Sänkkärii!!!

Vihdoin meidän tallipelto on puitu! Fiksusti päätin eilen että kannattaa lähteä neljä päivää seisseen ponin kanssa pellolle... Sänkkärin kutsu oli vaan liian houkutteleva. Olin siis ekaa kertaa selässä perjantain kuumeen jälkeen. Kuume meni nopeasti ohi, 24 h rokotuksesta lämpö oli jo normaali ja on pysynyt normaalina. Meidän eläinlääkäri on tosi tarkka ja varovainen, niin hän käski kuitenkin ottaa iisisti viikon.

Kävelin ensin tallinpihassa koska sänkkärillä juoksi nuori suokki liinassa ja veti aikamoista laukkailoittelua. Alussa Leo energiaa puhkuvana pelkäsi omaa varjoaankin. Kamalinta oli kun tallin toinen saksanratsuponi tuli koivujen varjossa mäkeä alas. Meinasi Leo räjähtää liitoksistaan kun oli niin kauheen jännää...

Pellolla tilanne kuitenkin tasoittui ja Leo meni ihan fiksusti. Mitä nyt yhtä toistakin hevosta piti jännittää ja tuijottaa. Pari pikkuista ravipätkää otin mutta muuten käveltiin. Tänään on tarkoitus ravata hiukan lisää ja palata muutaman päivän sisällä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. On niin mahtavaa kun pääsee taas pellolle, nyt toivotaan kuivaa syksyä!

Eipä tullut yllätyksenä

Leo rokotettiin eilen iltapäivällä, ja illalla kävin vielä mittaamassa lämmön, joka oli normaali (37,5). Aamulla tallityöntekijä mittasi ja reilu 39 astettahan se mittari näytti. No, sentään asteen vähemmän kuin viime vuonna.... Kävin äsken eli pari tuntia Finadynen annon jälkeen katsomassa Leoa ja tilanne näyttää ihan hyvältä. Lämpö oli mennyt lääkkeenannon myötä alaspäin, nyt 38,1, ja poni oli pirteä ja joi hyvin. Hikoilua ei ollut mutta hengitys oli tiheämpää kun yleensä. Katsellaan huomisaamuna mikä tilanne, pääseekö poni ulos vai jatkaako karsinalevossa. Leon kanssa muutaman päivän koppihoito ei onneksi ole ongelma. Se on tallissa yksin aivan rauhassa.

Tuli kumottua sekin teoria että kuume ehkä johtuisi yhdistelmärokotteesta, koska tuo normaalikin näyttää nostavan kuumeen. Merkistäkään ei taida olla kyse koska nyt oli eri merkki kuin viime vuonna. Onneksi rokotus on vaan kerran vuodessa.

Leo myös raspattiin eilen. Hampaista ei löytynyt mitään kummempaa sanottavaa. Jatkossa on tarkoitus raspata vain kerran vuodessa, ellei ilmene jotain syytä lyhyempään väliin. Rauhoituspiikin laitto sujui ihan hyvin. Eläinlääkäri käytti muutaman minuutin siihen että leikki pistämistä pelkällä ruiskulla. Tämä tuntui vähän auttavan, varsinaisessa pistossa Leo toki heilautti päätä mutta ei lainkaan niin rajusti kuin esim. vuosi sitten.

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Vauvaponi

Eilen töiden jälkeen tallille mennessä Leo tarkasteli pää oviluukusta ulkona tallikäytävän toimintaa. Silmistä kyllä näki että vähän on ollut rankka päivä. Sellaiset kuumeisen pikkulapsen silmät... Voi pientä ponia.

Lämpöä oli onneksi enää 37,9. Ponilla oli mennyt päivä yksin sisällä hyvin, ei ollut huudellut eikä kolistellut. Aamulla ei tietty jaksanutkaan kun oli niin kova kuume. Mutta mikäpä siinä ollessa kun olo oli kohentunut kipulääkkeen ansiosta, heinää oli ollut koko ajan edessä, lämmintä melassivettä oli tarjoiltu ja hikoilusta kastuneet loimet vaihdettu kuiviin. Kiitos ihanan tallinpitäjän joka huolehti Leosta karsinoiden siivoamisen lomassa.

