Kisaaminen on iloista puuhaa!

Vieläkin naurattaa kun muistelen tämän päivän rataa :) Mutta ennenkuin päästään siihen nauruosastoon, aloitetaanpa alusta...

Osallistuimme Leon kanssa harjoituskoulukilpailuihin kotivalmentajamme tallilla. Ohjelmana oli Aikuisratsastusmerkki. Kisoista tuli yllättäen tosi isot, ja arvioitu lähtöaikamme oli 15.10. Halusin olla paikalla ajoissa jotta ehdin verkkaamaan hyvin, joten lähdin tallille jo kahdentoista aikaan.

Kuskimme (siis mieheni, joka jaksoi taas kärsivällisesti toimia kuskina ja hevosenhoitajana) saapui yhdeltä. Lastauksessa Leo käveli kerran sillan ohi, tyypilliseen tyyliinsä. Kas kun aina on pakko kerran koittaa jos temppuilu toimisi... Toisella yrityksellä Leo käveli nätisti suoraan koppiin, ja kisapaikalta kotiin lähtiessä poni olisi halunnut mennä traileriin ravissa.

Kisapaikalla Leo käyttäytyi hienosti! Tosi paljon paremmin kun olin etukäteen ajatellut. Pidin ponin trailerissa siihen asti kun oli aika lähteä verkkaan. Satula ja ratsastaja selkään ja menoksi, tämä taitaa olla Leon kohdalla paras taktiikka. 

Verkka oli isolla hyväpohjaisella ulkokentällä. Radat oli (ikävä kyllä) siirretty maneesiin koska aamulla kisojen alkaessa satoi. Leo oli verkassa ihan super! Ei kytännyt mitään, oli reipas ja avuilla, unelma! Verkka venyi kyllä aikataulujen pettäessä aivan liian pitkäksi, mutta en tullut välillä selästä alas vaan käveltiin paljon.

Kun oli aika siirtyä maneesiin odottamaan omaa vuoroa tunsin kuinka Leo jännittyi. Ei kuitenkaan pahasti, joten seisoskelimme maneesin pienessä päätytilassa rauhassa odottamassa. 

Kun pääsin kiertämään rataa suuntasin heti reippaassa kevyessä ravissa tuomaripäätyyn. Leo oli sitä mieltä että niin pääty, tuomari, maneesin peilit ja ties mikä muu on pelottavaa. Olen oppinut aika hyvin erottamaan milloin poni jännittää ja milloin se pelleilee, joten tunsin heti että Leo jännittää 10 % ja pelleilee 90 %. Ei muuta kun kannusta kylkeen ja menoksi (anteeksi vaan karkea sanavalintani :)

Leo alkoikin sitten pöllöilemään ihan tosissaan, venkoili, pomppi ja poikitti aika lailla. Olin hiukan ihmeissäni, että mikä sille nyt tuli?! Vihellys kuului joten ei muuta kun rataa suorittamaan. Selässä tuntui että rata oli aivan kaamea, mutta videolta onneksi näin ettei se nyt ihan katastrofi ollut. Pidättämään jouduin kyllä koko ajan ja vasemmassa laukassa vedettiin keskiympyrällä ihan omat muuvit! Laukkalävistäjällä tuli myös esitettyä laukanvaihto, tahaton sellainen...

Lopputervehdyksen jälkeen en voinut muuta kuin purskahtaa nauruun! Poni pääsi "hieman" yllättämään. En tiedä kypsyikö se pitkään verkkaan vai mikä iski. Oli miten oli, ekat kilpailut on nyt takana ja kisakuume on kova, joten ei muuta kun uusiin kisoihin. Prosentteja saimme tällä kertaa vaatimattomat 59 %, joten ei muuta kun parantamaan. Positiivista oli se että Leo käyttäytyi maastakäsin ja verkassa hienosti, ja itse pystyin radallakin oikeasti ratsastamaan sen sijaan että olisin jäätynyt kun asiat eivät menneetkään niinkuin olin kuvitellut. Videokin radasta tosiaan löytyy mutta en tiedä uskallanko julkaista, ties vaikka joku kuolisi nauruun sitä katsoessaan... Laitetaan nyt muutama kuva ainakin.

Antakaa mun kaikki kestää, tuo jalan asento!!!

Verkka venyyyyy...

Tosi rento poni alla...

Ratsastus on iloinen harrastus!

"No en pysty menee!"

"Tässä mikkään silittelyt auta!"

"Ai juu, muistin just että mähän oon SM-tason kouluponi ;)"

Kisat lähestyy

Loppuviikko meni nopeasti enkä ehtinyt blogiakaan päivittämään koska olin niin kiireinen kisajärjestelyjen parissa. Sunnuntaina oli seuramme ekat kisat minun puheenjohtajuuskauteni aikana, ja jännitin miten kaikki sujuu... Mutta hyvin selvittiin, vaikka sateinen sää hiukan sotki suunnitelmia.

Leolla oli taas keskiviikkona hieronta ja kranio, joiden jäljiltä liikutin ponia kaksi päivää maastakäsin. Havahduin huomaamaan että ponin käytöksessä maastakäsin on iso ero verrattuna alkuaikoihin. Leo on tosi paljon rennompi ja rauhallisempi, eli se alkaa varmaan vihdoin sopeutumaan kunnolla. Toki itsekin käsittelen ponia nyt varmemmin ottein kun olen tottunut siihen paremmin. Leo on myös saanut uuden tarhakaverin ja tuntuu viihtyvän tämän tamman vieressä. Leo on myös tottunut olemaan tarhassa pitempään. Aiemmassa kodissahan poni oli puolipäivätarhauksessa eikä se aluksi oikein viihtynyt ulkona iltapäivisin.

Lauantaina tehtiin kunnon koulutreeni kentällä. Leo tuntui alussa hiukan vastustelevalta mutta alkoi sitten toimia aika kivasti. Jokaisella ratsastuskerralla tuntuu että peräänanto alkaa löytyä paremmin, kun joitakin viikkoja sitten Leo kulki minulla lähinnä pää pystyssä alakaula pullottaen. Sunnuntaina oli rennompi verkkatyylinen treeni maneesissa. Ratsastin kuitenkin kertaalleen kouluohjelman läpi. Menemme siis ekoihin kisoihin nyt pitkäperjantaina, meidän kotivalmentajan tallin harjoituskisoihin. Ohjelmana on Aikuisratsastusmerkki, jota en ole ennen kisoissa mennytkään. Ihan kiva ohjelma mutta vähän haastava minulle ja Leolle koska siinä on paljon käyntiä. No, harjoittelemaanhan sinne mennään, lähinnä tarkoitus on katsoa miten homma sujuu kun lähdetään oman tallin ulkopuolelle. 

Maanantaina menin ravi- ja laukkapuomeja. Alunperin tarkoitus oli myös hypätä jotain pientä, mutta jo puomeilla tajusin ettei minusta vielä ole siihen hommaan ilman opettajaa... Joten hypyt saa odottaa ensi viikkoon kun meillä on taas estetunti. Puomit sujuivat kuitenkin kivasti ja Leo oli rento ratsastaa. Eilen käveltiin pellolla, tänään harjoittelen taas kisoja varten.