Kisaaminen on iloista puuhaa!

Vieläkin naurattaa kun muistelen tämän päivän rataa :) Mutta ennenkuin päästään siihen nauruosastoon, aloitetaanpa alusta...

Osallistuimme Leon kanssa harjoituskoulukilpailuihin kotivalmentajamme tallilla. Ohjelmana oli Aikuisratsastusmerkki. Kisoista tuli yllättäen tosi isot, ja arvioitu lähtöaikamme oli 15.10. Halusin olla paikalla ajoissa jotta ehdin verkkaamaan hyvin, joten lähdin tallille jo kahdentoista aikaan.

Kuskimme (siis mieheni, joka jaksoi taas kärsivällisesti toimia kuskina ja hevosenhoitajana) saapui yhdeltä. Lastauksessa Leo käveli kerran sillan ohi, tyypilliseen tyyliinsä. Kas kun aina on pakko kerran koittaa jos temppuilu toimisi... Toisella yrityksellä Leo käveli nätisti suoraan koppiin, ja kisapaikalta kotiin lähtiessä poni olisi halunnut mennä traileriin ravissa.

Kisapaikalla Leo käyttäytyi hienosti! Tosi paljon paremmin kun olin etukäteen ajatellut. Pidin ponin trailerissa siihen asti kun oli aika lähteä verkkaan. Satula ja ratsastaja selkään ja menoksi, tämä taitaa olla Leon kohdalla paras taktiikka. 

Verkka oli isolla hyväpohjaisella ulkokentällä. Radat oli (ikävä kyllä) siirretty maneesiin koska aamulla kisojen alkaessa satoi. Leo oli verkassa ihan super! Ei kytännyt mitään, oli reipas ja avuilla, unelma! Verkka venyi kyllä aikataulujen pettäessä aivan liian pitkäksi, mutta en tullut välillä selästä alas vaan käveltiin paljon.

Kun oli aika siirtyä maneesiin odottamaan omaa vuoroa tunsin kuinka Leo jännittyi. Ei kuitenkaan pahasti, joten seisoskelimme maneesin pienessä päätytilassa rauhassa odottamassa. 

Kun pääsin kiertämään rataa suuntasin heti reippaassa kevyessä ravissa tuomaripäätyyn. Leo oli sitä mieltä että niin pääty, tuomari, maneesin peilit ja ties mikä muu on pelottavaa. Olen oppinut aika hyvin erottamaan milloin poni jännittää ja milloin se pelleilee, joten tunsin heti että Leo jännittää 10 % ja pelleilee 90 %. Ei muuta kun kannusta kylkeen ja menoksi (anteeksi vaan karkea sanavalintani :)

Leo alkoikin sitten pöllöilemään ihan tosissaan, venkoili, pomppi ja poikitti aika lailla. Olin hiukan ihmeissäni, että mikä sille nyt tuli?! Vihellys kuului joten ei muuta kun rataa suorittamaan. Selässä tuntui että rata oli aivan kaamea, mutta videolta onneksi näin ettei se nyt ihan katastrofi ollut. Pidättämään jouduin kyllä koko ajan ja vasemmassa laukassa vedettiin keskiympyrällä ihan omat muuvit! Laukkalävistäjällä tuli myös esitettyä laukanvaihto, tahaton sellainen...

Lopputervehdyksen jälkeen en voinut muuta kuin purskahtaa nauruun! Poni pääsi "hieman" yllättämään. En tiedä kypsyikö se pitkään verkkaan vai mikä iski. Oli miten oli, ekat kilpailut on nyt takana ja kisakuume on kova, joten ei muuta kun uusiin kisoihin. Prosentteja saimme tällä kertaa vaatimattomat 59 %, joten ei muuta kun parantamaan. Positiivista oli se että Leo käyttäytyi maastakäsin ja verkassa hienosti, ja itse pystyin radallakin oikeasti ratsastamaan sen sijaan että olisin jäätynyt kun asiat eivät menneetkään niinkuin olin kuvitellut. Videokin radasta tosiaan löytyy mutta en tiedä uskallanko julkaista, ties vaikka joku kuolisi nauruun sitä katsoessaan... Laitetaan nyt muutama kuva ainakin.

Antakaa mun kaikki kestää, tuo jalan asento!!!

Verkka venyyyyy...

Tosi rento poni alla...

Ratsastus on iloinen harrastus!

"No en pysty menee!"

