Vaihtelua

Menin perjantaina ilman satulaa. Oli kevyempi päivä, joten tein paljon käyntityöskentelyä ja jonkun verran otettiin ravipätkiä. Leo oli hirmu kiva ja kuuliainen koko ajan.

Lauantaina päätin hieman ex tempore (raahattuani sisään n määrän kuraisia hevosia ja ripustettuani n määrän loimia kuivumaan) että Leo saa viikon toisen vapaan. Harvemmin tällaisia kahden vapaan viikkoja tulee, mutta nyt vaan tuntui siltä että menen mieluummin remonttipäivän jälkeen kotiin suihkuun ja ratsastusseuran pikkujouluihin valmistautumaan, kun ratsastan kiireellä. Venyttelin kyllä Leon ja hieroin sitä vähän.

Sunnuntaina meillä oli hyvä joskin aika pitkä treeni. Tai meidän mittapuulla pitkähkö, 1,5 tuntia. Sain Leon kivaksi ja taas löytyi sitä hyvää ravia joka on ollut hiukan kadoksissa. 

Eiliselle olin suunnitellut puomeja ja pieniä hyppyjä, mutta päädyinkin jättämään hyppäämisen pois ja tehtiin pelkkää puomityöskentelyä. Hyödyllistä hommaa sekin, ja hyvin Leo nosteli jalkojaan korotetuilla puomeilla. Ensi viikolle laitan kalenteriin hyppykerran, niin saadaan taas vaihtelua elämään. 

Pimeys ja kura vaikuttavat täälläkin mielialaan, niinkuin varmaan kaikilla hevosihmisillä. Eilen totesin jälleen kerran että olen niin kiitollinen maneesista. Myönnän suoraan että ei minusta olisi ulkona ratsastamaan näillä keleillä. Aivan liian mukavuudenhaluinen. Isot tsempit teille kaikille jotka liikutatte hevosenne taivasalla! Toivottavasti pian saadaan kunnon talvikelit (vaikka mieluiten hyppäisin suoraan kevääseen).

Voihan siirtymiset

Viime viikko oli ratsastuksellisesti suoraan sanottuna aika surkea. Kun ei vaan suju niin ei suju. Lauantaina otin suosiolla ponin liinan päähän ja juoksutin sen, kun ei vaan huvittanut raksapäivän jälkeen nousta selkään tappelemaan. Sunnuntaina lainakuski oli tehnyt ihan hyvän treenin Leon kanssa, mutta hemmetin ravisiirtymiset heilläkin oli ongelmana. Jotenkin poni on vaan niin pohkeen takana että hyvä kun saa välillä ravin nostettua, puhumattakaan laadukkaasta siirtymisestä.

Laura oli kirjoittanut Sannan blogin kommentteihin hyviä vinkkejä joista sainkin vähän apua eilen. Eli ennen siirtymistä asetin ulos ja siirryin sitten käynnistä raviin. Koitin pitää pohkeen tosi nopeana, mutta välillä sai käyttää raippaakin kun reaktio jalkaan oli nolla. Kuitenkin Leo oli eilen paljon parempi kuin maanantaina, joten jäi hiukan positiivisempi fiilis. Maanantaita en jaksa edes muistella, sen verran oli tahimista. No, laukka sentään toimii aika hyvin.

Tiistaina hyppäsin hiukan piiiitkän tauon jälkeen. Tallikaveri saksanratsuponin Seabis-satula oli meillä lainassa, ja se istui Leolle ihan kivasti. Poni liikkui mielestäni tuon satulan kanssa heti paremmin kuin oman, mikä sai taas miettimään oman satulan sopivuutta. Pitkän tauon jäljiltä mentiin vain korotettuja puomeja ja pientä miniristikkoa. Hyvin sujui ja poni tykkäsi. Ensi kerralla voisi ehkä hiukan nostaa, 30 cm ristikko tuntui hiukan hölmöltä jopa minusta...

ps. Tämä oli näköjään blogin viidessadas postaus. Olis nyt voinut edes jonkun kuvan tähän heittää mutta kun ei ole ;)

Pikkusievää

Eilen pureuduin (jälleen kerran) oikein ajatuksella ratsastukseni perusongelmiin, mutta siitä lisää kohta. Ensin viikonlopun kertaus.