Annoin toisen pussin Finadynea ja laitoin takasiin lämpöpintelit yöksi. Aika paljon oli nestettä kertynyt päivän seisomisesta. Pinteleitä kääriessäni ja lämpöä mittaillessani alkoi tuntua niin kovin tutulta. Dejavu. Ihankuin olisin hoitanut sairasta ponia ennenkin...

Tänä aamuna lämpö oli 37,6, eli normaali. Tai Leon normaali on kyllä 37,1-37,3 (tämän kertoo monta kuukautta jatkuneet mittaukseni kolmella eri mittarilla...) mutta ei tuo siitä kaukana ole. Muistelen keväällä kirjoittaneeni että Leon normaalilämpö on lähellä 38 astetta, mutta näinhän ei ole. Silloin kun mittailin lämpöä säännöllisesti niin paise jo nostatti lämpöä.

Viestittelin eläinlääkärin kanssa ja kerroin että poni voi paremmin. Tuli lupa laittaa Leo iltapäiväksi ulos kun lämpötila nousee ja on luvattu aurinkoa. Pitää nyt vaan tarkasti huolehtia ettei Leo kastu, vilustu tai saa vetoa. Hikoilla ja hengästyäkään se ei tietysti saa, toivottavasti poni itsekin muistaa tämän... Toivon että tämä oli nyt tässä eikä kuume nouse uudelleen. Aion pitää Leon joka tapauksessa viikon ajan tarhalevossa eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, ettei tule mitään lisäongelmia.    

Tyttö jolle ei koskaan tapahdu mitään

Alkaa draama jo kyllästyttää. Kaipaan aikoja kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Ehkä silloin oli välillä vähän tylsää, mutta ottaisin mieluummin tylsyyden kuin sen tapahtumien vyöryn jonka olen tänä vuonna saanut käydä läpi, ja joka vain jatkuu niin hevos- kuin muussakin elämässä. 

Eilen kävin liikuttamassa Leon nopeasti ennen rokotusta ettei jää seisomaan maanantain treenin jälkeen. Maneesin pihassa läpikäytiin kaikkea muuta kuin rentouttava kohtaus johon osallistui kaksi possuilevaa hevosta. Toinen niistä oli tietenkin Leo. Taas saatiin peruutella ja keskustella kuka määrää mihin suuntaan liikutaan ja mitä vauhtia.

Sen jälkeen seuraavaan ohjelmanumeroon eli siihen rokotukseen. Leo ei ole ennenkään tykännyt piikeistä ja Hyvinkään reissun jälkeen vielä vähemmän. Poni peruutti karsinan takanurkkaan, seisoi lihakset pinkeänä korvat luimussa ja nappaili ilmaa hampaillaan. Ei tainnut edes tarjoillut lakunamut helpottaa kurjuudessa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin piikkikammoinen. Rokotus saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla.

Tänä aamuna puhelin soi 7.20. Tallinpitäjä soittaa. Kaikkihan me tiedämme mitä nämä jokaisen hevosenomistajan vihaamat aamupuhelut tarkoittavat. Leo ei syö ja sillä on kuumetta, paljon. 40,03 näytti mittari. Loimea niskaan ja Finadynea nassuun. Soitin eläinlääkärille joka kummasteli miten rokotus nostaa näin korkean kuumeen. Sain perushoito-ohjeet, jotka välitin tallille ja jatkoin itse töitäni.

