Vuodet toistaa itseään

Lueskelin tuossa muistiinpanojani viime lokakuulta. ”nahkea”, ”tappelee vähän edestä”, ”raapii mahaa”, ”kiemurtelee laukannostoissa”, ”pomppii välillä hassusti laukassa”. Jouduin oikein miettimään kirjoitinko nuo viime vuonna vai viime viikolla. No, joka kerta sitä onneksi hoksaa nopeammin että mahahan ponia taas vaivaa. Antepsin-kuurille siis. 

Leo on ollut lihaksistostaan tosi kireä eikä nuo mahakivut tietysti helpota kun saattaa niiden takia jännittää kroppaansa ja kipeyttää itseään lisää. Hieroja myös löysi eilen ponista kaksi uutta tuoretta pientä kuoppaa lihaksissa. Ilmeisesti tarhajumppa ollut taas hiukan rajua. Hieronnassa kroppa saatiin onneksi pehmeämmäksi ja jopa kireä oikea takakankku aukesi. Hieroja totesi ettei hän ihmettele että taipuminen on hankalaa kun a) niska on oikealta puolelta kireä, b) lava on vasemmalta puolelta kireä, c) takapää on oikealta puolelta kireä (niin ja d) se mahakin on kipeä). Positiivista on se että ponin rangan liikkuvuus on kuitenkin oikein hyvä, ja jumit saatiin auki.

Sovitettiin vielä hierojan kanssa meillä vuokralla ollutta Equipe Olympia-satulaa. Koska hierojaltakin tuli vihreää valoa, päädyin ostamaan satulan omaksi. Joten jos jollakulla on tarvetta 16” Prestige D1 Iceland-satulalle niin sellainen olisi nyt myynnissä!

Tänään Leo saa kävellä ja huomenna koitan tuntuuko meno yhtään helpommalta. Perjantaina ja lauantaina suunnataan taas valmennukseen. Vaikkei poni vatsan takia ole ihan superkunnossa niin haluan silti pitää valmennuksista kiinni. Tehdään sitten kevennetysti jos on tarve, mutta ei jätetä treenejä väliin. Kesällä oli liian pitkä valmennustauko ja sen näkyy ratsastuksessa vieläkin.

Tuumailua ja lihashuoltoa

Olen tällä(kin) viikolla kovasti pohtinut Leon liikkumista. En pääse sitä mihinkään että selkä on mielestäni turhan liikkumaton ja takaosan liike hiukan jäykkää. Keskiviikkona katselin liikettä liinassa kentällä. Se miten päädyin kentällä juoksuttamaan suunnitellun rauhallisen kävelylenkin sijaan onkin sitten oma tarinansa. Siihen liittyy pari ketjureaktiona pystyyn hypännyttä hevosta, lohikäärmeenä puhiseva häntä tötteröllä tuijapuskien läpi juokseva poni ja liinassa epätoivoisesti roikkuva raivosta puhkuva omistaja. Sanottakoon vain että tilanteen rauhoittumiseen meni 10 minuuttia mutta kukaan ei loukkaantunut muuta kuin henkisesti...

Mutta siihen juoksutukseen. Liike oli liinassa vasempaan moitteetonta, mutta siihen voi jonkun verran vaikuttaa juoksutettavan virittynyt mielentila. Kun tilanne oli vähän tasaantunut ja mentiin oikeaan niin laukannosto oli hieman epämääräinen ja myös liike oikeassa laukassa hiukan erikoinen. Ei mitään ontumaa mutta jotain. Epäilykseni kohdistuvat kintereisiin ja taidankin ne käydä kuvauttamassa tässä päivänä jonakin, ihan vaan mielenrauhan vuoksi jos ei muuten. Mitään ulkoisia merkkejä ei tosin löydy. Jalat ovat täysin kuivat, viileät ja aristamattomat. 

Eilen pyysin oman ratsastuksen päätteeksi kaverin Leon selkään. Se olikin valaiseva juttu. Vaikka Leo ei missään nimessä ole parhaimmillaan nyt niin luulen että hieman liioittelen asioita. Kuvittelen että meidän meno näyttää ihan järkyttävältä kun tosiasiassa se näyttää suht samalta kuin lainakuskin kanssa, totesi paikalla ollut kolmas henkilö. Ja miltä sen lainakuskin kanssa näytti? Ihan hyvältä. Ravi oli ok, laukka oikeaan jopa hyvää (tosin oikea laukka näytti edellisenä päivänä liinassa vasempaa huonommalta), vasempaan ei niin hyvää mutta ei huonoakaan. Lieneekö edellisen päivän revittelyt tehneet ponille ihan hyvää... 

Tuumailtiin siinä sitten että onko Leo niin jumissa että se vaikuttaa liikkeeseen. Kovin kireät lihakset Leolla on takaa kun olen niitä koitellut. Yritän hieroa ponia nyt itse meidän omaa oikeaa hierojaa odotellessa. Hieroja on kovin kiireinen, joten Leolla on aika vasta kahden viikon päästä ellei peruutuksia tule. Nuo lihasjumit voi hyvin johtua vatsakivustakin kun poni jännittää lihaksiaan vatsaoireiden takia. Leon pahimmat mahaoireet vaikuttaa onneksi hieman jo rauhoittuneen joten sen suhteen on itsellä parempi fiilis.