Vuodet toistaa itseään

Lueskelin tuossa muistiinpanojani viime lokakuulta. ”nahkea”, ”tappelee vähän edestä”, ”raapii mahaa”, ”kiemurtelee laukannostoissa”, ”pomppii välillä hassusti laukassa”. Jouduin oikein miettimään kirjoitinko nuo viime vuonna vai viime viikolla. No, joka kerta sitä onneksi hoksaa nopeammin että mahahan ponia taas vaivaa. Antepsin-kuurille siis. 

Leo on ollut lihaksistostaan tosi kireä eikä nuo mahakivut tietysti helpota kun saattaa niiden takia jännittää kroppaansa ja kipeyttää itseään lisää. Hieroja myös löysi eilen ponista kaksi uutta tuoretta pientä kuoppaa lihaksissa. Ilmeisesti tarhajumppa ollut taas hiukan rajua. Hieronnassa kroppa saatiin onneksi pehmeämmäksi ja jopa kireä oikea takakankku aukesi. Hieroja totesi ettei hän ihmettele että taipuminen on hankalaa kun a) niska on oikealta puolelta kireä, b) lava on vasemmalta puolelta kireä, c) takapää on oikealta puolelta kireä (niin ja d) se mahakin on kipeä). Positiivista on se että ponin rangan liikkuvuus on kuitenkin oikein hyvä, ja jumit saatiin auki.

Sovitettiin vielä hierojan kanssa meillä vuokralla ollutta Equipe Olympia-satulaa. Koska hierojaltakin tuli vihreää valoa, päädyin ostamaan satulan omaksi. Joten jos jollakulla on tarvetta 16” Prestige D1 Iceland-satulalle niin sellainen olisi nyt myynnissä!

Tänään Leo saa kävellä ja huomenna koitan tuntuuko meno yhtään helpommalta. Perjantaina ja lauantaina suunnataan taas valmennukseen. Vaikkei poni vatsan takia ole ihan superkunnossa niin haluan silti pitää valmennuksista kiinni. Tehdään sitten kevennetysti jos on tarve, mutta ei jätetä treenejä väliin. Kesällä oli liian pitkä valmennustauko ja sen näkyy ratsastuksessa vieläkin.

Täällä taas

Aamulla näin Facebookissa Leon entisen omistajan laittaman kahden vuoden takaisen kuvan ja havahduin siihen että eilen muuten tuli kaksi vuotta siitä kun Leo tuli minulle. Näihin kahteen vuoteen mahtuu kyllä ihan valtavasti kaikkea niin hevos- kuin muillakin rintamilla. Hyvillä mielin jatketaan kohti kolmatta yhteistä vuotta!

Leon loma oli mennyt hyvin, mutta se oli myös jäänyt herralle hieman päälle... Sinänsä Leo on tuntunut ihan hyvältä näinä kahtena päivänä kun olen sitä ehtinyt ratsastaa, mutta varsinkin eilen poni tuntui aika jäykältä ja välillä jopa tuntui kun olisi purrut kiinni kuolaimeen. Huomaamattani ratsastin puolitoista tuntia kun halusin ponin hyväksi ja vetreäksi. Kyllä huomaa että melkein kaksi viikkoa on vaan hölkötelty rennosti. 

Leon lainakuskeilla oli mennyt ponin kanssa hyvin lukuunottamatta yhtä päivää, jolloin Leo oli hypännyt maneesiin talutettaessa pystyyn ja lähtenyt selästä kiikuttamaan ratsastajaa laukassa kaksi kertaa. Kuulemma puoli kierrosta oli mennyt ennenkuin oli pysännyt. Leolle se on paljon, yleensä pidätteet menee läpi muutamassa askeleessa. Minua Leo ei kyllä edes kiikuttele mutta kai tuli joku tarve testata lainaratsastajaa.

