Eipä tullut yllätyksenä

Leo rokotettiin eilen iltapäivällä, ja illalla kävin vielä mittaamassa lämmön, joka oli normaali (37,5). Aamulla tallityöntekijä mittasi ja reilu 39 astettahan se mittari näytti. No, sentään asteen vähemmän kuin viime vuonna.... Kävin äsken eli pari tuntia Finadynen annon jälkeen katsomassa Leoa ja tilanne näyttää ihan hyvältä. Lämpö oli mennyt lääkkeenannon myötä alaspäin, nyt 38,1, ja poni oli pirteä ja joi hyvin. Hikoilua ei ollut mutta hengitys oli tiheämpää kun yleensä. Katsellaan huomisaamuna mikä tilanne, pääseekö poni ulos vai jatkaako karsinalevossa. Leon kanssa muutaman päivän koppihoito ei onneksi ole ongelma. Se on tallissa yksin aivan rauhassa.

Tuli kumottua sekin teoria että kuume ehkä johtuisi yhdistelmärokotteesta, koska tuo normaalikin näyttää nostavan kuumeen. Merkistäkään ei taida olla kyse koska nyt oli eri merkki kuin viime vuonna. Onneksi rokotus on vaan kerran vuodessa.

Leo myös raspattiin eilen. Hampaista ei löytynyt mitään kummempaa sanottavaa. Jatkossa on tarkoitus raspata vain kerran vuodessa, ellei ilmene jotain syytä lyhyempään väliin. Rauhoituspiikin laitto sujui ihan hyvin. Eläinlääkäri käytti muutaman minuutin siihen että leikki pistämistä pelkällä ruiskulla. Tämä tuntui vähän auttavan, varsinaisessa pistossa Leo toki heilautti päätä mutta ei lainkaan niin rajusti kuin esim. vuosi sitten.

On se ihana!

Taas tätä sydämenkuvat silmissä-hehkutusta, mutta ei voi mitään. Leo vaan on niin ihana! Kevätkylvöt ovat meidän onneksi viivästyneet sään takia, joten päästiin eilen vielä pellolle. Onko ihanampaa ratsastuskeliä kuin kaunis aurinkoinen kevätilta? Ja vielä kun saa ratsastaa ponilla, jonka selässä voi laukkailla rennosti kun tietää ettei homma lähde lapasesta. Leo, ponitytön luottoponi <3

Kaveri kävi eilen metsämaastossa ja kertoi että siellä on edelleen yhdessä kohdassa mutaista ja upottavaa. Kunhan vielä hiukan kuivuu niin saadaan Leonkin kanssa aloittaa taas viikottaiset maastoretket. Meidän maastokaverikin pysynee kesän omalla tallilla. Viime kesänä se oli muualla laitumella, tosin eipä mekään paljon maastoiltu kun Leon kesä kului lähinnä sairastarhassa. 

Perjantaina meidän luottokuvaaja Nina tulee käymään. Saamme kuulemma olla koekaniineja kun Nina testaa uusia maneesikuvausniksejä. Ihanaa saada taas kuvia, varsinkin kun Ninan kuvat on aina niin upeita! 

Viikonloppuna Leo saa hölkkäillä lauantaina lainakuskin kanssa ja sunnuntaina on vapaa. Ensi viikolla varmaan aletaan liikuttamaan suht normaalisti. Piikityksestähän on tänään kulunut jo kaksi viikkoa. 

Lupaavaa

Viikonloppuna pääsin jo ravaamaan ja vähän laukkaamaankin Leolla. Hyvältä vaikuttaa! Poni oli molempina päivinä reipas ja liikkui mielellään. Liike tuntui selkään hyvältä ja puhtaalta. Nautin kyllä ihan älyttömästi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ympäri maneesia ravaamisesta! Lävistäjillä Leo lähti omia aikojaan lisäilemään, niinkuin se joskus pirteällä tuulella ollessaan tekee. 

Mitään erikoista ei nyt ekan ravi-laukka-viikon aikana tehdä. Pyritään menemään pääsääntöisesti suorilla urilla, ja poni saa kulkea hieman pidemmässä muodossa. Tavoitteet ovat edelleen samat kuin käyntiviikollakin, eli rentous ja hyvä eteenpäinpyrkimys.

