Hyvän mielen ratsastusta

Lauantaina tosiaan suunnattiin pellolla. Täytyy sanoa etten muista koska olisin viimeksi ratsastanut Leolla ulkona... Kyllä siitä on varmaan useampi kuukausi. Kelit ja pohjat on olleet sellaiset ettei ulkona ratsastaminen ole kauheasti käynyt mielessä vaan maneesi on houkutellut huomattavasti enemmän.

Käveltiin ensin hetki kentällä, mutta koska Leo tuntui niin rennolta ja rauhalliselta mentiin aika pian pellolle. Leohan ei yleensä tuosta pellolla olemisesta mitenkään kummemmin kuumu, mutta joskus voi olla vähän täpinöissään tai jännittynyt. Tällä kertaa ei kyllä ollut. Rennosti saatiin humputella menemään ja uskoisin että molemmilla oli kivaa. Pohja ei mikään ihan täydellinen ollut, lunta ei ollut niin kovin paljoa, mutta syksyltä tiesin mitkä kohdat ovat hyviä ja tasaisia kulkea ja niissä otettiin rauhallista ravia ja laukkaa. Saa nähdä oliko tuo eka ja viimeinen kerta kun päästiin lumille, nyt täällä on plusasteita ja sataa vettä.

Sunnuntaina Leo piti suunnittelemattoman vapaan. Kävin vähän kauempana moikkaamassa kaveria ja hänen uutta hevostaan (jota pääsin testaamaankin, ihana pieni heppa!) ja olin omalla tallilla vasta puoli kahdeksan aikaan. Iltaruokien jako oli alkamassa joten tein Leolle vaan porkkanavenyttelyt ja katsoin että kaikki on ok. Leo on onneksi siitä helppo vapaapäivien suhteen, ettei sille esim. kerry ylimääräistä virtaa.

Viime viikolla esteet jäivät välistä oman sairasteluni takia mutta eilen meillä oli hyppyilta. Ihana tallikaveri tuli kanssani kantamaan esteitä ja "koutsaamaan" meitä ;) Tällä kertaa ei menty puomeja lainkaan. Rakennettiin pieni jumppasarja, ja laitettiin yksittäinen este joka oli ensin ristikko. Nosteltiin sitten myöhemmin pystyksi. Korkeudet meidän miniesteillä oli 40-50 cm. Leo oli jo alkuverkassa todella kiva, reipas mutta superkuuliainen, ja laukka pyöri tosi hyvin. Hypytkin onnistuivat paria huonoa lähestymistä lukuunottamatta. Oli kyllä kiva taas hypellä! Mulle on tehnyt tosi hyvää se että hypätään jotain kerran viikossa, pysyy rutiini yllä ja homma alkaa tuntuu taas ihan sujuvalta. 

Ei huono!

Ohjasajoin Leon tiistaina. Otin vaihteeksi tallikaveri ohjat kun välillä tuntuu että omat on niin kankeat ja painavat ja niillä tulee vähän liikaa painetta hevosen suuhun. Minulla on siis pitkät nahkaohjat. Lainaohjat ovat pyöreää narua jotka jatkuvat normaalia kangasohjana. No, ohjistako se johtui vai mistä mutta minulla oli homma hiukan hakusessa. Tuntumasta ei ollut alussa tietoakaan kun ohjat roikkuivat pyykkinaruna. Hyvä treeni kuitenkin saatiin aikaan. Leo tekee hienosti avoja ja väistöjä! Ravikin näytti tosi kivalta. Haasteena on kyllä käynnissä saada poni kulkemaan suoraan, kun se kehujen innostamana tarjoaa koko ajan väistöjä!

