Tuumailua ja lihashuoltoa

Olen tällä(kin) viikolla kovasti pohtinut Leon liikkumista. En pääse sitä mihinkään että selkä on mielestäni turhan liikkumaton ja takaosan liike hiukan jäykkää. Keskiviikkona katselin liikettä liinassa kentällä. Se miten päädyin kentällä juoksuttamaan suunnitellun rauhallisen kävelylenkin sijaan onkin sitten oma tarinansa. Siihen liittyy pari ketjureaktiona pystyyn hypännyttä hevosta, lohikäärmeenä puhiseva häntä tötteröllä tuijapuskien läpi juokseva poni ja liinassa epätoivoisesti roikkuva raivosta puhkuva omistaja. Sanottakoon vain että tilanteen rauhoittumiseen meni 10 minuuttia mutta kukaan ei loukkaantunut muuta kuin henkisesti...

Mutta siihen juoksutukseen. Liike oli liinassa vasempaan moitteetonta, mutta siihen voi jonkun verran vaikuttaa juoksutettavan virittynyt mielentila. Kun tilanne oli vähän tasaantunut ja mentiin oikeaan niin laukannosto oli hieman epämääräinen ja myös liike oikeassa laukassa hiukan erikoinen. Ei mitään ontumaa mutta jotain. Epäilykseni kohdistuvat kintereisiin ja taidankin ne käydä kuvauttamassa tässä päivänä jonakin, ihan vaan mielenrauhan vuoksi jos ei muuten. Mitään ulkoisia merkkejä ei tosin löydy. Jalat ovat täysin kuivat, viileät ja aristamattomat. 

Eilen pyysin oman ratsastuksen päätteeksi kaverin Leon selkään. Se olikin valaiseva juttu. Vaikka Leo ei missään nimessä ole parhaimmillaan nyt niin luulen että hieman liioittelen asioita. Kuvittelen että meidän meno näyttää ihan järkyttävältä kun tosiasiassa se näyttää suht samalta kuin lainakuskin kanssa, totesi paikalla ollut kolmas henkilö. Ja miltä sen lainakuskin kanssa näytti? Ihan hyvältä. Ravi oli ok, laukka oikeaan jopa hyvää (tosin oikea laukka näytti edellisenä päivänä liinassa vasempaa huonommalta), vasempaan ei niin hyvää mutta ei huonoakaan. Lieneekö edellisen päivän revittelyt tehneet ponille ihan hyvää... 

Tuumailtiin siinä sitten että onko Leo niin jumissa että se vaikuttaa liikkeeseen. Kovin kireät lihakset Leolla on takaa kun olen niitä koitellut. Yritän hieroa ponia nyt itse meidän omaa oikeaa hierojaa odotellessa. Hieroja on kovin kiireinen, joten Leolla on aika vasta kahden viikon päästä ellei peruutuksia tule. Nuo lihasjumit voi hyvin johtua vatsakivustakin kun poni jännittää lihaksiaan vatsaoireiden takia. Leon pahimmat mahaoireet vaikuttaa onneksi hieman jo rauhoittuneen joten sen suhteen on itsellä parempi fiilis.

Helpottunut ja tyytyväinen

Helpotus: Ei hankkarivammaa. Ei muutakaan vakavaa. Tyytyväisyys: upeasti käyttäytyvä poni!

Menin tallille eilen hyvissä ajoin. Olin varannut lastaukseen tunnin, koska en voinut olla varma kuinka hyvin tai huonosti homma sujuu. Leo pysähtyi matkalla tallinovelta trailerille kaksi kertaa, mutta käveli kuitenkin samantien sisään. Siinä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin, tunti ylimääräistä aikaa käsissämme...

Tampereen klinikalla oltiin siis hyvissä ajoin. Onneksi Teivossa on niin monta karsinaa, joten sain Leon talliin odottamaan. Ihana pikkuheppani teputti klinikan pihassa pienenpientä ravia vierelläni, mutta ei puhettakaan mistään loikkimisista tai muista ylimääräisistä liikkeistä.

Leo odotti vuoroaan rauhassa. Ell oli hiukan ajoissa ja varttia ennen virallista aikaamme päästiin jo tutkimushuoneeseen. Kerroin että Leo on riehunut tarhassa ja ehkä reväyttänyt/venäyttänyt jotain, mutta tuntuu että on jo parantumassa. Kuitenkin sanoin että minua mietityttää takapään liike joka ei mielestäni ole normaali.

Mainitsin myös epäilyni mahdollisesta hankkarivammasta. Tämä epäilys saatiin suljettua heti ensimmäiseksi pois. Yleistutkimuksessa Leo reagoi selän pitkien lihasten tunnusteluun vähän, muttei merkittävästi. Vuohisjännetupet olivat hieman täyttyneet. Isoin huomio oli se että molempien kintereiden siteet olivat melkoisen puristusarat. Leolta otettiin verta lihasarvojen määritystä varten. Varoitin ponin neulakammosta, mutta huulipuristimen ja rauhallisten avustajien kanssa niin verikoe kuin rauhoituskin saatiin hoidettua hienosti.

Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksen. Suoralla Leo ei ontunut. Ympyrällä poni oli etenkin alkuun takaa aika könkkä ("köpö", on ell kirjoittanut raporttiin) ja toi oikeaa takajalkaa keskilinjaan. Tämän olin huomannut kotonakin. Vaikka Leon liike ei ollut nytkään hyvää takaa, niin se oli ihan eri tavalla huonoa kuin heti tarhariekkumisen jälkeen. Sanoin eläinlääkärille että minusta tuntuu että tässä on nyt kaksi erillistä asiaa; tarhariehumisen aiheuttamat mahdolliset vammat, ja takapää. Ell oli kuulemansa ja näkemänsä perusteella samalla linjalla.

Taivutusten perusteella päädyttiin piikittämään kortisonilla (Celeston & Linkosiini) molempien kintereiden alemmat liukunivelet. Myös vuohisnivelet piikitettiin muista paitsi oikeasta etusesta. Lihasarvoissa AST oli ihan hieman koholla. Oletus on että tarhassa on tullut joku revähdys tms., jota ei pystytty paikantamaan mutta vaikuttaa siltä että se on jo paranemaan päin. Kotiin saatiin Metacam-kuuri, joka on tarkoitettu niin tuolle tarhavammalle kuin kintereillekin. Viikko reipasta ja rentoa kävelyä selästäkäsin, työskentely ja maastoilu sallittua ja suotavaa, sitten viikko ravia ja laukkaa kevyemmin suorilla urilla ja isoilla ympyröillä rennosti eteen-alas. Sen jälkeen normitreeniin.

Omat arvailut ja ajatukset menivät aika hyvin yksiin eläinlääkärin toteamusten kanssa. Olen tyytyväinen että lähdettiin klinikalle, vaikkei tuo tarhariekkuminen sitä olisi vaatinutkaan. Olen koko talven pohtinut aika ajoin takapään liikettä, ja olisin joka tapauksessa viimeistään syksyllä käyttänyt Leon ns. rutiinitarkastuksessa. Nyt jalat saatiin hoidettua ennenkuin tuli mitään vakavampaa. Oikein hyvä näin.

Klinikalla Leo ei  parilla ekalla yrityksellä mennyt traileriin. Kävin hakemassa liinan ja annoin ponin siksi aikaa kuskin, eli veljeni, pideltäväksi. Veli ehdotti että jospa hän koittaa lastata. No, mikäs siinä! Ekalla kerralla Leo nykäisi sillalla taaksepäin, toisella yrityksellä marssi nätisti sisään. Taisi hämmästyä että kuka mua nyt taluttaa!  

Täytyy kyllä sanoa että meillä oli niin hyvä reissu kuin klinikkareissu vaan voi olla. Olen mielettömän tyytyväinen Leoon! Ihana rakas ponini, koko reissun se käyttäytyi täydellisen mallikelpoisesti. Aloin jopa miettiä jos sittenkin kävisi pari kisat kesällä, kun ponin käsittely sujuu nykyään siihen malliin ettei tarvitse hävetä... Ja velikin lupautui kisakuskiksi, "kunhan ei lähdetä Rovaniemelle asti".

Parempi katsoa kuin katua

Leo on ollut koko viikon kävelyliikunnalla maastakäsin. Eilen päätin koittaa liinassa miltä ravi näyttää. Hyvältähän se näytti. Vaikea sanoa oliko se ihan 100 % puhdasta, mutta joka tapauksessa liike oli sata kertaa parempaa kuin alkuviikon könkkäys. Leo myös ravasi mielellään.

Täytyy katsoa tänään miten eilisen rasitus vaikutti. Voi olla että ponilla tosiaan oli vaan joku lihasrevähdys/-venähdys joka parani levolla, mutta aion nyt kuitenkin pitää klinikka-ajan ja käydä tarkistamassa tilanteen. Koko talven Leon takapään liike on ollut ajoittain hiukan jäykkää, joten ihan hyvä käydä tekemässä taivutukset yms. Onhan edellisestä jalkojen tsekkauksesta kohta jo puolitoista vuotta aikaa.