Lauantaina olin suunnitellut tekeväni puomitreeniä ja hyppääväni pientä jumppasarjaa. Maneesissa olikin edellisen jäljiltä muutamat kavaletit ja kaksi riviä puomeja ja päätin jättää jumppasarjan tällä kertaa rakentamatta. Kiva kun oli kaksi neljän puomin rivistöä, itse olen niin laiska raahaamaan puomeja. Laitoin molemmat raviväleillä ja korotin toisen rivistön toisen pään.

Alkuverkassa huomasin että Leo oli aika ärsyttävä. Pohkeen takana ja spookaili. Nämä on hankalia tilanteita, kun omat hermot menee niin äkkiä ja keskittyminen hukkuu. Jaksan kyllä spookailun, jos poni kuitenkin liikkuu eteen, mutta nämä tilanteet missä poni vaan kyttää ja hidastelee ovat rasittavia.

Kerrankin ratkaisin ainakin omasta mielestäni tilanteen oikein. En alkanut väkisin hyppäämään vaan keskityin puomitreeniin. Lukuisien puomitoistojen jälkeen sain Leon kunnolla kuulolle ja liikkumaan eteen, ja puomit sujuivat tosi kivasti. Korotetuilla oli ensin hankalaa, mutta nekin alkoivat sujua. Loppuun sitten otin pari pientä onnistunutta hyppyä, ja lopetin siihen. 

Sunnuntaina keskityin tekemään tosi paljon siirtymisiä, tarkoituksena saada Leo reagoimaan. Ihan ok treeni, mutta sen verran jäi hampaankoloon että eilen jatkettiin samoissa merkeissä kengityksen jälkeen. Koitan monesti ratsastaa niin siististi, sievästi ja pienillä avuilla että lopputuloksena ratsastus on tehotonta, eikä itse asiassa yhtään siistiä kun en saa ponia reagoimaan ja touhu menee puskemiseksi ja punkeamiseksi. Sunnuntaina hain välitöntä reaktiota apuihin ja eilen jatkoin samaa. Käynti-ravisiirtymiä siis tehtiin, ja paljon. 

Sain myös jonkun ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä sain kiinni siitä miten ratsastan Leoa Kikossa. Voi vaan kysyä miksi en aina ratsasta omissa treeneissä yhtä hyvin ja tehokkaasti... Miksi en ratsasta ponia kunnolla läpi? Ensin en meinannut millään saada Leoa pyöreälle niskalle ja takaosaa kunnolla alle. Päätin kuitenkin että nyt ei muuten anneta periksi. Pidin tuntuman ja sitkeästi vaan asetin ja ratsastin jalalla ikuisuudelta tuntuvan ajan (oikeasti ehkä vartti), ja kyllähän homma alkoi toimia. Eikä yhtään ollut rumaa ratsastusta vaikka olinkin napakampi, kyse oli vaan siitä että ihan oikeasti ratsastin joka askeleen ja vaadin asiat loppuun. Nyt kun taas jatkossakin muistaisi että pitää ratsastaa eikä keskittyä näyttämään nätiltä.

Hyppyjä ja lainakuski

Meillä oli Leon kanssa perjantaina puomipäivä. Laitoin neljä ravipuomia korotettuna toisesta päästä, ja kasasin myös pienen ristikon siltä varalta että tekee mieli hypätä. Korkeutta esteellä oli varmaan jotain 30 cm...

Aluksi mentiin kaarevia uria kevyessä ravissa. Laukassa ratsastin eteen ympäri maneesia kevyessä istunnassa. Alkuverkan jälkeen mentiin ravipuomeja molempiin suuntiin. Aluksi askeleet eivät menneet ihan kohdilleen mutta sitten Leo alkoi tsempata ja sujui paremmin. Kiva kun puomitreenissä huomaa niin nopeasti miten ravin laatu paranee myös puomien välissä!

