Joulua kohti

Meidän treenit on nyt sujunut nousujohteisesti ja Leo tuntuu paremmalta joka päivä. Ihan superhuippufiiliksiä ei ole vielä saatu mutta olen tyytyväinen nykyhetkeen, kun hetki sitten tuntui moni asia aika vaikealta. Leo on käyttäytynyt tosi kiltisti, paitsi aivan varmasti tänään hyppää pystyyn talutuksessa kun menin sanomaan näin :D Selästä poni on ollut huippukuuliainen. Leoa ei ole nyt viime päivinä häirinnyt eikä kiinnostanut muiden hevosten puuhat vaan poni on keskittynyt hienosti omaan treeniin. Eilen menin ennen tallin joulujuhlia kevyesti ilman satulaa ja Leo oli tosi kiva ja rento.

Maanantaina sattui niin harvinaisesti että ruuhka-aikaan olin yksin maneesissa. Tuo yksinolo on vaan meidän juttu. Keskittyminen on molemmilla ihan eri luokkaa. Alussa Leo kyllä hiukan hirnui ja kuunteli kavereiden vastauksia, mutta keskittyi sitten ja saatiin tehtyä mm. ihan tosi hienoja laukannostoja käynnistä. Alaspäin siirtymiset ei sitten onnistunutkaan niin nätisti mutta se oli minun vikani. En ymmärrä miksen osaa tehdä laukka-käynti-siirtymisiä...

Olin jo siirtymässä loppuverkkaan kun paikalle tuli pari muuta. Heti Leo muuttui hitaaksi ja tahmeaksi vaikka oli siihen asti ollut eteenpäinpyrkivä. Olen tätä asiaa jo hetken analysoinut enkä ole varma mikä vaikuttaa eniten tai minkä verran, muuttuuko Leo kun ruuhkaa on enemmän, vai muutunko minä. Tai siis minä muutun kyllä. Puolet energiasta menee miettimiseen mistä välistä ratsastan ja mitä teen missäkin kohdassa etten osu kenenkään tielle. Onneksi nyt on pitkät pyhät alkamassa ja tilaa maneesissa riittänee. 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville!

Ei huono!

Ohjasajoin Leon tiistaina. Otin vaihteeksi tallikaveri ohjat kun välillä tuntuu että omat on niin kankeat ja painavat ja niillä tulee vähän liikaa painetta hevosen suuhun. Minulla on siis pitkät nahkaohjat. Lainaohjat ovat pyöreää narua jotka jatkuvat normaalia kangasohjana. No, ohjistako se johtui vai mistä mutta minulla oli homma hiukan hakusessa. Tuntumasta ei ollut alussa tietoakaan kun ohjat roikkuivat pyykkinaruna. Hyvä treeni kuitenkin saatiin aikaan. Leo tekee hienosti avoja ja väistöjä! Ravikin näytti tosi kivalta. Haasteena on kyllä käynnissä saada poni kulkemaan suoraan, kun se kehujen innostamana tarjoaa koko ajan väistöjä!

Eilen ratsastin ulkokentällä ja jatkoin samalla tyylillä mihin viimeksi jäin. Eli siis ihan oikeasti ratsastin enkä mennyt sieltä missä aita on hiukan matalampi. Ja kas kummaa kun poni alkoi taas hetken päästä toimia kun vaadin asiat loppuun ja ratsastin hevosen avuille ja läpi. Kaverin kanssa naureskeltiin että kun mun "ei tästä mitään tuu tää on ihan nahkee voi prkl"-valitus ei tehonnut niin koitin sitten varmuuden vuoksi tätä toista konstia, eli aloin ratsastaa :D

Toisen kaverin kanssa leikittiin hiukan pas de deuxia ratsastamalla samoja harjoituksia samaan aikaan. Tehtiin ensin pysähdyksiä ja laukannostoja pysähdyksestä, ja sitten peruutus-nosto-yhdistelmiä. Ei tarvittu kuin muutama toisto niin jo oli hevosilla takaosa alla ja Leokin hiukan lämpesi ja sai ihan tervetullutta lisävirtaa. Hyvä treeni, jonka päätteeksi käveltiin pitkät loppukäynnit viljapellon reunaa. Kovin oli vielä vihreää joukossa, ei ole toivoa puinnista tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla...

Takaisin satulaan

Tiistaina ohjasajoin Leon ja tein myös taas maastakäsittelyharjoituksia. Maanantain oppi oli selvästi purrut meihin molempiin. Minä oli varmempi ja poni oli kuuliaisempi. Hommat sujui jo paremmassa yhteisymmärryksessä. Matkat maneesiinkin meni niin tiistaina kuin eilenkin ilman hötkyilyjä.

Eilen ratsastin ekaa kertaa viikon tauon jälkeen, tosi kevyesti tietenkin. Leo on kyllä siitä kiva että se ei kerää vapaista ylimääräistä pöllövirtaa. Toki lasken väkirehut minimiin aina jos tällainen pitempi vapaa tulee. Eilen tehtiin käyntitaivutteluja, vähän siirtymisiä ja jonkun verran hölköteltiin rentoa ravia ja laukkaa.

