Kanna ite!

Keskiviikon vapaapäivän jälkeen eilen jatkettiin harjoituksia. Koitin heti alkuun ottaa napakan otteen ja verkka menikin hyvin. Poni liikkui eteen omilla jaloillaan jne. Kun alettiin kunnolla töihin niin meno hyytyi. Homma meni taas tuuppaamisen ja puskemisen kautta pienen epätoivon puolelle, kunnes päätin että minähän saan ponin tänään läpi, enkä kanna sitä enää yhtään askeltakaan. 

Laukassa vain yksinkertaisesti istuin takapuoli penkissä, jalat rentona, nojasin taakse ja, no, oikeastaan vaan olin kyydissä. Kun Leo hidasti, annoin "potkukelkkatyyliin" lisää vauhtia. Mitään muuta en tehnyt. Halusin että poni laukkaa omilla jaloillaan eteen ilman että joudun patistamaan ja nostamaan. Ja kummasti se hetken päästä laukkasi kunnolla koska en suostunut auttamaan koko ajan.

Sama teema jatkunee tänään. Ratsastuksellisesti ei ole ollut kyllä mikään kovin kevyt viikko, mutta parempaan suuntaan sentään mennään. Koko ajan korostuneemmin huomaan nyt kahta hevosta ratsastaessani miten valtavat vaatimukset minulla on Leon ja itseni suhteen. Siinä sitä on tasapainottelua; pitää vaatia tarpeeksi ja asettaa tavoitteet ylös, mutta pitää muistaa että myös pienet onnistumiset ovat onnistumisia. 

Leon satula vaivaa minua taas. Päätin jo etten kavennuta sitä koska se on vain hiukan liian leveä ja pelkään että pian olen sitten taas levennyttämässä satulaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä ettei Prestigen padikaan riitä vaan olen satulassa edelleen "nenilläni". Valtava ero kun vertaan miltä tuntuu istua tämän viikon lainaratsuni satulassa. Tuntuu tyhmältä että oman satulan etukaaren alus on täynnä kaiken maailman fyllinkiä, täytyy olla joku parempi ratkaisu. Eli laitan sen kaventamisen taas harkintaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vika sittenkään satulan leveydessä. Sanon tämän sadannen kerran; satulaongelmat on vihoviimeisiä!

Vieraskoreuden loppu

Leon nykyään jo vakkari-lainakuski N ratsasti ponin lauantaina. N on tähän asti kehunut miten superkiltti Leo on ollut, ja arvellut että se on hieman vieraskorea hänen kanssaan. No, lauantaina poni oli vähän näyttänyt että ei tässä ihan tossukoita olla. Ei se mitään kovin tuhmaa ollut tehnyt, mutta oli jännittynyt aika kovasti kun kaverit lähtivät kentältä pois ja tikittänyt pää pystynä kroppa jäykkänä. Lisäksi poni olisi halunnut ottaa omia laukkapätkiä. N oli ratkaissut tilanteen aivan oikein; laittanut ponin töihin. Kiteytettynä oli kuulemma ollut sekä huonoin että paras Leon ratsastuskerta ikinä; ensin oli tosi hankalaa mutta sitten poni oli tosi hyvä.

Jatkoin itse eilen siirtymisten parissa. Ensin tuntui että oli älyttömän vaikea saada Leo reagoimaan mihinkään... Mutta kummasti ne kymmenet siirtymiset taas auttoi kun jaksoi sitkeästi jatkaa. Satula tuntuu nyt paljon paremmalta. Se katsottiin selästä käsin torstaina ja todettiin että hiukan leveähän se on. Kuitenkin niin vähän ettei lähdetä nyt kaventamaan. Olin aivan unohtanut että minulla on satulan mukana tullut Prestigen Trapezium Pad. Sen kun tyrkkäsin satulan alle, ja katsoin tarkkaan että satuloin oikeaan kohtaan, niin loppui läppääminen eikä tunnu enää että olisin nenillään. Tilasin myös Leolle uuden vyön kokeiluun, ihan tällaisen perusvyön.

Kävin eilen illalla palauttamassa pari lainavyötä tutulle poni-ihmiselle, ja keksin kysyä olisiko hänellä jotain estesatulaa kokeiluun. Löytyi kaksikin, Prestigen Golden Star ja Pessoan Don Neco, niitä siis koittelemme huomenna.  

Satulasta ja satulavöistä

Leon satulan istuvuus tarkastettiin eilen ja selästä otettiin mitat. Selkä mitattiin ensimmäisen kerran keväällä kun satula ostettiin, ja nyt uudelleen. Näissä mittauksissa kyllä nähdään harvoin mitään kovin isoja muutoksia. Tietysti jos kyseessä on nuori hevonen voi selkä muuttua aika paljonkin.  

Leon mittauksessa saatiin positiivisia tuloksia. Selän puolierot ovat tasoittuneet, eli satulansovittaja vahvisti sen mitä hierojakin jo sanoi. Satulansovittaja kehotti ottamaan Prestigen trapezium padin pois satula ja huovan välistä. Padiahan on käytetty sairasloman jälkeen koska satula on ollut hiukan liian leveä. Leo on saanut selkälihaksia sen verran takaisin että satula istui paremmin ilman padia. Tänään koitan miltä tuntuu selässä kun padi on pois.  