Hyppäsin ristikon laukassa ehkä noin viisi kertaa molempiin suuntiin. Taas mielessäni mietin että on Leo vaan niin mahtava. Sille kun näyttää esteen niin ei tarvitse muuta tehdä. Itse keskityin tuomaan ponin esteelle suoraan, katsomaan eteen ja myötäämään hypyssä. Perjantaina oli niin hyvä fiilis tuolla pikkuesteellä että oli pakko tulla alas selästä ja nostaa este pystyksi. Se hypättiin vielä molempiin suuntiin useampaan kertaan, sitten loppuravit, isot taputukset hienolle ponille ja pitkät loppukäynnit maastakäsin. Esteitä pois korjatessa nappasin mitan mukaani ja tarkistin esteen korkeuden. Kokonaiset 65 cm! Eli minun mittapuullani korkea.

Lauantaina kävin aamupäivällä juoksuttamassa Leon. Poni oli vähän väsyneen tuntuinen, vaikka liikkuikin hyvin. Tallinpitäjä sitten kertoikin että Leo oli aamulla laukannut laitumella aika villinä. Muut hevoset eivät olleet lähteneet riemuun mukaan, olivat vaan katsoneet ihmeissään ja jatkaneet syömistä...

Eilen K tuli fiilistelemään Leolla. Siitä onkin aikaa kun hän on ponin selässä ollut, joskus talvella. Oli hyvä nähdä ponin liike ratsastettuna sivustakäsin. Kintereet ovat mielestäni nyt paljon aiempaa "aktiivisemmat" ja muutenkin näytti tosi hyvältä. K myös kehui että laukka tuntui paljon paremmalta, ja olen itse samaa mieltä. Hieno Leo!

90 minuutista 60 minuuttiin

Kaipa voidaan sanoa että kehitys on nousujohteista, jos tiistaina ratsastaa 90 minuuttia ja saa ponin nippanappa ok:ksi, keskiviikkona ratsastaa 75 minuuttia ja saa ponin ihan ok:ksi, ja torstaina ratsastaa 60 minuuttia ja saa ponin jopa ok:ksi ellei jopa ihan hyväksi... Eilen jos olisin jatkanut vielä vartin niin olisin saanut ponin varmaan ihan hyvästä hyväksi, mutta aikataulurajoitteiden vuoksi ei jatkettu tuntia enempää.

Ihan helppo viikko ei ole ollut mutta ei mikään katastrofikaan. Tahmeutta on kyllä ollut taas havaittavissa. Niin se kai on että aina on jotain. Kun kyttäyksestä päästiin niin etanavaihde tuli tilalle. Pakkasten myötä on jouduttu nakkaamaan enkkuviltti päälle alkuverkkaan ja verkan jälkeen treeniä on jatkettu ratsastusloimi selässä. Olen todennut että ratsastusloimella ja tahmeudella on todellakin selkeä yhteys. Kun loimen ottaa pois niin Leo alkaa samantien liikkua paljon paremmin. 10 asteen pakkasessa loimettomuus ei ollut vaihtoehto joten piti vaan koittaa saada poni pohkeen eteen. Ja kyllähän se onnistui kun jaksoi ratsastaa sen kuuluisan jokaisen askeleen. 

Leolle laitettiin eilisessä kengityksessä neljä hokkia per jalka aiemman kahden sijaan, jotta pysyisi kunnolla pystyssä ulkona. Nyt on ollut niin jäistä etten ole pelkillä kantahokeilla uskaltautunut ulkona ratsastamaan. Tosin eipä tuolla reilun viiden sentin lumipeitteellä paljon ulkotreenejä harrastetakaan. Edelleen niitä hankitreenikelejä odotellessa...

Viikonlopun ohjelma on hiukan auki. Tänään on varmaankin ohjasajopäivä. Huomenna tekisi mieli koittaa itsenäistä puomitreeniä ja ehkä jotain pientä hyppelyäkin. Ehdin tallille luultavasti vasta illemmalla ja lauantai-illan ollessa kyseessä maneesissa tuskin on kovin suurta ruuhkaa, joten mahdutaan hyvin toteuttamaan ex tempore-hyppimiset jos siltä tuntuu. Sunnuntaita silmällä pitäen täytyy käydä tsekkaamassa pellon pohja. Ehkä sinne voisi ainakin mennä kävelemään jos ei muuta. Meiltä kun on tosiaan niin totaalisesti jäänyt kaikki maastoilua edes etäisesti muistuttava puuha nyt talvikaudella paitsioon.

