Kisaraportti

Kisojen viimeistelytreenit menivät aika lailla pieleen. Oli kuuma, Leo ei liikkunut mihinkään, ratsastaja oli tuskissaan ja tuumaili eikö kallis uusi satula nyt sovikaan. Satulansovittaja onneksi kurvasi paikalle varmistamaan vielä satulan sopivuutta. Sopihan se, joten vika oli taas kerran siellä satulan päällä (ja vähän siinä kuumassa säässä). Fiilis oli perjantai-iltana sellainen että olin valmis perumaan koko kisat. No, sitten ajattelin että yksi seuratason helppo C, sama se miten se menee. Letitin Leon ja päätin laittaa itse täyden kilpailuasun päälle. Näytetään ainakin hyvältä jos suoritus ei silmiä hivelekään!

Kisapaikalla Leo oli ensin tosi jännittynyt. Mieheni kommentoi kisojen jälkeen että olipa se aika pörheä. Ei varmaan viitsinyt kisojen aikana kommentoida kun näki naamastani että ei paljoa naurattanut... Leo teputti vieressäni pää taivaissa, ja pysähtyi välillä huutamaan eli pitämään todella kovaäänistä puhinaa. Kävi siinä jo mielessä että tuon selkään en kyllä mene! Pitäisi vaan muistaa että vaikka Leo on maastakäsin välillä aika hössö niin selkäännoustessa se siirtyy kuuliaisesti työmoodiin. Niin kävi tälläkin kertaa, kaikki oli ok heti kun istuin satulaan.

Jännittynyt hevonen ja mietteliäs ratsastaja

Verkassa Leo oli hiukan samanlainen kuin pari kisoja edeltänyttä päivää. Eli vähän löysä ja eteenpäinratsastettava. Pidin Leon entiseltä omistajalta saamani vinkit mielessä (kiitos Karo!) ja tein verkan hänen ohjeidensa suuntaisesti saaden ponin vähän paremmin hereille ja reipastumaan. Ensin "perusverkka", sitten vähän kävelyä, sitten toinen verkka jossa vähän radan asioita läpi ja sen jälkeen omaa vuoroa odottamaan päästämättä enää ohjia pitkäksi ja tuntumaa pois. Ihan hyvä taktiikka. 

Radalle mennessä Leo reipastui sopivasti  vähän lisää, mutta pysyi silti kuulolla ja avuilla. Jossain vaiheessa rataa sain hiukan enemmän ratsastaa eteen, mutta ei meno videolta katsottuna ihan järkyttävän tahmealta näyttänyt. Olin radalla tosi rauhallisella mielellä koska tunsin että Leo kuunteli. Sain jopa ihan oikeasti vähän ratsastettua normaalin matkustelun sijaan, ja mietittyä yksityiskohtiakin. Silti esim. eka laukannosto tuli vähän roiskaistua, arvostelupaperissa lukikin "valmistele paremmin". 

Helpottuneena radan jälkeen :) Mies oli ottanut Leosta aika monta jalatonta kuvaa... Kun ei kuulemma mahtunut muuten kuvaan ;)

Radan jälkeen olin tyytyväinen, tiesin että ihan mukavasti meni. Kävelytin Leoa ja mies kyttäsi arvostelulappua. Pisti mokoma vielä arvailemaan prosenttejani... Sanoin että kutosella alkaa, mutta ihan noin hyviä prosentteja en odottanut (67,50 %). Voittajalla oli puoli pistettä enemmän kuin meillä. Omat numeroni vaihtelivat välillä 5,5 (askeleen pidennys keventämättä) ja 8 (kolmikaarinen ravissa & toinen laukannosto). Selvästi oli hiukan seurakilpailulisää pisteissä, sinänsä jännä kun helppo B-luokan arvostelu (sama tuomari) oli kuulemma tosi tiukka. Olin oman suoritukseni jälkeen sijalla 2 joten päätimme jäädä odottamaan tuleeko sijoitus. Sen verran harvoin noita rusetteja saa että jos on mahdollisuus päästä palkintojenjakoon niin sinne myös mennään! Niin sitä sitten odoteltiin lähes 1,5 tuntia eikä kukaan mennyt ohi joten satula selkään ja sinistä rusettia hakemaan.