Varsinainen mietinnän aihe oli satulavyö. Mulla oli ennen käytössä nahkainen muotoiltu kouluvyö ilman joustoja, ihan Horzelta ostettu mutta hyvän mallinen ja monta vuotta palvellut. Sain sitten päähäni että haluan leveämmän vyön jolla paine jakaantuu paremmin. Hain Mattes Crescent-vyön kokeiluun mutta eihän se sopinut Leolle alkuunkaan. Aivan liian muhkea vyö noin sirolle ponille. Lisäksi huomasin että vyössähän on joustot, joista en tykkää yhtään.

Palautin Mattesin, tarkoituksena ottaa palautus rahana, mutta enkös lähtenyt liikkeestä Passierin vyön kanssa. Vähän hölmö heräteostos, koska aika pian alkoi tuntua ettei tuo Passierin vyökään, niin hyvä ja laadukas (ja kallis) kun se onkin, ole Leolle paras mahdollinen. Se antaa kyllä tosi hyvin tilaa liikkeelle, mutta jää Leolla etuosasta liikaakin irti mahasta ja paine tulee liikaa vyön takareunaan. Tämä siis on ollut omaa pohdiskeluani, ja satulansovittaja oli samaa mieltä kun testasimme vyötä. Nyt kaduttaa etten hankkinut Wintecin Cair-vyötä, joka oli keväällä testissä (paitsi olikohan siinäkin joustot?). Se sopi Leolle hyvin, mutta jotenkin unohdin koko vyön ja sorruin tuohon Passieriin. Nyt olis sitten 160 € vyö joka ei ole oikein hyvä, ja tilalle pitäisi ostaa uusi. Ihanan kallista :) Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä joustottomista kouluvöistä kapearunkoiselle ponille niin otan mieluusti vastaan! 

Illan päätteeksi ohjasajoin Leon. Poni oli ihan super! Se liikkui jo käynnissä niin reippaasti ja letkeästi, askelta hyvin venyttäen. Taisi hieronta ihan oikeasti auttaa. Toivottavasti nyt jatkossa vältytään jumeilta, joita Leolla tosiaan hieronnassa löytyi aika lailla. Itsekseni mietin että tuntuuko ja näyttääkö musta itsestäni vaan että Leo kulkee tosi hienosti ohjasajossa, mutta sivustakatselijakin kommentoi että poni näyttää tosi tyytyväiseltä ja rennolta ja on hienossa muodossa. Tuo ohjasajo on kyllä niin kivaa, en voi lopettaa sen hehkuttamista! Pitäisi vaan oppia itse enemmän. 

Toimii!

Kaipa sitä 36-vuotiaskin voi edelleen oppia.. Ainakin meillä sujui Leon kanssa eilen tosi kivasti. Ehkä se auttoi että laitoin timanttiotsapannan Leon uusiin oikeankokoisiin (eli Pony) suitsiin, jotka ostin Facebookin kirpparilta 12 euron varsin kohtuullisen hintaan. Tai sitten se auttoi että pidin kyynärkulman, koitin pitää joustavan ja vakaan tuntuman, koitin olla istumatta liikettä vastaan ja onnistuin pääosin olemaan puristamatta. Ja käytin sitä supernopeaa pohjetta! Joka tapauksessa Leo liikkui aika letkeästi ja reippaasti. Ravi ei ollut yhtä hyvää kuin parhaimmillaan maanantain valkussa, mutta ei se huonoakaan ollut. Laukka, niin myötä kuin vasta, oli hyvää. Hyvä Leo! Ja vähän myös hyvä minä. Jäi kiva fiilis koska sain ponin hyväksi ilman tappelua. Leo oli niskasta aika pehmeä ja rento koko ajan. Kuolaimena oli tällä kertaa baucher. En edes ratsastanut kuin 45 minuuttia koska poni tuntui niin hyvältä ettei tuntunut tarpeelliselta jäädä hinkkaamaan.

Tätiraadilta (ne meidän tallin ihanat about 50 v. kouluratsastajattaret) tuli hyvää palautetta. Toinen kehui että Leo oli upea Kikon valmennuksessa, ja toinen sanoi ettei ole koskaan nähnyt Leon liikkuvan mulla niin hyvin kuin maanantain valkussa (radalla on kyllä nähnyt, hän kun on koulutuomari :). Mulla on maailman parhaat tallikaverit. Aina tsempataan toisiamme, annetaan rakentavaa kritiikkiä kun se on tarpeen, kehutaan kun menee hyvin, tsempataan kun toisen mieli on maassa, autetaan toistemme hevosten hoidossa aina kun apua tarvitaan. Millainen talliporukka teillä muilla on?

