Niin se kääntyi sitten Leokin neljätoistavuotiaaksi vuoden vaihteessa. Huvittaa aina kun mietin että poni oli 11-vuotias kun näin sen ensimmäisen kerran. Kuulostaa kuin siitä olisi pitkäkin aika, mutta todellisuudessa ensikohtaamisellamme oli vuoden viimeinen päivä eli heti seuraavana päivänä Leo olikin 12-vuotias.
Pakkaset ovat olleet täälläkin niin kovat, että liikuntaa on kevennetty. Poni tarkenee kyllä, paksun talvikarvan ja hyvän loimituksen ansiosta, mutta ratsastaja ei. Maanantaina menin vielä kaikki askellajit, hieman kevennetysti tosin eli hevosta hengästyttämättä. Pakkasta oli tuolloin 16 astetta.
Tiistaina menin ilman satulaa käyntitreenin ja hiukan mummohölkkää, pakkasen pyöriessä lähempänä 20 astetta. Eilen mittarin näyttäessä -23 tyydyin puolen tunnin talutuslenkkiin. Leo oli kääritty enkkuvilttiin eikä siitä näkynyt juuri muuta kuin turpa :D
Saa nyt katsoa miten meidän viikonlopun valmennusten käy. Voi olla että huominen peruuntuu sään vuoksi, mutta lauantaina toivottavasti päästään menemään. Mitään viimeistelytreenejä tässä ei kyllä ehditä tehdä, koska tänään pakkanen on vielä eilisestä kiristynyt.