Huvittavaa että tällainen ihan samanlainen palkintojenjako-kuva on olemassa. Ilmeet ja asennot on samat mutta poni vaan eri eli Goldy :)

Kunniakierros

Kisoista jäi hyvä fiilis, ja nyt on mukavampi mennä sunnuntaina ekoihin aluekisoihin. Sieltä en odota suurta menestystä, kunhan nyt selvittäisiin pitkästä radasta kunnialla ja saataisiin tehtyä siisti rata. Eilen palauteltiin puolentoista tunnin maastokävelyllä, ja huomenna on tallilaisten yhteiset ratatreenit sunnuntaita varten.

Hyvä kisapäivä!

Leon kanssa tänään seurakoulukisoissa Helppo C:1, oltiin parinkymmenen lähtijän joukosta toisella sijalla tuloksella 67,50 %. Leo oli kuuliainen ja saatiin tehtyä hyvät tiet ja kohtuullisen siisti ja rikkeetön rata. Super-Leo! Kisaraportti seuraa myöhemmin kun saan kuvat koneelle.

Kisaaminen on iloista puuhaa!

Vieläkin naurattaa kun muistelen tämän päivän rataa :) Mutta ennenkuin päästään siihen nauruosastoon, aloitetaanpa alusta...

Osallistuimme Leon kanssa harjoituskoulukilpailuihin kotivalmentajamme tallilla. Ohjelmana oli Aikuisratsastusmerkki. Kisoista tuli yllättäen tosi isot, ja arvioitu lähtöaikamme oli 15.10. Halusin olla paikalla ajoissa jotta ehdin verkkaamaan hyvin, joten lähdin tallille jo kahdentoista aikaan.

Kuskimme (siis mieheni, joka jaksoi taas kärsivällisesti toimia kuskina ja hevosenhoitajana) saapui yhdeltä. Lastauksessa Leo käveli kerran sillan ohi, tyypilliseen tyyliinsä. Kas kun aina on pakko kerran koittaa jos temppuilu toimisi... Toisella yrityksellä Leo käveli nätisti suoraan koppiin, ja kisapaikalta kotiin lähtiessä poni olisi halunnut mennä traileriin ravissa.

Kisapaikalla Leo käyttäytyi hienosti! Tosi paljon paremmin kun olin etukäteen ajatellut. Pidin ponin trailerissa siihen asti kun oli aika lähteä verkkaan. Satula ja ratsastaja selkään ja menoksi, tämä taitaa olla Leon kohdalla paras taktiikka. 

Verkka oli isolla hyväpohjaisella ulkokentällä. Radat oli (ikävä kyllä) siirretty maneesiin koska aamulla kisojen alkaessa satoi. Leo oli verkassa ihan super! Ei kytännyt mitään, oli reipas ja avuilla, unelma! Verkka venyi kyllä aikataulujen pettäessä aivan liian pitkäksi, mutta en tullut välillä selästä alas vaan käveltiin paljon.

Kun oli aika siirtyä maneesiin odottamaan omaa vuoroa tunsin kuinka Leo jännittyi. Ei kuitenkaan pahasti, joten seisoskelimme maneesin pienessä päätytilassa rauhassa odottamassa. 

Kun pääsin kiertämään rataa suuntasin heti reippaassa kevyessä ravissa tuomaripäätyyn. Leo oli sitä mieltä että niin pääty, tuomari, maneesin peilit ja ties mikä muu on pelottavaa. Olen oppinut aika hyvin erottamaan milloin poni jännittää ja milloin se pelleilee, joten tunsin heti että Leo jännittää 10 % ja pelleilee 90 %. Ei muuta kun kannusta kylkeen ja menoksi (anteeksi vaan karkea sanavalintani :)

Leo alkoikin sitten pöllöilemään ihan tosissaan, venkoili, pomppi ja poikitti aika lailla. Olin hiukan ihmeissäni, että mikä sille nyt tuli?! Vihellys kuului joten ei muuta kun rataa suorittamaan. Selässä tuntui että rata oli aivan kaamea, mutta videolta onneksi näin ettei se nyt ihan katastrofi ollut. Pidättämään jouduin kyllä koko ajan ja vasemmassa laukassa vedettiin keskiympyrällä ihan omat muuvit! Laukkalävistäjällä tuli myös esitettyä laukanvaihto, tahaton sellainen...

Lopputervehdyksen jälkeen en voinut muuta kuin purskahtaa nauruun! Poni pääsi "hieman" yllättämään. En tiedä kypsyikö se pitkään verkkaan vai mikä iski. Oli miten oli, ekat kilpailut on nyt takana ja kisakuume on kova, joten ei muuta kun uusiin kisoihin. Prosentteja saimme tällä kertaa vaatimattomat 59 %, joten ei muuta kun parantamaan. Positiivista oli se että Leo käyttäytyi maastakäsin ja verkassa hienosti, ja itse pystyin radallakin oikeasti ratsastamaan sen sijaan että olisin jäätynyt kun asiat eivät menneetkään niinkuin olin kuvitellut. Videokin radasta tosiaan löytyy mutta en tiedä uskallanko julkaista, ties vaikka joku kuolisi nauruun sitä katsoessaan... Laitetaan nyt muutama kuva ainakin.

