Motivaation puutteesta motivaatioon

Viimeinen viikko on ollut vähän pakkopullaa liikutuksen suhteen, ei ole huvittanut ratsastaa. Vähän liikaa kiirettä, vähän liikaa haasteita ratsastuksessa, ja vähän liikaa tallipäiviä. Leon varakuskikaan ei ole päässyt käymään muutamaan viikkoon. Samalla tietenkin tulee huono omatunto, kun toisilla on hevoset telakalla ja toisilla ei ole edes varaa hevoseen. Mokomakin porvariponitäti kun kehtaa valittaa...

No, asia ratkesi eilen siihen että kuulin uutisia joiden jälkeen olisi ollut suoranaisesti todella typerää mankua ettei jaksa ratsastaa... Kun jollain on ihan oikeitakin ongelmia. Niinpä kiitollisuudella nousin ratsuni selkään ja tehtiin itse asiassa ihan hyväkin treeni. Maneesissa oli hiljaista ja kuten aina, meidän treenit sujuu tällöin paremmin. En tiedä keskitynkö minä paremmin vai poni, vai molemmat, mutta eroa on valovuosi kun vertaa "yksinäistä" treeniä ja ruuhkatreeniä. Vaikkei meillä juuri ruuhkaa edes ole, maksimissaan 6 ratsukkoa ei isossa maneesissa ole kovin paljon.

Leo on vaikuttanut nyt hyvävointiselta. Poni syö paremmin kuin muutama viikko sitten. Annan sille edelleen korsirehulisänä Lusernea, en mitään valtavaa määrää mutta noin 4-5 litraa. Mahan tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Leo on ollut nyt rauhallisena tarhassakin, verrattuna viime vuoteen jolloin se oli pakko siirtää puolipäivätarhaukseen talven ajaksi. Meni sellaiseksi ramppaukseksi että suosiolla siirryttiin puolipäivätarhaan. Nyt Leo ja naapuri ovat ulkona yleensä neljään asti ja hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi.

Joulukuussa ei pitänyt olla valmennuksia, mutta on kuitenkin. Ensi perjantain tunti tekee varmaan ihan hyvää minulle. Jos saisin vaikka jotain ryhtiä tähän loppuvuoteen!

Hierojan palaute

Leo oli aika jumissa ja kovin jännittynyt koko kropastaan, totesi hieroja keskiviikkona. Ei hyvä. Positiivista sentään oli se että jumit saatiin hyvin auki. Hieroja sanoi että ponin lihakset eivät tuntuneet normaaleilta "treenikireiltä" vaan kroppa oli tosiaan kokonaisuudessaan pinkeä. Vatsavaivojen aikaansaannosta, veikkaan.

Oikea puoli oli selkeästi vielä enemmän jumissa kuin vasen. Tämä täsmää siihen että Leo liikkuu mielestäni jäykemmin vasempaan. Eilen katsoin liikettä liinassa niin se näytti kyllä nyt paremmalta. Katsotaan tuleeko jumit takaisin ja joudutaanko hieromaan pian uusiksi. Koitan nyt itsekin hieroa  ja venytellä ponia.

Leon vatsa vaikuttaa paremmalta ja poni toimii paremmin ratsastuksessa. Kuitenkin Leo on edelleen hiukan ärtyneen oloinen. Seuraan tilannetta vielä ja harkitsen ensi viikolla soitanko Gastrogard-kuurin. Eilen tuli maastakäsin kävellessä muutama tylsä tilanne kun Leo muka pelästyi jotain ja hyppäsi pystyyn. On taas keksinyt tuon kahdella jalalla seisomisen enkä tykkää siitä yhtään! Ymmärrän kyllä että kipeä maha ärsyttää, mutta harmittaa silti kun ärtyisyys purkautuu tuolla tavalla. Nuo tilanteet on niin hankalia kun ollaan maneesissa muiden ratsukoiden keskellä. Yksin ollessa pyytäisin tuollaisessa tilanteessa kunnolla lisää vauhtia, kahdella jalalla kun ei laukka suju edes Leolta vaan joutuu laskeutumaan neljälle koivelle, mutta joka suuntaan liinassa sinkoileva poni häiritsee muita paikallaolevia. No, onneksi näitä tilanteita ei usein tule.

