Joulua kohti

Meidän treenit on nyt sujunut nousujohteisesti ja Leo tuntuu paremmalta joka päivä. Ihan superhuippufiiliksiä ei ole vielä saatu mutta olen tyytyväinen nykyhetkeen, kun hetki sitten tuntui moni asia aika vaikealta. Leo on käyttäytynyt tosi kiltisti, paitsi aivan varmasti tänään hyppää pystyyn talutuksessa kun menin sanomaan näin :D Selästä poni on ollut huippukuuliainen. Leoa ei ole nyt viime päivinä häirinnyt eikä kiinnostanut muiden hevosten puuhat vaan poni on keskittynyt hienosti omaan treeniin. Eilen menin ennen tallin joulujuhlia kevyesti ilman satulaa ja Leo oli tosi kiva ja rento.

Maanantaina sattui niin harvinaisesti että ruuhka-aikaan olin yksin maneesissa. Tuo yksinolo on vaan meidän juttu. Keskittyminen on molemmilla ihan eri luokkaa. Alussa Leo kyllä hiukan hirnui ja kuunteli kavereiden vastauksia, mutta keskittyi sitten ja saatiin tehtyä mm. ihan tosi hienoja laukannostoja käynnistä. Alaspäin siirtymiset ei sitten onnistunutkaan niin nätisti mutta se oli minun vikani. En ymmärrä miksen osaa tehdä laukka-käynti-siirtymisiä...

Olin jo siirtymässä loppuverkkaan kun paikalle tuli pari muuta. Heti Leo muuttui hitaaksi ja tahmeaksi vaikka oli siihen asti ollut eteenpäinpyrkivä. Olen tätä asiaa jo hetken analysoinut enkä ole varma mikä vaikuttaa eniten tai minkä verran, muuttuuko Leo kun ruuhkaa on enemmän, vai muutunko minä. Tai siis minä muutun kyllä. Puolet energiasta menee miettimiseen mistä välistä ratsastan ja mitä teen missäkin kohdassa etten osu kenenkään tielle. Onneksi nyt on pitkät pyhät alkamassa ja tilaa maneesissa riittänee. 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville!

Voihan siirtymiset

Viime viikko oli ratsastuksellisesti suoraan sanottuna aika surkea. Kun ei vaan suju niin ei suju. Lauantaina otin suosiolla ponin liinan päähän ja juoksutin sen, kun ei vaan huvittanut raksapäivän jälkeen nousta selkään tappelemaan. Sunnuntaina lainakuski oli tehnyt ihan hyvän treenin Leon kanssa, mutta hemmetin ravisiirtymiset heilläkin oli ongelmana. Jotenkin poni on vaan niin pohkeen takana että hyvä kun saa välillä ravin nostettua, puhumattakaan laadukkaasta siirtymisestä.

Laura oli kirjoittanut Sannan blogin kommentteihin hyviä vinkkejä joista sainkin vähän apua eilen. Eli ennen siirtymistä asetin ulos ja siirryin sitten käynnistä raviin. Koitin pitää pohkeen tosi nopeana, mutta välillä sai käyttää raippaakin kun reaktio jalkaan oli nolla. Kuitenkin Leo oli eilen paljon parempi kuin maanantaina, joten jäi hiukan positiivisempi fiilis. Maanantaita en jaksa edes muistella, sen verran oli tahimista. No, laukka sentään toimii aika hyvin.

Tiistaina hyppäsin hiukan piiiitkän tauon jälkeen. Tallikaveri saksanratsuponin Seabis-satula oli meillä lainassa, ja se istui Leolle ihan kivasti. Poni liikkui mielestäni tuon satulan kanssa heti paremmin kuin oman, mikä sai taas miettimään oman satulan sopivuutta. Pitkän tauon jäljiltä mentiin vain korotettuja puomeja ja pientä miniristikkoa. Hyvin sujui ja poni tykkäsi. Ensi kerralla voisi ehkä hiukan nostaa, 30 cm ristikko tuntui hiukan hölmöltä jopa minusta...

ps. Tämä oli näköjään blogin viidessadas postaus. Olis nyt voinut edes jonkun kuvan tähän heittää mutta kun ei ole ;)

Valkut

Edellisistä valmennuksista ei ehtinyt mennä kuin kolme viikkoa, ja siitäkin viikko meni hissutellen Leon rokotuskuumeen takia. Onneksi poni on kuitenkin ollut aika kivassa ja hyvässä vireessä vaikkei mitä ihmeellisiä ole ehditty treenailemaan. Valmennuksia edeltävällä viikolla tein yhden superhyvän treenin ja sen lisäksi hölkkäiltiin sänkkärillä yms.