Hei me lennetään!

Inspiraatiota odotellessa

Blogissa on hiukan hiljaista. Energiaa ja aikaa ei tahdo riittää kirjoittamiseen kun on niin paljon kaikkea, eikä oikein intoakaan. Ärsyttävää kun muu elämä häiritsee hevostelua...

Tiistaina ratsastin valmennuksen jäljiltä aika rennosti, keventelin vain ja laukassakaan ei tehty mitään ihmeellistä. Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Silloin tehtiin ihan kunnon treeni käynnissä ja ravissa, laukkaa en mennyt. Tein paljon siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutuksiin inspiraatio löytyi Kian blogikirjoituksesta.

Torstaina ohjasajoin Leon. Oli ehkä paras meidän tähän astisista ohjasajotreeneistä. Ennen olen laittanut ohjat niin että ne kulkevat juoksutusvyön ylimmissä, pystyssä olevissa renkaissa. Nyt laitoin alempiin renkaisiin eli ohjat olivat enemmän kyljellä. Tuntui että näin oli helpompaa. Kiva muoto löytyi, joskin raviin haluaisin vähän lisää rentoutta. Ohjaaminen sujuu onneksi jo tosi hyvin. Maneesissa taisi olla viisi muuta hevosta ja hyvin pystyttiin toimimaan niin ettei oltu Leon kanssa kenenkään tiellä. Poni on myös lopettanut alussa harrastamansa "pyörähdänpä yhtäkkiä ympäri"-touhun. Kyllä Leo kerran pelästyi jotain ja yritti lähteä pupuloikkaa karkuun mutta nopeasti tilanne saatiin katkaistua ja työt jatkui. Jotenkin hevosen hallinta tuntuu peräpäästä kahdella ohjalla suht helpolta.

Perjantaina meillä oli estetunti. Ihan superkivaa taas, ja ihana nähdä kuinka Leo tykkäsi ja innostui! Alkuverkassa mentiin kevyessä istunnassa puomeja. Hypyt aloitettiin pienellä ristikolla jonka edessä oli puomi. Seuraavaksi mentiin sarjaa, jonka ekalle osalle tultiin ravissa ja toinen osa jatkettiin laukalla, yksi laukka-askel välissä.  Mentiin vielä lävistäjällä pystyä ja sitten yhdistettiin nämä kolme; ristikko, välissä siirtyminen raviin, sarja pysty-okseri ja toiseen kierrokseen pysty. Okseri oli jopa 50 cm korkea :)

Viikonloppuna ratsastin pitkästä aikaa kentällä, kun pääsi valoisaan aikaan ja pohja tuntui olevan hyvässä kunnossa. Ja onhan siellä toki valotkin. Aika automaattisesti sitä vaan näin talvella suuntaan maneesiin vaikka kentälläkin voisi mennä.

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)  

Estetreenit

Mitä on tapahtunut kun kaksi kouluratsastajaa taluttaa hevosiaan ympäri maneesia posket punaisina ja hihkuu innosta? No, lauantain villit kuviot eli estehyppelöt ovat juuri päättyneet!

Päätin alkuviikosta että nyt alkaa taas säännöllinen "hyppääminen". Koska esteiden kohdalla mennään selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ilmoitin perumisen välttääkseni hyppyajan julkisesti. Sain mukaani yhden kouluratsastajan hevosineen, ja yhden ihan oikean esteratsastajan toisen henkilön kouluhevosella. Hyvä porukka oli, vaikka esteratsastaja taisi hiukan pyöritellä silmiään meidän jutuille liittyen jättimäiseen (30 cm) esteeseen...