"Tässä mikkään silittelyt auta!"

"Ai juu, muistin just että mähän oon SM-tason kouluponi ;)"

Kisat lähestyy

Loppuviikko meni nopeasti enkä ehtinyt blogiakaan päivittämään koska olin niin kiireinen kisajärjestelyjen parissa. Sunnuntaina oli seuramme ekat kisat minun puheenjohtajuuskauteni aikana, ja jännitin miten kaikki sujuu... Mutta hyvin selvittiin, vaikka sateinen sää hiukan sotki suunnitelmia.

Leolla oli taas keskiviikkona hieronta ja kranio, joiden jäljiltä liikutin ponia kaksi päivää maastakäsin. Havahduin huomaamaan että ponin käytöksessä maastakäsin on iso ero verrattuna alkuaikoihin. Leo on tosi paljon rennompi ja rauhallisempi, eli se alkaa varmaan vihdoin sopeutumaan kunnolla. Toki itsekin käsittelen ponia nyt varmemmin ottein kun olen tottunut siihen paremmin. Leo on myös saanut uuden tarhakaverin ja tuntuu viihtyvän tämän tamman vieressä. Leo on myös tottunut olemaan tarhassa pitempään. Aiemmassa kodissahan poni oli puolipäivätarhauksessa eikä se aluksi oikein viihtynyt ulkona iltapäivisin.

Lauantaina tehtiin kunnon koulutreeni kentällä. Leo tuntui alussa hiukan vastustelevalta mutta alkoi sitten toimia aika kivasti. Jokaisella ratsastuskerralla tuntuu että peräänanto alkaa löytyä paremmin, kun joitakin viikkoja sitten Leo kulki minulla lähinnä pää pystyssä alakaula pullottaen. Sunnuntaina oli rennompi verkkatyylinen treeni maneesissa. Ratsastin kuitenkin kertaalleen kouluohjelman läpi. Menemme siis ekoihin kisoihin nyt pitkäperjantaina, meidän kotivalmentajan tallin harjoituskisoihin. Ohjelmana on Aikuisratsastusmerkki, jota en ole ennen kisoissa mennytkään. Ihan kiva ohjelma mutta vähän haastava minulle ja Leolle koska siinä on paljon käyntiä. No, harjoittelemaanhan sinne mennään, lähinnä tarkoitus on katsoa miten homma sujuu kun lähdetään oman tallin ulkopuolelle. 

Maanantaina menin ravi- ja laukkapuomeja. Alunperin tarkoitus oli myös hypätä jotain pientä, mutta jo puomeilla tajusin ettei minusta vielä ole siihen hommaan ilman opettajaa... Joten hypyt saa odottaa ensi viikkoon kun meillä on taas estetunti. Puomit sujuivat kuitenkin kivasti ja Leo oli rento ratsastaa. Eilen käveltiin pellolla, tänään harjoittelen taas kisoja varten.

Ekat kisat

Löysin vanhan muistitikun ja luulin että siellä on jotain työjuttuja. Mutta ei, siellä olikin kuvat mun ja Goldyn ensimmäisistä yhteisestä kisoista kesältä 2011. Luokka oli helppo C ja kyseessä oli harjoituskilpailut. Valmentajan pitkän painostuksen jälkeen lähdin kisoihin ja siitä se mun kilpaura sitten pikkuhiljaa lähti käyntiin. Sinivalkoinen rusetti lähti mukaan (meidän ainokainen!) ja muistaakseni tuo kisareissu oli meidän ensimmäinen oman traikun kanssa.

Mietteliäänä ennen rataa, taitaa ratsastajaa vähän jännittää... Ponia vaan nukuttaa.

Alkutervehdyksessä

Keskittymistä

Lopputervehdys

Radasta selvitty!

Palkintojenjaossa

Eka rusetti!

Tyttö ja sen poni

Kaunein

Tavoitteita ja kisakaipuuta

Reilun viikon loma ratsastuksesta on ollut samalla hyvä mietintätauko. Ennen lomaa tuskailin oman istuntani kanssa, ja kun olen katsonut kuvia ja videoita ratsastuksestani tuskailu vaan pahenee! Tässä vaiheessa mietin että ehkä olisi helpompaa jos vaan ratsastelisi eikä yrittäisi niin paljon päästä eteenpäin tai saavuttaa sen kummempia tavoitteita.

