Selkä tsekattu

Toinen saappaani otti ja hajosi viime viikolla. Taas meni vetskari. Aloin jo miettiä kannattaako vetoketjua vaihtaa koska saappaat alkavat olla aika kulahtaneet. Mutta en kyllä ehdi saada uusia saappaita ennen perjantain valmennusta joten suutarille siis. Saappaiden puutteessa ratsastin tiistaina lenkkareilla. Aika oudon tuntuista kyllä, eikä kovin turvallista. En oikein "osaa" enää ratsastaa muilla kuin ratsastussaappailla kun olen niin tottunut niihin. Ratsastuskengät ja jodhpurit olen hylännyt kokonaan, kaipaan saappaan tuomaa tukea.

Leo kulki tiistaina alkuun pää pystyssä ja askel oli aika lyhyttä. Pysyin rentona ja rauhallisena (henkinen psyykkaukseni on auttanut...) ja keskityin rauhoittamaan tahdin ja houkuttelemaan ponin pyöreäksi. Hetken päästä meni jo paljon paremmin. Eteenpäinpyrkimys oli hyvä, ei tarvinnut juurikaan käskeä eteen. Laukassa oli ajoittain ehkä vähän liikaakin energiaa. Taisi tuo loppuviikon lainakuski-liikutus olla aika kevyttä niin energiaa on vähän kertynyt.

Ratsastuksen jälkeen oli hieronnan vuoro. Vähän jännitti mikä on tuomio. Leo on pari viikkoa ollut vähän "erilainen", ja olen miettinyt olisiko sen selkä kipeä kun satula on tällä hetkellä hiukan liian leveä. En kuitenkaan ole löytänyt painelulla kipeää kohtaa. No, hierojan mukaan selkä olikin aika hyvässä kunnossa. Edelleen sään takana oli vähän jumia, mutta paljon vähemmän kuin viimeksi. Oikea lavassa oli myös hiukan sanomista. Jumit saatiin hyvin auki ja Leo rentoutui hieronnassa ihan eri tavalla kuin edellisillä kerroilla. Kranio-käsittelystä Leo selvästi nautti, alahuuli lurpallaan. 

Veikkaan että Leolla saattaa olla taas hiukan mahavaivaa. Kesällä tuumailin että aiemmat mahaoireet olisivat ehkä voineet johtua paiseesta, mutta nyt on taas samantyyppistä oireilua kuin keväällä (joskin paljon lievempää). Ehkä kovempi treeni ja vaatimustason nousu vaikuttavat. Annan Leolle Antepsin-kuurin ja seurailen tilannetta.

© Nina Rintanen, kuvan kopiointi kielletty! 

Syyskuun eka

Ei saisi olla näin montaa päivää kirjoittamatta, ei muista taas mitään. Täytyy ottaa kalenteri avuksi. Eli alkuviikolla oli ihan normaalit kävely- ja sänkkäripäivät, niissä ei mitään kummempaa. Otin tiistaina pellolla jo vähän enemmän laukkaa. 

Keskiviikkona tehtiin jo lähes normaalia muistuttava dressage-treeni. Alussa Leo oli aika nihkeä ja ravi ei tuntunut kovin hyvältä. Sitten muistui taas itselle mieleen että aijuu, pitäisi ihan oikeasti ratsastaa. Ryhtiliike auttoi ja lopputreeni oli jo paljon parempi. 

Torstaina ajattelin palautella pellolla. Ehdittiin kävellä alkukäynnit niin eikös pellonreunaan tullut kaksi traktoria. Pelto on aika iso joten ajattelin että ratsastan ihan rauhassa toisessa päässä, mutta yhtäkkiä traktorit alkoivat lähestyä kovaa vauhtia. Menossa oli olkipaalien teko ja se on näköjään tosi nopsaa puuhaa! Joten eikun kentälle karkuun. Torstai meni siis vähän puolivillaiseksi kävely-hölkkäilyksi.

Perjantaina Leolla oli hieronta, ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Vähän jännityksellä odotin mikä on tuomio. Muuten oli ihan ok mutta heti sään takana oli tosi paljon kireyttä. Kireys oli samanlaista kuin Leolla oli vanhan satulan aikoihin, joten yhdistäisin tämän ehkä siihen että niin vanha kuin uusikin satula ovat liian leveitä. Satulaa ei kannata ainakaan vielä lähteä kaventamaan, koska olen toiveikas että Leo saa selkälihaksensa takaisin. Seurataan siis tilannetta. Luulen että Leon ajoittainen nihkeys liikkumisessa liittyy tuohon satula-asiaan.