Positiivista eilen oli se kun lähdettiin yksin maneesista pois pimeään pihaan, ja muutaman kymmenen metrin päässä möyri valtava kaivinkone kirkkaine valoineen. Leo ei normaalisti koneita pelkää, mutta tietyssä mielentilassa ollessaan voi niihin reagoidakin. Vaan eilenpä Leo ei sanonut kaivinkoneesta yhtään mitään. Fiksu poika, välillä.

Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

Tuumailua ja lihashuoltoa

Olen tällä(kin) viikolla kovasti pohtinut Leon liikkumista. En pääse sitä mihinkään että selkä on mielestäni turhan liikkumaton ja takaosan liike hiukan jäykkää. Keskiviikkona katselin liikettä liinassa kentällä. Se miten päädyin kentällä juoksuttamaan suunnitellun rauhallisen kävelylenkin sijaan onkin sitten oma tarinansa. Siihen liittyy pari ketjureaktiona pystyyn hypännyttä hevosta, lohikäärmeenä puhiseva häntä tötteröllä tuijapuskien läpi juokseva poni ja liinassa epätoivoisesti roikkuva raivosta puhkuva omistaja. Sanottakoon vain että tilanteen rauhoittumiseen meni 10 minuuttia mutta kukaan ei loukkaantunut muuta kuin henkisesti...

Mutta siihen juoksutukseen. Liike oli liinassa vasempaan moitteetonta, mutta siihen voi jonkun verran vaikuttaa juoksutettavan virittynyt mielentila. Kun tilanne oli vähän tasaantunut ja mentiin oikeaan niin laukannosto oli hieman epämääräinen ja myös liike oikeassa laukassa hiukan erikoinen. Ei mitään ontumaa mutta jotain. Epäilykseni kohdistuvat kintereisiin ja taidankin ne käydä kuvauttamassa tässä päivänä jonakin, ihan vaan mielenrauhan vuoksi jos ei muuten. Mitään ulkoisia merkkejä ei tosin löydy. Jalat ovat täysin kuivat, viileät ja aristamattomat. 

Eilen pyysin oman ratsastuksen päätteeksi kaverin Leon selkään. Se olikin valaiseva juttu. Vaikka Leo ei missään nimessä ole parhaimmillaan nyt niin luulen että hieman liioittelen asioita. Kuvittelen että meidän meno näyttää ihan järkyttävältä kun tosiasiassa se näyttää suht samalta kuin lainakuskin kanssa, totesi paikalla ollut kolmas henkilö. Ja miltä sen lainakuskin kanssa näytti? Ihan hyvältä. Ravi oli ok, laukka oikeaan jopa hyvää (tosin oikea laukka näytti edellisenä päivänä liinassa vasempaa huonommalta), vasempaan ei niin hyvää mutta ei huonoakaan. Lieneekö edellisen päivän revittelyt tehneet ponille ihan hyvää... 

Tuumailtiin siinä sitten että onko Leo niin jumissa että se vaikuttaa liikkeeseen. Kovin kireät lihakset Leolla on takaa kun olen niitä koitellut. Yritän hieroa ponia nyt itse meidän omaa oikeaa hierojaa odotellessa. Hieroja on kovin kiireinen, joten Leolla on aika vasta kahden viikon päästä ellei peruutuksia tule. Nuo lihasjumit voi hyvin johtua vatsakivustakin kun poni jännittää lihaksiaan vatsaoireiden takia. Leon pahimmat mahaoireet vaikuttaa onneksi hieman jo rauhoittuneen joten sen suhteen on itsellä parempi fiilis.

Opinko ikinä?

Olen näköjään unohtanut julkaista viikonlopun valmennuksista kertovan tekstin, eli tässä;

Kuinka monta kertaa eri valmentajat ovat sen minulle sanoneet, ja edelleen sanovat: istu satulaan ja katso eteen! Sama juttu taas kuluneen viikonlopun valmennuksissa. En tiedä miksi pyrin koko ajan nousemaan satulasta pois, ja miksi tuijotan hevosen niskaa. Kun keskityn pitämään takapuolen penkissä ja katson eteen ja ylös niin kaikki on niin paljon helpompaa. Reisi ja polvi eivät enää purista, pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jopa ratsu kulkee letkeämmin...