Mutta kun ei. Minkä sitä luonteelleen voi. Minulla on väkisin mielessä aina jotain mitä haluan parantaa, saavuttaa, tavoittaa. Tämän kevään ja kesän tavoitteet alkavat kirkastua. En ole tällä kertaa asettanut mitään konkreettisia tavoitteita tyyliin "nn % helppo beestä", vaan tavoitteeni liittyvät ratsastukseni kokonaisvaltaiseen parantamiseen.

Pyrkimyksenä on keskittyä ratsastukseen täysillä ja löytää apua istuntaan. Tavoitteena tietysti täydellinen mielen ja kehon hallinta ;) Samalla haluan kuitenkin että meillä on Fannyn kanssa hauskaa ja kaikki tekeminen on molemmille mielekästä.

Lueskelin aamulla seuramme harkkakisojen lähtöluetteloa ja yhtäkkiä iski valtava halu päästä kisoihin. Samalla kyllä alkoi jännittää (heh, aika hyvin kun en ole edes menossa noihin kisoihin...) millaista on kisata ponilla jolla ei ole kokemusta kisoista, kouluaidoista jne. No, jospa sitä maaliskuussa kävisi jossain lähitallilla raviohjelman koittamassa :) Onneksi kisaamista ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Treenaaminen on mulle "se" juttu, kisat vain hauska lisämauste.

Analyysia

Kisoihin mennessä toivon yleensä että Goldy olisi ennemmin vähän laiska kuin kovin reipas. Tämä siksi, että ollessaan pirteimmillään poni on minulle vähän "too much to handle" ja oma ratsastussuoritukseni jää vaatimattomaksi koska tuhlaan kaiken energiani ja keskittymiseni ponin ruodussa pitämiseen. Helatorstaina poni oli kyllä jo hieman liiankin vetelä. Verkka meni hyvin niin kauan kun minulla oli raippa kädessä, mutta poni muuttui liimakavioksi heti kun annoin raipan hoitajalle. On se kumma juttu miten raippa vaikuttaa, vaikkei sitä edes käyttäisi.

Aikuisohjelmassa minua ilahdutti radan tasaisuus. Olen mennyt ko ohjelman kisoissa aiemmin kolme kertaa, ja joka kerta pisteet ovat loppuohjelmaa kohti vähän huonontuneet. Vasen laukka on myös noussut AINA myöhässä. Nyt sain sen nousemaan pisteessä.

Alku- ja lopputervehdyksistä sain ilahduttavan numeron, 6,5. Ajatus oikean ulko-ohjan tuesta auttoi minua ratsastamaan suoraan tervehdyksiin. Olen tuomarin kanssa täysin samaa mieltä siitä että tällä kertaa poni olisi saanut olla paljon energisempi ja takapääkin oli tainnut jäädä talliin... Kehuja sain tuomarilta palkintojenjaossa hyvistä teistä ja täsmällisistä siirtymistä. Sijoitus oli siis 2./12.

Tiesin jo etukäteen että helppo B:ssä kilpailen ainoastaan itseäni vastaan koska muut ratsukot olivat aika eri tasolla. Edelleen olen tyytyväinen 58 % tulokseen. Emme edes olleet luokassa viimeisiä, sija 6./7 :) Verkassa poni oli niin löysä että oli pakko laittaa kannukset jalkaan, vaikken niitä tykkääkään pitää. En tiedä mitä laukkaohjelmassa tapahtui, kyllästyikö poni vai naputinko liikaa kannuksilla, mutta etenkin vasen laukka meni vähän tappeluksi. Aiheena oli "saako rynniä vai onko pakko mennä nätisti", ja tuloksena vasemman laukan rikkominen. Olisi vaan pitänyt pystyä ratsastamaan tuossa tilanteessa enemmän, mutta pelkäsin että poni lähtee kokonaan lapasesta.

No, laukkaohjelma oli mitä oli, mutta sentään laukat nousivat nätisti oikeassa kohdassa. Käynti- ja raviosuudet menivät aika kivasti, tosin keskiaskellajien harjoittelu on minulla niin alussa että niihin jäi parannettavaa. Pysähdys-peruutus tippui numeroon 4,5, koska pysähdys tuli käynnin kautta. Itse peruutus oli mielestäni ihan hyvä.  