Ilman satulaa ratsastamisestakin juteltiin. Kuulemma hevosilla joilla mennään paljon ilman satulaa tämän huomaa selästä. Leolla ei ollut mitään moitittavaa siinä kohdassa mihin painoni asettuu kun menen ilman satulaa, joten uskallan edelleen silloin tällöin ratsastaa satulatta. 

Leo ei taaskaan juuri nauttinut hieronnasta. Ihmekös silti kun oli noita jumituksia. Hieroja päätti avata selän kireyden kraniosakraalihoidolla, ja siitä Leo sitten tykkäsikin! Rentoutui ihan totaalisesti. Olen kuullut että monella hevosella on tällainen reaktio kranioon mutta nyt näin sen itse ekaa kertaa. Parasta oli että jumit saatiin hyvin auki ja ranka liikkumaan. 

Koska reaktio kranioon oli niin voimakas Leo oli eilen vaan kävelylenkillä maastakäsin. Tänäänkään en mene selkään vaan juoksutan ponin. Ensi viikolla onkin sitten paluu tositoimiin, Kikon valmennukset perjantaina ja lauantaina. Sitä ennen kaverini tulee ottamaan meistä sänkkärikuvia jos saadaan aikataulut sovittua. Seuraavalla viikolla testataan uutta valmentajaa, josta luultavasti tulee meidän uusi kotivalmentaja. Syyskuun lopussa on myös kivaa ohjelmaa tiedossa. Sain nimittäin kerrankin aikaiseksi ja järjestän meidän tallille sen kauan haikailemani ohjasajokurssin!

Normiarkea

Sunnuntaina kaksipäiväisten valmennusten jälkeen ratsastin Leon hiukan kevyemmin. Valmennuksessa tuli kehotus koittaa miltä poni tuntuu kahden treenipäivän jäljiltä, muuten olisinkin varmaan päätynyt vaan pellolle humputtelemaan. 

Vähän oli pientä vääntöä alussa mutta pidin sinnikkäästi kauhukahvasta kiinni ja Leo alkoi nopeasti myötäämään. Menin kaikki askellajit ja lopuksi ratsastin yhden kouluohjelman. Hiukan myös harjoiteltiin peruutusta. Se on meille aika hankalaa, yleensä Leo nostaa pään taivaaseen ja peruuttaa suu auki alakaula pullottaen ;) Nyt peruutukset sujuivat hiukan paremmin, jos ei nyt peräänannossa niin ainakaan pää ei ollut ihan ylhäällä.

Lopuksi menin pellolla ottamaan muutamat rennot laukkapätkät ja kävelin sitten loppukäynnit. Voi hitsi kun harmittaa lähestyvät kevätkylvöt... On ollut niin kiva ratsastaa pellolla. Onneksi saamme kesälläkin ratsastaa pellon kapeaa piennarta pitkin alku- ja loppukäyntejä.

Sunnuntailta, vähän hassu kuvakulma :)

Maanantaina Leolla oli hieronta ja kranio. Nyt selkä oli parempi ja pienet jumit aukesivat helpommin kuin ennen. Lavat eivät olleet nyt lainkaan jumissa. Sellainenkin ihme tapahtui että Leo rentoutui hieronnan aikana! Kun takapäätä käsiteltiin niin yhtäkkiä ponin jatkuva touhuaminen loppui ja pää laski alas. Oltiin hierojan kanssa ihan ihmeissämme... 

Eilen kävin Leon kanssa kävelylenkillä. Oli tuulinen päivä ja Leo oli jo tarhasta hakiessa pirteällä tuulella. Tuli siis mukavan reipas lenkki, käveltiin vauhdilla pitkin peltoja. Leo käyttäytyi tosi hienosti lukuunottamatta paria hassua paniikkiloikkaa, jotka tapahtuivat oman tallin pihassa aina niin pelottavalla maneesin kulmalla.

Leo ulkoiluttaa myös kieltään

Kisat lähestyy

Loppuviikko meni nopeasti enkä ehtinyt blogiakaan päivittämään koska olin niin kiireinen kisajärjestelyjen parissa. Sunnuntaina oli seuramme ekat kisat minun puheenjohtajuuskauteni aikana, ja jännitin miten kaikki sujuu... Mutta hyvin selvittiin, vaikka sateinen sää hiukan sotki suunnitelmia.