Tunnin päästä tallinpitäjä soittaa taas. Hän on käynyt tarkastamassa ettei Leon kaula ole turvonnut. Poni on litimärkä hiestä ja hengittää todella kiivaasti ja raskaasti. Ja taas soitto eläinlääkärille. Luultavasti kuumeen laskun aiheuttamaa oireilua. Ei voida kuin odottaa. Kyseessä voi myös olla allerginen reaktio Finadynelle mutta se on epätodennäköistä koska Leo on syönyt ko lääkettä ennenkin ilman oireiluja (paiseleikkauksen jälkimeiningeissä). Kaveri kertoo että hänen hevosensa reagoi samalla tavalla kun rokotuksen nostattama kuume lähti kipulääkkeellä laskemaan. Minulle ihan uusi reaktio mutta hyvä tietää tämäkin. 

Muutamia tunteja kipulääkkeen annon jälkeen Leo oli jo pirteämpi ja hikoilu ja puuskutus olivat rauhoittuneet. Puhuin vielä ellin kanssa ja päädyttiin siihen että hänen on turha tulla tässä vaiheessa käymään. Huomenna laitan viestiä Leon voinnista ja katsotaan sen mukaan onko tarvetta tutkimuksiin. Rokotuskuumeen ei pitäisi kestää päivää paria pidempään.

Taas siis mittaillaan kuumetta kaksi kertaa päivässä. Meillehän se on kesältä tuttua hommaa... Ulos ei ole asiaa ennenkuin kuume hellittää. Juomisesta pitää luonnollisesti huolehtia. Finadynea annetaan 12 tunnin välein 1-1,5 pussia. Yhtä kuumepäivää kohden tulee viikko sairaslomaa nyt kun kuume on näin korkea. Kuten aina, tärkeintä on tietysti että Leo tulee kuntoon, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Kyllä harmittaa. Treenit katkeavat taas, valmennukset jäävät välistä ja maastakäsittelykoulutuskin siirtyy. Vaan eipä näille mitään voi. Uusia treenejä ja valmennuksia tulee. Miten tuntuu että olen sanonut tämän saman muutamaan kertaan ennenkin...

Stressinpoistaja

Voihan syksy ja lähestyvä talvi... Viime viikolla totesin kauhulla että sormet ja varpaat jäätyy, talvi tulee ihan oikeasti! Eilen taas hikoilin +11 asteessa välikausivarustuksessani. Olisipa aina kesä...

Leo oli lauantaina vapaalla koska olin talliporukan kanssa HIHS:ssa. Ihana piristys ja hauska päivä mahtavassa seurassa! HIHS:ssa olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa. Koululuokkia seurasin suurella mielenkiinnolla, mutta taas totesin että ei esteet vaan oikein ole mun juttu. Lähdinkin itsekseni kiertelemään expoa uudestaan, ja palasin katsomoon kun 160 cm uusinta alkoi. Exposta en löytänyt mitään, vaikka hakusessa oli uudet suitset Leolle. Joka paikassa oli vaan Cobia ja Fullia, ponisyrjintää! Löysin kuitenkin sopivat suitset hypisteltäväksi, ja sen perusteella tein illalla kotona nettikauppaan tilauksen. 

Eilen tallille ajaessa olin aika stressaantunut, mutta päätin etten anna sen vaikuttaa ratsastukseen. Taas ponitaika toimi. Eipä ollut kiireet ja tekemättömät asiat mielessä hevosen selässä. Leo oli eilen tosi kiva vaikka olikin pariin otteeseen sitä mieltä että maneesin ovet paukkuivat liikaa tuulessa ;) 

Tänään meillä on kouluvalmennus, ja huomenna Leo rokotetaan. Sitten mennäänkin pari päivää hissukseen. Leo on joskus aiemmin nostanut rokotteesta kuumeen, joten katsotaan nouseeko lämpöä nytkin. Joka tapauksessa rokotuksen jälkeen mennään 3 päivää kevyesti ennen normaaliin treeniin palaamista.