Sain sekä perjantaina että lauantaina tehdä aika lailla tosissaan töitä. Leo oli kyllä reipas ja liikkui kivasti itse, mutta mutta en saanut ponia kovin helposti kunnolla avuille. Lisäksi lauantaina Leo oli sitä mieltä että hän kyllä tietää mitä täällä tehdään ja ennakoi joka ainoan tehtävän. Sain kuitenkin molempina päivinä hyviä onnistuneita pätkiä ja laukkojen kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia, hyvin pyöri molemmat. Oikea laukka on edelleen parempaa mutta vasenkaan ei ole yhtään huonoa.

Lauantaina tehtiin aika iso harppaus vaatimustason suhteen. Pitkään Kikon valmennukset olivat meille vain sitä että mentiin ympyrällä eri askellajeissa oikeaa tahtia ja muotoa hakien. Ja hyvä niin, koska noissa asioissa todellakin oli ja on työnsarkaa. Pikkuhiljaa ollaan päästy ympyrältä pois ja tekemään avoja, pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Lauantaina tulikin sitten tehtävää siihen malliin että välillä meinasin tippua kelkasta! Leokin oli hiukan että "tehdääks täällä nyt ihan oikeesti hommia?!" mutta aika kivasti me lopulta suoriuduttiin ja hyvä fiilis jäi.

Työn alla oli ensin ravisulut. Aloitettiin uralla. Oikeaan oli vaikeampaan, vasempaan helpompaan. Sama kuin avoissa. Sitten jatkettiin pituushalkaisijalla, puoleen väliin avoa toiseen suuntaan ja sitten jatkettiin toiseen suuntaan. Etuosa pysyi samalla uralla ja takaosa vain siirtyi. Ensin oli vähän hapuilua mutta aika kivasti se sitten sujui. Perjantaina kun tehtiin avoja niin helpotti ajatus, että ohjat ovat kaksi keppiä, joilla pohkeen avustamana siirrän etuosan sisälle. Hassu selostus mutta itseäni tuo mielikuva auttaa.

Jatkettiin laukka-käynti-siirtymisillä kolmikaarisella. Oi voi. Näissä hikoiltiin ihan kunnolla. Ei ollut helppoa. Aina tuli ravin kautta, tai suoraan pysähdys. Välillä jouduttiin peruuttelemaan ja ohjeet korvanapissa vaihtelivat tiuhaan tahtiin jotta vältettiin Leon ennakointi. Poni kun alkoi tekemään itse siirtymisiä niinkuin parhaaksi katsoi...

Normaalit ihmiset kuulemma onnistuvat laukka-käynti-siirtymisissä mutta mutta epäonnistuvat vastalaukka-käynti-siirtymisissä. Meillä taas toisinpäin. En taida olla normaali... Seuraavan neljän viikon kotiläksy on saada nuo laukka-käyntisiirtymiset kuntoon. Valmennuksen lopuksi mentiin vielä kolmikaarista niin että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Hyvin pysyi vaikeampikin laukka yllä.

Muutama muistiinpainettava asia, tuttuja asioita mutta kertaus on opintojen äiti jne.: hevonen ravaa ja laukkaa itse. Sitä ei tuupata, kanneta tai pusketa eteenpäin. Takapuoli pysyy laukassa satulassa. Pohje on supernopea, yhtä nopea kuin raippa. Pena-ponin Sanna kirjoitti aika samantyyppisiä muistiinpanoja erittäin hyvässä blogikirjoituksessaan, kannattaa käydä lukemassa.

Vieraskoreuden loppu

Leon nykyään jo vakkari-lainakuski N ratsasti ponin lauantaina. N on tähän asti kehunut miten superkiltti Leo on ollut, ja arvellut että se on hieman vieraskorea hänen kanssaan. No, lauantaina poni oli vähän näyttänyt että ei tässä ihan tossukoita olla. Ei se mitään kovin tuhmaa ollut tehnyt, mutta oli jännittynyt aika kovasti kun kaverit lähtivät kentältä pois ja tikittänyt pää pystynä kroppa jäykkänä. Lisäksi poni olisi halunnut ottaa omia laukkapätkiä. N oli ratkaissut tilanteen aivan oikein; laittanut ponin töihin. Kiteytettynä oli kuulemma ollut sekä huonoin että paras Leon ratsastuskerta ikinä; ensin oli tosi hankalaa mutta sitten poni oli tosi hyvä.