Mentiin ensin ravipuomeja. Niitä menin Leon kanssa itsekin viime viikolla. Kun seurasi muiden menoa niin huomasi taas hyvin kuinka hyödyllistä puomiharjoittelu on. Hevoset venyttävät askelta ihan eri tavalla ja ravista tulee tahdikasta.

Laukkapuomeilla jatkettiin, ja sehän on jo melkein kuin hyppäämistä... Lopulta sitten tehtiin yksi ristikko ja pompittiin sitä molempiin suuntiin. Ekalla kerralla hiukan jännitti mutta sitten ei enää. Leolla on onneksi tosi helppo hypätä. Se hoitaa homman vaikka yksin eikä tällaisilla pikkuesteillä edes kuumene. Tämä oli eka kerta kun hyppäsin Leolla ilman valmentajaa, ja olen itsestäni ylpeä kun uskalsin! Ja oli vielä kivaa! Ens viikolla voisi vaikka ottaa uusiksi...

Kisasuunnitelmia

Eilen päivällä huomasin että Leon vuosimaksu oli päivittynyt Kipaan. Eipä sitten auttanut muu kuin käydä ilmoittautumassa meidän ensimmäisiin aluekisoihin... Luokkana on Tutustumisluokan kouluohjelma. Vähän jännittää kun se on pitkällä radalla, ja pitäisi esittää keskiaskellajit. Onneksi on pari viikkoa aikaa treenata. Ennen aluekisoja mennään seurakisoihin ratsastamaan yksi treenirata alle. Tosin siellä on eri ohjelma, Helppo C:1. Se onkin aika kiva eikä kovin vaikea.

Leo oli maanantaina vapaalla. Tiistaina saatiin poni vihdoin kesäkenkään! Leolla on siis ollut tähän asti hokit, koska ne olivat kuluneet niin lyhyiksi etten vaan kertakaikkiaan saanut kierrettyä niitä pois. Kengityksen jälkeen ratsastin kevyesti kentällä kaikissa askellajeissa ja käytiin yhden tallilaisen kanssa pitkät loppukäynnit maastossa. Leo oli taas niin fiksu ja rauhallinen!

Eilen oli puomipäivä. En tiedä miksen saa aikaiseksi harrastaa puomitreenejä enempää, se on meinaan kivaa hommaa! Edellisestä kerrasta oli kai jo 3 viikkoa. Nyt aion ryhdistäytyä ja pitää kiinni siitä että puomeja (ja myöhemmin toivottavasti pieniä esteitä ;) mennään kerran viikossa. Meillä kyllä piti olla tässä kolmen viikon aikana yksi estetunti, mutta se peruuntui niin siitäkin johtuu tuo pitkä väli. Ensi viikolla toivottavasti päästään taas hyppelemään valmentajan silmien alle.

Leo oli mukavan reipas puomeilla ja hyvä ratsastaa. Olen ratsastanut kentällä viimeiset pari-kolme viikkoa, ja mietin maneesiin mennessä mahtaako Leo kytätä takaovea kun se aiemmin on joskus kyttäillyt. Ei kytännyt yhtään. Taitaa olla pikkuhiljaa sopeutumiskausi ohi ja nyt kun Leo on kotiutunut niin voi ottaa rennosti. Leo alkaa kyllä pikkuhiljaa muistuttaa varsinaista ponitädin unelmaponia, se on käyttäytynyt nyt niin hyvin ja ollut hyvä ratsastaa.

Kisat lähestyy

Loppuviikko meni nopeasti enkä ehtinyt blogiakaan päivittämään koska olin niin kiireinen kisajärjestelyjen parissa. Sunnuntaina oli seuramme ekat kisat minun puheenjohtajuuskauteni aikana, ja jännitin miten kaikki sujuu... Mutta hyvin selvittiin, vaikka sateinen sää hiukan sotki suunnitelmia.