Ps. kuvat suurenevat klikkaamalla

Pikaiset kisakuulumiset

Työkiireet vievät minua nyt mukanaan, mutta pitempi kisapäivitys kuvineen on tulossa heti kun ehdin sen kirjoittaa. Lyhyesti sanottu kisat menivät varsin mainiosti. Aikuisohjelmasta (heC-tasoinen) 63,57 % ja toinen sija, helppo B:n prosentit olivat 58 %. Beenkin tulokseen olen tyytyväinen, kuitenkin eka kerta kun kisaan noin "vaikealla tasolla".

Kisoja seuraavina päivänä poni rentoutui hoitajan kanssa maastokävelyllä, kävi hieronnassa (oikea lapa jumissa ja oikea yläniska hieman jäykkä, muuten ok) sekä vietti vapaapäivää. Omistaja rentoutui kesämökkikauden avajaisissa (kunhan oli ensin siivonnut mökkiä neljä tuntia remontin jäljiltä...)

Ei ihmeempiä

Onpas täällä ollut hiljaista viime viikko! Meillä on kaikki ok, mutta mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut.

Vappupäivän kouluvalmennuksessa keskityttiin keskiravin lisäksi laukannostoihin, ja laukkatreenejä olen jatkanut sen jälkeen koko viikon. Joku niissä nostoissa vaan mättää edelleen. Menee yliyrittämisen puolelle, ja välillä on tosi vaikeaa saada aikaiseksi siistejä nostoja. 

Laukka ei ole mielestäni vielä sillä tasolla jotta kokisin olevani valmis aluetasolle. Niinpä tein eilen päätöksen olla osallistumatta 20. toukokuuta pidettäviin kisoihin. Harjoituskisoihin sen sijaan aion mennä helatorstaina ja ratsastaa kaksi luokkaa, helppo C:n ja helppo B:n. B:ssä on kaikki keskiaskellajit sekä 10 metrin laukkavoltit, joten harjoiteltavaa riittää vielä.

Sunnuntaiaamuna lähdin aikaisin maastoon. Kuten olin toivonutkin, ravurit eivät olleet vielä liikkeellä ja saimme koko hevoslenkin omaan käyttöömme. Goldy oli ihana; pirteä ja reipas, mutta ei kyttäillyt turhia. Saimme monta hyvää laukkapätkääkin tehtyä. 

Nyt olen flunssassa ja hoitaja liikutti ponin eilen. Tänään on tarkoitus hypätä itse taas selkään, ja jatkaa niitä laukkaharjoituksia...

Pientä painetta

Ilmoittauduin lähitallilla lauantaina järjestettäviin harjoituskilpailuihin. Nyt on vähän pikku pakko harjoitella laukkaa ja saada poni toimimaan ilman pukkeja, jos aikoo kisojen jälkeen vielä kehdata näyttää nassuaan hevospiireissä ;)

Sunnuntaina ratsastin itsekseni kentällä. Goldy oli edelleen tosi hyvän tuntuinen, ja tuntuu että saan sen paljon nopeammin avuille kuin muutama viikko sitten. Poni myös taipuu paremmin. Tein melko paljon pysähdys-käynti-ravi-siirtymiä, tavoitteena saada Goldy reagoimaan vähän nopeammin. Laukat nostin muutamaan kertaan molempiin suuntiin, mutta kunnon työstäminen jäi vielä.

Eilen ystäväni K oli taas apunani. Olin verrytellyt Goldyn valmiiksi, joten K hyppäsi selkään hetkeksi laukkaamaan ja sitten oli minun vuoroni. Laukat sujuivat oikeastaan ihan hyvin ja pystyin ratsastamaan rennommin. Ei ollut enää kovin pahasti "kohta-se-lähtee-kiitämään-ja-mä-putoan"-tunne ja jopa laukkavoltit onnistuivat. 

Vasemman laukannoston kanssa oli taas ongelmia, ensin nousi jatkuvasti väärä. Tämä on vanha ongelmani joka aina silloin tällöin palaa. Olen epävarma nostoissa, en jotenkin saa apuja kohdalleen, ja tuloksena Goldy nostaa väärän laukan. Ponia ei voi syyttää, vika löytyy satulan päältä.

Lopuksi ratsastin lauantain radan läpi. Tiet olisivat laukassa saaneet olla paremmat, mutta ainakin molempiin suuntiin nousi oikeat laukat. Kaipa tässä uskaltaa kisoihin lähteä, kun ehtii vielä sitä ennen muutaman kerran treenailla kotikentällä.