Menin valmennukseen perjantaina aika huonolla mielellä. Valmentajan mitä kuuluu-kysymykseen vastasin että ei kovin hyvää, ponilla on maha kipeä, ei olisi pitänyt tulla lainkaan. Valmentaja nousi luvan saatuaan Leon selkään ja sai ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja ponin liikkumaan normaalisti (mihin minä en siis pystynyt). Hetken päästä vaihdettiin ratsastajaa.

Ratsastajan vaihdoksen jälkeen ei tehty muuta kuin varmistettiin että minäkin saan molemmat laukat nousemaan ja askellajit ja muodon kohtuulliseksi. Vähän paremmalla mielellä siis jatkettiin lauantaihin, jolloin saatiin ok treeni tehtyä ponin vointia kuunnellen. Sunnuntaina ratsastin itsenäisesti ja Leo tuntui aika hyvältä. Maanantaina oli vapaa ja eilen jatkoin "istu satulaan, katso eteen"-harjoittelua. Ponin terveydentila on koko ajan suurennuslasin alla ja katsellaan nyt mihin suuntaan tilanne kehittyy. 

Ruokinta-ajatuksia

Olen tosi varovainen Leon ruokinnan suhteen ponin herkän vatsan vuoksi. Mitään ylimääräistä ei anneta ja väkirehut on laskettu tosi vähiin. Heinän määrä on pidetty maksimissa, eli pääosin ravinto koostuu korsirehusta. Tänä syksynä ollaan kuitenkin uudenlaisen ongelman edessä; miten saada tarpeeksi ravintoa, niin että vatsa pysyy kunnossa, poni sopivassa lihavuuskunnossa, ja energiaa riittää?

Meillä on tosi hyvää heinää tänä(kin) vuonna, mutta hyvin vähäsokerista. Positiivinen asia sinänsä, mutta aiheuttaa sen ettei heinä maistu ihan niin hyvin. Leo saa heinää niin paljon kuin syö, mutta kun ei poni syö määräänsä enempää. Jos laitetaan extraa yöksi niin aamulla se löytyy tallottuna. HOPTI:n energiansaantilaskelman mukaan Leo saa aivan liian vähän energiaa. Lisäksi mietin johtuvatko nämä viime viikolla esiin tulleet vatsaoireet liian vähäisestä korsirehun syönnistä.  

Energiaa saisi helposti lisää väkirehusta, mutta se  on vatsaongelmaisen kohdalla aina vähän riskiratkaisu. Olen kuitenkin päätynyt vaihtamaan eri täysrehuun, ja koitan lisätä hieman sen määrää, tietysti erittäin hitaasti ja varovasti. Tuon Speedex Completen pitäisi olla myös vatsaystävällistä ja toivon että se sopii Leolle. Heinää toki annetaan jatkossakin niin paljon kun poni sitä vaan syö. Tämä liian vähäinen heinänsyönti on jotain mitä juuri nyt ei tosiaan kaivata, kun vatsa on selvästi ottanut itseensä. Lisäksi Leo on nyt kesän jäljiltä sopivassa lihavuuskunnossa enkä haluaisi että se tiputtaa massaa pois. Öljyäkin olen miettinyt, mutta en tiedä mitä mieltä siitä olisi. Osa suosittelee sitä mahavaivaisille, osa ei. Mitään "asiantuntijalausuntoa" en ole asiasta löytänyt tai kuullut.

Vaihtelevaa

Leo on ollut viime aikoina niin hassu pieni söpönassukka! Tässä eräänä päivänä Leo poukki tarhassa sisääntuloaikaan aika villinä eikä tallikaverin mies uskaltanut taluttaa ponia sisään. Kun menin portille niin Leo rauhoittui salamana, työnsi turpansa riimuun ja käveli sisälle kiltisti kuin hyvinopetettu koira. Minua nauratti. Leon täytyy välillä näyttää niin hurjalta, niin hurjalta, mutta sitten se kuitenkin rauhoittuu koska tietää että pöllöponit ei pääse sisään heinäkasan ääreen. Tallityöntekijäkin kehui että Leoa on niin kiva ruokkia, kun se osaa odottaa eikä ryysää ovelle niinkuin suurin osa hevosista. Edellisessä kodissa opetettuhan juttu tuo on, että ruokaa annettaessa pitää väistää ruokkijaa. Mielellään poni ei sitä tee, sen näkee naamasta...