Jatkoin itse eilen siirtymisten parissa. Ensin tuntui että oli älyttömän vaikea saada Leo reagoimaan mihinkään... Mutta kummasti ne kymmenet siirtymiset taas auttoi kun jaksoi sitkeästi jatkaa. Satula tuntuu nyt paljon paremmalta. Se katsottiin selästä käsin torstaina ja todettiin että hiukan leveähän se on. Kuitenkin niin vähän ettei lähdetä nyt kaventamaan. Olin aivan unohtanut että minulla on satulan mukana tullut Prestigen Trapezium Pad. Sen kun tyrkkäsin satulan alle, ja katsoin tarkkaan että satuloin oikeaan kohtaan, niin loppui läppääminen eikä tunnu enää että olisin nenillään. Tilasin myös Leolle uuden vyön kokeiluun, ihan tällaisen perusvyön.

Kävin eilen illalla palauttamassa pari lainavyötä tutulle poni-ihmiselle, ja keksin kysyä olisiko hänellä jotain estesatulaa kokeiluun. Löytyi kaksikin, Prestigen Golden Star ja Pessoan Don Neco, niitä siis koittelemme huomenna.  

Pikkusievää

Eilen pureuduin (jälleen kerran) oikein ajatuksella ratsastukseni perusongelmiin, mutta siitä lisää kohta. Ensin viikonlopun kertaus.

Lauantaina olin suunnitellut tekeväni puomitreeniä ja hyppääväni pientä jumppasarjaa. Maneesissa olikin edellisen jäljiltä muutamat kavaletit ja kaksi riviä puomeja ja päätin jättää jumppasarjan tällä kertaa rakentamatta. Kiva kun oli kaksi neljän puomin rivistöä, itse olen niin laiska raahaamaan puomeja. Laitoin molemmat raviväleillä ja korotin toisen rivistön toisen pään.

Alkuverkassa huomasin että Leo oli aika ärsyttävä. Pohkeen takana ja spookaili. Nämä on hankalia tilanteita, kun omat hermot menee niin äkkiä ja keskittyminen hukkuu. Jaksan kyllä spookailun, jos poni kuitenkin liikkuu eteen, mutta nämä tilanteet missä poni vaan kyttää ja hidastelee ovat rasittavia.

Kerrankin ratkaisin ainakin omasta mielestäni tilanteen oikein. En alkanut väkisin hyppäämään vaan keskityin puomitreeniin. Lukuisien puomitoistojen jälkeen sain Leon kunnolla kuulolle ja liikkumaan eteen, ja puomit sujuivat tosi kivasti. Korotetuilla oli ensin hankalaa, mutta nekin alkoivat sujua. Loppuun sitten otin pari pientä onnistunutta hyppyä, ja lopetin siihen. 

Sunnuntaina keskityin tekemään tosi paljon siirtymisiä, tarkoituksena saada Leo reagoimaan. Ihan ok treeni, mutta sen verran jäi hampaankoloon että eilen jatkettiin samoissa merkeissä kengityksen jälkeen. Koitan monesti ratsastaa niin siististi, sievästi ja pienillä avuilla että lopputuloksena ratsastus on tehotonta, eikä itse asiassa yhtään siistiä kun en saa ponia reagoimaan ja touhu menee puskemiseksi ja punkeamiseksi. Sunnuntaina hain välitöntä reaktiota apuihin ja eilen jatkoin samaa. Käynti-ravisiirtymiä siis tehtiin, ja paljon. 