Leo oli tosi kiva ja hyvin kuulolla! Laitoin pitkästä aikaa kuolaimeksi baucherin enkä ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. Hyvältä poni tuntui mutta ehkä taas hiukan raskaalta edestä, mutta ei se välttämättä kuolaimesta johdu. Tänään tehdään kevyt koulutreeni ja loppuviikko kuluukin sitten valmennusten parissa. Hiukan harmittaa etten ole saanut laukannostoja treenattua paljoakaan paremmaksi viimeisen kuukauden aikana vaikka piti. Päävamma ja rokotus hiukan sotkivat treenejä. Silti menen hyvällä fiiliksellä Kikon valmennuksiin, kun ehdin jo pelätä ettemme pääse mukaan lämmönnousun takia.

Anonyymi kyseli viime postauksen kommenteissa missä on kaikki kuvat ja videot. Nyt on niin pimeää että kännykkäräpsytkin ovat jääneet ottamatta ja blogi on ollut tylsän kuvaton jo jonkun aikaa. Yritän saada jonkun videoimaan valmennuksia koska olisi kiva itsekin nähdä miltä meno näyttää.

© Nina Rintanen, kuvan kopiointi kielletty!

Treeni jatkuu

Eilen oli onneksi taas valmennus, nyt oman kotivalmentajan. Taidan mennä ensi viikollakin. Tuntuu että kaksi viikkoa on liian pitkä väli valmennuksissa. Viikko on juuri sopiva, ehtii treenaamaan tarpeeksi välissä.

Leo liikkui alusta asti suht hyvin mutta silti valmentaja tuli juoksutusraipan kanssa avittamaan takaosaa. Raipalla ei (ainakaan mielestäni, en nyt ehtinyt joka sekunti seuraamaan...) koskettu vaan se ainoastaan seurasi takaosaa tuoden hiukan lisää vauhtia, jonka taas pyrin jalostamaan puolipidätteillä tahdikkaaksi raviksi. Muodon kanssa oli taas haasteita aluksi mutta ilahduttavan nopeasti hyvä tahti, muoto ja peräänanto löytyi. 

Tehtiin tehtävät ensin vasempaan kierrokseen ja sitten oikeaan. Vasempaan onnistuttiin hyvin. Ensin ravipohkeenväistöjä, sitten tehtävää jossa tehtiin ravissa pitkän sivun alkuun voltti, jatkettiin avossa, nostettiin pitkän sivun viimeisen kirjaimen kohdalla laukka, tehtiin laukkavoltti ja viimeiseksi vastalaukkakaarre pitkältä sivulta keskihalkaisijalle ja takaisin. Sitten siirtyminen raviin ja alusta. 

Avot meni molempiin suuntiin hyvin, kunhan muistin etten jää sisäohjaan kiinni. Avot on Leolle tosi helppoja. Laukannostoissa en ollut itseeni tyytyväinen, niihin täytyy nyt panostaa. Valmistelen nostot luvattoman huonosti ja se näkyy. Vastalaukassa sain olla tarkkana oman painoni kanssa.

Vasen laukka oli tosi hyvää, mutta oikeaan ei mennyt niin hyvin. En saanut Leoa oikeaan kierrokseen rehellisesti asetettua ja tämä näkyi etenkin laukassa. Kaula taipui mutta niska ei, ja vasen lapa pyrki ulos. Sain kotitehtäväksi tehdä etenkin oikeaan kierrokseen paljon vasta-asetusta (onkohan tämä oikea termi?) eli asettaa ponia ensin ulos jotta saan sen sitten asettumaan sisään.

Tosi hyvä treeni taas, mutta aika raskas. Tänään palautellaan ja huomenna jatketaan taas harjoituksia. Olen tyytyväinen siihen että hyvä muoto alkaa löytyä hiukan helpommin. Vieläkin haluaisin niskaa hiukan alemmas, ja niin myös valmentaja. Omassa ratsastuksessani on parantunut käsien asento ja tuntuma, mutta pohkeet seikkailevat välillä missä sattuu. Seuraavan kerran ratsastaessa haluan muistaa kiittää ponia enemmän. Tuntuu että etenkin valmennuksissa keskityn niin paljon että unohtuu kiittää ponia kun se yrittää ihan yhtä paljon kuin minäkin. Eilenkään en tainnut kuin pari kertaa taputtaa, ja pari kertaa kiittää äänellä. Aina löytyy parannuskohteita...

Valmennus

Hieman harmillisesti pääsimme tällä kertaa Kikon valmennukseen vain toisena päivänä. Poikkeusjärjestelyjen takia lauantaina olisi pitänyt kuljettaa poni toisella tallille, ja vetoauton puutteessa tämä ei onnistunut. Onneksi ensi kerralla pääsemme taas molempina päivinä valmentautumaan omalla tallilla. 

Leo oli verkassa ihan ok. Hiukan hidas pohkeelle muttei kovin pahasti. Valmennuksen alussa en saanut Leoa kulkemaan oikeinpäin vaan se tarjosi päätään ja kaulaansa syliini, niska jännittyneenä ja ylhäällä. Kootussa Ravissa-blogin Noora on kirjoittanut viime aikoina paljon samantyyppisestä "muoto-ongelmasta" ja kuvaillut hyvin millaista muotoa hänen hevosensa helposti tarjoaa. Täytyykin käydä lukemassa uusiksi Nooran juttuja ja neuvoja.