Eilen ratsastin ulkokentällä ja jatkoin samalla tyylillä mihin viimeksi jäin. Eli siis ihan oikeasti ratsastin enkä mennyt sieltä missä aita on hiukan matalampi. Ja kas kummaa kun poni alkoi taas hetken päästä toimia kun vaadin asiat loppuun ja ratsastin hevosen avuille ja läpi. Kaverin kanssa naureskeltiin että kun mun "ei tästä mitään tuu tää on ihan nahkee voi prkl"-valitus ei tehonnut niin koitin sitten varmuuden vuoksi tätä toista konstia, eli aloin ratsastaa :D

Toisen kaverin kanssa leikittiin hiukan pas de deuxia ratsastamalla samoja harjoituksia samaan aikaan. Tehtiin ensin pysähdyksiä ja laukannostoja pysähdyksestä, ja sitten peruutus-nosto-yhdistelmiä. Ei tarvittu kuin muutama toisto niin jo oli hevosilla takaosa alla ja Leokin hiukan lämpesi ja sai ihan tervetullutta lisävirtaa. Hyvä treeni, jonka päätteeksi käveltiin pitkät loppukäynnit viljapellon reunaa. Kovin oli vielä vihreää joukossa, ei ole toivoa puinnista tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla...

Kevennettyä valmentautumista

Pari viime päivää meni taas maneesitreeneissä, tiistaina kentän ruuhkaisuuden ja keskiviikkona kovan myrskytuulen takia. Tiistaina saatiin treenata ihan kahdestaan ja olikin hyvä ratsastus. Hain Leoa vähän pidemmälle kaulalle koska se helposti tarjoaa itseään nyt edestä tiukkaan pakettiin eikä liike takaa kuitenkaan ole ihan sellaista kun haluaisin. Kun annoin ponin venyttää ihan hiukan niin sain ravin tahdikkaammaksi ja paremman poljennon taakse.

Laukassa tehtiin hiukan vastalaukkoja, joita olen edelleen vähän arka ratsastamaan yksin. Yksin = ilman valmentajaa. Ehkäpä niitä taas viikonlopun valkuissa treenaillaan. Ihan hyvin vastalaukat onnistuu, mutta huomaan että olen vähän epävarma selässä.

Keskiviikkona tosiaan myrsky viuhui niin että heikompia pelotti. Leo porskutti onneksi menemään normaaliin fiksuun tyyliinsä. Maneesissa kävi aika ryske mutta tuntui että ratsastuksen aikana pahin tuuli hiukan sentään laantui. Aika paljon tuli tehtyä töitä käynnissä. Koitan hakea käyntiä enemmän "eteenpäin" ja saada askeleen venymään. Maastakäsin Leo kävelee pitkin askelin, tai siis ainakin ulkona, maneesissa saa monesti hoputtaa. Selästä käynti on helposti aika lyhyttä. Ravissa tehtiin vaan jumppaa, avoa, sulkua ja taivutuksia. Laukassa en tehnyt mitään tehtävää, muutaman noston käynnistä ja pari ympyrää. 

Leo on ollut hetken aikaa vähän tukkoinen raviin siirtyessä, pärskinyt kovasti ja välillä yskäissyt kerran tai kaksi. Pyysin eilen eläinlääkärin kuuntelemaan keuhkot. Hengitysäänessä oli kuin olikin kuiva tukkoinen muutos, joten aloitettiin limaa irroittava lääkitys. Kuumetta Leolla ei ole ollut, mittaan joka päivä lämmön. Liikutus on nyt viikon verran hieman kevyempää, joten päädyin luovuttamaan lauantain valmennukseni tallikaverille ja menen vain perjantaina kevyemmän kaavan mukaan. 

(vinossa) kuvassa ekaa kertaa ulkokentällä tänä keväänä

Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Aurinkoa ja arkea

Onpas täällä ollut hiljaista, pakko laittaa jotain elonmerkkejä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Leon Gastrogard loppui sunnuntaina. Poni on ollut ok ratsastaa mutta ei niin hyvä kuin yleensä. Paranee kyllä vertyessään. Katselen nyt ihan rauhassa mihin suuntaan tilanne menee lääkityksen loppuessa, ja mietin tarvitaanko jotain lisätoimia. Hierojan ainakin taidan Leolle tilata. Edellisestä kerrasta on jo aikaa.

Eilen vietettiin ponin kanssa molemmat totaalista lepopäivää talviloman merkeissä. Minä siivosin hevosentuoksuisen autoni viimeisen päälle siistiksi ja Leo tarhaili koko päivän. Molemmat saatiin nauttia auringosta ja +12 asteen lämpötilasta. 