Sain myös jonkun ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä sain kiinni siitä miten ratsastan Leoa Kikossa. Voi vaan kysyä miksi en aina ratsasta omissa treeneissä yhtä hyvin ja tehokkaasti... Miksi en ratsasta ponia kunnolla läpi? Ensin en meinannut millään saada Leoa pyöreälle niskalle ja takaosaa kunnolla alle. Päätin kuitenkin että nyt ei muuten anneta periksi. Pidin tuntuman ja sitkeästi vaan asetin ja ratsastin jalalla ikuisuudelta tuntuvan ajan (oikeasti ehkä vartti), ja kyllähän homma alkoi toimia. Eikä yhtään ollut rumaa ratsastusta vaikka olinkin napakampi, kyse oli vaan siitä että ihan oikeasti ratsastin joka askeleen ja vaadin asiat loppuun. Nyt kun taas jatkossakin muistaisi että pitää ratsastaa eikä keskittyä näyttämään nätiltä.

Hitaasta nopeaksi

Tiistaina Leo oli taas totaalisesti pohkeen takana ja reaktiot mihin tahansa olivat luokkaa hännän huiskautus. Onneksi paikalla oli tallikaveri jolle valitin tilannetta. Hän kehotti ottamaan pysähdys-peruutus-käyntiin-siirtymisiä. Niillä sainkin ponin yllättävän nopeasti taas reagoimaan ja paremmin pohkeen eteen. Muutenkin Leon kanssa on hyvä tehdä paljon kaikkea. Tehtävät pitävät ponin hereillä ja motivoituneena, hölköttely ei. Tästä myös valmentaja muistutti. Kun poni on tahmea ja hidas pohkeelle, en saa tyytyä tähän vaan pitää tehdä töitä että saan Leon hereille. Pienen siirtymätreenin jälkeen Leo oli taas tosi kiva ratsastaa.

Eilen oli hyppypäivä. Olen nyt pitänyt kiinni siitä että kerran viikossa hypätään ja/tai mennään puomeja. Kiva huomata ettei hyppääminen ole itselle enää niin jännä juttu vaan pystyn aika rennosti tekemään itsekseni noita meidän miniestetreenejä. Hyvin pienistä esteistä tosiaan on kyse, mutta tuleepa kuitenkin jumppaa ja mielenvirkistystä ponille. Eilen laitoin pienen ristikon, ehkä n. 30 senttiä korkean, ja sarjan jonka eka osa oli 30 cm ja toinen osa 50 cm. Laiskuuttani en tullut välillä alas selästä nostamaan, joten näillä mineillä mentiin alusta loppuun. Yksi huono lähestyminen tuli, minun mokani jonka poni korjasi hyvin. Kerran Leo myös hiukan innostui esteen jälkeen ja jopa pukitti. Tämä energia oli ihan toivottua ja nauratti vaan!

Positiivinen sinkoilu

Eilen Leo oli alussa jotenkin tosi jäykän tuntuinen ja tuntui että sain taas koko ajan hoputtaa sitä eteen. Voi johtua siitäkin että olen itse jäykkä. Olen nyt venytellyt ahkerasti ja tuntuu että olen mennyt entistä enemmän jumiin... Positiivista Leossa oli se että sunnuntain sulkeiset olivat auttaneet. Pari kertaa poni koitti takaoven kohdalla nousta edestä mutta pieni muistutus auttoi ja sen jälkeen oven kyttäys loppui kokonaan. Edistystä!

Koitin vetristellä Leoa loivilla väistöillä ja taivutteluilla. Olen vähän huono noissa jumppajutuissa, taas yksi asia johon pitää pyytää neuvoja valmentajalta. Laukkaa en ottanut ollenkaan kun tiesin ettei siitä tule mitään kunnollista. Päätin ensin hakea raviin tahtia ja rentoutta, ja tein väliin käyntiä. 

Olin ratsastanut varmaan ainakin 45 minuuttia kun Leo sai kipinän jostain ja pinkaisi kiitolaukkapyrähdyksen maneesin päästä toiseen. Hassu Leo, se muka "lähtee lapasesta" mutta viimeistään 20 metrin jälkeen tunnen kuinka poni on taas kuulolla. Pienen ponin pientä kapinaa! Mutta hitsi vie, olisipa tehnyt tuon sinkaisun jo ratsastuksen alussa. Leo nimittäin lämpeni sen verran että alkoi homma taas toimia. Huomattavasti mukavampi ratsastaa ponia jolla on moottori käynnissä, vaikka sitten kävisi hiukan ylikierroksillakin. 