Satulaa mietin ennen lomaa, ja mietintä jatkuu kuumeisena. Tosiasia on että satula on takaa irti. Osittain se johtunee satulan leveydestä, mutta tuntuu ettei se ole ainut syy. Vaikka nostan satulaa edestä, niin ei se silti jotenkin asetu takaa niinkuin pitäisi. Nyt vaan pitää keksiä mitä satuloita lähtisi koittelemaan. Meidän satulansovittaja tulee pohdiskelemaan asiaa mutta pääsee vasta parin viikon päästä. Jos jollain teistä on ideoita mikä satula voisi sopia niin otan ehdotuksia ilomielin vastaan. Nykyinen satula siis 16" Prestige D1 Iceland joka on muuten aika hyvä, mutta jää takaa irti.

Kanna ite!

Keskiviikon vapaapäivän jälkeen eilen jatkettiin harjoituksia. Koitin heti alkuun ottaa napakan otteen ja verkka menikin hyvin. Poni liikkui eteen omilla jaloillaan jne. Kun alettiin kunnolla töihin niin meno hyytyi. Homma meni taas tuuppaamisen ja puskemisen kautta pienen epätoivon puolelle, kunnes päätin että minähän saan ponin tänään läpi, enkä kanna sitä enää yhtään askeltakaan. 

Laukassa vain yksinkertaisesti istuin takapuoli penkissä, jalat rentona, nojasin taakse ja, no, oikeastaan vaan olin kyydissä. Kun Leo hidasti, annoin "potkukelkkatyyliin" lisää vauhtia. Mitään muuta en tehnyt. Halusin että poni laukkaa omilla jaloillaan eteen ilman että joudun patistamaan ja nostamaan. Ja kummasti se hetken päästä laukkasi kunnolla koska en suostunut auttamaan koko ajan.

Sama teema jatkunee tänään. Ratsastuksellisesti ei ole ollut kyllä mikään kovin kevyt viikko, mutta parempaan suuntaan sentään mennään. Koko ajan korostuneemmin huomaan nyt kahta hevosta ratsastaessani miten valtavat vaatimukset minulla on Leon ja itseni suhteen. Siinä sitä on tasapainottelua; pitää vaatia tarpeeksi ja asettaa tavoitteet ylös, mutta pitää muistaa että myös pienet onnistumiset ovat onnistumisia. 

Leon satula vaivaa minua taas. Päätin jo etten kavennuta sitä koska se on vain hiukan liian leveä ja pelkään että pian olen sitten taas levennyttämässä satulaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä ettei Prestigen padikaan riitä vaan olen satulassa edelleen "nenilläni". Valtava ero kun vertaan miltä tuntuu istua tämän viikon lainaratsuni satulassa. Tuntuu tyhmältä että oman satulan etukaaren alus on täynnä kaiken maailman fyllinkiä, täytyy olla joku parempi ratkaisu. Eli laitan sen kaventamisen taas harkintaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vika sittenkään satulan leveydessä. Sanon tämän sadannen kerran; satulaongelmat on vihoviimeisiä!

Pomppua ja loikkaa

Lauantaina hypeltiin taas. Leon lainakuski tuli katselemaan (hah, niinkuin meikäläisen "estetreeneissä" paljon katsottavaa olisi...) ja sain samalla kuvaajan ja esteiden nostajan. Hieman pelolla odottelen miltä meidän meno videolla näyttää...

Koitin Leolle toista kertaa Prestigen Joy Jumper-estesatulaa. Omaan takapuoleen satula tuntuu kovalta istua, ja muutenkin tietty koulusatulaan tottuneelle vähän huteralta, mutta ei kai esteillä kuulu takapuolta penkissä pitääkään. Satulan sopivuus Leolle on mielestäni hiukan niin ja näin. Satula jää takaa jotenkin kummallisesti irti. Satulansovittaja saa sen katsoa ensi viikolla kun koulusatula katsotaan uusiksi selästä käsin. Koulusatulaan muuten laitoin eilen pintelipatjan etuosaa korottamaan, ja Goldyn vanha nahkaisen kouluvyön. Vaikutti näin hiukan paremmalta.

Alkuverkassa menin hiukan ravipuomeja. Niitä pitää mennä kyllä joku päivä ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Nyt meni vähän sinnepäin roiskimiseksi. Laukassa verkkasin kevyessä istunnassa. Esteinä oli tällä kertaa matala sarja yhdellä laukka-askeleen välillä, ja pysty. Korkeudet pysyivät tälläkin kertaa maltillisina, olisiko tuo minisarja ollut joku 40 cm ja pysty kai 60 cm. 