On vaan niin ihanaa kun kevät on tullut ja aurinko paistaa! Varmaan tässä joku takatalvi saadaan mutta en jaksa nyt välittää siitä. Tosin näin auringon paistaessa ja lumien sulaessa iskee järkyttävä maneesimasennus. Niin kiitollinen kun olenkin siitä että meillä on maneesi, niin kyllä niin oma kuin poninkin mieli tekee ulos treenaamaan. Täälläpäin monella on jo ulkokenttä sula ja hyvässä kunnossa, mutta meillä ei. Kentälle osuu aurinko aamulla, jolloin on vielä pakkasta niin ettei jää sula. Suurin osa kentästä on sentään sula mutta myös erittäin vetinen. En jaksaisi enää odottaa että ulkokausi alkaa. Maastoonkaan ei voi mennä kelirikon takia, ja pelto on vielä vähän turhan märkä ja niljakas. Kävelemässä siellä voi sentään käydä. No, viikon pari kun jaksaa odottaa niin ulkopohjat on kunnossa.

Energiaa tuo auringon lisäksi muutkin ponit kuin oma. Kävin eilen katsomassa kaverin tallilla asustelevaa Welsh C-ponia, ja tarkoitus olisi testata tätä hurmaavaa otusta selästäkäsin lähipäivinä. Poniratsastus on parasta piristystä! 

Inspiraatiota odotellessa

Blogissa on hiukan hiljaista. Energiaa ja aikaa ei tahdo riittää kirjoittamiseen kun on niin paljon kaikkea, eikä oikein intoakaan. Ärsyttävää kun muu elämä häiritsee hevostelua...

Tiistaina ratsastin valmennuksen jäljiltä aika rennosti, keventelin vain ja laukassakaan ei tehty mitään ihmeellistä. Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Silloin tehtiin ihan kunnon treeni käynnissä ja ravissa, laukkaa en mennyt. Tein paljon siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutuksiin inspiraatio löytyi Kian blogikirjoituksesta.

Torstaina ohjasajoin Leon. Oli ehkä paras meidän tähän astisista ohjasajotreeneistä. Ennen olen laittanut ohjat niin että ne kulkevat juoksutusvyön ylimmissä, pystyssä olevissa renkaissa. Nyt laitoin alempiin renkaisiin eli ohjat olivat enemmän kyljellä. Tuntui että näin oli helpompaa. Kiva muoto löytyi, joskin raviin haluaisin vähän lisää rentoutta. Ohjaaminen sujuu onneksi jo tosi hyvin. Maneesissa taisi olla viisi muuta hevosta ja hyvin pystyttiin toimimaan niin ettei oltu Leon kanssa kenenkään tiellä. Poni on myös lopettanut alussa harrastamansa "pyörähdänpä yhtäkkiä ympäri"-touhun. Kyllä Leo kerran pelästyi jotain ja yritti lähteä pupuloikkaa karkuun mutta nopeasti tilanne saatiin katkaistua ja työt jatkui. Jotenkin hevosen hallinta tuntuu peräpäästä kahdella ohjalla suht helpolta.

Perjantaina meillä oli estetunti. Ihan superkivaa taas, ja ihana nähdä kuinka Leo tykkäsi ja innostui! Alkuverkassa mentiin kevyessä istunnassa puomeja. Hypyt aloitettiin pienellä ristikolla jonka edessä oli puomi. Seuraavaksi mentiin sarjaa, jonka ekalle osalle tultiin ravissa ja toinen osa jatkettiin laukalla, yksi laukka-askel välissä.  Mentiin vielä lävistäjällä pystyä ja sitten yhdistettiin nämä kolme; ristikko, välissä siirtyminen raviin, sarja pysty-okseri ja toiseen kierrokseen pysty. Okseri oli jopa 50 cm korkea :)

Viikonloppuna ratsastin pitkästä aikaa kentällä, kun pääsi valoisaan aikaan ja pohja tuntui olevan hyvässä kunnossa. Ja onhan siellä toki valotkin. Aika automaattisesti sitä vaan näin talvella suuntaan maneesiin vaikka kentälläkin voisi mennä.

Fiksu poni, hölmö ratsastaja

Tänään oli hyvä ja onnistunut treeni! Mentiin taas ulkona, ja Leo oli paremmin kuulolla ja avuilla. Taivuttelin aika paljon ja harjoittelin laukka-käynti-siirtymiä, joissa en kyllä vieläkään onnistu. Aina tulee muutama raviaskel. 

