Kuntoutusohjeita

Eilen lupailin että kirjoitan tarkemmin eläinlääkärin antamista kuntoutus- ja treenivinkeistä. Olin iloisesti yllättynyt että hoitava eläinlääkäri otti niin vahvasti kantaa treeniasioihin. Toisaalta kyseessä on vaiva jossa kuntoutus ja oikea treeni ovat olennaisia asioita jotta poni tulee kuntoon ja myös pysyy kunnossa. Kortisoni parantaa tulehduksen, mutta kaiken a ja o on se että takaosa vahvistuu.

Eläinlääkärin neuvot ja perustelut kuulostivat mielestäni erittäinkin järkeenkäyviltä ja aion niitä noudattaa. Toinen kouluvalmentajani, joka on myös fysioterapeutti ja hoitaa ihmisten lisäksi eläimiä, tulee myös auttamaan kuntoutuksessa kunhan kävelyjakso ja kipulääkekuuri ovat ohi.

Ensimmäistä kuukautta koskien kotiutusohjeissa lukee seuraavaa:

"Käyntiliikuntaa taluttaen/ratsain 1 vko, sen jälkeen aloita vähitellen kuntouttamaan takaosaa; maapuomit, kiipeily, kahlaus, maastossa laukkavedot 2 krt viikossa. 1 kk pysyttele suht suorilla urilla."

Maapuomit onnistuu, kiipeilyyn meillä on vain muutama mäki mutta sekin siis onnistuu. Kahlaamaan päästäksemme on ajettava 25 kilometriä merenrantaan, mutta toivon mukaan sinnekin päästäisiin käymään. 

Maastokaverimme ikävä kyllä ontuu tällä hetkellä ja odottaa klinikkareissua. Onneksi on toinenkin luottoheppa jota voin omistajineen pyytää kaveriksi maastoon. Maastossa ell neuvoi tekemään 300-400 metrin reippaita laukkavetoja, ja sanoi että laukka on takaosan kuntouttamisen kannalta ravia parempi askellaji. Ensimmäisen kuukauden eläinlääkäri kehotti välttämään kokonaan esim. voltteja ja voimakkaita kaarevia uria. Väistöjä saa tehdä käynnissä mutta ei muissa askellajeissa.

Lisää lainausta kotiutusohjeista:

"Kenttätyöskentelyssä huomioi että teet takaosaa vahvistavia liikkeitä intervallityyppisesti. Varo ettei hevonen väsy lihaksistoltaan liikaa, mutta tämän vaivan hoitoon liittyy vahvasti se, että hevosen takaosaa täytyy saada vahvistettua treenillä."

Intervallityyppisellä treenillä ell sanoi tarkoittavansa sitä, että töitä tehdään intensiivisesti todella lyhyt aika kerrallaan, vain muutama minuutti, ja sitten hevonen saa hetken palautua. Palautuminen voi olla esimerkiksi rentoa ravia pidemmällä ohjalla. Ei siis puolen tunnin treeniä ja sitten tauko, vaan jatkuvasti hevoselle pieniä palautumistaukoja. Ell myös korosti kovasti työn laatua, eli se mitä tehdään tehdään kunnolla, takaosa tosissaan töissä.

Kysyin myös vapaapäivistä, ja siitä pitäisikö niitä olla enemmän. Minulla on tapana pitää hevosella tosi vähän ihan kokonaisia vapaapäiviä, yleensä ainakin kävellään. Tämän ell:n mielipide oli että Fannyn tyyppisessä tapauksessa on ensiarvoisen tärkeää että hevonen liikkuu. Vapaapäivinäkin voi hyvin käydä kävelemässä. Seisomaan ei ainakaan missään nimessä saa takapolvivaivaista jättää! Liikutus aloitetaan Fannyllakin hieman nopeammalla tahdilla kuin esim. vuohisnivelten piikityksen jälkeen aloitettaisiin. Eilen oltiin jo pienellä kävelylenkillä maastakäsin.

Tässä nyt tärkeimmät ja eniten mieleen jääneet asiat. Ei siis mitään rakettitiedettä sinällään. Kaiken voi kiteyttää siihen että takaahan se hevosen liike ja voima lähtee, joten takaosan on oltava kunnossa jotta hevonen voi liikkua oikein ja suorittaa tehtävät oikein. 

Ai niin, yksi lisäys vielä liittyen kengitykseen; takapolviongelmaisen hevosen takasten kannat täytyy pitää korkeina. Lisäksi voi harkita pienten kantahokkien käyttöä kesälläkin, kantaa nostamassa. Tästä keskustelen kengittäjän kanssa kun hän tulee käymään seuraavan kerran.