Leo ei oikein koskaan kiellä, mutta lauantaina se kielsi kaksi kertaa. En voi moittia ponia. Tulin esteelle huonosti, tuijotin puomeja vaikka minun olisi pitänyt katsoa eteen ja ylös, ja olin muutenkin epävarma. Heti kun ryhdistäydyin ja yritin oikeasti ratsastaa niin kieltäminen loppui. Kerran kävi niin että luulin Leon kieltävän ja se hyppäsikin megahypyn, johon en oikein päässyt mukaan. No, joskus näitä sattuu. Yleisesti hyppääminen oli estesatulan kanssa helpompaa, ja kivaa meillä oli taas.

Kuvassa hyppyjen jälkeen hra unelias ja nti mietteliäs

Satula(vyö)pohdinta jatkuu

Meidän satulansovittaja kävi katsomassa Leon satulan ja oli sitä mieltä että satula istuu edelleen eikä sitä tarvitse topata. Koska en itse päässyt samaan aikaan tallille ei päästy koittamaan satulaa selästä käsin. Siihen palataan varmaan ensi viikolla, koska jotain häikkää tässä kuviossa nyt on. Vaikka koitan satuloida huolellisesti oikeaan kohtaan niin satula kyllä hiukan liikkuu. Eniten häiritsee se että satula läppää takaa. En oikein keksi mistä tämä johtuu. Epäilykseni kohdistuvat tällä hetkellä vahvimmin satulavyöhön. 

Sain tutulta pari vyötä kokeiluun ja testailen niitä viimeistään viikonloppuna. Ihan tavallisia neopreenivöitä nuo ovat, suora ja muotoiltu, mutta katsotaan nyt jos jompikumpi toimisi paremmin kuin nykyinen vyö. Haluaisin koittaa tasapainottavaa vyötä, esimerkiksi tätä Rossnerin, mutta kun ei viitsisi taas ostaa uutta vyötä jos se ei sitten sovikaan. Varastossa kun lojuu edelleen mm. Passierin ihana vyö josta maksoin 150 € ja totesin kuukauden päästä ettei se sovi Leolle... 

Satulansovittaja jätti meille kokeiluun Prestigen Joy Jumper-estesatulan. Koitin sitä eilen sileällä. Kyllä estesatulassa on vaan erikoista istua... Mutta voin kuvitella että hyppäämistä tuo estepenkki helpottaisi. Lauantaina on tarkoitus koittaa satulaa vielä esteillä. En kyllä ollut eilisen perusteella ihan kauhean vakuuttunut, minusta tuokin satula läppäsi. Taisin kyllä satuloida tämänkin hiukan liian taakse... Että syyttäiskö sitä nyt satuloita ja vöitä vai opettelisiko satuloimaan oikein vai mitä tekisi. Satulaongelmat, ne on vaan niin ärsyttäviä.

Tänään on tiedossa jotain tosi hauskaa, josta raportoin varmaan heti huomenna. Lähden nimittäin pieneen reissuun työpäivän jälkeen!

Perjantain valmennus ja satula-asiaa

Ratsastin Leon kevyesti keskiviikkona, jolloin Liisa kävi moikkaamassa meitä. Poni oli niin tahmea taas... Torstaina vaan käveltiin ja mietin hiukan pelonsekaisin fiiliksin mitä valmennuksesta tulee jos Leo on ihan etana. Päätin kuitenkin että nyt leuka pystyyn, apuahan sinne valmennukseen mennään saamaan.

Perjantain verkassa Leo oli ihan ok, ei parhaimmillaan muttei onneksi kovin tahmeakaan. Valmennus aloitettiin tutuilla jutuilla; niskaa pyöreämmäksi ja takapää aktiivisemmaksi. Haettiin nyt vähän eri näkökulmaa. Aiemmin olen saanut pyytää Leoa reippaasti eteen, mutta nyt valmentaja sanoi että saan antaa Leon ravata hitaammin, mutta minun pitää aktivoida takaosaa tehokkaammin. Tämä tapahtui käyttämällä raippaa ihan pepun päälle (on muuten hankalaa, vaatii harjoitusta), ja tekemällä heti perään puolipidäte jottei poni lähde kuitenkaan menemään kovempaa. 