Lopputreeni sujui siis ihan hyvin. Laukassa annoin aika paljon Leon vaan mennä reippaalla tahdilla eteen. Ihan parasta muotoa ei eilen löytynyt, eikä kunnon peräänantoa, mutta tänään jatketaan. Nyt vaan mietin miten saan Leolle tuon sinkoilun jälkeisen moodin päälle jo alkuverkassa ;) Tänään ajattelin ottaa työn alle siirtymiset niin askellajeissa kuin askellajien sisälläkin.

Kouluvalmennus

Kirjoittelen eilisen valmennuksen jutut tuoreeltaan ylös ettei unohdu. En ole vielä oppinut että kotivalmentaja tulee aina ajoissa paikalle, siksi nytkin jäi verkka ehkä vähän lyhyeen. Ehdin kyllä kävelemään normaalit reilu kymmenen minuuttia ja ravaamaan ponin lämpimäksi mutta laukka jäi välistä. Muistutus itselle: ensi kerralla 5-10 minuuttia aiemmin verkkaan.

Alussa oli taas hiukan haastetta saada Leo kunnolla liikkeelle. Kerkesi jo vähän tulla hiki siinä kaiken eteenratsastuksen lomassa, mutta suht nopeasti raviin kuitenkin löytyi hyvä tahti. 

Tehtiin alussa harjoitusta jossa ympyrää pienennettiin ravissa 8 metrin voltiksi. Ravin piti tietenkin säilyä. Puolipidätteisiin sain neuvon "työntää" hiukan istunnalla samalla kun ulko-ohja tekee pienen pidätteen, takapuoli kunnolla satulassa. Voltilta jatkettiin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Tehtiin myös muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Nämä meni ok, mutta vähän paremmat ristiaskeleet olisi saanut olla ja ajoittain tunsin kuinka Leo nousi vähän peräänannosta ja selkä laski alas.

Laukka oli eilen mukavan helpon tuntuista. Valmentaja totesi että poni taitaa tykätä laukasta enemmän, johon sanoin että voi olla kun en pompi siinä samalla tavalla kuin ravissa... Tehtiin vastalaukkakaaria ja Leo sai kehuja siitä ettei se poikita yhtään vaan tekee tosi siisti tiet ja pysyy suorana. Minä sain ohjeen kääntää yläkroppaa hiukan uraa kohden kun lähdetään palaamaan kaarelta uralle päin. Vastalaukkakaarien jälkeen lisättiin laukkaa hiukan lävistäjällä, ja siirryttiin "lisätystä" takaisin harjoituslaukkaan ennen uralle tuloa. 

Loppuaika tehtiin siirtymisiä. Lähinnä pysähdyksiä. Valmentaja ei ollut tyytyväinen siihen että pysähdykset ovat niin töksähtäviä ja poni pysähtyy ikäänkuin vähän nokilleen, "etujalat eteenpäin sojottaen" (kärjistetysti sanoen). Tätä lähdettiin korjaamaan tietysti sillä, että valmistelin siirtymiset huolellisesti, mutta myös niin että ravista ei pysätty suoraan vaan ensin siisti siirtyminen käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Pysähdyksessä auttoi kun kuvittelin että työnsin lantiolla ponin pysähdykseen, ja tein siirtymisen vatsalihaksilla. 

Leo toimi aika kivasti ja sain muutaman hyvän ahaa-elämyksen puolipidätteisiin ja pysähdyksiin liittyen. Ratsastus, se on vaan niin hienoa!

Yksäri

Sunnuntaina olin koeratsastusponilla Hannan yksityistunnilla. Etukäteen jännitti mitenköhän jaksan koko tunnin... Itsekseen ratsastaessa ei tule niin kovin tiukkoja treenejä tehtyä, niin ajattelin että kokonainen yksityistunti voi käydä kunnon päälle. Hyvin jaksoin kuitenkin, vaikka selässä tuli oltua yli puolitoista tuntia.

Alussa Hanna kyseli fiiliksiä ja kuulumisia. Kerroin että olen tuntien välissä ratsastanut kaksi kertaa (vakkari-kouluruunallani) ja harjoitellut Hannan neuvomia juttuja. Hanna kyseli miltä poni tuntuu ja sanoin sen olevan ehkä inan pörheä/jännittynyt enkä saanut sitä verkassa täysin kuulolle. 