Kentän vieressä tarhailevat hevoset olivat välillä levottomia, yksi hyökkäili aidalle ja toinen juoksenteli. Ja mitä minä hölmö tein; katselin hevosia sivusilmällä ja ajattelin että nyt Leokin varmaan hötkyilee. Leo, tuo kiltti ja fiksu ponipoika, mennä porskutti annettua tehtävää eikä vilkuillutkaan sivuilleen. Ihan itseäni saan siis syyttää jos hevonen joskus jännittyy. Leolla on niin hyvä työmoraali että kun tehdään hommia se on tosiaan töissä eikä hölmöile. Pitää vaan näköjään ratsastajan oppia luottamaan poniin, niin poni voi luottaa minuun.

Ma-ti

Maanantaina päästiin ulkokentälle treenaamaan, aika mukavaa! Huomasi heti että omakin mieliala oli tavallista korkeammalla. Aurinkokin paistoi ajoittain. Olisi saanut hienoa kuvia, mutta meillä oli kanssaratsastajan kanssa sen verran tekemistä hevostemme selässä ettei viitsinyt alkaa kaivelemaan kännykkää esiin. No, luottokuvaajani lupasi yrittää joku päivä ehtiä kuvaamaan meitä, joten kyllä niitä kuviakin vielä saadaan.

Maanantaina oli eka kerta kun ratsastin Leolla kunnolla ulkona. Viime viikolla pyörimme joku päivä kentällä käynnissä hetken, mutta pohja oli niin märkä ja upottava ettei kunnon ratsastuksesta tullut mitään. Nyt viikonlopun tuulisen sään jäljiltä kentällä ei ollut nyt kuin yksi märkä kohta. Leo tuijotteli välillä ympäristön tapahtumia ja jännittyi hiukan, mutta käyttäytyi silti fiksusti.

Ratsastin K.N. Specialin kerran läpi jotta sain selville meille hankalat kohdat. Laukka-käyntisiirtymää en saa siististi tehtyä, vaan menee helposti ravin kautta, ja keskiravi & siinä istuminen on vielä vaikeaa. Perjantain valmennuksessa varmaan harjoitellaan näitä juttuja. 

Eilen oli tarkoitus jatkaa myös noiden kooännän asioiden harjoittelua, mutta jouduinkin enemmän keskittymään siihen että saisin Leon kunnolla kuulolle. Poni myös vastusteli tuntumaa aika lailla. Ei ollut tosiaan meidän paras päivä, mutta eipä joka päivä voi ollakaan :) Nyt on onneksi kahden viikon sisällä neljä valmennusta niin saan apua että oppisin ratsastamaan Leoa oikein.

Monipuolista treeniä

Toivottavasti kevät etenee jatkossa samaa vauhtia kuin tähän asti niin pohjat kuivuvat ja päästään myös ulos treenaamaan. Turhan paljon tulee nyt pyörittyä maneesissa kun ulkokenttä on vielä kovin märkä. Tällä viikolla olen jo hiukan rakennellut Leolle viikko-ohjelmaa ja kohtuullisen monipuolisesti ollaan treenattu. Toki vaihtelua saisi olla vieläkin enemmän.

Keskiviikkona oli ehkä yksi kaksi astetta pakkasta, juuri sen verran että pelto oli rapsakka eikä liian märkä tai upottava. Niinpä päästiin Leon kanssa ekaa kertaa pellolle. Ihan kävelemässä oltiin ja kaverihevonen oli turvana. Leo oli taas tosi fiksusti. Tarhassa eestaas laukkaillut hevonen aiheutti vähän tuijottelua mutta kierrettiin vähän kauempaa niin asia unohtui.

Eilen oli kouluvalmennus. Leo ei ollut verkassa kovin energinen mutta valmennuksessa poni onneksi parani koko ajan. Tunnilla keskityttiin saamaan poni kunnolla eteen ja käyttämään selkäänsä, ja taivuteltiin & pyrittiin saamaan muoto tasaisemmaksi. Hyvä valmennus oli, tuli taas eväitä itsenäiseen kotitreeniin. 