Valmentaja myös aktivoi Leoa maasta hipsuttamalla raipalla pepun päälle. Ensin Leo oli vähän lentoon lähdössä enkä saanut puolipidätteitä kunnolla läpi. Mutta kun vähän ryhdistäydyi niin poni liikkui tosi hienosti. Oli meinaan takapää aktiivinen ja alla!

Vastalaukoissa oikeaan kierrokseen (eli vasenta laukkaa) Leo pyrki jostain syystä maneesin etukulman kaarteessa aina vaihtamaan. Toisessa päässä maneesia ei vaihda koskaan. Tämän on pakko olla jotain mitä minä teen... Tai sitten syy oli se että tallikaverin koiranpentu oli maneesin etupäädyssä ja Leon piti sitä vähän vilkuilla ohimennessään, jolloin keskittyminen hajosi hiukan.

Valmentaja oli aika nopeasti tyytyväinen Leoon, ja itsestäkin se tuntui hyvältä. Vähän oli jossain vaiheessa sellaista "en reagoi mihinkään"-fiilistä mutta loppua kohti parani koko ajan. Sain taas huomautuksen siitä että mun pitää olla pohkeen kanssa tosi nopea, en saa jäädä kiinni. Reidet sain pidettyä nyt aika rentona ja puristamatta, mutta siihen olenkin viime viikot kiinnittänyt extrahuomiota.

Leon satula täytyy kyllä tarkistaa ja sainkin satulansovittajan kanssa jo ajan sovittua. Valmentaja sanoi alkuverkkaa katsellessaan, että satula läppää vähän takaa. Samalla hän kysyi tuntuuko että olen vähän "nenilläni" selässä, ja kyllähän se on hiukan silti tuntunut viime aikoina. Satula saattaa ehkä kaivata toppausta, onhan se ollut aktiivikäytössä jo vuoden verran. Tai sitten meidän iänikuinen satulavyöongelma nostaa taas päätään. On hankalaa löytää Leolle sopivaa vyötä. Nyt käytössä ollut Nortonin vyö on ollut aika hyvä, mutta enää en ole niin varma. Satula liikkuu ratsastuksen aikana hiukan eteenpäin. Johtuuko tämä toppauksista, satulan leveydestä, vyöstä vai siitä että satuloin liian taakse, se täytyy satulansovittajan kanssa selvittää.

Satulasta ja satulavöistä

Leon satulan istuvuus tarkastettiin eilen ja selästä otettiin mitat. Selkä mitattiin ensimmäisen kerran keväällä kun satula ostettiin, ja nyt uudelleen. Näissä mittauksissa kyllä nähdään harvoin mitään kovin isoja muutoksia. Tietysti jos kyseessä on nuori hevonen voi selkä muuttua aika paljonkin.  

Leon mittauksessa saatiin positiivisia tuloksia. Selän puolierot ovat tasoittuneet, eli satulansovittaja vahvisti sen mitä hierojakin jo sanoi. Satulansovittaja kehotti ottamaan Prestigen trapezium padin pois satula ja huovan välistä. Padiahan on käytetty sairasloman jälkeen koska satula on ollut hiukan liian leveä. Leo on saanut selkälihaksia sen verran takaisin että satula istui paremmin ilman padia. Tänään koitan miltä tuntuu selässä kun padi on pois.  

Varsinainen mietinnän aihe oli satulavyö. Mulla oli ennen käytössä nahkainen muotoiltu kouluvyö ilman joustoja, ihan Horzelta ostettu mutta hyvän mallinen ja monta vuotta palvellut. Sain sitten päähäni että haluan leveämmän vyön jolla paine jakaantuu paremmin. Hain Mattes Crescent-vyön kokeiluun mutta eihän se sopinut Leolle alkuunkaan. Aivan liian muhkea vyö noin sirolle ponille. Lisäksi huomasin että vyössähän on joustot, joista en tykkää yhtään.