Aloitimme käyntisiirtymisillä, tarkoituksena saada poni avuille ja keskittymään. Laskettiin 8-10 kymmenen käyntiaskelta ja pysähdys, ja sama uusiksi monta kertaa. Siitä jatkettiin lyhentämällä ja pidentämällä käyntiä, ja sama ravissa. Sain kehuja että olin omaksunut viime tunnin neuvot hyvin ja pystynyt parantamaan istuntaani. Kiva huomata että oppi menee perille. Olen kyllä tällä hetkellä ihan supermotivoitunut parantamaan ratsastustani ja tänäänkin vakkariruunalla ratsastaessani mietin koko ajan valmennuksessa tehtyjä juttuja.

Tunnissa ehti paljon. Tehtiin siirtymisten lisäksi raviavoja ja -pohkeenväistöjä, laukkavoltteja, vähän keskiravia ja varmaan muutakin, en edes muista kaikkea. Hanna pyysi minua keskittymään tahtiin ja laskemaan mielessäni "yksi-kaksi" kun ratsastan. Se kyllä auttoi etenkin pohkeenväistössä. Kädestä muistutettiin että kämmenen tulee olla pehmeä ja sormien kuuluu "kysellä" hevoselta, eli liikkua hiukan. Hanna rohkaisi minua ottamaan paremman tuntuman ponin suuhun. Sain alussa paljon huomautuksia siitä että pitää ratsastaa rohkeammin, mutta pystyin kyllä parantamaan loppua kohden. 

Laukannostot olivat jopa omasta mielestäni sunnuntaina hyviä. Istuntaani en ole laukassa tyytyväinen, edelleen jalat sojottaa ulos ja välillä edelleen reisi puristaa lähes huomaamattani. Treeniä lisää vaan... 

Oli taas todella hyvä tunti. Valmentautuminen on niin antoisaa puuhaa! Mieheni oli mukana katsomassa ponia ja otti ratsastusta videolle. Siinäkin taas oppii kun sitä katselee, vaikka oman ratsastuksen katselu onkin välillä tuskaa. Ehkä joskus myöhemmin laitan jonkun videopätkän tännekin.

Valmennuksessa part 2

Eilen oli siis viikon toisen valmennuksen vuoro. Alku ei ollut paras mahdollinen, kylmä ja tuulinen sää ajoi ratsastajat maneesiin ja oli aika ruuhkaista. Taisi oma keskittyminen olla vähän hakusessa kun piti koko ajan olla niin tarkkana ettei ohittele ketään liian läheltä.

En saanut koko valmennuksen aikana ponia kunnolla rennoksi niskasta, ja suoruudenkin kanssa oli ongelmia. Ihan perus-siirtymätreeniä tehtiin ja lopussa jonkun verran laukkaa. Positiivista oli se että ulkoa kuuluvasta puhurituulesta huolimatta Fanny ei eilen kyttäillyt mitään ylimääräistä, ja laukassa tuntui taas että sain istuntani kohdilleen.

Eipä tuosta valmennuksesta ole kovin paljon kerrottavaa, mutta se nyt jäi päällimmäisenä mieleen että minun on saatava poni nopeammin reagoimaan ja avuille. En voi joka kerta hinkata puoltatoista tuntia vaan pitää saada lyhennettyä aikaa jossa saan Fannyn läpi. Yleisesti ottaen valmentaja oli sitä mieltä että päästän Fannyn hiukan liian helpolla ja ikäänkuin luovutan joka kerta kun poni on antamassa periksi. Itse en tätä luovuttamista ole huomannut joten täytyypä kiinnittää asiaan huomiota ja pyrkiä saamaan asiat läpi perille asti. Aina ei vaan ole niin helppoa. Fanny osaa halutessaan olla aika itsepäinen eikä anna periksi helposti kun sille päälle sattuu.

Eli napakkuutta ja ajatusta vielä lisää ratsastukseen. Tänään suunnitelmissa on reipasta verkkailua ja niska rennoksi, saa nyt nähdä toteutuuko toiveeni vai onko tiedossa tahmeaa lönköttelyä niska jäykkänä ;)

Voihan vinous

Lauantaina tuli ratsastettua oikein urakalla. Hiukan liian aikaisin aloitettu alkuverkka, valmentajan myöhästyminen ja tunnin venyminen normaalimitastaan johti siihen että ratsastin yli kaksi tuntia. Paljon mahtui tekemistä ja ajatuksia tuohon parituntiseen!