Tänään oli hyppypäivä! Käytännössä tämä tarkoitti sitä että menin ravipuomeja ;) Hyppäämiseen tarvitsisin jonkun neuvomaan ja opettamaan. Nyt mentiin ihan tallikavereiden kesken ensin puomeja ja sitten muut myös hyppäsivät vähän. Leo tuntui koko ajan odottavan koska on oma hyppyvuoro. Teimmekin sitten hetkeksi hevosvaihdon yhden kanssaratsastajan kanssa jotta Leokin pääsi hyppäämään. Nätisti poni loikki lainakuskin kanssa!

Ulkona

Oi miten ihanaa on ratsastaa ulkokentällä! Ensimmäinen talvi maneesitallilla oli vuosikausia ulkona ratsastaneelle luksusluokan kokemus, mutta kyllä tuo ulkona ratsastaminen tuntuu hienolta kun koko talvi on hinkattu seinien sisäpuolella. Meidän tallin kenttä on hyväpohjainen, ja kokoakin sillä on ihan mukavasti, 22x55 metriä, joten kesän treenit tehtänee ulkona sen minkä sää sallii.

Tiistaina tehtiin Fannyn kanssa tarkoituksella aika lyhyt verkka-tyylinen treeni. Poni on ainakin toistaiseksi jättänyt kyttäämiset ja muut kohkaamiset maneesiin, ja kentällä treenataan ilman tuijotteluja ja sivuloikkia. Ratsastaja todellakin arvostaa tätä :) Rentoutta lisää myös se että kentällä on lähes aina joku kaverihevonen treenaamassa samaan aikaan.

Eilen oli tarkoitus harjoitella laukannostoja, mutta kovin raskasta treeniä en uskaltanut tehdä. Fanny hengitti jo käynnissä vähän pinnallisesti ja nopeasti, ja pian huomattiin että eräs toinen hevonen teki samaa. Arvauksemme oli että äkkiä tullut kesä ja kuumuus saa hevostenkin olon hieman epävakaaksi. Tuon puhinahengityksen lisäksi ei löytynyt muuta epäilyttävää, lämmöt olivat normaalit, suolistoäänet kuuluivat, vatsa toimi ja ruoka & juoma maistuivat.

Tänään tekisi mieli sänkipellolle, tallikaveri kävi eilen testaamassa ja kehui että pelto on kuivunut hyvin. Aamulla kyllä satoi joten täytyy käydä katsomassa miltä pohja vaikuttaa. Toisaalta myös puomitreenit houkuttaa. Katsotaan nyt mitä keksin helatorstain ratoksi.

Auringonpaistetta risukasassa

Muutama päivä taas kirjoitustaukoa, mistä sitä pitikään aloittaa... Lauantaina ehdin tallille vasta iltakuuden jälkeen ajettuani sitä ennen 500 km. Ajon syy ei liittynyt hevosiin, mutta matkalla poikkesin Ylöjärven Hööksillä ja ostin Fannylle estesatulaan tämän huovan punaisena. Oli vielä joku alennuskampanja menossa, joten huopa maksoi vain 21 euroa.

Tallille päästessä vähän väsytti ja hetken mietin olisinko laiska ja juoksuttaisin Fannyn. Mutta ei. Edellisenä päivänä vaan käveltiin, niin päätin että on paras kavuta hevosen selkään seuraavan aamun valmennusta silmällä pitäen. Olimme yksin maneesissa, ja saimme tehtyä hyvän reilun tunnin treenin. Fanny oli ihan kivasti kuulolla eikä mitään suurempia ongelmia ollut muissa kun laukannostoissa, joissa taas tahittiin (ratsastaja siis tahi) oikein huolella. 

Sunnuntaiaamuksi oltiin sovittu tapaaminen vakkarivalmentajani kanssa. Minulla on siis ollut sama valmentaja jo lähes kolme vuotta. Hänen opeillaan kehityin Goldyn kanssa puska-ö-tasoisesta helppo B/A-tasoiseksi. Nyt kun tallilla käy niin paljon eri valmentajia ja valinnanvaraa on niin olen kokeillut myös paria muuta valmentajaa ja miettinyt valmentajan vaihtoa. Sunnuntain valmennuksen jälkeen kuitenkin tuntui että haluan jatkaa edelleen myös tämän vakkarivalmentajan kanssa, oli niin antoisa tunti. Jatkossa siis käyn kahden eri valmentajan kouluvalkuissa ja kolmannen puomitunneilla.