Klinikalla

Tampereen hevosklinikka ei sattuneista syistä ole suosikkipaikkani, joten en ole blogissa etukäteen maininnut että tuonne Teivon raviradan varteen on taas asiaa. Hevosklinikassa ei missään nimessä ole vikaa, päinvastoin. Olen saanut sieltä aina apua ja todella hyvää palvelua. Ikävästi tuo klinikkarakennus vaan muistuttaa Goldysta, joka vietti siellä elämänsä viimeiset tunnit.

Joka tapauksessa, asiakkaana oli tänään tietenkin Fanny. Ponia omistajuuteni alkutaipaleella hieman vaivanneet mutta kunnon kohotessa ja lihasten vahvistuessa poistuneet takapään vaivat palasivat joku aika sitten paljon voimakkaampina. Fanny ei ole ontunut, ollut välillä ehkä ihan hitusen epäpuhdas. Lähinnä oirehdinta näkyi siinä että takajalat lähtivät alaspäin siirtyessä useasti alta ja ponin liikkumishalut vähenivät.

Klinikalla juttelin ensin eläinlääkärin kanssa. Ennen taivutuksia juoksutin Fannya liinassa. Poni ei ollut yhtään oma itsensä vaan sai käskemällä käskeä raviin ja laukkaan. Toisen takajalan liike oli nyt minunkin silmääni epäpuhdasta. Taivutuskokeissa etujalat olivat priimaa ja ansaitsivat pelkkiä nollia, mutta ne takajalat... Alaosat nollaa, mutta yläosat kun taivutettiin niin ei ollut ravi mitään kaunista katseltavaa. Tai oikeastaan poni ei olisi halunnut kunnolla edes ravata.

Eläinlääkäri katsoi 8 kuukautta sitten otetut röntgenkuvat ja sanoi että jalat näyttävät niissä hyvältä. Sen toki tiesin jo ostotarkastuksen perusteella. Fannyn oireiden ja taivutusreaktioiden perusteella diagnoosi oli selvä eikä tarvetta uusien kuvien ottamiseen ollut. Molemmissa takapolvissa diagnosoitiin niveltulehdus. 

Tulehdustila johtuu useammasta syystä jotka ovat ruokkineet toisiaan. Ponin siirtyminen kevyestä käytöstä normaalin ratsun hommiin yhdistettynä takapolviin joita lihakset eivät ole tukeneet tarpeeksi on aiheuttanut kipua, jota poni on oppinut välttämään muuttamalla hieman liikerataansa. Liikeradan muuttuessa joku juttu polven ja reiden yhteyskohdassa jumiutuu ja sitten "aukeaa", joka aiheuttaa takajalan pettämisen. Tästä taas aiheutuu lisää kipua ja ärsytystä, joka pahentaa tulehdustilaa. Näin suunnilleen ymmärsin asian maallikkokielellä selitettynä. Vaikka kyseessä on rasitusperäinen vaiva, niin se ei johdu siitä että olisin rasittanut ponia liikaa. Tämän tarkistin erikseen eläinlääkäriltä.

Tämä on kuulemma melko yleinenkin vaiva nuorilla hevosilla, joihin Fanny iästään huolimatta luetaan koska varsomisten takia se ei ole tehnyt ratsun hommia samalla lailla kuin muut ikäisensä. Hoitona molemmat polvet piikitettiin, ja huonommasta jalasta myös kinner. Kipulääkekuuri määrättiin viikon ajaksi. Jatkoa ajatellen sain hyvät ohjeet ja ensimmäinen kuukausi takaosaa kuntoutetaankin eläinlääkärin suunnitelman mukaan. Tästä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Voin sanoa että helpotus oli aika giganttinen kun selvä diagnoosi saatiin ja myös vakuutus siitä että poni erittäin varmasti toipuu ja sopii jatkossakin käyttöön. Rokotuskin saatiin hoidettua samalla käynnillä. Reissu meni muutenkin ihan ok mutta ponirassu kyllä jännitti jonkun verran kuljetuksessa. Tampereen päässä ei halunnut enää mennä traileriin. Vartin verran pohdittiin asiaa mutta sitten Fanny päätti onneksi marssia sisään sen sijaan että olisi jäänyt koko päiväksi seisoskelemaan etukaviot lastaussillalla mietiskelevä ilme naamallaan...