Palautin Mattesin, tarkoituksena ottaa palautus rahana, mutta enkös lähtenyt liikkeestä Passierin vyön kanssa. Vähän hölmö heräteostos, koska aika pian alkoi tuntua ettei tuo Passierin vyökään, niin hyvä ja laadukas (ja kallis) kun se onkin, ole Leolle paras mahdollinen. Se antaa kyllä tosi hyvin tilaa liikkeelle, mutta jää Leolla etuosasta liikaakin irti mahasta ja paine tulee liikaa vyön takareunaan. Tämä siis on ollut omaa pohdiskeluani, ja satulansovittaja oli samaa mieltä kun testasimme vyötä. Nyt kaduttaa etten hankkinut Wintecin Cair-vyötä, joka oli keväällä testissä (paitsi olikohan siinäkin joustot?). Se sopi Leolle hyvin, mutta jotenkin unohdin koko vyön ja sorruin tuohon Passieriin. Nyt olis sitten 160 € vyö joka ei ole oikein hyvä, ja tilalle pitäisi ostaa uusi. Ihanan kallista :) Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä joustottomista kouluvöistä kapearunkoiselle ponille niin otan mieluusti vastaan! 

Illan päätteeksi ohjasajoin Leon. Poni oli ihan super! Se liikkui jo käynnissä niin reippaasti ja letkeästi, askelta hyvin venyttäen. Taisi hieronta ihan oikeasti auttaa. Toivottavasti nyt jatkossa vältytään jumeilta, joita Leolla tosiaan hieronnassa löytyi aika lailla. Itsekseni mietin että tuntuuko ja näyttääkö musta itsestäni vaan että Leo kulkee tosi hienosti ohjasajossa, mutta sivustakatselijakin kommentoi että poni näyttää tosi tyytyväiseltä ja rennolta ja on hienossa muodossa. Tuo ohjasajo on kyllä niin kivaa, en voi lopettaa sen hehkuttamista! Pitäisi vaan oppia itse enemmän. 

Todistusaineistoa

Eilen se sitten tapahtui. Satulaseppä kävi sovittamassa Leon satulan ja totesimme että Prestigen satuloiden mukana nykyään tuleva Trapezium Pad (linkistä näkee millainen se on) on syytä ottaa käyttöön. Se kohottaa satulaa edestä hiukan nyt kun lihakset ovat kuihtuneet. Takaa satula istui hyvin joten romaania ei tarvittu.

Olin luvannut liikuttaa yhden tallimme hevosen, joten kävin ensin sen kanssa kiertelemässä pellonreunaa. Sitten ei muuta kun Leon tavaroita hakemaan. Sain rampata satulahuoneessa monta kertaa kun en muistanut milloin suojia, milloin ohjia suitsiin. Oli pientä jännitystä ilmassa...

Taluttelin Leoa ensin maneesissa vartin verran. Tallikaveri tuli uteliaana maneesiin katsomaan. Tarjolla ei kyllä ollut mikään kovin mielenkiintoinen show, mutta sainpa pienen videopätkän ekasta ratsastuksesta kun kaveri kuvasi. 

Leo tuntui jotenkin niin pieneltä! Ja kivalta :) Ponilla ei tosiaan ollut mitkään metkut mielessä, vaan se oli koko ajan tosi kuuliainen. Vartin verran menin enimmäkseen käyntiä, taivuttelin hiukan, ja otin kevyttä ravia pari minuuttia. Tokihan Leo oli vähän etupainoinen ja jäykkä, enkä uskaltanut edes pyytää sitä kunnolla eteen, niinkuin videolta näkee. Mutta silti poni kyllä tuntui hyvältä. Voin sanoa että oli ratsastajalla hymy aika herkässä, ja onnenkyynel silmäkulmassa! Uskomaton tunne kun kaiken tämän jälkeen pääsin taas Leon selkään. Tästä se lähtee, tänään hommat jatkuu.