Leolla oli taas keskiviikkona hieronta ja kranio, joiden jäljiltä liikutin ponia kaksi päivää maastakäsin. Havahduin huomaamaan että ponin käytöksessä maastakäsin on iso ero verrattuna alkuaikoihin. Leo on tosi paljon rennompi ja rauhallisempi, eli se alkaa varmaan vihdoin sopeutumaan kunnolla. Toki itsekin käsittelen ponia nyt varmemmin ottein kun olen tottunut siihen paremmin. Leo on myös saanut uuden tarhakaverin ja tuntuu viihtyvän tämän tamman vieressä. Leo on myös tottunut olemaan tarhassa pitempään. Aiemmassa kodissahan poni oli puolipäivätarhauksessa eikä se aluksi oikein viihtynyt ulkona iltapäivisin.

Lauantaina tehtiin kunnon koulutreeni kentällä. Leo tuntui alussa hiukan vastustelevalta mutta alkoi sitten toimia aika kivasti. Jokaisella ratsastuskerralla tuntuu että peräänanto alkaa löytyä paremmin, kun joitakin viikkoja sitten Leo kulki minulla lähinnä pää pystyssä alakaula pullottaen. Sunnuntaina oli rennompi verkkatyylinen treeni maneesissa. Ratsastin kuitenkin kertaalleen kouluohjelman läpi. Menemme siis ekoihin kisoihin nyt pitkäperjantaina, meidän kotivalmentajan tallin harjoituskisoihin. Ohjelmana on Aikuisratsastusmerkki, jota en ole ennen kisoissa mennytkään. Ihan kiva ohjelma mutta vähän haastava minulle ja Leolle koska siinä on paljon käyntiä. No, harjoittelemaanhan sinne mennään, lähinnä tarkoitus on katsoa miten homma sujuu kun lähdetään oman tallin ulkopuolelle. 

Maanantaina menin ravi- ja laukkapuomeja. Alunperin tarkoitus oli myös hypätä jotain pientä, mutta jo puomeilla tajusin ettei minusta vielä ole siihen hommaan ilman opettajaa... Joten hypyt saa odottaa ensi viikkoon kun meillä on taas estetunti. Puomit sujuivat kuitenkin kivasti ja Leo oli rento ratsastaa. Eilen käveltiin pellolla, tänään harjoittelen taas kisoja varten.

Valoisampi loppuviikko

Keskiviikkona olin Leon kanssa kävelemässä pellolla maastakäsin. Poni oli pitkään tosi rento, mutta sitten se yhtäkkiä "näki jotain" ja jännittyi. Näitä tilanteita nyt tulee Leon kanssa päivittäin joten olen jo tottunut, mutta silti on kyllä mielenkiintoista seurata ponin reaktioita. Kun Leo jännittää tai pelkää niin tuntuu että se kasvaa vieressäni puoli metriä! Poni nostaa pään tosi ylös, jännittää kaikki lihakset ihan pinkeiksi ja selvästi yrittää tehdä itsestään ison ja uhkaavan. Nytkin mentiin hetki erittäin hienoa ja ryhdikästä piffiä vierelläni kunnes naapurikarsinan heppa onneksi tuli pellolle ja sai Leon uskomaan ettei ole mitään hätää.

Torstaina juoksutin Leon nähdäkseni miten se liikkuu hieronnan, kranion ja vapaapäivän jäljiltä. Ainakin se liikkui, mutta ei nyt mitenkään valtavan lennokkaasti.

Perjantaina päätin mennä valmennukseen ainakin koittamaan tuleeko treenistä jotain. Hyvä että menin! Leo nimittäin liikkui alun pienen jännityksen jälkeen hyvin. Lopputunnista lisättiin ravia, ihan vaan keventäen pitkällä sivulla, ja valmentaja sanoi ettei tämmöistä liikettä ole ponista vielä aiemmin nähty. Parasta on että tiedän Leosta löytyvän kyllä vielä lisääkin liikettä kun opin ratsastamaan ponia paremmin. Onnistuin valmennuksessa pitämään kädet suht hyvin oikealla paikallaan ja tuntuman tasaisena. Leo palkitsi tästä hakeutumalla parempaan muotoon.