Valmennuksen alku meni peräänannon hakemisessa. Sain nyt pidettyä tuntuman suht hyvin ja ulko-ohja ei antanut periksi niinkuin mulla on usein tapana. Pyrin ratsastamaan Leoa takaa eteen etten sorru ohjilla venkslaukseen ponin ollessa pohkeen takana. Sain jälleen kerran muistutuksen siitä kuinka AINA pitää saada reaktio. Ei sitä jatkuvaa pohkeella tai raipalla naputusta, vaan pyyntö - reaktio, ja jos reaktiota ei tule niin heti uusi pyyntö. Ja kun poni tekee oikein se jätetään rauhaan. No, puolen tunnin tehotreeni teki kyllä taas ihmeitä. Lopussa jopa laukka uraa pitkin sujui hyvässä peräänannossa. 

Toiveena oli että ensi kerralla tätä muoto-ongelmaa ei olisi vaan päästäisiin heti työskentelemään kunnolla. Laukannostot pitää ensi kerraksi harjoitella napakammiksi. Edelleen Leo on välillä pohkeen takana ja pitää saada sieltä pois. Minun vaan täytyy tehdä enemmän töitä ja "ratsastaa sen sijaan että keskityt nätin näköiseen istuntaan" ;)

Lauantaina jatkoin sitten itsenäisesti samalla linjalla, eli niska pehmeäksi ja alemmas, ja syvempi rennompi muoto. Kyllä se sieltä tuli, nyt jo nopeammin kuin perjantaina. Lauantain alkuverkassa mentiin myös ravipuomeja ja hiukan kutkuttaisi kokeilla joku päivä hyppäämistä 5 kuukauden tauon jälkeen... 

Eilen aamupäivällä kävin ohjasajamassa kaverini suokin. Kun olimme treenanneet tällä rauhallisemmalla ja helpommalla hevosella toinen kaveri koitti ohjasajoa omalla aika reaktiivisella ja takapäästään hieman aralla piensuokilla. Hiukan haastavan alun jälkeen tämä pikkuruuna teki myös tosi hienoa työtä! Tulevaisuudessa se tulee varmaan liikkumaan ohjasajossa upeasti. Nyt jo tuli pieniä välähdyksiä siitä mitä tuleman pitää kun hevonen kokosi pieniksi hetkiksi. Kaveritkin innostuivat ohjasajosta ihan täysillä! Jouduttiin pakolla lopettamaan etteivät hevoset väsy, itse olisimme jatkaneet varmaan tuntikausia jos hevosia olisi ollut enemmän...

© Nina Rintanen, kuvien kopiointi kielletty! 

Maanantain ratsastus

Sunnuntain itsenäisen ratsastuksen jätettyä vähän asioita hampaankoloon sovin pikapikaa ponin omistajan kanssa että käyn ratsastamassa myös maanantaina. Heti alussa huomasin että allani oli ihan eri poni kuin edellispäivänä; pirteä ja reipas. Taisi olla joku vähän huono päivä sunnuntaina niin ponilla kuin ratsastajallakin.

Ponin nykyinen ratsastaja oli alussa mukana neuvomassa, ja homma alkoi taas toimia. Paljon napakammin saan ratsastaa, ja pyytää ponia liikkumaan kunnolla. Harjoiteltiin sunnuntaina tuskaa aiheuttaneita laukannostoja ja kyllähän ne onnistui kun sain ideasta kiinni. Minulle käy ihan liian helposti niin että jos hevonen ei tee mitä pyydän, niin ajattelen heti että olen niin huono ratsastaja ettei hevonen tajua minua. Eilen huomasin että poni tarvitsi muutaman napakamman huomautuksen jotta uskoi minun olevan oikeasti tosissani. Kun vaatii kunnolla niin ruuna tekee ihan mitä vaan!

Loppuajan ratsastin itsekseni. Ajatuksena oli pitää tuntuma tasaisena ja olla puristamatta. Nyt uskalsin pyytää vauhtia enemmän ja poni liikkuikin kivasti eilisen hissutteluhölkän sijaan. Vielä on kaikenlainen hienosäätely aika hukassa, mutta kaikki ajallaan. Maneesissa oli myös aika ruuhkaista joten sai olla tarkkana katsomassa mihin ratsasti, ja se vaikeutti vähän ratsastukseen keskittymistä. Huomaa että olen viime aikoina ratsastanut paljon itsekseni ja tuijotellut pelkkää hevosen niskaa...

Maanantain reissu olikin sitten viimeinen ratsastusreissu myyjän luo. Seuraava matka tehdään traileri perässä ja seuraava ratsastus tapahtuu kotitallin maneesissa. Jännää, ja kivaa! Sanoin maanantaina kotiin palatessa miehelle, että nyt poni alkaa tuntumaan oikeasti omalta ja on kiva päästä aloittamaan arkielämä ruunan kanssa. Olen kyllä tosi iloinen että olen saanut mahdollisuuden tutustua poniin näin hyvin etukäteen. Siitä suuri kiitos myyjille, jotka ovat mielettömän mukavia, kivoja ja fiksuja hevosihmisiä. Varmasti tulemme pitämään yhteyttä kauppojen jälkeenkin.