Uusi satula vol 1

Viime viikolla kauan odotettu uusi satula sitten saapui. Toimitusajaksi luvattiin muutama viikko, joka oli käytännössä lähes kuusi viikkoa. Sunnuntaina satulansovittaja sitten tuli tallille satula mukanaan ja pääsin ihailemaan uudenkarheaa Prestige D1 Iceland-satulaa. Oi että se on niin nätti! Satulan istuinosa on ihanaa vasikannahkaa joka on pehmeää ja hiukan "tahmeaa" joten penkissä pysyy hyvin, mutta samalla tuollaiseen nahkaan jää jälkiä suht helposti. Ensimmäistä naarmua odotellessa...

Ihana takakaari :)

Katsoimme satulansovittajan kanssa vielä satulan sopivuuden. Satula asettui helposti oikeaan kohtaan selässä, pitää vaan muistaa ettei koita keinotekoisesti sijoittaa satulaa yhtään oikeaa kohtaa taaemmas saadakseen lavalle liikkumatilaa. D1:ssähän on tosi hyvä lapatila, lavan kohdalla on paneelissa tavallaan "kuoppa" joka antaa tilaa lavan liikkeelle. Toinen muistettava asia on vyön kiristys; aina taaimmainen vastinhihna ensin.

Ratsastin satulalla sunnuntaina käyntiä vajaa puoli tuntia, ja toisen käyntiratsastuksen tein maanantaina. Tiistaina meillä oli hyppytunti ja siellä menin vielä vanhalla satulalla. Eilen kaverini ratsasti Leolla (vanhalla satulalla, koska haluan itse sisäänratsastaa uuden), joten en vielä päässyt ravailemaan uudella satulalla. Tänään se suuri hetki sitten koittaa kun pääsen ravaamaan ja varmaan hiukan laukkailemaankin ihanaisella Prestigellä!

Uusi satula on kyllä aika erilainen kuin Leon vanha. Vanha on "lättänämpää" mallia ja siinä pääsee tavallaan lähemmäs hevosta, kun taas uusi satula on paljon muhkeampi ja korkeampi. Toppaukset oli laitettu tehtaalla aika täyteen, joten voi olla että niitä sisäänratsastuksen jälkeen vähän muokataan jos satulaseppä katsoo sen tarpeelliseksi. On tässä hiukan totuttelemista, mutta ehdottomasti uusi satula tuntuu paljon vanhaa paremmalta. Satulassa asettuu luontevasti oikeaan asentoon. Vanhan satulan jalustinhihnan koukku on tosi takana ja minun on ollut vaikea pitää jalkaa oikeassa kohdassa. Vielä kun satula on etupainoinen (koska se on liian leveä Leolle), minulle käy etenkin siirtymissä helposti niin että jalka menee taakse ja ylävartalo heilahtaa eteen.   

Niin mukava kuin minusta onkin istua uudessa satulassa niin tärkeintä on tietenkin että se sopii Leolle ja poni tykkää liikkua sen kanssa. Vähän jännittää pysyykö satula Leon selässä hyvin paikallaan myös ravissa ja laukassa. Vanha satula kun pyörii jonkun verran geelistä huolimatta. Ja saa nähdä mitä poni pidemmällä aikavälillä tykkää uudesta satulasta. Satula on toki sovitettu ja istuu ponin selkään hyvin, mutta muutos entiseen on tosiaan aika suuri. Nyt ei siis muuta kun sisäänratsastusta. Jatkan raportointia aiheesta ensi viikolla.

Seuraava hankinta on mustat suitset...

Aika rentoo...

Ette usko kuinka iloiseksi tulin tänään kun ajoin tallille yhdentoista maissa ja näin että Leo makoili rentona tarhassaan aamupäiväunilla! Vielä iloisemmaksi tulin kun tallinpitäjä kertoi että Leo oli pötkötellyt myös eilen ja toissapäivänä (samalla selvisi miksi ponin ulkoloimessa on ollut outoja kosteita pilkkuja; se makaa kakkakasojensa päällä...). Jospa tuo pikku stressiponi alkaisi nyt pikkuhiljaa kotiutua. Aika rento sen on pakko olla kun uskaltaa torkkua makuultaan.

Kun menin hakemaan Leoa sisään niin eihän se noussut ylös ollenkaan. Vilkaisi vaan minua, antoi kyykistyä viereen silittämään ja jatkoi auringonottoa silmät ummessa. Laitoin riimun päähän, ei reaktiota. Otin narun käteen ja pyysin ponia nousemaan. Huokaus ja sitten Leo könysi jaloilleen, ravisteli ja lähti kävelemään portille.