Törmäsin muuten meidän satulaseppään/-sovittajaan tiistaina kun olin lähdössä tallilta. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset joiden jälkeen palasinkin talliin ja nakattiin Leolle satula selkään. Valitin että satula läppää välillä kevyessä ravissa vähän takaa, ja edestä heti sään takaa Leolla oli hierottaessa selkä jumissa. Yhdessä todettiin se mikä jo tiedettiinkin; satula on vähän liian leveä, ja silloinhan se kippaa edestä hiukan ja voi jäädä takaa irti. Sain muutaman lisäpalan padin alle laitettavaksi ja niiden kanssa tuntuikin paremmalta. Jos parin kuukauden päästä näyttää että satula on edelleen leveä niin sitten kavennetaan, vielä ei. Haaveilen Leon selkäfileiden paluusta, saa nähdä jääkö haaveeksi...

Reipas ratsu!

Eilen oltiin maneesissa ja kunnon puuskatuuli ryski nurkissa, joten alussa Leo vähän kyttäili ovea. Normaalisti ponilla on hyvä työmoraali eikä se yleensä paljon kyttäile. Ei se nytkään tehnyt muuta kuin hidasti vauhtia ja nousi edestä ylös pois avuilta. Muistutin muutaman kerran raipalla vauhdin jatkumisesta niin poni alkoi taas keskittymään töihin oven sijaan. Ja hyvin keskittyikin!

Väkirehun lisäys on selvästi tuonut Leolle kaivattua energiaa. Täytyy saada vaikka huomenna vähän videolle niin näen miltä liike näyttää. Selkään se nimittäin tuntui tosi hyvältä! Leo liikkui niin reippaasti, tahdikkaasti ja rennosti että oli kyllä todellakin oikein ilo ratsastaa. Laukkakin tuntui eilen hyvältä. Vähitellen alan lisäämään laukkatreenin määrää. Tähän mennessä olen laukannut vain muutamana ratsastuskertana viikossa ja vain joitakin kierroksia/ympyröitä.

Poninomistaja oli ylpeä kun eräs kouluvalmentaja tuli pitämään tuntia ja totesi Leon nähdessään: "No onpa siinä kivannäköinen poni!". Lieneekö kommentista johtuvaa ;) mutta ajattelin että menemme testaamaan tämän valmentajan tuntia kun hän tulee seuraavan kerran valmentamaan. Pikkuhiljaa voidaan taas jatkaa tavoitteellisempaa treeniä mutta kesän jäljiltä kuviot on kotivalmentajan suhteen jälleen kerran vähän levällään. 

Koitin eilen satulan alle etuosasta kohottavaa geeliä ja jätin Prestigen padin pois huovan ja satulan välistä. Tuntui ehkä paremmalta näin kuin padilla. Satulan kanssa joutuu nyt vähän aikaa säätämään kunnes Leon selkälihakset ovat taas kehittyneet sellaisiksi että satulan leveys on sopiva. Nythän se on siis vähän leveä. Leon vanhan satulan kaivelin eilen esiin tallinvintiltä, missä se on lojunut tyhjänpanttina koko kesän koska en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä myyntiin. Vein satulan yhden tutun newforestille sovitukseen ja ainakin nopealla sovituksella näytti aika passelilta.

Todistusaineistoa

Eilen se sitten tapahtui. Satulaseppä kävi sovittamassa Leon satulan ja totesimme että Prestigen satuloiden mukana nykyään tuleva Trapezium Pad (linkistä näkee millainen se on) on syytä ottaa käyttöön. Se kohottaa satulaa edestä hiukan nyt kun lihakset ovat kuihtuneet. Takaa satula istui hyvin joten romaania ei tarvittu.

Olin luvannut liikuttaa yhden tallimme hevosen, joten kävin ensin sen kanssa kiertelemässä pellonreunaa. Sitten ei muuta kun Leon tavaroita hakemaan. Sain rampata satulahuoneessa monta kertaa kun en muistanut milloin suojia, milloin ohjia suitsiin. Oli pientä jännitystä ilmassa...

Taluttelin Leoa ensin maneesissa vartin verran. Tallikaveri tuli uteliaana maneesiin katsomaan. Tarjolla ei kyllä ollut mikään kovin mielenkiintoinen show, mutta sainpa pienen videopätkän ekasta ratsastuksesta kun kaveri kuvasi. 

Leo tuntui jotenkin niin pieneltä! Ja kivalta :) Ponilla ei tosiaan ollut mitkään metkut mielessä, vaan se oli koko ajan tosi kuuliainen. Vartin verran menin enimmäkseen käyntiä, taivuttelin hiukan, ja otin kevyttä ravia pari minuuttia. Tokihan Leo oli vähän etupainoinen ja jäykkä, enkä uskaltanut edes pyytää sitä kunnolla eteen, niinkuin videolta näkee. Mutta silti poni kyllä tuntui hyvältä. Voin sanoa että oli ratsastajalla hymy aika herkässä, ja onnenkyynel silmäkulmassa! Uskomaton tunne kun kaiken tämän jälkeen pääsin taas Leon selkään. Tästä se lähtee, tänään hommat jatkuu.