Yksäri

Sunnuntaina olin koeratsastusponilla Hannan yksityistunnilla. Etukäteen jännitti mitenköhän jaksan koko tunnin... Itsekseen ratsastaessa ei tule niin kovin tiukkoja treenejä tehtyä, niin ajattelin että kokonainen yksityistunti voi käydä kunnon päälle. Hyvin jaksoin kuitenkin, vaikka selässä tuli oltua yli puolitoista tuntia.

Alussa Hanna kyseli fiiliksiä ja kuulumisia. Kerroin että olen tuntien välissä ratsastanut kaksi kertaa (vakkari-kouluruunallani) ja harjoitellut Hannan neuvomia juttuja. Hanna kyseli miltä poni tuntuu ja sanoin sen olevan ehkä inan pörheä/jännittynyt enkä saanut sitä verkassa täysin kuulolle. 

Aloitimme käyntisiirtymisillä, tarkoituksena saada poni avuille ja keskittymään. Laskettiin 8-10 kymmenen käyntiaskelta ja pysähdys, ja sama uusiksi monta kertaa. Siitä jatkettiin lyhentämällä ja pidentämällä käyntiä, ja sama ravissa. Sain kehuja että olin omaksunut viime tunnin neuvot hyvin ja pystynyt parantamaan istuntaani. Kiva huomata että oppi menee perille. Olen kyllä tällä hetkellä ihan supermotivoitunut parantamaan ratsastustani ja tänäänkin vakkariruunalla ratsastaessani mietin koko ajan valmennuksessa tehtyjä juttuja.

Tunnissa ehti paljon. Tehtiin siirtymisten lisäksi raviavoja ja -pohkeenväistöjä, laukkavoltteja, vähän keskiravia ja varmaan muutakin, en edes muista kaikkea. Hanna pyysi minua keskittymään tahtiin ja laskemaan mielessäni "yksi-kaksi" kun ratsastan. Se kyllä auttoi etenkin pohkeenväistössä. Kädestä muistutettiin että kämmenen tulee olla pehmeä ja sormien kuuluu "kysellä" hevoselta, eli liikkua hiukan. Hanna rohkaisi minua ottamaan paremman tuntuman ponin suuhun. Sain alussa paljon huomautuksia siitä että pitää ratsastaa rohkeammin, mutta pystyin kyllä parantamaan loppua kohden. 

Laukannostot olivat jopa omasta mielestäni sunnuntaina hyviä. Istuntaani en ole laukassa tyytyväinen, edelleen jalat sojottaa ulos ja välillä edelleen reisi puristaa lähes huomaamattani. Treeniä lisää vaan... 

Oli taas todella hyvä tunti. Valmentautuminen on niin antoisaa puuhaa! Mieheni oli mukana katsomassa ponia ja otti ratsastusta videolle. Siinäkin taas oppii kun sitä katselee, vaikka oman ratsastuksen katselu onkin välillä tuskaa. Ehkä joskus myöhemmin laitan jonkun videopätkän tännekin.

Maanantai-illan mansikkahilloa

"Jos et ole koskaan maistanut mansikkahilloa, et voi tietää miltä se oikeasti maistuu, vaikka sitä kuinka kuvailisin sinulle.'' (Kyra Kyrklund).

Eilen pääsin maistamaan sitä kuuluisaa mansikkahilloa, ja muistaa taas hetken aikaa millaista tunnetta pitää hakea muiden hevosten kanssa. Ratsastin meidän tallin ehkä tasokkaimmalla hevosella, vaativaa kisanneella puoliverisellä. Tämä hevonen on juuri niin oikein ratsastettu kun vaan voi olla. Se on erittäin herkkä ja taitava ja kuuntelee koko ajan tarkasti ratsastajan apuja.

Olen ratsastanut ruunalla kerran aiemminkin, vuosi sitten. Etukäteen mietin että tästä saan nyt hyvän vertailukohdan, eli näen olenko edistynyt vuoden aikana. Ja näköjään olen. Vuosi sitten muistan että minulla oli tuntuman kanssa isoja vaikeuksia, koska hevonen on niin herkkä edestä ja minä olin koko ajan aivan liikaa sen suussa kiinni. Nyt pystyin säilyttämään melko vakaan ja kevyen tuntuman. Laukannostot olivat tällä hevosella superhelppoja. Ei tosin varmaan vähiten siksi että olen valmentajan kouluruunan kanssa saanut palautettua uskoni siihen että ylipäänsä osaan nostaa laukan!

Hevosen omistaja otti muutaman pätkän videolle. Videointi on kyllä tosi hyödyllistä, etenkin kun maneesissa ei ole peilejä. Ja joka kerta huomaan videolta saman asian: en ole niin huono ratsastaja kuin mitä kuvittelen! Tosin olen eilisten videoiden perusteella alkanut könöttämään kummallisessa etukenossa, sihen pitää muistaa kiinnittää huomiota. Kevensin myös tosi ylös, mitä en mielestäni yleensä tee. Voi olla että se johtui hevosen tosi isosta ja "heittävästä" ravista. Ja miksi pitää aina tuijottaa sitä hevosen niskaa kun voisi katsoa eteenpäin... Vähän myös huvittaa millainen pieni kirppu olen tuolla selässä!

