitoinen sovittaja jota voin lämpimästi suositella.