Tahdikasta venytystä

Edellinen valmennus oli viikko sitten, ja sen jälkeen olen keskittynyt ratsastukseen oikein tosissaan niin ajatuksen kuin käytännönkin tasolla. Pari ekaa koulutreeniä sain muistuttaa Leoa nopealla pohkeella aika paljon, mutta sunnuntaina poni liikkui jo ilman jatkuvaa muistutusta.

Päätin eilen mennä "ylimääräiseen" valmennukseen kun valmentajalla oli aikaa aiemmin sovitun tunnin jälkeen. Tykkään käydä puolen tunnin yksäreillä. Puoli tuntia työntekoa valmentajan silmien alla on etenkin tässä vaiheessa tarpeeksi sekä mulle että Leolle, ja tykkään yksityistunneista koska niillä saa valmentajan täyden huomion koko ajan.

Leo oli eilen yhdella sanalla sanoen hieno! Se liikkui jo alkuraveissa tosi hyvin, vaikka olikin hiukan jännittynyt. Oltiin maneesissa ekaa kertaa pitkään aikaan ja ulkona tuuli kovasti. Valmennuksessa pyrittiin hidastamaan ja venyttämään ravia tahti säilyttäen, ja onnistuttiin hyvin. Myös laukka meni hyvin, oikea pyöri kunnolla ja sain säädeltyä sitä mutta vasen ei vielä mennyt niin hyvin.

Kerrankin olin tunnin jälkeen ihan rehellisesti tosi tyytyväinen niin itseeni kuin poniinkin :) Niinkuin aiemmin sanoin, tuo meidän uusi kotivalmentaja tunnetaan aika tiukkana eikä hän kehu turhaan. Oli siis kannustavaa kuulla että olen selvästi tehnyt töitä ja poni on "jäätävän paljon parempi" kuin viikko sitten. 

Kuolaimena on nyt pari päivää ollut taas baucher. Muuten se on hyvä mutta hiukan Leo rullasi eilen lopputunnista. Sain hankittua oliivinivelen omaksi, laitan sen varmaan seuraavaksi kokeiluun. Nyt kun olen saanut Leon taas liikkumaan eteen niin tämä viikko keskitytään valmentajan ohjeiden mukaan tahtiin, siihen että poni liikkuu reippaasti mutta tahdikkaasti ja venyttää askelta kipityksen sijaan. 

Leolta löytyi eilen kamala karvaton laikku takapuolen päältä. Naapuritarhassa ollut tamma alkoi tarhata kaverin kanssa, ja Leolle tuli uusi vieruskaveri. Tämä kaverini vanha tamma ja Leo nyppivät toisiaan koko ajan aidan yli! Tuloksena tamman loimessa oli pari Leon aikaansaamaa reikää, ja tamma taas oli onnistunut puremaan loimenkin läpi Leoa ihan kunnolla. Toivon että hevoset pian kyllästyvät toisiinsa ja siirtyvät pois aidalta roikkumasta...

 

Leo kuulee ääniä...

Kisat lähestyy

Loppuviikko meni nopeasti enkä ehtinyt blogiakaan päivittämään koska olin niin kiireinen kisajärjestelyjen parissa. Sunnuntaina oli seuramme ekat kisat minun puheenjohtajuuskauteni aikana, ja jännitin miten kaikki sujuu... Mutta hyvin selvittiin, vaikka sateinen sää hiukan sotki suunnitelmia.

Leolla oli taas keskiviikkona hieronta ja kranio, joiden jäljiltä liikutin ponia kaksi päivää maastakäsin. Havahduin huomaamaan että ponin käytöksessä maastakäsin on iso ero verrattuna alkuaikoihin. Leo on tosi paljon rennompi ja rauhallisempi, eli se alkaa varmaan vihdoin sopeutumaan kunnolla. Toki itsekin käsittelen ponia nyt varmemmin ottein kun olen tottunut siihen paremmin. Leo on myös saanut uuden tarhakaverin ja tuntuu viihtyvän tämän tamman vieressä. Leo on myös tottunut olemaan tarhassa pitempään. Aiemmassa kodissahan poni oli puolipäivätarhauksessa eikä se aluksi oikein viihtynyt ulkona iltapäivisin.