Keskityimme tunnilla siirtymisiin. Ensin tehtiin pysähdys-käynti-siirtymisiä. Hetken harjoittelun jälkeen ne sujuivat aika kivasti. Auttoi paljon kun tein siirtymisen puolipidäte-vatsalihas-yhdistelmällä ja pyrin eroon staattisesta ohjista vetämisestä.

Seuraavaksi käynti-ravi-siirtymisten pariin. Oikeaan sujui, vasempaan ei alussa niin hyvin mutta kyllä nekin ihan ok meni. Omalle istunnalle vaan pitäisi saada tehtyä jotain. Kyynärkulma pysyy nyt paremmin kun olen keskittynyt siihen oikein ajatuksella, mutta edelleen olen turhan jäykkä. En saa tarpeeksi joustoa aikaan vaan tömähtelen harjoitusravissa satulaan.

Ravi-laukka-siirtymiset olivat ensin hohhoijaa-osastoa, eli laukat nousivat puoli kierrosta myöhässä kun poni päätti hetken mietinnän jälkeen reagoida (heikkoihin) nostoyrityksiini. Vähän lisää ryhtiä ja tarmoa ratsastajaan ja nostot alkoivat mennä paremmin. Olen keksinyt uuden virheen nostoihini, nyt sisäjalan varpaat sojottavat ympyrän keskustaan....

Vasempaan kierrokseen siirryttäessä epätoivo nosti päätään. Olen itse vino niin että vasempaan kierrokseen luulen istuvani suorassa mutta todellisuudessa kierryn ulospäin. Fannylle vasen kierros on vaikeampi, joten ruokimme toistemme huonompaa suuntaa... 

Emme ole oikein löytäneet valmentajan kanssa kunnollisia konsteja vinouteni korjaamiseen. Toivon mukaan maneesiin tulee pian peilit niin ehkä sitä kautta saan istuntaani korjattua. Olen myös harkinnut ottavani muutaman tunnin valmentajalta jonka tiedän istuntaan keskittyväksi, ja jolta yksi tallikaveri oli saanut apua. Olen omaan valmentajaani tyytyväinen, mutta tätä ongelmaa on ratkottu niin kauan että jonkun toisen näkökulma voisi auttaa. Tiedän kyllä mitä teen väärin, mutta en osaa korjata sitä.

Teimme lopussa vasempaan kierrokseen ravisulkuja, ja ne menivät ihmeen hyvin. Ilmeisesti Fanny on mennyt niitä ennenkin. Eli valmennus loppui noista vinous-jutuista huolimatta ihan positiivisiin fiiliksiin.

Eilen olimme tallikaverin kanssa yli 1,5 h maastolenkillä. Oli ihanaa! Alla lenkkikaverin ottama kännykkäkuva, en muuten oikeasti istu sentään ihan noin vinossa vaan kuva on räpsäisty vinoon...

 

Juhannuksen jälkeen

Tallin muut hevoset laidunsivat juhannuksena 24/7, mutta ahmijaponia ei voinut tietystikään laittaa joukon jatkoksi. Onneksi ystäväni talli on lähellä, ja hän otti Goldyn juhannusvieraaksi oman tammansa seuraksi. Tämä tuliluonteisena tunnettu saksalainen ei kyllä ponille lämmennyt, vaan oli potkiskellut aitojaan ilmeisesti pitääkseen lähitarhassa möllöttäneen Goldyn tietoisena siitä kuka käskee ;) Uuden ystävän Goldy sai sen sijaan tallikissa Mirristä, joka tuli heti kihnuttamaan itseään ponin turpaan. Goldy puhisi ihmeissään mutta otti kuitenkin kissan huomionosoitukset ystävällisesti vastaan.

Eilen ratsastin ponin kotiin metsän kautta. Laukkasimme muutamat pätkät maastossa, mutta kouluratsastus houkutti niin paljon että päädyin vielä kentällekin hetkeksi. Ratsastin radan läpi ja harjoittelin haastavimpia kohtia. Sillä niinhän siinä sitten pääsi käymään että heB meitä odottaa lauantain aluekisoissa... Ilmoittautuneita luokkaan on 57 kpl, joten minkäänasteisia paineita menestymisestä ei tosiaan ole ;) Keskityn vain omaan suoritukseen ja pyrin tekemään mahdollisimman hyvän ja tasaisen radan. 