Antakaa mun kaikki kestää, tuo jalan asento!!!

Verkka venyyyyy...

Tosi rento poni alla...

Ratsastus on iloinen harrastus!

"No en pysty menee!"

"Tässä mikkään silittelyt auta!"

"Ai juu, muistin just että mähän oon SM-tason kouluponi ;)"

Porin seurakoulukisat 25.8.2012

Sain ystävältäni kuvia elokuun lopun kisoista, jotka jäivät minun ja Goldyn viimeisiksi. Rakas kaunis ponini. On niin ikävä.

Kuvat Nina Rintanen, ethän kopioi

Kuvia, Lavian aluekoulukisat 21.7.2012

Kuvat Katri Pajukoski, ethän kopioi!

Tilannetiedotus

Viikko ei ole tähän asti mennyt ihan niinkuin suunnittelin, mutta katsellaan... Maanantaina tein ihan ok treenin maneesissa vaikka en saanutkaan hevosta läpi niin hyvin kuin lauantaina. Goldy oli hieman laiskan oloinen ja kunnon eteenpäinpyrkimys jäi puuttumaan. 

Positiivista oli se että poni kuunteli minua hyvin eikä kyttäillyt nurkkia. Itse koitin hakea istuntaan lauantain rentoutta ja ajoittain onnistuinkin. Meidän kymmenen metrin laukkavoltit ovat kyllä sellaista konkkausta että ihme on jos ne edes säällisesti kisoissa onnistuvat... Ai niin piti muistaa se positiivinen asenne ;)

Tiistaina oli niin upea päivä etten malttanut jäädä maneesiin, vaan lähdin tutkimaan maastoja. Poni oli uusissa maisemissa paarmojen ärsyttämänä sen verran tohkeissaan että päädyin menemään koko lenkin käynnissä. Ilokseni löysimme kyllä kivannäköisiä ja hyväpohjaisia maastoja kun menimme tarpeeksi kauaksi tallilta. 

Heh, tallikaveri juuri edellisenä päivänä vakuutti että täällä ei ravureita näy oikeastaan koskaan, mutta eikös me Goldyn kanssa bongattu heti yksi! Hevonen meni kaukana pellon laidalla, mutta Goldy puhisi ja pöhisi silti hurjasti! Poni myös meni pelästyksestä pari kertaa lähes polvilleen, tosin en vieläkään keksi mitä tammuska pelkäsi...

Eilen hoitaja liikutti ponin. Tänään K tulee harjoittelemaan A-merkkiä jonka menee Goldylla kisoissa lauantaina. Varmaan lopuksi hyppään myös itse selkään. Huomenna minulla on vielä kouluvalmennus. Ensin ajattelin pyytää valmentajalta että mennään kevyesti, mutta päätinkin koittaa sellaista taktiikkaa että huomenna tehdään oikein kunnon treeni jotta saan ponin mahdollisimman hyvin läpi. Jospa se auttaisi sitten lauantaina.

Hmm, pakko myöntää että kisat vähän jännittää ja pelottaa. Minulle olisi henkisesti nyt niin tärkeää saada suoritettua rata loppuun, ja saada hyväksytty suoritus. Tiedän ettei se maailmaa kaada jos harrastajaratsastajan rata ei onnistu, mutta oman itsetunnon kannalta toivon ettei radalta tällä kertaa poistuta kesken kaiken pukkilaukalla.

Mukava maanantai

Eilen oli vihdoin kouluvalmennus neljän viikon tauon jälkeen. Ilokseni huomasin että laukkatreeni on tuottanut tulosta. Enää siis laukka ei ollut sellaista epätoivoa kuin ennen, parantamista toki vielä riittää ;) Oli myös mukavaa huomata kuinka hyvällä motivaatiolla Goldy teki eilen töitä, tuntui että sekin nautti treenaamisesta.

Nyt arvon kuumeisesti elämäni ensimmäisten aluekisojen luokkaa; otanko varman päälle ja menen helppo C-luokkaan, jossa on ohjelmana tylsä Tutustumisluokan kouluohjelma, vai olenko rohkea rokan syöjä joka uskaltautuu menemään helppo B:n... Oli miten oli, lähiviikkojen ohjelma alkaa olla selvillä. Seuraavat 1,5 viikkoa valmistaudutaan tuohon valtaisaan kisakoitokseen ;), ja sitten alkaa muuttopuuhat.