Klinikalla

Tampereen hevosklinikka ei sattuneista syistä ole suosikkipaikkani, joten en ole blogissa etukäteen maininnut että tuonne Teivon raviradan varteen on taas asiaa. Hevosklinikassa ei missään nimessä ole vikaa, päinvastoin. Olen saanut sieltä aina apua ja todella hyvää palvelua. Ikävästi tuo klinikkarakennus vaan muistuttaa Goldysta, joka vietti siellä elämänsä viimeiset tunnit.

Joka tapauksessa, asiakkaana oli tänään tietenkin Fanny. Ponia omistajuuteni alkutaipaleella hieman vaivanneet mutta kunnon kohotessa ja lihasten vahvistuessa poistuneet takapään vaivat palasivat joku aika sitten paljon voimakkaampina. Fanny ei ole ontunut, ollut välillä ehkä ihan hitusen epäpuhdas. Lähinnä oirehdinta näkyi siinä että takajalat lähtivät alaspäin siirtyessä useasti alta ja ponin liikkumishalut vähenivät.

Klinikalla juttelin ensin eläinlääkärin kanssa. Ennen taivutuksia juoksutin Fannya liinassa. Poni ei ollut yhtään oma itsensä vaan sai käskemällä käskeä raviin ja laukkaan. Toisen takajalan liike oli nyt minunkin silmääni epäpuhdasta. Taivutuskokeissa etujalat olivat priimaa ja ansaitsivat pelkkiä nollia, mutta ne takajalat... Alaosat nollaa, mutta yläosat kun taivutettiin niin ei ollut ravi mitään kaunista katseltavaa. Tai oikeastaan poni ei olisi halunnut kunnolla edes ravata.

Eläinlääkäri katsoi 8 kuukautta sitten otetut röntgenkuvat ja sanoi että jalat näyttävät niissä hyvältä. Sen toki tiesin jo ostotarkastuksen perusteella. Fannyn oireiden ja taivutusreaktioiden perusteella diagnoosi oli selvä eikä tarvetta uusien kuvien ottamiseen ollut. Molemmissa takapolvissa diagnosoitiin niveltulehdus. 

Tulehdustila johtuu useammasta syystä jotka ovat ruokkineet toisiaan. Ponin siirtyminen kevyestä käytöstä normaalin ratsun hommiin yhdistettynä takapolviin joita lihakset eivät ole tukeneet tarpeeksi on aiheuttanut kipua, jota poni on oppinut välttämään muuttamalla hieman liikerataansa. Liikeradan muuttuessa joku juttu polven ja reiden yhteyskohdassa jumiutuu ja sitten "aukeaa", joka aiheuttaa takajalan pettämisen. Tästä taas aiheutuu lisää kipua ja ärsytystä, joka pahentaa tulehdustilaa. Näin suunnilleen ymmärsin asian maallikkokielellä selitettynä. Vaikka kyseessä on rasitusperäinen vaiva, niin se ei johdu siitä että olisin rasittanut ponia liikaa. Tämän tarkistin erikseen eläinlääkäriltä.

Tämä on kuulemma melko yleinenkin vaiva nuorilla hevosilla, joihin Fanny iästään huolimatta luetaan koska varsomisten takia se ei ole tehnyt ratsun hommia samalla lailla kuin muut ikäisensä. Hoitona molemmat polvet piikitettiin, ja huonommasta jalasta myös kinner. Kipulääkekuuri määrättiin viikon ajaksi. Jatkoa ajatellen sain hyvät ohjeet ja ensimmäinen kuukausi takaosaa kuntoutetaankin eläinlääkärin suunnitelman mukaan. Tästä kirjoitan myöhemmin erikseen.

Voin sanoa että helpotus oli aika giganttinen kun selvä diagnoosi saatiin ja myös vakuutus siitä että poni erittäin varmasti toipuu ja sopii jatkossakin käyttöön. Rokotuskin saatiin hoidettua samalla käynnillä. Reissu meni muutenkin ihan ok mutta ponirassu kyllä jännitti jonkun verran kuljetuksessa. Tampereen päässä ei halunnut enää mennä traileriin. Vartin verran pohdittiin asiaa mutta sitten Fanny päätti onneksi marssia sisään sen sijaan että olisi jäänyt koko päiväksi seisoskelemaan etukaviot lastaussillalla mietiskelevä ilme naamallaan...