Tänään on onneksi vielä kouluvalmennus. Koitan saada keskiravia vähän paremmaksi (en vaan pysy millään siellä kyydissä!) ja hiottua laukka-ravisiirtymisiä nätimmiksi ja hallitummiksi. Vaikealta tuntuu myös ravi-pysähdys-siirtymä. Aina siihen tulee pari askelta käyntiä, ja pisteet ropisee... 

Lämpöä ja vähän hikeäkin

Ihana ilma eilen! Lämpötila oli +15 ja aurinko paistoi. Goldy-parka paistui tarhassa loimensa kanssa! Nappasin takin heti pois ponin päältä ja harjasin ulkona. 

Ratsastin kentällä reilun tunnin. Alkukäyntien jälkeen aloitin Kyran kirjasta tutulla siirtymäharjoituksella jotta sain ponin reagoimaan nopeammin ja pois kädeltä painamasta. Goldy keksi tänään melkein heti mistä hommassa on kyse ja harjoitus sujui hyvin. 

Raviverryttelyn jälkeen siirryin harjoittelemaan lauantain rataa. Enimmäkseen keskityin tekemään hyvät tiet. Lisäksi harjoittelin keskihalkaisijalle tuloa ja pysähdystä, koska tästä osuudesta sain viime kaudella lappuihin "vino"-kommentteja. Ohjelma sinänsä on minulle jo ennestään tuttu, koska ratsastin sen viime kaudella kaksissa kisoissa. Täytyy kaivaa vanhat arvostelupaperit esiin jotta voin vertailla niitä lauantaina saatavaan, toivottavasti parempaan, paperiin.

Laukat sujuivat tänään oikeinkin kivasti, kun en jännittänyt niitä niin paljon. Vasen laukkakin nousi heti oikeana. Vähän jännittää miten laukkaosuudet sujuvat lauantaina, mutta aion vielä tsempata itseäni mielikuvaharjoittelun avulla.

Ratsastuksen jälkeen oli hiki niin ratsastajalla kuin hevosellakin. Goldy pääsi jalkojen kylmäyksen jälkeen nakuna tarhaan ja menikin oitis piehtaroimaan. Ihanaa kun poni voi olla taas ilman loimea ulkona, vaikka itselleni se kyllä tietää enemmän töitä koska poni rakastaa päivittäisiä hiekkakylpyjään.

Pientä painetta

Ilmoittauduin lähitallilla lauantaina järjestettäviin harjoituskilpailuihin. Nyt on vähän pikku pakko harjoitella laukkaa ja saada poni toimimaan ilman pukkeja, jos aikoo kisojen jälkeen vielä kehdata näyttää nassuaan hevospiireissä ;)

Sunnuntaina ratsastin itsekseni kentällä. Goldy oli edelleen tosi hyvän tuntuinen, ja tuntuu että saan sen paljon nopeammin avuille kuin muutama viikko sitten. Poni myös taipuu paremmin. Tein melko paljon pysähdys-käynti-ravi-siirtymiä, tavoitteena saada Goldy reagoimaan vähän nopeammin. Laukat nostin muutamaan kertaan molempiin suuntiin, mutta kunnon työstäminen jäi vielä.

Eilen ystäväni K oli taas apunani. Olin verrytellyt Goldyn valmiiksi, joten K hyppäsi selkään hetkeksi laukkaamaan ja sitten oli minun vuoroni. Laukat sujuivat oikeastaan ihan hyvin ja pystyin ratsastamaan rennommin. Ei ollut enää kovin pahasti "kohta-se-lähtee-kiitämään-ja-mä-putoan"-tunne ja jopa laukkavoltit onnistuivat. 

Vasemman laukannoston kanssa oli taas ongelmia, ensin nousi jatkuvasti väärä. Tämä on vanha ongelmani joka aina silloin tällöin palaa. Olen epävarma nostoissa, en jotenkin saa apuja kohdalleen, ja tuloksena Goldy nostaa väärän laukan. Ponia ei voi syyttää, vika löytyy satulan päältä.

Lopuksi ratsastin lauantain radan läpi. Tiet olisivat laukassa saaneet olla paremmat, mutta ainakin molempiin suuntiin nousi oikeat laukat. Kaipa tässä uskaltaa kisoihin lähteä, kun ehtii vielä sitä ennen muutaman kerran treenailla kotikentällä.