Tyttöjen sunnuntaiaamun rapsutushetki :)

Laukkatreeniä

Eilinen kouluvalmennus alkoi tahmeasti. Poni oli taas melkoisen vetelä, joten verkassa keskityin vain ratsastamaan reippaasti eteen. Kun meidät laitettiin töihin niin johan se poni alkoi liikkua! Jatkossa pitää taas muistaa että koulutreenipäivinä vaadin Goldyn kunnolla töihin. Valmentaja H kehotti minua vaatimaan ponilta yhtä paljon kuin vaadin itseltänikin. 

Helposti pelkään että ratsastan "väärin", ja poni ei ymmärrä mitä siltä haluan. Tätä kautta taas en vaadi tarpeeksi, etten vaatisi "väärin". H totesi tähän että jos vaadin väärin niin hevonen tekee väärää asiaa, mutta ei siitä sen suurempaa vahinkoa tule kunhan en rankaise siitä että hevonen ei tee sitä mitä kuvittelin siltä pyytäväni.

Harjoittelimme radalla huonosti mennyttä ravi-pysähdys-siirtymää, ja se alkoi sujua jo vähän paremmin, ilman käyntiaskelia. Seuraavaksi mentiin lävistäjällä ravipohkeenväistöä ja uralle päästessä nostettiin laukka. Tätä mentiin muutama kerta ja sitten siirryttiin pelkkään laukkaan.

Lopputunti kului isolla pääty-ympyrällä, ja tavoitteena oli saada ponin takapää alle ja polkemaan kunnolla takajaloilla. Ensin tuntui vaikealta (en voi ymmärtää miten laukka voi olla noin vaikeaa!), mutta pikkuhiljaa alkoi sujumaan. Sain istuttua kunnolla satulaan, ja sain hellitettyä polvien puristusta aika hyvin.

Nyt lähiviikkoina ei auta muu kuin laukata-laukata-laukata, koska nykyisen laukan laatu on sitä luokkaa etten halua moista aluekisoissa esittää. Ensimmäiset aluekisatkin on nyt lyöty lukkoon, 30.6. on tarkoitus startata. Sitä ennen käyn varmaan harkkakisoissa 16.6.

Analyysia

Kisoihin mennessä toivon yleensä että Goldy olisi ennemmin vähän laiska kuin kovin reipas. Tämä siksi, että ollessaan pirteimmillään poni on minulle vähän "too much to handle" ja oma ratsastussuoritukseni jää vaatimattomaksi koska tuhlaan kaiken energiani ja keskittymiseni ponin ruodussa pitämiseen. Helatorstaina poni oli kyllä jo hieman liiankin vetelä. Verkka meni hyvin niin kauan kun minulla oli raippa kädessä, mutta poni muuttui liimakavioksi heti kun annoin raipan hoitajalle. On se kumma juttu miten raippa vaikuttaa, vaikkei sitä edes käyttäisi.

Aikuisohjelmassa minua ilahdutti radan tasaisuus. Olen mennyt ko ohjelman kisoissa aiemmin kolme kertaa, ja joka kerta pisteet ovat loppuohjelmaa kohti vähän huonontuneet. Vasen laukka on myös noussut AINA myöhässä. Nyt sain sen nousemaan pisteessä.

Alku- ja lopputervehdyksistä sain ilahduttavan numeron, 6,5. Ajatus oikean ulko-ohjan tuesta auttoi minua ratsastamaan suoraan tervehdyksiin. Olen tuomarin kanssa täysin samaa mieltä siitä että tällä kertaa poni olisi saanut olla paljon energisempi ja takapääkin oli tainnut jäädä talliin... Kehuja sain tuomarilta palkintojenjaossa hyvistä teistä ja täsmällisistä siirtymistä. Sijoitus oli siis 2./12.

Tiesin jo etukäteen että helppo B:ssä kilpailen ainoastaan itseäni vastaan koska muut ratsukot olivat aika eri tasolla. Edelleen olen tyytyväinen 58 % tulokseen. Emme edes olleet luokassa viimeisiä, sija 6./7 :) Verkassa poni oli niin löysä että oli pakko laittaa kannukset jalkaan, vaikken niitä tykkääkään pitää. En tiedä mitä laukkaohjelmassa tapahtui, kyllästyikö poni vai naputinko liikaa kannuksilla, mutta etenkin vasen laukka meni vähän tappeluksi. Aiheena oli "saako rynniä vai onko pakko mennä nätisti", ja tuloksena vasemman laukan rikkominen. Olisi vaan pitänyt pystyä ratsastamaan tuossa tilanteessa enemmän, mutta pelkäsin että poni lähtee kokonaan lapasesta.