Lauantaina olin seuraamassa valmennuksia. Nyt kun aikaa on enemmän, olen ottanut tavaksi istuskella silloin tällöin parituntisen muiden ratsastusta seuraten. Siitä on ollut tosi paljon hyötyä. Maastakäsin huomaa ja tajuaa asiat aivan eri tavalla, kun valmentajan puhuessa näkee koko ajan mitä ratsukon virheet ja näkee myös miten niitä korjataan. Selässä noita asioita ei itse tajua läheskään yhtä selvästi.  Ja jos ratsastaa itse niin ei ehdi millään huomioimaan kunnolla kaikkea mitä valmentaja sanoo kun pitää keskittyä niin paljon ratsastukseen ja hevoseen.

Kehitystä

Kuten me kaikki omasta kokemuksesta tiedämme, ratsastus on vaikea laji. Kun jotain oppii, niin jää miljoona muuta opittavaa asiaa, ja kun jotain saa korjattua niin joku toinen juttu alkaa mennä pieleen. Siksipä ainakin omasta mielestäni on tärkeää iloita jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta ja onnistumisesta.

Alusta asti blogissani on säännöllisin väliajoin jaksettu huokailla laukannostojen vaikeutta. En tiedä miksi laukannostot ovat minulle niin vaikeita. Asiaa on tullut pohdittua satoja kertoja, ja voi olla että vikaa on enemmän henkisellä puolella... Mutta voin ilokseni kertoa, että tällä hetkellä laukannostot sujuvat erittäin hyvin ja vaivattomasti! Kaikki nostot eivät toki ole mitään täydellisen kauniita, mutta ainakin laukat nousee. Tosiaan sanon tarkoituksella että nostot sujuvat tällä hetkellä koska minut tuntien ja historian valossa tilanne voi koska vaan muuttua... Mutta nyt iloitsen nykytilanteesta.

Onnistuneista nostoista on kiittäminen ratsuani joka tunnetaan täällä blogissa nimellä "valmentajan kouluruuna". Hevonen nostaa laukan kuin napista oikeaoppisesti pienellä sisäpohkeen ja painon siirrolla. Ulkopohje tai minun usein harrastamani yliyrittäminen ja punkeaminen eivät tällä hevosella tuota mitään tulosta, saavat vaan aikaan ihmetystä ja korkeintaan kiitoravia. Niinpä minun on ollut pakko opetella nostamaan laukka oikein, ja pienillä mutta oikeilla avuilla.

Eilen oltiin ruunan kanssa rauhallisella maastolenkillä, alla pakollinen korvakuva. Katsokaa nyt tuota täydellistä hiekkatietä! Saisipa nämä maastot siirrettyä meidän tallille.

Rakkautta ilmassa

Yksi kolmesta vakkariratsustani, valmentajan koulusuokki, on varastanut sydämeni. Vai mitä muuta voi ajatella jos ratsastuksen jälkeen lähettää hevosen omistajalle viestin, jossa lukee: "Joudut pian myymään *hevosen nimi* mulle, se on niin ihana!"

Maanantaina treenailtiin siis koulua tositarkoituksella. Ruunalla on hiukan huono kunto joten välikäyntejä tarvittiin useamman kerran. Tällä hevosella on kuitenkin mieletön työmoraali ja se yrittää aina parhaansa. Enimmäkseen treenattiin laukkaa, nostoja ja laukan lyhentämistä. Tuli monta hyvää nostoa, ja en tiedä olenko koskaan onnistunut kokoamaan laukkaa vatsalihaksilla niin hyvin kuin nyt. Oli ihan mahtava fiilis ratsastuksen jälkeen. Upeaa ratsastaa osaavaa ja "oikein" koulutettua ja ratsastettua hevosta jonka kanssa oppii joka kerta itse jotain.

Ruunan jälkeen oli vuorossa vakkaritamma joka ei ollut kovin hyvällä päällä. Jo karsinassa vedettiin korvia luimuun ja yrmyiltiin. Oikeasti tämä ihana tammuska ei tee mitään, kunhan vähän osoittaa mieltään. Käytiin pellolla tekemässä alkuverkat ja hiukan koitettiin tehdä koulutreeniä kentällä. Jos totta puhutaan, ei siitä oikein mitään tullut tällä kertaa, mutta treenit jatkuu. Tosin seuraavalla ratsastuskerralla menemme maastoon, siitä tamma tykkää!

Eilen oli kaverin pienen kouluruunan vuoro. Monesti aika jännittynyt hevonen oli ainakin osan aikaa vähän rennompi. Laitoin lyhyet ponikannukset jalkaan ja sain niiden avulla hevosen paremmin pois pohkeen takaa. Parina viime kertana meillä on ollut ongelmia laukannostojen kanssa. Tajusin eilen että olen tuudittautunut liikaa siihen että tämä hevonen yleensä nostaa laukan helposti, ja olen valmistellut nostot huonosti. Huolellisemmat valmistelut ja taas alkoi laukat nousta.

Loppuviikolle on sovittu parit maastot, toivottavasti ei kaatosateessa! Perjantaina teen pienen poniaiheisen roadtripin, josta kerron lisää kun palaan kotiin.