Sen kummempia tänne ei kuulu. Leo on muutaman kerran päässyt viideksi minuutiksi nyppimään vihreää narun päässä, mutta varsinainen vihreään totuttaminen on vielä edessä. Leon on tarkoitus olla kesällä rajoitetusti vihreällä, niinkuin suurimman osan meidän tallin hevosista. Käytännössä se tarkoittaa muutamaa tuntia päivässä, jonka uskon olevan ihan sopiva aika. Leo ei tosin ole mikään ahmatti eikä kovin taipuvainen lihoamaan, mutta hiukan paremmin siihen on alkanut ruoka tarttua paiseleikkauksen jälkeen joten kokopäivälaidunnus ei taitaisi olla meidän juttu. 

Klinikalla

Tampereen hevosklinikka ei sattuneista syistä ole suosikkipaikkani, joten en ole blogissa etukäteen maininnut että tuonne Teivon raviradan varteen on taas asiaa. Hevosklinikassa ei missään nimessä ole vikaa, päinvastoin. Olen saanut sieltä aina apua ja todella hyvää palvelua. Ikävästi tuo klinikkarakennus vaan muistuttaa Goldysta, joka vietti siellä elämänsä viimeiset tunnit.

Joka tapauksessa, asiakkaana oli tänään tietenkin Fanny. Ponia omistajuuteni alkutaipaleella hieman vaivanneet mutta kunnon kohotessa ja lihasten vahvistuessa poistuneet takapään vaivat palasivat joku aika sitten paljon voimakkaampina. Fanny ei ole ontunut, ollut välillä ehkä ihan hitusen epäpuhdas. Lähinnä oirehdinta näkyi siinä että takajalat lähtivät alaspäin siirtyessä useasti alta ja ponin liikkumishalut vähenivät.

Klinikalla juttelin ensin eläinlääkärin kanssa. Ennen taivutuksia juoksutin Fannya liinassa. Poni ei ollut yhtään oma itsensä vaan sai käskemällä käskeä raviin ja laukkaan. Toisen takajalan liike oli nyt minunkin silmääni epäpuhdasta. Taivutuskokeissa etujalat olivat priimaa ja ansaitsivat pelkkiä nollia, mutta ne takajalat... Alaosat nollaa, mutta yläosat kun taivutettiin niin ei ollut ravi mitään kaunista katseltavaa. Tai oikeastaan poni ei olisi halunnut kunnolla edes ravata.

Eläinlääkäri katsoi 8 kuukautta sitten otetut röntgenkuvat ja sanoi että jalat näyttävät niissä hyvältä. Sen toki tiesin jo ostotarkastuksen perusteella. Fannyn oireiden ja taivutusreaktioiden perusteella diagnoosi oli selvä eikä tarvetta uusien kuvien ottamiseen ollut. Molemmissa takapolvissa diagnosoitiin niveltulehdus. 

Tulehdustila johtuu useammasta syystä jotka ovat ruokkineet toisiaan. Ponin siirtyminen kevyestä käytöstä normaalin ratsun hommiin yhdistettynä takapolviin joita lihakset eivät ole tukeneet tarpeeksi on aiheuttanut kipua, jota poni on oppinut välttämään muuttamalla hieman liikerataansa. Liikeradan muuttuessa joku juttu polven ja reiden yhteyskohdassa jumiutuu ja sitten "aukeaa", joka aiheuttaa takajalan pettämisen. Tästä taas aiheutuu lisää kipua ja ärsytystä, joka pahentaa tulehdustilaa. Näin suunnilleen ymmärsin asian maallikkokielellä selitettynä. Vaikka kyseessä on rasitusperäinen vaiva, niin se ei johdu siitä että olisin rasittanut ponia liikaa. Tämän tarkistin erikseen eläinlääkäriltä.

Tämä on kuulemma melko yleinenkin vaiva nuorilla hevosilla, joihin Fanny iästään huolimatta luetaan koska varsomisten takia se ei ole tehnyt ratsun hommia samalla lailla kuin muut ikäisensä. Hoitona molemmat polvet piikitettiin, ja huonommasta jalasta myös kinner. Kipulääkekuuri määrättiin viikon ajaksi. Jatkoa ajatellen sain hyvät ohjeet ja ensimmäinen kuukausi takaosaa kuntoutetaankin eläinlääkärin suunnitelman mukaan. Tästä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Voin sanoa että helpotus oli aika giganttinen kun selvä diagnoosi saatiin ja myös vakuutus siitä että poni erittäin varmasti toipuu ja sopii jatkossakin käyttöön. Rokotuskin saatiin hoidettua samalla käynnillä. Reissu meni muutenkin ihan ok mutta ponirassu kyllä jännitti jonkun verran kuljetuksessa. Tampereen päässä ei halunnut enää mennä traileriin. Vartin verran pohdittiin asiaa mutta sitten Fanny päätti onneksi marssia sisään sen sijaan että olisi jäänyt koko päiväksi seisoskelemaan etukaviot lastaussillalla mietiskelevä ilme naamallaan...