Lauantaina tehtiin kunnon koulutreeni kentällä. Leo tuntui alussa hiukan vastustelevalta mutta alkoi sitten toimia aika kivasti. Jokaisella ratsastuskerralla tuntuu että peräänanto alkaa löytyä paremmin, kun joitakin viikkoja sitten Leo kulki minulla lähinnä pää pystyssä alakaula pullottaen. Sunnuntaina oli rennompi verkkatyylinen treeni maneesissa. Ratsastin kuitenkin kertaalleen kouluohjelman läpi. Menemme siis ekoihin kisoihin nyt pitkäperjantaina, meidän kotivalmentajan tallin harjoituskisoihin. Ohjelmana on Aikuisratsastusmerkki, jota en ole ennen kisoissa mennytkään. Ihan kiva ohjelma mutta vähän haastava minulle ja Leolle koska siinä on paljon käyntiä. No, harjoittelemaanhan sinne mennään, lähinnä tarkoitus on katsoa miten homma sujuu kun lähdetään oman tallin ulkopuolelle. 

Maanantaina menin ravi- ja laukkapuomeja. Alunperin tarkoitus oli myös hypätä jotain pientä, mutta jo puomeilla tajusin ettei minusta vielä ole siihen hommaan ilman opettajaa... Joten hypyt saa odottaa ensi viikkoon kun meillä on taas estetunti. Puomit sujuivat kuitenkin kivasti ja Leo oli rento ratsastaa. Eilen käveltiin pellolla, tänään harjoittelen taas kisoja varten.

Minne katosi päivät?

Apua, nyt on jo torstai! Koitan nyt tässä saada kasaan alkuviikon kuulumiset niin voin jatkaa tästä eteenpäin tuoreilla ja ajantasaisilla jutuilla. Uusia kuvia ei nyt ole, mutta toivottavasti loppuviikosta saisin muutaman ratsastuskuvan esille. Videoita on paljonkin, tammikuisia siis, mutta kun en osaa editoida niitä. Onko vinkkejä jostain helposta ohjelmasta?

Maanantaina...

Leo tarhasi ensimmäisen päivän yksin. Poni on vanhassa paikassa tarhannut aina itsekseen, edellisessä paikassa on ollut kaveri/kaverien kanssa. Päiväheiniä jakavalle Avantille Leo oli esittänyt hienon kiitolaukkashown, ja illallakin poni oli energinen. Ratsastuksessa oli alussa haasteita. Maneesiin kävely pelotti pientä ruunaa aivan kauheasti ja maneesin oven avaaminen aiheutti lievää hysteriaa. Pyrin kuitenkin vaan laittamaan Leon töihin ja jatkamaan ratsastusta normaalisti, ja yhtäkkiä poni rentoutuikin ja alkoi toimimaan hienosti. Ihan hyvä eka päivä siis!

Tiistaina...

Leo pääsi tutustumaan uuteen tarhakaveriinsa, tallin ihanaan shettistammaan (se sama jonka kanssa talvella lenkkeilin ja hoidin poni-ikävääni). Ensin juostiin ympäri isoa tarhaa, nuuhkittiin, potkittiin vähän ilmaa (molemmat osasivat onneksi väistää potkuja hyvin) ja vinguttiin (tamma, ei Leo). Hetken päästä oli jo rauhallista ja eilisen perusteella vaikuttaa siltä että näillä kahdella on hyvä mahdollisuus päätyä erittäin hyviksi ystäviksi. Toivon niin, koska tykkään että hevosella on tarhakaveri, varsinkin kun Leo on aika vilkas ja leikkisä tyyppi.

Ratsastus meni tiistaina tosi hyvin! Leo oli ihanan rento ja kuuliainen eikä maneesin oven avaaminen enää hetkauttanut. Tallikaveri katseli oman ratsastuksensa lomassa meidän menoa ja antoi pieniä vinkkejä. Tärkein neuvo oli "Jalasta eteen!", eli ponin pitää olla koko ajan pohkeen edessä. Käynnin parantamiseksi ja askeleen pidentämiseksi sain neuvon tehdä pieniä parin askeleen väistöjä. Lisäksi minua muistutettiin siitä että pitää koko ajan ratsastaa, ei matkustaa, ja suunnitella tehtävät etukäteen ettei homma mene haahuiluksi. Kyynärkulma, tuo ikuinen kompastuskiveni, sai myös huomautuksen osakseen. Ihanaa kun on osaavia tallikavereita joilta saa apua ja neuvoja!