Säpinää

Kun luovuin omasta ponista olin muutaman viikon tyytyväinen siihen että kaikki hevoseen liittyvä vastuu ja vaiva oli poissa. Ei jatkuvaa tallilla juoksemista ja aikataulujen sovittelua, puhumattakaan kengittäjän metsästyksestä jne. Vaan niin se on että elämä ilman hevosia on teeskentelyä, sanokaa minun sanoneen :) Syksy on ollut vähän raskasta aikaa muun muassa työrintamalla, mutta olen saanut hevosista niin paljon hyvää mieltä ja voimaa etten sitä ennen tajunnutkaan.

Tämä viikko on tosiaan ollut melkoista heppailutykitystä. Viikon aikana on tarkoitus ehtiä neljän eri hevosen selkään, taitaa olla lähes ennätys. Maanantaina ratsastin vakkaritammalla rennosti sänkkärillä, ja eilen käytiin maastakäsin kävelylenkillä. Huomenna olisi tarkoitus tehdä koulutreeni pienen tauon jälkeen. Hevonen on tällä viikolla poikkeuksellisesti hoivissani kolme päivää.

Tiistaina ratsastin valmentajan suomenhevosella, joka on IHANA! Ei superhelppo, mutta minun tyyliseni opetusmestarihevonen joka tekee sen mitä ratsastaja pyytää ja palkitsee onnistumiset. Mentiin koulua kentällä ja onnistuin jo istumaan harjoitusravissakin pieniä pätkiä. Viime kerralla se ei onnistunut koska ruuna posotti kuin höyryjyrä mutta tiistaina poni oli vähän paremmin avuilla. Laukannostot sujuivat tosi hyvin, siinä toinen ilonaihe. Lauantaina pääsen maastoilemaan samalla hevosella, ja säänkin pitäisi suosia.

Eilen kävin kiireapulaisena ratsastamassa kaverin kouluruunan, sen pienen ihanan joka muistutti taas Goldya loikkiessaan karkuun kuviteltuja pieniä vihreitä miehiä :) Hevonen oli aika jännittynyt ja pohkeen takana, joten verkan jälkeen keskityin lähinnä saamaan sen rennoksi käynnissä. Tänään jatkuu harjoitukset saman hevosen kanssa ja treenin aiheena on laukannostot joista ei eilen tullut niin yhtään mitään. Lisäksi tänään on tarkoitus testata samalla tallilla asustavaa suomenhevosta, joka on minulle hyvinkin tuttu koska toimin kisakaudella sen hoviletittäjänä. Ratsuna kuitenkin minulle uusi tuttavuus.

Hevoskuviot ovat nyt mukavasti vakiintuneet. Ratsastan kaksi kertaa viikossa vakkaritammaa, kaksi kertaa viikossa valmentajan hevosta ja kerran viikossa kaverin kouluruunaa. Pari vapaapäivääkin siis jää.

Perustreeniä

Fannyn takapolvien piikityksestä tuli eilen neljä viikkoa. Sen kunniaksi otettiin ekat laukat kentällä. Ilokseni laukat nousi tosi hyvin, kuin napista painamalla. Ennen piikitystä laukannostot oli hankalia, veikkaan että jaloissa tuntui sen verran kipua. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Kenttätreenin jälkeen tallusteltiin loppukäynnit tallin uusimman hevosen seurassa pellonlaitaa. Uusi heppa pelkäsi tallin pihassa kuivumassa ollutta kumimattoa ja loikkasi Fannya kohti, mutta Fanny ei jaksanut moisesta sen enempiä hermostua :) Ensi viikolla mennään kokeilemaan jos tämä uusi heppa olisi Fannylle ja mulle sopiva laukkamaastokaveri.

Tänään on tiedossa käyntimaasto, ja sitten Fanny pitääkin kaksi päivää juhannuslomaa. Ensi viikolle on sovittu pari maastoa ja perjantaina olisi tarkoitus mennä kouluvalmennukseen. Puhuin jo valmentajan kanssa viime viikolla kun olin lainahepan kanssa tunnilla, ja tarkoitus on tehdä Fannylle sopivia kuntouttavia tehtäviä, ei mitään liian rankkaa.

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Valmennuksessa

Raskas työviikko ja yleinen maailmantuska yhdistettynä siihen että katselin vanhoja kisakuvia ja -videoita Goldya ikävöiden johti siihen että motivaatio Fannyn ratsastuksen suhteen laski kuin se kuuluisa lehmän häntä. Näin se mieli vaan muuttuu jatkuvasti, sunnuntain valmennuksen jälkeen olin vielä intoa täynnä.

Vaan mikäpä sen motivaation palauttaisi paremmin kuin hyvä valmennus! Eli eilen perjantaina olimme toista kertaa uuden valmentajan tunnilla. Meillä oli kaveri mukana, joten Fanny oli alusta asti kuulolla eikä säikkynyt olemattomia. Torstaina oli vähän eri meininki. Muuten meni suht hyvin, mutta koska olimme yksin maneesissa poni muun muassa pelästyi monta kertaa yhtä kohtaa jossa hiekka oli maneesin laitaa vasten eri lailla kuin muualla...