Lähes nollaa

Lämpötila lähentelee nollaa, mutta niin lähentelivät Goldyn jalatkin tänään ontumatutkimuksessa! Ainoastaan oikeasta etusesta (joka on ennestään ponin "huonoin" jalka) tuli alaosasta 0-1, ja toisen takasen vuohisesta 1-2. Eläinlääkäri sanoi että poni on huomattavasti parempi kuin aiemmalla klinikkakäynnillä, ja vaikutti jopa hieman hämmästyneeltä siitä että jalat ovat parantuneet näin hyvin. Takanen sai vielä uuden piikityksen, ja samalla piikitettiin ikäänkuin varotoimenpiteenä huonompaan etuseen (joka kyllä tänään oli tosi hyvä :) Adequania.

Hiekkaröntgen uusittiin, ja mahasta ei löytynyt enää pienintäkään hiekkakertymää. En siis turhaan taistellut Psylliumin syöttämisen suhteen, koska hoito oli tehonnut.

Hampaat raspattiin samalla kun kerran klinikalla oltiin, niissä ei ollut mitään kummallista, ja edelliskerran pinnalliset hengitysäänet todettiin tänään täysin normaaleiksi. Ell epäili että viimeksi oli joku lievä virusinfektio päällä.

Summa summarum: Voimme suunnata hyvillä mielin uuteen kauteen! Toki nyt tarhataan pari päivää ja sitten kävellään viikko, mutta sen jälkeen saa alkaa ottamaan ravia ohjelmaan mukaan ja kahden viikon päästä saa liikuttaa täysin normaalisti. Nyt tämä poninomistaja on onnellinen, ja uskaltaa kirjoittaa seuraavan postauksen tulevan kauden tavoitteista :) 

Goldy "heräilee" rauhoituksesta.
Pahoittelen että joudutte todistamaan karmeaa ylikasvanutta klippaustamme ;)

Kantapään kautta

Sain eilen opetuksen. Niin karvaan sellaisen että tulen muistamaan sen koko elämäni, ja hyvä niin. Opin että omaan tunteeseen pitää aina luottaa. Seuraavan kerran (joka toivottavasti ei ole pian) kun Goldy ei ole oma itsensä, en odota että se piristyy itsestään, enkä uskottele itselleni että poni on vain väsynyt treenistä. En vaadi sitä taipumaan ja liikkumaan paremmin, enkä ihmettele apeaa yleisilmettä. Vaan soitan heti klinikalle.

Goldy tutkittiin eilen läpikotaisin. Jalat taivutettiin ja kuvattiin, maha kuvattiin, selkä tutkittiin, hengitystiet tähystettiin ja suu ja hampaat tarkastettiin. Lisäksi saan vielä verikokeen tulokset tänään.

Ponilla oli useammassa nivelessä niveltulehdus, joita hoidettiin piikittämällä. Tiesin kyllä että ponilla on ennestää alkavaa nivelrikkoa, ja nivelrikkohan ei koskaan parane vaan pikkuhiljaa huononee, mutta tilanne oli silti yllätys. Eläinlääkäri oli hieman yllättynyt kuinka vähän poni reagoi juoksuttaessa vaikka taivutuskokeessa tuli selkeät kipureaktiot. Tästä muistutus itselle jatkoa ajatellen: poni ei näytä kipua ontumalla, joten omistajan on vaan oltava tarkkaavaisempi ja huomattava pienemmät oireet.

Mahasta löytyi hiekkaa, kuten olin arvellutkin. Ei onneksi valtavaa määrää, mutta kuitenkin. Psylliumia pitäisi saada nyt uppoamaan 400 g päivässä. Selässä ponilla on jumia, satula saattaa mennä vaihtoon ja hoidoksi tuli lääkekuuri ja hierontaa.

Huh, oli todella raskas päivä. Olin illalla valtavan surullinen, mutta en lähde syyttämään itseäni. Harmittaa ihan kamalasti etten tajunnut nivelten tilannetta aiemmin, mutta itseruoskintaa on turha harrastaa kun se ei tässä vaiheessa enää mitään auta. Nyt keskityn hoitamaan ponin kuntoon.