Voihan vinous

Lauantaina tuli ratsastettua oikein urakalla. Hiukan liian aikaisin aloitettu alkuverkka, valmentajan myöhästyminen ja tunnin venyminen normaalimitastaan johti siihen että ratsastin yli kaksi tuntia. Paljon mahtui tekemistä ja ajatuksia tuohon parituntiseen!

Keskityimme tunnilla siirtymisiin. Ensin tehtiin pysähdys-käynti-siirtymisiä. Hetken harjoittelun jälkeen ne sujuivat aika kivasti. Auttoi paljon kun tein siirtymisen puolipidäte-vatsalihas-yhdistelmällä ja pyrin eroon staattisesta ohjista vetämisestä.

Seuraavaksi käynti-ravi-siirtymisten pariin. Oikeaan sujui, vasempaan ei alussa niin hyvin mutta kyllä nekin ihan ok meni. Omalle istunnalle vaan pitäisi saada tehtyä jotain. Kyynärkulma pysyy nyt paremmin kun olen keskittynyt siihen oikein ajatuksella, mutta edelleen olen turhan jäykkä. En saa tarpeeksi joustoa aikaan vaan tömähtelen harjoitusravissa satulaan.

Ravi-laukka-siirtymiset olivat ensin hohhoijaa-osastoa, eli laukat nousivat puoli kierrosta myöhässä kun poni päätti hetken mietinnän jälkeen reagoida (heikkoihin) nostoyrityksiini. Vähän lisää ryhtiä ja tarmoa ratsastajaan ja nostot alkoivat mennä paremmin. Olen keksinyt uuden virheen nostoihini, nyt sisäjalan varpaat sojottavat ympyrän keskustaan....

Vasempaan kierrokseen siirryttäessä epätoivo nosti päätään. Olen itse vino niin että vasempaan kierrokseen luulen istuvani suorassa mutta todellisuudessa kierryn ulospäin. Fannylle vasen kierros on vaikeampi, joten ruokimme toistemme huonompaa suuntaa... 

Emme ole oikein löytäneet valmentajan kanssa kunnollisia konsteja vinouteni korjaamiseen. Toivon mukaan maneesiin tulee pian peilit niin ehkä sitä kautta saan istuntaani korjattua. Olen myös harkinnut ottavani muutaman tunnin valmentajalta jonka tiedän istuntaan keskittyväksi, ja jolta yksi tallikaveri oli saanut apua. Olen omaan valmentajaani tyytyväinen, mutta tätä ongelmaa on ratkottu niin kauan että jonkun toisen näkökulma voisi auttaa. Tiedän kyllä mitä teen väärin, mutta en osaa korjata sitä.

Teimme lopussa vasempaan kierrokseen ravisulkuja, ja ne menivät ihmeen hyvin. Ilmeisesti Fanny on mennyt niitä ennenkin. Eli valmennus loppui noista vinous-jutuista huolimatta ihan positiivisiin fiiliksiin.

Eilen olimme tallikaverin kanssa yli 1,5 h maastolenkillä. Oli ihanaa! Alla lenkkikaverin ottama kännykkäkuva, en muuten oikeasti istu sentään ihan noin vinossa vaan kuva on räpsäisty vinoon...

 

Kovaa hommaa

Goldy taipui eilen valmennuksessa alusta asti aika kivasti. Kuitenkin poni kulki melkoisen etupainoisena ja painoi ajoittain kädelle tosi paljon. Usko meinasi kuskilla välillä loppua, kun tuntui että ohjien toisessa päässä on 50 kg betonia enkä vaan millään saanut takaosaa alle! Valmentaja patisti tekemään enemmän töitä ja oikeasti ratsastamaan joka askeleella kyydissä istumisen sijaan, ja paranihan se meno onneksi loppua kohden. Hiki tuli niin ratsulle kuin ratsastajallekin. Ravi saatiin aika hyvin kohdilleen mutta laukkaan jäi vielä parantamisen varaa. Laukat kyllä nousivat hyvin, mutta vasemmassa laukassa istun vinossa enkä saa tästä johtuen ponin laukkaa pyörimään kunnolla. 

Loppuverkassa poni ravasi taas tosi hienosti eteen-alas. Kotitreeniin saatiin ohjeeksi huolehtia eteenpäinpyrkimyksestä, taipumisesta sekä siitä että takaosa olisi kunnolla alla eikä poni laahustaisi etupainoista mummoravia. Yritetään :)

Tänään suunnitelmissa on reipas maasto, jos vaan pohjat sallivat, ja huomenna hoitaja kävelyttää ponin. Viikonlopulle on suunnitteilla ainakin yksi maneesireissu. Ulkokentällä ratsastamistakin on jo ikävä, mutta eilinen pikainen piipahdus kentän laidalla kertoi että lunta on vielä lähemmäs 30 cm. Ei taida ihan yhdessä yössä sulaa...

 "Pääsiskö jo kotiin, oon tehnyt kauheesti töitä ja mulla on hiki ja nälkä ja kaikkee..."