Aloitimme ratsastamalla käynnissä neliötä, jossa aina ennen kulmaa pysättiin ja sitten käännyttiin. Tavoitteena oli saada hevonen suoraksi ja ohjan ja pohkeen väliin. Sitten tehtiin hetki ravissa loivaa kiemuraa pitkällä sivulla ja sen jälkeen siirryttiin ympyrälle, jolta tehtiin voltteja. Koitin valmentajan käskystä ekaa kertaa ratsastamista jalustinhihnan pää kädessä, ja se kyllä auttoi minua tosi paljon! Istunta oli tiiviimpi ja käsi pysyi paikallaan. Mulla kun nuo kädet tuppaa liikkumaan ihan liikaa ja kyynärkulma ei tahdo millään pysyä. 

Alussa se jalustinhihna kädessä ohjan kaverina tuntui että ohjan toisessa päässä on kymmenien kilojen paino kun en saanut ponia myötäämään. Hetken harjoittelun jälkeen alkoi sujumaan kun käytin tehokkaammin ulkopohjetta ja sisäohjaa. Lopussa poni oli rento, taipui ok ja myötäsi hyvin. 

Laukannostot tehtiin käynnistä, ja ne sujuikin yllättäen paljon paremmin kuin ravista. Vasempaan kyllä oli vähän hakemista, mutta kyllä ne laukat sieltä nousi ja laukka pyöri hyvin. Tuntui että pystyin laukassa istumaan eilen aika hyvin, ja polvi ei puristanut ainakaan siinä määrin kuin yleensä. Tuon polviasian valmentaja sanoi hyvin: jos polvi puristaa niin se lukitsee hevosen lavan pään. Eihän hevonen voi silloin liikkua kunnolla!

Kokonaisuudessaan olin Fannyyn eilen tyytyväinen. Poni oli hyvällä motivaatiolla töissä ja kuuliainen. Valmennus vähän venyi ja laukkaosuuden kohdalla Fanny oli selvästi jo hiukan väsynyt, mutta teki kyllä silti sen mitä pyydettiin. Omakin ratsastus sujui ihan kivasti, saa nähdä olenko vielä samaa mieltä kun näen N:n ottamat kuvat ;) Tänään Fannylla on verkkapäivä, ehkä juoksutus tai jotain muuta kevyttä ohjelmassa. Huomenna on taas kouluvalmennus, valmentaja vaan vaihtuu.

Normireeniä

Olen pikkuhiljaa palauttanut Fannyn normaalitreeniin. Valtavan hyvin ei ole mennyt, jos ei nyt huonostikaan. Huomaa kyllä että taukoa on ollut.

Fanny on maneesissa taas koko ajan aika jännittynyt, ja pelkää "olemattomia". Maneesin ikkunasta hiekkaan osuva valonsäde saa ponin pysähtymään niille jalansijoilleen, takapäätyä on edelleen vaikea lähestyä ja ohittaa muuten kuin kylkimyyryssä, sekalaisia sivuloikkia tulee milloin mistäkin syystä (esim. kun toinen hevonen pärskii)...

Mietin että Fanny on saattanut edellisessä kodissa päästä aika helpolla lapsiratsastajien kanssa, ja nyt kun vaaditaan työskentelemään kunnolla ja keskittymään niin ehkä poni vähän protestoi ja keskittyy ihan muuhun kuin ratsastajaan. Jälleen myönnän kyllä myös omien taitojeni rajallisuuden, minun ongelmanihan se on kun en saa ponia kunnolla avuille. Pitäisi pystyä ratsastamaan rennompana, jään helposti suuhun kiinni kun tuntuu että poni lähtee alta. 

Alkuverkassa Fanny helposti painelee tikittävää poniravia suu tiukasti kiinni puristettuna ja niska jäykkänä. Teen tosi paljon voltteja, kahdeksikkoa, kolmikaarista ja avoja jotta saisin Fannyn irti edestä ja taipumaan. Välillä meinaa epätoivo iskeä kun ponin niska tuntuu aina ratsastuksen alussa yhtä taipuisalta kuin rautakanki.

Nyt kolmen maneesissa tehdyn treenin perusteella olen todennut että päivästä riippuen menee 30-60 minuuttia ennenkuin saan ponin ihan oikeasti työskentelemään ja unohtamaan jännityksen ja säikkyilyt. Tätä aikaa lähdetään nyt lyhentämään niin että ratsastuksesta suurin osa olisi oikeaa treeniä eikä "hypin seinille koska kaveriheppa aivasti"-tyyppistä toimintaa. Tässä vaiheessa täytyy muista itse pysyä rauhallisena ja keskittyä ratsastamiseen. Eilen ainakin tuntui että meinasin heittää hanskat tiskiin liian aikaisin kun tuntui ettei suju. Vaan sujuihan se kun kun alkuongelmista päästiin.

Ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin loppuun positiivisia huomioita: Fanny on liikkunut tosi hyvin omalla moottorilla eikä sitä ole tarvinnut puskea eteenpäin. Laukat ovat nousseet paljon paremmin kuin ennen ja vaikka vauhti on vielä vähän kova, laukka pyörii hienosti. Fanny on vaikuttanut hyvävointiselta eikä taannoisen kipukohtauksen tyyppistä oirehdintaa ole esiintynyt. 

Tänään on kävelypäivä, ja huomenna Fanny pääsee käsittääkseni elämänsä ensimmäiseen hierontaan. Saa nähdä mitä poni sanoo. Mielenkiinnolla myös odotan mitä hieroja sanoo ponista. Voi olla että Fannylta löytyy lihasjumeja kun tuo taipuminen on välillä niin vaikeaa.