No, laukkaohjelma oli mitä oli, mutta sentään laukat nousivat nätisti oikeassa kohdassa. Käynti- ja raviosuudet menivät aika kivasti, tosin keskiaskellajien harjoittelu on minulla niin alussa että niihin jäi parannettavaa. Pysähdys-peruutus tippui numeroon 4,5, koska pysähdys tuli käynnin kautta. Itse peruutus oli mielestäni ihan hyvä.  

Ps. kuvat suurenevat klikkaamalla

Pikaiset kisakuulumiset

Työkiireet vievät minua nyt mukanaan, mutta pitempi kisapäivitys kuvineen on tulossa heti kun ehdin sen kirjoittaa. Lyhyesti sanottu kisat menivät varsin mainiosti. Aikuisohjelmasta (heC-tasoinen) 63,57 % ja toinen sija, helppo B:n prosentit olivat 58 %. Beenkin tulokseen olen tyytyväinen, kuitenkin eka kerta kun kisaan noin "vaikealla tasolla".

Kisoja seuraavina päivänä poni rentoutui hoitajan kanssa maastokävelyllä, kävi hieronnassa (oikea lapa jumissa ja oikea yläniska hieman jäykkä, muuten ok) sekä vietti vapaapäivää. Omistaja rentoutui kesämökkikauden avajaisissa (kunhan oli ensin siivonnut mökkiä neljä tuntia remontin jäljiltä...)

Koulukisoihin valmistautuminen ja verryttely

Kisoja (lähinnä katselijana) kiertäneenä ja hevosihmisten kanssa jutellessa olen huomannut että kilpailijoilla on hyvin erilaisia tapoja valmistautua koulukisoihin. Myös kisapaikalla tapahtuvassa verryttelyssä on isoja eroja. Eräällä tutullani on hieno kouluhevonen, jolta kuitenkin puuttuu vähän energiaa. Niinpä sitä verrytellään kisoissa todella lyhyesti, vain noin 20 minuuttia (sisältäen alkukäynnit) jotta pirteyttä riittäisi radalle asti. Toinen tuttu hevonen taas valmistautuu radalle edellisenä päivänä reippaassa laukkamaastossa.

Viime kaudella Goldyn kisatessa lähinnä lainakuskin kanssa minun tehtäväkseni jäi viimeistelyharjoitukset ennen kisoja. Meille muodostuikin kisoja edeltävälle päivälle oma rutiini, jota aion jatkan tälläkin kaudella. Teen melko kevyen ja rennon koulutreenin, jossa en vaadi hevoselta kovin suurta kokoamisastetta, mutta pyydän sitä kuitenkin liikkumaan oikein päin kaikissa askellajeissa ja taipumaan hyvin. Yleensä treenin lopuksi ratsastan ohjelman läpi.

Verryttelyssä pyrin saamaan ponin reippaasti liikkeelle aloittaen käyntien jälkeen kevyellä ravilla. Mielelläni varaan verryttelyyn runsaasti aikaa siltä varalta että ponin saamiseen kuulolle ja avuille meneekin tavallista kauemmin. Laukassa olen pyrkinyt aluksi laukkaamaan reippaastikin jotta saisin laukan pyörimään kunnolla, ja vasta sitten lähtenyt kokoamaan. Viime lauantaina tämä osuus ei kylläkään onnistunut, en saanut laukkaa oikein kunnolla haltuun missään vaiheessa. Onneksi radalla laukkaosuudet kuitenkin menivät ok. 

Pyrin verryttelyssä välttämään ohjelman eri kohtien harjoittelua. Jos ne eivät tässä vaiheessa ole hallussa niin ei kymmenen pysähdys-peruutuksen teko auta enää mitään. Lyhyesti siis pyrin verryttelyssä saamaan ponin eteenpäinpyrkiväiseksi, taipuvaksi ja avuille. Ratsastaja pyrkii tässä vaiheessa tyhjentämään mielensä turhista ajatuksista, rentoutumaan ja keskittymään tulevaan (huippu)suoritukseen :)

Kisakausi korkattu!