Lauantaina testasin miten Leo lastautuu. Onhan poni toki kokenut matkustaja, mutta nyt sitä ei ole lastattu melkein vuoteen niin ajattelin ettei homma välttämättä suju ihan ongelmitta. Oikeassa olin. Ensin Leo jumitti jo 15 metriä ennen koppia, ja sain hilata sitä liinan kanssa lähemmäksi. Sitten käytiin sillalla ja peruuteltiin. Välillä meni jo sisälle ja juoksi samantien ulos. Tuntui että aikaa kului vaikka kuinka, mutta loppujen lopuksi ei mennyt kuin vartin verran kun Leo uskoi ettei temppuilut nyt toimi. Päätin harjoitukset muutamaan onnistuneeseen lastauskertaan, joissa kopista poistuttiin ulos vasta kun minä sanoin. Katsotaan nyt miten keskiviikkona sujuu. Varmuuden vuoksi varaan runsaasti aikaa ettei tule sitten kiire klinikalle. 

Positiivista oli se että Leo käyttäytyi oikeastaan aika hyvin lastauksessa. Se ei hermostunut, pomppinut eikä yrittänyt repiä irti. Ennemminkin ponilla oli vähän "ihan sama, en viitti mennä"-asenne ja sitä kiinnosti enemmän kuikuilla ympäristön tapahtumia kuin kävellä traileriin. Minulla kyllä meinasi mennä hermot pelleilyyn, mutta ehkä se oli ihan hyväkin koska hieman suuttuneena taisi olla napakammat otteet kun poni antoikin sitten periksi. 

Täytyy sanoa että vaikka toki olisi kiva ratsastaa, niin olen kyllä nauttinut tosi paljon kävelylenkeistä Leon kanssa. Poni on ollut niin miellyttävä käsitellä. Toivotaan nyt kuitenkin että keskiviikon klinikkakäynti on positiivinen ja voidaan taas jatkaa treenejä myös selästä.

Leo ei jaksa poseerata vaan haluaa sisälle heinien ääreen

Epäilyksiä

Leo oli eilen käynnissä ihan normaali, mutta ravissa ei. Ravia siis tietysti koitin vain pikku pätkät molempiin suuntiin. Nyt se oli mielestäni vasempaan kierrokseen yhtä huono kuin aiemmin ja oikeaan vähän parempi. Juttelin illalla kaverin kanssa, jonka hevosella on ollut hankkarivamma. Sillä epäiltiin ensin vammaa selässä koska se myös könkkäsi, ja vika löytyikin sitten hankkarista.

Kovasti aloin tietysti miettimään onko Leolla mahdollisesti hankositeen yläkiinnityskohdassa on joku vaurio. Nämä vauriothan ei turvottele näkyvästi koska ei siinä kohdassa jalkaa ole juuri tilaa turvotukselle. Aamulla huomasin että samaa oli muuten Anonyymi kommentoinut tuonne aiempaan postaukseen, jänne- tai hankkarivamman mahdollisuutta. 

Nyt en saa ajatukselta rauhaa ja niinpä varasin Leolle klinikka-ajan. Huomiselle ei ollut Teivossa kuin lyhyt aika jäljellä ja alkuviikolle en saanut kuljetusta järjestymään, joten keskiviikkona vasta mennään. Toiveena on tietty ennen keskiviikkoa tapahtuva ihmeparantuminen ja klinikka-ajan peruminen, mutta ehkä paras suhtautua tilanteeseen Pessimisti ei pety-periaatteella.

Loppui, ja alkoi taas

Limaa irroittava lääkekuuri loppui sunnuntaina ja yskä on toivottavasti nyt kokonaan poissa. Mutta, eikös seuraava vaiva tullut tilalle. Sairasloma ei oikeastaan ehtinyt edes loppua kun alkoi uusi. 

Leo on tähän asti ihme kyllä välttynyt vammoilta, vaikka riehuu tarhassa lähes päivittäin aika railakkaasti. Sunnuntai-iltana menin tallille juoksuttamaan ponin koska sovittu lainakuski oli tullut kipeäksi. No, eipä hän olisi ratsastaa voinut muutenkaan. Käynti ok, mutta kun pyysin Leon raviin niin näin heti että poni on aivan epäpuhdas takaa.

Koitin jalat heti läpi, vaikka tiesin ettei niissä mitään ole kun olin ne karsinassa suojia laittaessa tarkastanut. Ei lämpöä, turvotusta eikä haavoja. Silti poni könkkäsi tosi ruman näköisesti. En keksi muuta selitystä kuin että se on tarhassa liukastunut tai tehnyt jonkun nopean liikkeen vähän väärään suuntaan. Poni kävelee periaatteessa normaalisti, mutta takaapäin katsoessa näkee että takapään liike on tosi stabiili, käynti ei "keinu".

Leon fysioterapeutti käy tänään katsomassa tilanteen. Hoitaahan ponia ei nyt tietysti voida, mutta jos edes saataisiin paikannettua vika. Ei kyllä ole ihan parhaimmissa merkeissä tämä vuosi alkanut! Vajaa neljä kuukautta kulunut ja on jo ollut vatsaongelmia, hengitystieongelmia ja nyt tämä. No, kaikkeen tottuu ja onneksi on ollut hyviäkin viikkoja välissä.