Keskiviikkona...

Leo oli tallinpitäjän mukaan ollut koko päivän rauhallinen tarhassa oman kamunsa kanssa. Päiväheinätkin oli syöty sulassa sovussa molemmat omilta kasoiltaan. Huomasin itsekin että rauhallisempaa oli ollut koska poni ja loimet ei ollut niin yltäpäältä kurassa kuin eilisaamun spurttailun jäljiltä ;) Tosin Leo tykkää piehtaroida joten näin kurakautena tietää miltä loimet näyttää.

Leo ei ollut ihan niin rento ratsastaa kuin tiistaina, mutta hyvä kuitenkin. Loppua kohden poni jäi vähän pohkeen taakse. Nyt on menty maneesissa kolme päivää putkeen joten tänään ajattelin että voisi mennä ulos kävelemään. Pidemmälle maastoon en halua lähteä ekaa kertaa ilman kaveria joten varmaan kävellään ihan tallin pihapiirissä ja tallia ympäröivällä pellolla.

Lauantaina meillä on toivottavasti eka kouluvalmennus, jos saadaan aikataulut sopimaan. Nyt täytyy pikkuhiljaa alkaa tehdä ponille kunnon viikko-ohjelma että saadaan vähän tavoitteellisuutta tähän hommaan. Leo on nyt hienossa kunnossa edellisen ratsastajan jäljiltä ja haluan ponin pysyvänkin kunnossa, joten treeni on pidettävä monipuolisena.

Jk. Olin sitten kirjoittanut että ponin pitää olla pohkeen takana... No, ehkä kuitenkin pohkeen edessä ;)

Uusi paikka, vanhat kujeet

Goldy kotiutui uuteen talliin heti, kuten oli odotettavissakin. Se täytyy ponin kunniaksi sanoa että se ottaa uusissa paikoissa heti tosi rennosti; ei riehu tarhassa eikä karsinassa, eikä turhia huutele. Lauantaina talutin ponin kopista tallin kautta tarhaan, sinne se jäi tyytyväisenä piehtaroimaan.

Tarhakaveria ponilla ei vielä ole, mutta aidan toisella puolella on kaksi ponia joten kosketus toisiin hevosiin on mahdollista. Karsinan kaltereiden läpi Goldy pääsee nuuhkimaan komeaa esteruunaa sekä söpöä shettistammaa.

Viihdyin myös itse tallilla heti. Uudet ihmiset olivat kaikki tosi mukavia (vielä kun oppisin tuntemaan kaikki, ja muistamaan nimet...)! Moni tiesi Goldyn entuudestaan, sen verran pienet on piirit täälläpäin että kisaavat hevoset ovat monelle tuttuja. Goldy jää vielä monesti mieleen vähän erikoisemman värinsä takia.

Ratsastin Goldyn lauantaina kentällä ja maneesissa. Sama meno jatkuu edelleen; enää tamma ei ole kiimassa eikä kiukkuinen, mutta avuille en vaan saa sitä kunnolla millään. Koko ajan tuntuu että poni lähtee alta hetkenä minä hyvänsä. Maneesissa kytättiin urakalla nurkkia ja ovea, mutta se nyt oli kyllä odotettavissakin. Vieraat maneesit tuppaavat suurinta osaa hevosista jännittämään alussa.

Eilen illalla sateen tauottua kävelin loppukäynnit metsänreunaan, ja tänään aion käydä tarkemmin tutustumassa maastoihin. Huomenna K tulee läpiratsastamaan ponin. Toivon että sen jälkeen saan taas paremmin itse ratsastettua lauantain valmennukseen saakka.

Ooksä mun kaa?

Keskiviikkona uusi tamma ei tullut Goldya viittä metriä lähemmäs. Torstaina haisteltiin varovasti aidan yli mutta paettiin saman tien takavasemmalle. Perjantaina huudeltiin jo perään kun Goldy lähti tarhasta talliin. Lauantaina syötiin varovasti saman heinälaarin eri reunoilta. Sunnuntaina oltiin kylki kyljessä. Ystäviä näistä taitaa tulla, sittenkin.