Kävelimme kaverini kanssa yhdessä vartin matkan kisapaikalle. Päästyämme verkka-alueelle meille tultiin sanomaan että aikataulua on vähän aikaistettu. Onneksi olimme ajoissa paikalla joten verkkaan oli hyvin aikaa.

Goldy oli verkassa aika jäykkä, ja viereisen rakennustyömaan aidoissa rapisevat varoitusnauhat saivat aikaan pörhistelyä. Verryttelyssä tuli yksi laukkapyrähdys jossa tamman takapuoli nousi useamman kerran. Nappasin ponin nopsaan kiinni ja nostin heti uuden laukan ennen kuin mikään pelkoon viittaavakaan ehti tulla mieleen. Taisi poni hämmästyä tarmokkuuttani kun jätti pelleilyt samantien sikseen!

Radalla mennessäni suoraan sanottuna järkytyin. Jo edellisenä iltana ohi ajaessani olin katsellut huolestuneena märältä näyttävää kenttää. Kun pääsin itse radalle viidentoista ratsukon jälkeen, niin kaikki kulmat ja toinen pitkä olivat kamalaa upottavaa mutaa. Tiesin että Goldy ei yhtään tykkää moisesta pohjasta, ja itseänikin harmitti jo siinä vaiheessa kun tiesin etten saa nappisuoritusta tehtyä. Tiedetään tiedetään, pohja oli sama kaikille ja oikea kilparatsastaja keskittyy ratsastukseen eikä pohjaan...

Radan jälkeen tuntui että olin tehnyt surkean suorituksen. Varsinaisia virheitä (ratsastajan, ei ponin) olivat alkutervehdyksen jälkeinen tahtirikko, vasemman laukan nouseminen aivan muulla kuin pisteessä ja liian pienet keskiympyrät. Videolta näin ettei rata ollut yhtään niin huono kuin minusta tuntui. Prosentteja tuli 60,95 %, arvostelu oli aika armelias :)

Poniin olin tänään todella tyytyväinen. Se oli juuri niin hyvä kuin ratsastajansa: teki sen mitä kuski osasi pyytää. Olin myös tyytyväinen että selvisin verran pukkikohtauksesta olankohautuksella, eikä poni lähtenyt lapasesta radalla. Summa summarum: treeni jatkuu ja seuraaviin kisoihin ratsastaja panostaa keskittymällä sataprosenttisesti tekemisiinsä.

Ps. Kuvia tulossa myöhemmin. Videonkin lataan jos onnistun.

Ilon kautta

Tänään tallille ajaessa aavistelin ettei kisojen kenraaliharjoitus voi mennä putkeen. Kaupungissa oli aika kova tuuli, ja se tarkoittaa sitä että peltoaukean reunalla sijaitsevalla kentällä tuulee niin että tukka irtoaa. Pessimistisesti ajattelin että minua odottaa säikkyilevä hevonen joka ei keskity.

No, mitäs. Hyppäsin selkään samalla kuin myös kisoihin valmistautuva kaverini saapui naapuritallilta hevosineen. Verkkailimme ja huikkailimme toisillemme välillä kisafiiliksestämme. Ratsastin rentona ja rauhallisena ja kas kummaa; tuulesta huolimatta poni toimi hienosti! Ei puhettakaan huonoista laukannostoista joissa ratsastaja istuu jäykkänä kuin heinäseiväs ja saa hevosen sekaisin epämääräisillä avuillaan. Tänään nautin jopa laukkaamisesta. Tyttö ja tytöllä pirteä poni, voiko parempaa ollakaan? Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä radalle huomenna.

Tavoitteet kaudelle 2012

Viime viikon maneesikäynti herätti minussa valtavan treenikaipuun! Tekee mieli kunnon kouluväännön pariin, valmennuksiin, perusasioita hiomaan ja kisakalenteria tutkimaan. Ratsastuspuolella on seuraavat pari viikkoa vielä tiedossa hiljaiseloa kun Goldy on sairaslomalla ja kävelykuurilla, mutta onneksi voin aloittaa kauteen valmistautumisen muilla tavoin.

Vuoden 2011 alussa asetin itselleni muutaman tavoitteen ja ennen uusien asettamista ajattelin vilkaista mitä vanhoille kuuluu. 

Tavoite nro 1: Oppia nostamaan laukat kunnolla ja saada laukka työstettyä molempiin suuntiin hyväksi

Laukannostoissa on tapahtunut suurta edistystä, mutta kyllä niitä on harjoiteltukin! Laukan laadussa ja omassa istunnassa on vielä tekemistä.