Pellolla laukkasin viime viikolla täysin rennosti pitkin ohjin ja Leo siirtyi raviin vatsalihasten puristuksella. Ei puhettakaan loikista tai ryntäilystä, voi luottaa täysin siihen että poni etenee tasaisesti kuin juna. Oikea tädin luottoponi!

Tällä viikolla ei ole ollut ihan yhtä ruusuista. Sekä maanantaina että tiistaina oli jotenkin niin hankalaa. Tuntui että tappelimme toisiamme vastaan koko ajan. Leon mahan hyvinvointi on taas erityistarkkailussa. Olen huomannut että poni rapsuttelee kylkiään normaalia enemmän. Ratsastuksessa se on pari kertaa venkoillut hiukan samaa tyyliin kuin aiemmin. Saattaa olla että on syytä kaivaa Antepsinit esiin. Tänään kuitenkin nollaillaan vapaapäivän merkeissä, ja katsotaan taas huomenna mikä on fiilis. Hyppäämäänkin pitäisi taas päästä, tullut vahingossa monen viikon tauko.

Viikon ajan ratsastan nyt kahta hevosta tallikaverin ollessa lomalla. Hoidokkiheppa tosin on aika kevyellä sairasloman jäljiltä, joten sen kanssa tehdään lähinnä käyntitreeniä. Mielenkiintoista vertailla hevosia ja ratsastusta kun menee kahdella peräjälkeen. Huomaan että Leon kanssa vaadin tosi paljon itseltäni ja hevoselta. Pienet onnistumiset eivät riitä koska tiedän että pystytään paljon parempaan. Lainahepan kanssa olen tosi tyytyväinen lyhyisiin hyviin pätkiin.

So far so good

Tilanne näyttää hyvältä. Ratsastuksessa Leo liikkuu taas yhtä hyvin kuin ennenkin, ellei paremminkin. Eilen poni oli ihan super ratsastaa! Oli pakko päättää ratsastus aika lyhyeen, kun kaikki vaan sujui niin hyvin ja helposti. Olen hiukan tuskaillut Leon laukan kanssa mutta nyt sekin oli tosi hyvää.

En tiedä onko tämä ihan kaukaa haettua tai huuhaata, mutta oikeasti olen alkanut miettiä voiko Leon vatsaongelmat olla jonkinlainen "hormonaalinen" juttu. Kun ell kuuli että sama oireilu ilmenee nyt jo kolmantena vuotena peräkkäin samaan aikaan kevättalvella, niin hän sanoi että tamman kohdalla olisi aika selvää että oirehdinta liittyy kiimoihin tai muuhun vastaavaan. Ikäänkuin kevätstressiä. Eihän ruunalla tietenkään hormonit varsinaisesti hyrrää, mutta olen ajatellut että ehkä orimaisen ruunan kohdalla voisi olla kyse jostain samantyyppisestä. Nyt kun olen asiaa miettinyt niin löydän Leon käytöksestä (silloin kun se käyttäytyy huonosti tai hankalasti) aika paljon orimaisia piirteitä.

Näihin ajatuksiin liittyen mielenkiintoista on sekin että kesällä kun paise löydettiin ja leikattiin niin väläyteltiin sitäkin mahdollisuutta että paise on voinut alkaa syntyä jo ruunauksen yhteydessä. No, vaikka näin olisi niin ei se tosin tarkoita sitä että ruunauksessa olisi jokin varsinaisesti mennyt pieleen.  Kovin todennäköistäkään se ei ole että paise olisi ruunauksen seuraus, koska Leo on (tietääkseni) ruunattu 4-vuotiaana eli 8 vuotta ennen paiseleikkausta. Ehkä tämä hormonihomma on muutenkin ihan hakuammuntaa.  