Leolla oli taas keskiviikkona hieronta ja kranio, joiden jäljiltä liikutin ponia kaksi päivää maastakäsin. Havahduin huomaamaan että ponin käytöksessä maastakäsin on iso ero verrattuna alkuaikoihin. Leo on tosi paljon rennompi ja rauhallisempi, eli se alkaa varmaan vihdoin sopeutumaan kunnolla. Toki itsekin käsittelen ponia nyt varmemmin ottein kun olen tottunut siihen paremmin. Leo on myös saanut uuden tarhakaverin ja tuntuu viihtyvän tämän tamman vieressä. Leo on myös tottunut olemaan tarhassa pitempään. Aiemmassa kodissahan poni oli puolipäivätarhauksessa eikä se aluksi oikein viihtynyt ulkona iltapäivisin.

Lauantaina tehtiin kunnon koulutreeni kentällä. Leo tuntui alussa hiukan vastustelevalta mutta alkoi sitten toimia aika kivasti. Jokaisella ratsastuskerralla tuntuu että peräänanto alkaa löytyä paremmin, kun joitakin viikkoja sitten Leo kulki minulla lähinnä pää pystyssä alakaula pullottaen. Sunnuntaina oli rennompi verkkatyylinen treeni maneesissa. Ratsastin kuitenkin kertaalleen kouluohjelman läpi. Menemme siis ekoihin kisoihin nyt pitkäperjantaina, meidän kotivalmentajan tallin harjoituskisoihin. Ohjelmana on Aikuisratsastusmerkki, jota en ole ennen kisoissa mennytkään. Ihan kiva ohjelma mutta vähän haastava minulle ja Leolle koska siinä on paljon käyntiä. No, harjoittelemaanhan sinne mennään, lähinnä tarkoitus on katsoa miten homma sujuu kun lähdetään oman tallin ulkopuolelle. 

Maanantaina menin ravi- ja laukkapuomeja. Alunperin tarkoitus oli myös hypätä jotain pientä, mutta jo puomeilla tajusin ettei minusta vielä ole siihen hommaan ilman opettajaa... Joten hypyt saa odottaa ensi viikkoon kun meillä on taas estetunti. Puomit sujuivat kuitenkin kivasti ja Leo oli rento ratsastaa. Eilen käveltiin pellolla, tänään harjoittelen taas kisoja varten.

Pomppufiilis

Meillä oli eilen estetunti, ihan oikea sellainen! Viime viikolla (jossain äkillisessä mielenhäiriössä) kysyin tallillamme käymässä olleelta estevalmentajalta pitäisikö hän minulle tunnin. Myöntävä vastaus tuli ja aika sovittiin. Valitsin tämän valmentajan, koska tiesin että hän opettaa paljon lapsia ihan alkeista lähtien, ja ajattelin että noista lähtökohdista hän voisi olla hyvä opettamaan esteiden alkeita myös tällaiselle vähän vanhemmalle. 

Kun tunti läheni niin alkoi jännittää. Tallille mennessä olin jo pikku paniikissa... Jännitys kuitenkin kaikkosi kun pääsin Leon selkään. Kerroin valmentajalle lähtökohdat, eli että poni on hypännyt säännöllisesti n. 80-90 cm tasolla, mutta itse en oikeastaan osaa hypätä lainkaan.

Tunti aloitettiin ravipuomeilla. Sain ohjeiksi muistaa kunnon ulkoavut, huolehtia että poni etenee reippaasti ja tahdikkaasti, katsoa ajoissa minne olen menossa, tuoda poni suoraan puomeille, pitää leuka ylhäällä jne. Perusohjeita varmaankin, mutta minulle todella tarpeellisia koska olen niin ummikko esteiden kanssa että pää tuntuu tyhjenevän totaalisesti. Ravipuomeilta siirryttiin etenemään puomikasan yli. Sitten otettiin laukkapuomeja. Ne sujuivat tosi hyvin valmentajan huudellessa ohjeita. Kevyeen istuntaan vähän ennen puomeja, katse eteen ja leuka ylös. Leo kyllä hoiti loput hienosti.

Sitten eka ristikko. Huomasin etten edes jännittänyt, Leo eteni niin vaivattomasti ja tuntui hyvältä ratsastaa. Ristikko mentiin ravissa ja siinä oli edessä apupuomi, vai miksi sitä kutsutaan. Pari ekaa kertaa Leo ei oikein hypännyt kunnolla, mutta kun vähän ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa niin meni paremmin. Ravissa oli mielestäni vaikeampi tulla esteelle, onneksi pian vaihdoimmekin laukkaan. 