Tavoite nro 2: Hallita kaikki askellajit maastossa

Tässäkin on ollut ilahduttavaa edistymistä! Vielä en pääse haaveilemiani rentoja laukkamaastoja tekemään, mutta käynti-ravimaastot sujuvat jo hyvin ja laukattukin on useaan otteeseen (ei tosin viime aikoina koska ponissa on ollut virtaa pienen sähköyhtiön tarpeisiin ja ratsastaja ei ole kaikkein rohkeimmasta päästä).

Tavoite nro 3: Oppia takaosakäännös

Harjoittelu aloitettiin elokuussa joten vielä on työn alla mutta hyvällä mallilla. 

Loppukaneettina vuoteen 2011 kerrottakaan että en tippunut kertaakaan. Oho! :)

Viime vuoteen verrattuna tämä kausi tulee olemaan erilainen siinä mielessä, että suunnittelen kisaavani enemmän. Viime vuonna kun en suunnitellut kisaavani ollenkaan, vaikka loppukaudesta sitten kolmet kisat kävinkin. Poni taas kilpaili suhteellisen paljon lainakuskin kanssa, mutta siihenkin tulee tänä vuonna muutos; ponilla kisaa, ja luultavasti myös treenaa ja ratsastaa vain minä itse. 

Vaikka tästä tulevasta kaudesta on tarkoitus tehdä minun ja ponin "The" kisakausi 2012, eivät tavoitteet kovasti poikkea viime vuodesta. Edelleen ratsastan siksi että haluan oppia lisää ja parantaa yhteistyötä ponin kanssa, en siksi että saisin kaapin täyteen ruusukkeita. Ruusukkeet ovat bonus, mutta tämä poniratsastaja vannoo perusratsastuksen nimeen! Joten tämäkin kausi täyttyy perusasioiden hiomisesta.

Ensimmäinen osa kauteen valmistautumista on kunnonkohotus. Tämä koskee niin ponia kuin ratsastajaakin! Poni aloittaa kuntokuurin toden teolla helmikuussa mutta ratsastaja aloittelee jo nyt, ja parantaa lihaskuntoaan sekä pudottaa muutaman kilon painoaan kisakauden alkuun eli toukokuuhun mennessä. Lihaskuntotreenin ja venyttelyn kautta haen apua mm. istuntaan ja hevosen parempaan hallintaan.

Tavoitteeksi vuodelle 2012 asetan seuraavat (nämä ovat siis koko vuoden tavoitteita, ei pelkästään kisakauden):

Tavoite 1: Saada laukka työstettyä hyväksi

Siirtyy vuodelta 2011

Tavoite 2: Parantaa omaa istuntaa sekä ravissa että laukassa

Goldylla on poniksi kovin hevosmaiset liikkeet ja sen ravissa on kaikkea muuta kuin miellyttävä ja helppo istua. Laukannosto-ongelmat ja erinäiset pukkilaukat yms. ovat jättäneet jälkeensä pienen laukkajännityksen, joka helposti ilmenee polvien puristuksena, josta taasen ei seuraa mitään hyvää.

Tavoite 3: Saada laukkakin rennoksi maastossa

Eli ahkera maastoilu jatkuu ja poniratsastaja koittaa olla vähän reippaampi ja rohkeampi.

Tavoite 4: Saada mahdollisimman hyviä suorituksia aluekisojen HeC- ja HeB-luokissa

Siinähän niitä jo on... En lisää tavoitelistaan tänä vuonna mitään "temppuja", temput tulevat sitten omalla painollaan kun perusratsastus on kunnossa, ja valmentajani kyllä huolehtii siitä että alan opettelemaan uusia asioita kun niiden aika on. Eli kun saan laukat sujumaan niin sieltä ne vastalaukkaharjoituksetkin sitten aikanaan tupsahtavat eteen.

Vuosi 2011

Lomilta palattu, jetlagista toivottu, mutta tilalle saatu flunssa, joka onneksi alkaa olla paranemaan päin. Julkaisen ensin alkuun postauksen jonka kirjoitin aiemmin varastoon, ja jatkan mahdollisimman pian tuoreilla kuulumisilla.