Sunnuntaina Fanny oli alkuverkassa vähän hösö eikä oikein kuunnellut. Ylimääräiset nurkkien tuijottelut ja ulkoa kuuluvien äänien kuuntelut saatiin nopeasti pois niinkin yksinkertaisella konstilla kuin vauhdilla. Sain vähän noottia siitä että olen hissutellut ponin kanssa (niin olenkin, myönnän sen ihan suoraan), ja nyt saimme tehtäväksi painaa kevyttä ravia uraa pitkin niin paljon kun ponista lähtee. Ensin ei meinannut tulla kunnon reaktiota pohkeeseen, mutta kyllä se Fanny sieltä sitten heräili.

Laukkaa työstettiin aika paljon. Sain huomautuksen siitä että vasemmassa kierroksessa asetan ja taivutan aivan liikaa kaulaa, kun taas ulkolapa jää ulos. Tähän pitää jatkossa keskittyä, vahvempi ulkopohje ja vähemmän taivutusta sisäohjalla. Valmentaja muistutti ettei pidä miettiä niin paljon päätä ja kaulaa vaan enemmän runkoa ja takaosaa. Helposti sitä vaan ratsastaa ns. edestä taakse vaikka pitäisi ratsastaa takaa eteen.

Tunnin jälkeen niin poni kuin ratsastajakin olivat väsyneitä mutta tyytyväisiä (ainakin ratsastaja ;). Huomaa kyllä että ollaan molemmat otettu aika kevyesti viime aikoina. Treeni-into on kuitenkin hetken masennuskauden jälkeen taas kova, ja muutenkin on ihan eri meininki kuin pari viikkoa sitten! Tuntuu että nyt minulla on aika hyvä ote poniin, ja Fanny on ollut tosi kiva ja tottelevainen.

Eilen vihdoin ratsastin ulkokentällä, ekaa kertaa kunnolla tänä keväänä. Routakuopat oli täytetty ja kentän pohja oli tosi hyvä. Kova tuulikaan ei haitannut ja laukatkin nousivat aika kivasti. Vähän Fanny oli väsyneen oloinen, enkä saanut sitä oikein irti vasemmalta ohjalta. Hyvä mieli jäi kuitenkin, ja oli ihana ratsastaa ulkona!

Tänään tiedossa on kävelylenkki sänkkärillä ja huomenna Fannylla on vapaapäivä. Loppuviikosta onkin mitä ilmeisemmin kaksi kouluvalmennusta, sekä perjantaina että sunnuntaina. Katsotaan jos saisin tänne kuviakin, N on vähän lupaillut tulla kuvaamaan.

Ulkona ja sisällä

Niinkuin monella muullakin tallilla, myös meillä on nyt asetettu käyntikielto kaikille ulkopuolisille. Kyseessä on varotoimi jolla pyritään estämään herpesviruksen eteneminen. En tiedä onko sitä täälläpäin Suomea vielä edes todettu, mutta toki on hyvä olla varovainen. Harmi vaan että ulkopuolisten valmentajien valmennuksia ei siis pystytä pitämään, ja nyt jos koskaan olisin sitä valmentajan apua tarvinnut.

Niillä mennään mitä on, joten tunnin peruuntuessa päätin eilen hakea uutta näkökulmaa ratsastukseen alkuverkkaamalla Fannyn ulkona. Ajattelin että eipä pääse kyttämään maneesin päätyä kun ei olla maneesissa. 

Kenttä ei ole tällä hetkellä ratsastuskunnossa, mutta tallin pihassa ja tallitiellä tehtiin vähän avoja, pohkeenväistöä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Fanny oli melko hyvin kuulolla ja paljon rennompi kuin maneesissa.

Hetken käyntityöskentelyn jälkeen siirryin maneesiin ja siellä heti raviin. Vähän taas keskusteltiin kuka täällä määrää, mutta hetken ratsastuksen jälkeen sain ponin kuuntelemaan. Pelottavaan päätyyn pystyttiin menemään jopa ravissa!

Kun Fanny myötäsi hyvin, hyppäsin alas selästä ja päästin ponin hetkeksi vapaaksi juoksemaan. Kävelin sen jälkeen loppukäynnit maastakäsin. Tänään taidan koittaa samaa taktiikkaa, eli ratsastan ensin ulkona ja siirryn vasta hetken päästä maneesiin. Toivottavasti päästään jo treenaamaan laukkaakin.