Hetken päästä lisättiin toinen ristikko, ja lopulta vielä kolmas. Kun tulin ekan kerran sen kolmannen hiukan korkeamman ristikon (olisko ollut jopa 40 cm keskeltä mitattuna, heh), niin tunsin pienen jännityksen tunteen mutta päätin luottaa poniin ja antaa mennä. Mentiin tuo "rata" useampaan kertaan ja lopetettiin kun se sujui hyvin.

Näin siis saatiin puolessa tunnissa kouluratsastaja hyppäämään. Tykkäsin valmentajasta kovasti ja uusi tuntikin on jo sovittuna kahden viikon päähän. Muutenkin tästä hyppelystä jäi superhyvä fiilis! Joku voi ihmetellä mitä vouhkaan parista pikku ristikosta, mutta minulle tämä oli iso juttu. Huomasin että nautin hyppäämisestä, ja ennen kaikkea Leo nautti. Tärkein syy miksi olen päättänyt että minun on aika päästä yli hyppypelosta ja alkaa hyppäämään edes pikkuesteitä säännöllisesti on Leo. Haluan että poni saa jumppaa ja mielenvirkistystä esteiden merkeissä. Itselleni taas tekee tosi hyvää mennä vähän sen kuuluisan mukavuusalueen yli.

PS. Pakkohan siitä hurjasta "radasta" oli vielä kuvakin lisätä kun sain sen tuolta kännykästä tongittua esiin;
 

Hevosen selässä

Eilen alkoi kahdeksan päivän mittainen lainahevostelu. Tallikaverit lähtivät lomailemaan ja sain heidän hevosensa hoidettavaksi. Mielellään tähän puuhaan ryhdyinkin, koska kyseinen hevonen on suosikkini meidän tallilta. Ei kai vähiten siksi että tässä hevosessa on puolet ponia, ja näin ollen se on ihanan pyöreärunkoinen eikä liian iso minulle.

Eilen oli hieman kiireinen päivä ja minulla oli kaksi ratsua liikuteltavana. Tein lainahepan kanssa kevyen verkkatyylisen koulutreenin maneesissa. Keventelyä, taivuttelua, avoja ja ihanaa reipasta laukkaa. Taisi olla ehkä viides kerta kun olin tämän ruunan selässä ja tuntui että nyt alan löytämään oikean tavan ratsastaa sitä. Perjantaina mennään koulutunnille ja sieltä saan varmaan hyviä neuvoja. Muuten on tarkoitus ottaa aika rennosti, tehdä kevyitä koulutreenejä ja käydä maastossa kävelemässä. 

Fannyn kanssa mentiin puomeja. Kenttä oli vähän turhan raskas sateen jäljiltä, mutta ei me mitään pitkää treeniä tehtykään. Poni oli vähän tahmea liikkumaan, yllättäen sillä on taas kiima... Korotin puomeja toisesta päästä vähän mutta en silti oikein saa Fannya nostelemaan koipiaan. Jatkuvasti kolistelee ja tiputtaa puomeja. Tämä teki treenistä hieman hankalaa koska olin yksin tallilla ja jouduin tulemaan alas selästä puomeja nostelemaan. Lopuksi kiipeiltiin vähän tallinpihan pikkumäkiä. Tänään menen varmaan maastoon kiipeilemään noita muutamaa isompaa mäkeä. Huomenna Fannylla onkin kokonaan vapaa koska itsellä kuluu koko päivä aamusta iltaan töiden parissa.

Vähän tylsiä nämä mun blogikirjoitukset kun ei nyt oikein tapahdu mitään... Omaa mieltä kyllä suuresti piristää tämä lainaratsu-viikko. Ihanaa vaihtelua ratsastaa ihan erilaista hevosta kuin oma on, ja mukavaa treenata välillä "oikeaa" kouluratsastusta kun Fannyn kanssa tehdään nyt pelkästään noita kuntoutusjuttuja.