Nyt joka tapauksessa mennään hyvällä fiiliksellä. Leolla oli mennyt lainakuskinkin kanssa lauantaina kaikki hienosti. Itse olin viikonloppureissulla. Ihan mukavaa olla hetki pois tallilta, vaikkein parin tunnin ajomatkaa kaueampana ollutkaan. Maastakäsin sain Leon kanssa tosin taas vääntää sunnuntaina. Leo on välillä uskomattoman kovapäinen. Niin taitaa kyllä olla omistajakin... Sunnuntain maastakäsittelysulkeiset päättyivät minun erävoittooni mutta taisto jatkuu aivan varmasti.  

Kevään merkit

Talvi on ollut täällä Lounais-Suomessa aika surkea. Voin vaan kuvitella millaista treenaaminen on ollut niillä joilla ei ole maneesia. Me ei päästy edes hankitreeneihin missään vaiheessa. Tammikuussa oli yhdellä viikolla pari päivää sopivat kelit, mutta viikonloppuna kun oltaisiin päästy valoisaan aikaan pellolle oli jo suojasää. Nyt on loskaa joka paikassa, mutta monesta kohtaa pilkottaa jo sora. Voi olla että talvi oli tässä. Ei se minua kyllä haittaisi. En ole talven ystävä, ja tuntuu ihanalta kun päivä on pidentynyt ja kevät tulee pikku hiljaa.

Edellispäivänä olin Leon kanssa kävelemässä maastakäsin pitkästä aikaa ulkona. Huomaa että hevonenkin on ihan eri fiiliksellä liikkeellä kun ei joudu kiertämään maneesia. Maneesissa Leo kävelee tosi laiskasti ja askel on lyhyttä. Ulkona poni käveli reippaasti ja venytti tosi hyvin askelta. Lenkki sujui muutenkin hyvin. Pari kertaa Leo riuhtaisi ja oli sen näköinen että hyppää pystyyn, mutta ei hypännyt. Kyllä tuosta naruriimuilusta ja maastakäsittelykoulutuksesta on hyötyä ollut, mutta vieläkin saisin olla vähän nopeampi ja napakampi. Vaistonvaraisesti hiukan hätkähdän ja katson missä etukaviot kulkee kun Leo loikkaa, ennenkuin korjaan ponin toimintaa. No, ajan kanssa luotto varmaan palaa ennalleen. Leolle on muuten nyt tullut ärsyttävä tapa; se yrittää vähän väliä töniä minua taluttaessa turvallaan. Tuntuu että kun ei saa riehua niin jotain pitää kuitenkin protestoida.

Eilen ratsastin testimielessä vähän aikaa mutta tulin pian alas selästä ja vein hetken taluttelun jälkeen ponin takaisin talliin. Leon maha alkoi vähän aikaa sitten oireilemaan eikä Antepsin ole tällä kertaa auttanut. Olen puhunut kahden eri eläinlääkärin kanssa ja suunnitelma on selvä. Tänään alkaa Gastrogard-kuuri, ja huomenna ell tulee ottamaan verikokeen. Haluan oman mielenrauhani takia tarkistaa ettei Leon fibrinogeeni ole koholla eli ettei sille ole kehittymässä uutta paisetta jonnekin. Oireet kyllä viittaavat selkeästi mahaan.

Erikoista tässä on se että sama oireilu on nyt toistunut kolmena vuotena peräkkäin, samaan aikaan vuodesta. 02/2013 vanhalla omistajalla, jolloin poni tähystettiin ja se sai Gastrogardia, 03/2014 minulla, jolloin Antepsin auttoi ja nyt 02/2015 on taas samat oireet. Tuossa parin vuoden takaisessa tähystyksessähän Leon maha ei näyttänyt kovin pahalta mutta kyllä siellä muutama pieni haavauma oli. 

Harmillistahan tämä on niin minun kuin poninkin kannalta. Leo on nyt ollut niin hyvässä kunnossa ja treenit ovat sujuneet nousujohteisesti. Liikutusta kevennetään pariksi viikoksi ja toivotaan että Gastrogard auttaa. Jos ei niin lähdetään klinikalle selvittämään missä on vika.