Energiaa etsimässä

Maanantaina jouduin muiden kiireiden vuoksi tekemään tosi pikaisen tallikäynnin. Fannyn liikutus jäi nopeaan kävelyttämiseen ja juoksuttamiseen. Eipä se niin haitannut, hyvä nähdä vaihteeksi miten poni liikkuu liinassa. 

Eilen ratsastin kentällä tunnin verran, ja loppukäynnit menin pellolla. Fanny oli aika miellyttävä ja rento ratsastaa. Poni oli ihan hyvin kuulolla ja jatkoi työskentelyä vaikka kaverit poistuivat kentältä kesken treenin. 

Eteenpäinpyrkimystä vaan kaipaisin lisää. On hyvä että Fanny ei pöllöile ja pouki niinkuin jokin aika sitten, mutta ei poni kyllä kovin suurella innolla töitäkään tee. Vähän on sellainen "veto pois"-meininki. Viime viikolla pohdin Fannyn ruokintaa ja lisäsin vähän väkirehun määrää. Katson jos sitä kautta löytyisi kaivattua lisävirtaa. Ensi viikolla Fannylla on rokotus ja samalla katsotaan onko veriarvot kohdillaan.

Tänään toivon poutapäivää jotta pääsen pellolle ratsastamaan. Jospa ponikin piristyisi kun pääsee pellolle hölkkäämään koulutreenin sijaan, nyt kun maastoon ei oikein pääse. Kengittäjänkin pitäisi käydä joko tänään tai huomenna. Perjantaina meillä on kouluvalmennus.

Syyssuunnitelmia

Viime viikko vietettiin hiljaiseloa. Ensin otettiin kevyesti rokotuksen takia, ja sitten lähdin viikonloppureissulle. Maanantaina päästiin taas treenaamisen makuun, ja oih kuinka mukavaa onkaan ratsastaa kun tietää hevosen olevan kunnossa!

Eilen kävimme valmentajan kanssa läpi tämän hetken tilannetta, ja suunnittelimme tulevaa. Verrattuna parin kuukauden takaiseen tilanteeseen, jossa jatkuvasti pelkäsin ponin tempauksia, olen pikkuhiljaa saamassa paljon paremman otteen ratsastukseen. Laukat paranevat koko ajan, koska nyt pystyn oikeasti ratsastamaan laukkaa sen sijaan että istuisin kyydissä ja jännittäisin koska pukkikone lähtee liikkeelle. 

Ravissa Goldylla alkaa olla tarpeeksi voimaa kantaa itsensä hyvin. Syksyn tavoitteena on saada ponille vielä lisää voimaa takaosaan jotta laukkakin paranisi. Niitä kuivia sänkkärikelejä toivon että pääsisin laukkaamaan kunnon pitkiä suoria. 

Ratsastajan on muistettava ratsastaa koko ajan ja pyytää asiat kunnolla loppuun asti. Erityishuomio on kevyissä käsissä ja pehmeässä pohjetuntumassa. Aion vakaasti päästä irti käsillä ja jaloilla puristamisesta jota huomaamattani vähän väliä harrastan.

Treenin ulkopuolista asiaa; Goldy aloitti sunnuntaina Better Choice-yrttikuurin, jonka on tarkoitus puhdistaa virtsatiehyitä ja aktivoida munuaisia. Tätä kuuria seuraa toinen "puhdistuskuuri", jolla pyritään vahvistamaan ja aktivoimaan maksaa. Tarkoituksena on siis poistaa kuona-aineita hevosen kehosta. Goldyn kohdalla toiveena on että kutinat vähenisivät ja yleinen hyvinvointi lisääntyisi. Raportoin kuurien vaikutuksia kun niitä alkaa näkyä.