Leolla oli tänään vuorossa läpiratsastus. Taisi löytyä heti ensikoittamalta sopiva läpiratsastaja, niinkuin olin kyllä etukäteen toivonut ja uskonutkin. Tämä tuttu kouluratsastaja on taitava ja rauhallinen, mutta osaa vaatia hevoselta tarpeeksi. Luonnollisesti hän on myös ponikokoinen. Leo oli alussa hiukan jännittynyt, mutta rentoutui tavalliseen tapaansa nopeasti. Kun ratsastaja kokosi ponia niin vähän se kyseli onko pakko, mutta teki kyllä kaiken mitä pyydettiin ja liikkui hyvin. 

Testissä ollut Prestigen satula jouduttiin tämän päivän ratsastuksen jälkeen palauttamaan. Se olisi kyllä myynnissä, mutta en voi sitä ostaa koska siinä on normaalia pidempi siipi joka on minulle liian pitkä, ja lisäksi satula on hiukan liian leveä Leolle. Meille on tarkoitus laittaa satula tilaukseen mahdollisimman pian. Huomenna selviää kuinka pitkä toimitusaika on. Toivottavasti ei kovin pitkä... En haluaisi oikein ratsastaa nykyisellä satulalla vaikkei se mikään katastrofi olekaan, kun pelkään että se kipeyttää Leon selän uudelleen.

Valoisampi loppuviikko

Keskiviikkona olin Leon kanssa kävelemässä pellolla maastakäsin. Poni oli pitkään tosi rento, mutta sitten se yhtäkkiä "näki jotain" ja jännittyi. Näitä tilanteita nyt tulee Leon kanssa päivittäin joten olen jo tottunut, mutta silti on kyllä mielenkiintoista seurata ponin reaktioita. Kun Leo jännittää tai pelkää niin tuntuu että se kasvaa vieressäni puoli metriä! Poni nostaa pään tosi ylös, jännittää kaikki lihakset ihan pinkeiksi ja selvästi yrittää tehdä itsestään ison ja uhkaavan. Nytkin mentiin hetki erittäin hienoa ja ryhdikästä piffiä vierelläni kunnes naapurikarsinan heppa onneksi tuli pellolle ja sai Leon uskomaan ettei ole mitään hätää.

Torstaina juoksutin Leon nähdäkseni miten se liikkuu hieronnan, kranion ja vapaapäivän jäljiltä. Ainakin se liikkui, mutta ei nyt mitenkään valtavan lennokkaasti.

Perjantaina päätin mennä valmennukseen ainakin koittamaan tuleeko treenistä jotain. Hyvä että menin! Leo nimittäin liikkui alun pienen jännityksen jälkeen hyvin. Lopputunnista lisättiin ravia, ihan vaan keventäen pitkällä sivulla, ja valmentaja sanoi ettei tämmöistä liikettä ole ponista vielä aiemmin nähty. Parasta on että tiedän Leosta löytyvän kyllä vielä lisääkin liikettä kun opin ratsastamaan ponia paremmin. Onnistuin valmennuksessa pitämään kädet suht hyvin oikealla paikallaan ja tuntuman tasaisena. Leo palkitsi tästä hakeutumalla parempaan muotoon.

Satulansovittajamme oli valmennuksessa mukana. Nyt kun Leo liikkui kunnolla niin huomasimme ettei Equipen satula ole paras vaihtoehto. Se läppäsi takaa ravissa ja jalkani siirtyi koko ajan liian taakse. Prestige sen sijaan vaikuttaa hyvältä. Jos Equipessa oli hyvä istua niin Prestigessä on ihan super istua... Parasta on kuitenkin se että Leo tuntuu nyt parin kokeilun jälkeen liikkuvan sillä mielellään, rennosti ja letkeästi. Tänään nimittäin koitin vielä satulaa uusiksi ja Leo oli niin hyvä, rento ja oma itsensä ettei se ole tuollainen ollut pariin viikkoon!