Monet bloggaajat ovat käyneet kuluvan vuoden läpi blogissaan. Minusta "vuosikertomuksia" on kiva lukea, ja koska aloitin blogin vasta loppuvuodesta pääsen samalla kertomaan lyhyesti alkuvuoden ja kesän tapahtumista. Eli tässä:

Tammikuu

Poni oli täynnä energiaa huonoista keleistä johtuneen liian vähäisen ja kevyen liikunnan takia, ja koin välillä todellisia epätoivon hetkiä pukittelevan, rynnivän ja tepsuttavan tamman kanssa. Laukannostojen kanssa tahimme myös kovasti. Onneksi sain ystävältäni apua. Goldy kävi myös samaisen ystävän kanssa estevalmennuksessa ja nautti :)

Helmikuu

Olin vaikean päätöksen edessä, mutta sopivan tallipaikan vapautuessa päätimme lopulta vaihtaa tallia. Muutto sai kuitenkin odottaa maaliskuulle, koska lähdimme miehen kanssa lomalle.

Maaliskuu

Loman jälkeen lähdimme haikein mieli vanhalta tallilta. Goldy jäi kaipaamaan tarhakaveriaan ja minä ihania tallin tyttöjä. Kotiuduimme kuitenkin uudelle tallille hienosti ja nautin kun sain ratsastaa isolla kentällä.

Huhtikuu

Treenasimme koulua ja kävimme ahkerasti maastossa. Alkuun oli todella vaikeaa, Goldy oli talven vähäisen maastoilun jäljiltä uusissa maisemissa tosi hermostunut (ja niin oli ratsastajakin), mutta onneksemme saimme lenkkiseuraa ystävästäni ja hänen rauhallisesta suokkiruunastaan.

Toukokuu

Viikottaiset kouluvalmennukset käynnistyivät taas, ja myös ystäväni ratsasti Goldylla jonkun verran. Lähes kahden vuoden kilpailutauon jälkeen Goldy starttasi aluekisoissa lainakuskin kanssa, ja saavutti hyviä tuloksia.

Kesäkuu

Laidunkausi alkoi, ja Goldykin pääsi silloin tällöin muutamaksi tunniksi vihreälle. Sekä este- että kouluvalmennukset jatkuivat, ja kisoissakin käytiin taas lainakuskin kanssa. Itse olin mukana hoitajana. Goldyn entinen omistaja kävi moikkaamassa meitä Nokian aluekisoissa.

Heinäkuu

Nautimme kesästä ja kävimme virkistäytymässä merenrannassa. Uimaan asti ei uskallettu, mutta mahaa myöten kahlattiin. Valmentaja ehdotti että otan tavoitteeksi käydä kaksissa harjoituskisoissa loppukesän aikana. Ensin olin kovasti vastaan koska en ollut koskaan ennen kilpaillut. Päätin kuitenkin mennä koittamaan millaiset arvostelut saisimme, olimmehan treenanneet kevään ja kesän kovasti ja edistyneet ihan mukavasti. Poni kävi myös Niinisalossa hyppäämässä maastoesteitä.

Elokuu

Kesäloma meni koulutreeneissä, mielessä oli jo edessä oleva kisat. Ennen kisoja haimme Goldylle oman traikun Tampereelta. Elokuun puolessavälissä osallistuimme harjoituskisoissa HeC-luokkaan, tuloksena 61 % ja sinivalkoinen ruusuke :) Olin iloinen ja ylpeä, ja eniten mieltä lämmitti valmentajan onnittelut ja kommentit, hän kun ei yleensä turhaan kehu. Elokuuhun mahtui myös ponin HeA-startti ja estekisat lainakuskin kanssa.

Syyskuu

Osallistuimme alueen aikuismestaruuksiin ja sijoituimme koulupuolella kuudensiksi. Olin autuas! :) Poni päätti kisakauden lainakuskin kanssa Niinisalon kenttäkisoissa sijoittuen harrasteessa upeasti kakkoseksi n. 40 osallistujan joukossa. Loppukuusta pidettiin rokotuslomaa ja maastoiltiin paljon.

Lokakuu

Maastoiluun panostaminen tuotti tuloksia, ja pääsin vihdoin tekemään ponin kanssa ravi-laukkamaastoja. Tämä oli iso saavutus minulle. Kuun puolivälissä Goldy loukkasi tarhassa ja joutui hetkeksi sairaslomalle.

Marraskuu

Maneesikausi alkoi ja kävimme jonkun kerran valmennuksissa. Kuun lopussa totesimme valmentajan kanssa että Goldy on vietävä klinikalle tutkittavaksi.

Joulukuu

Poni oli sairaslomalla ja pelkällä kävelyliikunnalla parisen viikkoa niveltulehduksien vuoksi. Myös hiekkaa löytyi mahasta. Olin itse aika apealla mielellä ja pelkäsin ettei poni parane. Kuun puolivälissä lähdin lomalle ja Goldy jäi viettämään ansaittua talvilomaa.