Satulansovittajamme oli valmennuksessa mukana. Nyt kun Leo liikkui kunnolla niin huomasimme ettei Equipen satula ole paras vaihtoehto. Se läppäsi takaa ravissa ja jalkani siirtyi koko ajan liian taakse. Prestige sen sijaan vaikuttaa hyvältä. Jos Equipessa oli hyvä istua niin Prestigessä on ihan super istua... Parasta on kuitenkin se että Leo tuntuu nyt parin kokeilun jälkeen liikkuvan sillä mielellään, rennosti ja letkeästi. Tänään nimittäin koitin vielä satulaa uusiksi ja Leo oli niin hyvä, rento ja oma itsensä ettei se ole tuollainen ollut pariin viikkoon!

Satuloita ja kraniota

Leolle tuli pari satulaa testaukseen maanantaina. Toinen on Equipe Emporio Monoflap ja toinen Prestige D1 Iceland, molemmat 16". Isompia  tuohon selkään on ihan turha harkitakaan. Onneksi mahdun kyllä hyvin 16"  satulaan. Satulansovittajamme totesi maastakäsin molemmat satulat Leon selkään sopiviksi ja ne jäivät minulle testaukseen.

Eilen ratsastin Equipella. Tykkäsin! Ihana satula jossa oli hyvä istua. Erittäin positiivista oli se että satula pysyi Leon selässä hyvin paikallaan. Poneille tyypilliseen tapaan Leolla pyrkii satula pyörimään, ja nykyisen satulan alla onkin ollut geeli tätä estämässä. Equipen kanssa en laittanut geeliä ja silti se pysyi paikallaan. Ikävä kyllä en pystynyt testaamaan satulaa kovin perinpohjaisesti koska Leo on viime päivinä liikkunut vähän huonosti.

Illalla Leolla oli hieronta. Ei tullut yllätyksenä että poni sai kehuja hyvästä lihaksistostaan, olihan se hienossa lihaskunnossa minulle tullessaan (kunpa myös pysyisi...). Alakaulan lihakset olivat hiukan liian kehittyneet suhteessa trapezius-lihakseen. Tyypilliseen tapaansa poni alussa hieman jännitti käsittelyssä, ja lihakset olivat ihan kireänä.

Selästä löytyi aikamoiset jumit, jotka nykyinen satula on luultavasti aiheuttanut. Lihaksistossa oli selän eri puolilla jonkun verran eroa. Selkää tehtiin kraniosakraali-käsittely, ja kyllähän ne jumit sieltä alkoi aukeamaan. Nyt ei saa kahteen päivään laittaa selkään painoa, eli liikutus tapahtuu maastakäsin. Seuraava käsittely on 2-3 viikon kuluttua. 

Kehonhuoltoa

Goldya hemmoteltiin eilen hevosfysioterapeutin käynnillä. Oli mukavaa nähdä että poni on oppinut nauttimaan hieronnasta ja osaa jo rentoutua käsittelyn aikana aiemman ihmettelyn sijaan. 

Mitään isompia jumeja ponista ei löytynyt. Kaulan yläosa oli vähän kireä, ja lanneranka vähän jäykkä. Varsinainen syy käsittelyyn oli selässä oleva "kuoppa" ja sieltä löytynyt kipukohta. Hieroja arveli että sen on voinut aiheuttaa vanha satula joka aina tuli hiukan liian pitkälle Goldyn selkään. Nyt selälle tehtiin kraniosakraali-käsittelyä, ja jotain naksahduksia sieltä kuului... Epämääräiset selitykseni johtuvat siitä etten ymmärrä näistä hieronta-asioista niin kovin paljoa. Luotan ammattilaiseen.

Mielenkiintoinen juttu oli se kun hieroja löysi Goldyn oikeasta takajalasta ylhäältä vanhan vamman. Ilmeisesti kyseessä on potkuvamma, jonka jäljiltä lihassäikeitä on katkennut pysyvästi. Vamman aiheuttama "kuoppa" oli selvästi löydettävissä kun vaan osasi koittaa, itsekin tunsin sen. Minun aikanani tuo vamma ei ole tullut, täytynee kysellä entiseltä omistajalta asiasta. Mitään aristusta kohdassa ei enää ollut. Hieroja arveli että vamma on tullut jo vuosia sitten.