Auts!

Ratsastusrintamalla on ollut hiljaista alkuviikon. Allekirjoittaneelta poistettiin taas viisaudenhammas, ja särky on ollut aivan omaa luokkaansa... Särkyyn kun lisätään ruokavalio joka koostuu lähinnä banaaneista ja hedelmäsoseesta sekä Buranasta, niin olo on ollut sellainen ettei ole ollut hevosen selkään menemistä. 

Maanantaina pystyin sentään kävelyttämään Fannyn, tiistaina oli pakko pitää vapaa. Eilen olo alkoi kohenemaan joten menimme ulkokentälle ja juoksutin ponin. Lumi pöllysi kun Fanny näytti että kyllä täältä vauhtia löytyy ja perä lentää! Kun suurin energia saatiin purettua niin poni näytti liinassa oikein hienoa ravia. Kuvia ei juoksutuksesta ole koska piti keskittyä liinan pitelyyn, mutta muutama keltasävyinen iltakuva tuli räpsäistyä kännykällä juoksutuksen lopussa.

Eilisen yhtälö

Poni kesäkengässä + uusi koulusatula + ratsastus auringonpaisteessa ulkokentällä = onni

Kuvat viime viikon satulansovitusreissulta

Ei mene niinkuin Strömsössä

Luin eilen facebookista kuinka useampi tuttu ratsastaja hehkutti hyvin menneitä viikonlopun valmennuksiaan. Kisoissakin oli joku jo käynyt. Treenikausi on kuumimmillaan, hevoset alkavat olla hyvässä kunnossa ja kisakalentereita tutkitaan.

Meillä uusi satula on edelleen koskemattomana telineessään. Poni on ollut ratsastamatta 4 päivää koska yksi kengistä roikkuu lähes irti ja erilaisten yhteensattumien vuoksi kengittäjä tulee paikalle tänään, siis aikaisintaan. Tosin maastotkin ovat jäässä ja kenttä kuralillua jonka päälle satoi eilen kymmenen senttiä lunta, joten ei olisi oikein paikkaakaan missä ratsastaa.

Tiedän että turhista ei saisi valittaa ja positiivinen asenne auttaa aina jne., mutta tänään nyt vaan ottaa päähän. Kevät ja kengittäjä mulle-heti-nyt-kiitos!

Kovaa hommaa

Goldy taipui eilen valmennuksessa alusta asti aika kivasti. Kuitenkin poni kulki melkoisen etupainoisena ja painoi ajoittain kädelle tosi paljon. Usko meinasi kuskilla välillä loppua, kun tuntui että ohjien toisessa päässä on 50 kg betonia enkä vaan millään saanut takaosaa alle! Valmentaja patisti tekemään enemmän töitä ja oikeasti ratsastamaan joka askeleella kyydissä istumisen sijaan, ja paranihan se meno onneksi loppua kohden. Hiki tuli niin ratsulle kuin ratsastajallekin. Ravi saatiin aika hyvin kohdilleen mutta laukkaan jäi vielä parantamisen varaa. Laukat kyllä nousivat hyvin, mutta vasemmassa laukassa istun vinossa enkä saa tästä johtuen ponin laukkaa pyörimään kunnolla. 

Loppuverkassa poni ravasi taas tosi hienosti eteen-alas. Kotitreeniin saatiin ohjeeksi huolehtia eteenpäinpyrkimyksestä, taipumisesta sekä siitä että takaosa olisi kunnolla alla eikä poni laahustaisi etupainoista mummoravia. Yritetään :)

Tänään suunnitelmissa on reipas maasto, jos vaan pohjat sallivat, ja huomenna hoitaja kävelyttää ponin. Viikonlopulle on suunnitteilla ainakin yksi maneesireissu. Ulkokentällä ratsastamistakin on jo ikävä, mutta eilinen pikainen piipahdus kentän laidalla kertoi että lunta on vielä lähemmäs 30 cm. Ei taida ihan yhdessä yössä sulaa...

 "Pääsiskö jo kotiin, oon tehnyt kauheesti töitä ja mulla on hiki ja nälkä ja kaikkee..."