Viikonlopun valmennukset

Tietääkös joku mitä Kaisan ja Parsan blogille on tapahtunut? Mulle tulee viesti että on vain kutsutuille lukijoille. Kaisa, jos satut lukemaan tätä niin jatkaisin mieluusti lukemista jos mahdollista :)
 
Ja sitten niihin treeneihin. Lauantaina meillä oli puomitunti tutun esteratsastajan pitämänä. Olen aiemmin seurannut hänen tuntejaan ja tykännyt tehtävistä, joten päätin nyt uskaltautua Fannyn kanssa mukaan

Nimensä mukaisesti tunti sisälsi vain puomeja, emme siis hypänneet. Oli yksi korotettujen puomien sarja, ja sitten yksittäisiä puomeja suoraan sekä vinosti aseteltuna. Puomien välillä tehtiin voltteja ja kiemurauraa jonka keskellä tehtiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Ensin menimme pelkässä ravissa, lopussa myös osan tehtävistä laukassa. 

Sain tuotua Fannyn suurimmaksi osaksi puomeille suoraan ja keskelle. Korotetuilla puomeilla poni kolisteli ensin, mutta saatiin myös hyviä suorituksia. Hieman menoa haittasi se että Fanny oli supertahmea enkä meinannut saada sitä kulkemaan kunnolla eteen. Veikkaan että tämä oli kiiman aiheuttamaa jumitusta. Joka tapauksessa meillä oli hauskaa!

  

Eilen meillä oli vakkarivalmentajan koulutunti. Fanny oli parin päivän tahmeuden jälkeen taas ihan erilainen, erittäin pirteä ja menohaluinen. Välillä oli vähän tekemistä että poni malttoi kuunnella ratsastajaa, kun oli niin paljon muuta hauskaa mielessä :)

Teimme aika paljon raviavoja. Jäin niissä aluksi helposti sisäohjaan kiinni, mutta sain tämän korjattua ratsastamalla vahvemmin sisäpohkeella (ja ulko-ohjalla) ja muistamalla myödätä sisäohjalla. Laukannostot olivat ensin tosi hankalia. Homma menee minulla puskemiseksi, ihmekös tuo silti kun ajatus laukkaa nostaessa on "ei se kuitenkaan nouse, miten sen laukan nyt saisi nousemaan". Lopulta sain onneksi etenkin vasempaan hyviä nostoja.

Fanny oli taas todella hienolla asenteella liikkeellä, niinkuin aina. Välillä joku asia tuntui vaikealta, mutta silti tuntuu että poni yrittää aina parhaansa.

Muistilistaa itselle:

- Älä jää kantamaan hevosta äläkä yritä väkisin pitää "pakettia kasassa". Hevosen pitää kantaa itse itsensä ja ratsastajan pitää antaa hevoselle tilaa suorittaa tehtävä. Ratsastaja tukee ja auttaa tarvittaessa.

- Nopeat napakat avut! Jalka ei saa jäädä kiinni eikä sisäohjaan jäädä roikkumaan. Muista myötäys ja kevyt joustava käsi.

- Ei puskemista ja punkeamista! Älä yritä tehdä liikaa.

Vianetsintää

Ongelmani vasemman kierroksen kanssa ja oikeaoppisten laukannostojen vaikeudet ovat mietityttäneet viime päivinä. Kuin tilauksesta tallikaverini pyysi minua eilen kiireapulaiseksi liikuttamaan hevostaan. Sain siis tilaisuuden kokeilla ovatko vaikeat asiat helpompia toisen hevosen kanssa.

Mitäs luulette? Eivät olleet. Jostain syystä tarraan vasemmassa kierroksessa sisäohjaan, ja vieras hevonen toimi tästä syystä ihan samoin kuin Fannykin. Laukannostot olivat myös hieman hankalia. Olen oppinut aikanaan nostamaan laukan 80-luvun "ulkojalka reilusti taakse"-tyylillä enkä tunnu millään oppivan kunnolla laukan nostamista painoavuilla vaikka olen asian kanssa jo kolmisen vuotta tahinut.

Valmentajan sunnuntainen käynti Fannyn selässä todisti, että poni kyllä osaa nostaa laukan painoavuilla. Eli nyt tämä on vain minusta kiinni. Aion ottaa laukannostot kevään teemaksi ja viimeistään huhtikuussa laukat nousevat oikeaoppisesti kuin vettä vain, piste.

Fannyn kanssa kävin eilen pikaisesti maastossa muutaman kaverin kanssa. Hepat olivat jostain syystä kaikki aika pörheinä, mutta silti Fanny meni tosi nätisti. Tänään menen kevyen treenin maneesissa ja pidän itselleni vasen sisäohja-sulkeiset ;)

Talvikuvia

Pikainen hehkutus; poni oli eilen tosi kiva! Ei ehkä ihan pirteimmillään, mutta taipui kivasti ja oli pehmeämpi suusta kuin tavallisesti. Laukat nousi hienosti ja ainakin oikeaan eli parempaan suuntaan laukka oli jopa hallittua.

Tässä lisää peltokuvia tapaninpäivältä. Kuvat on ottanut hovikuvaajamme Nina Rintanen (ethän kopioi kuvia ilman lupaa).

Ristiriitaista

Eilinen ratsastus jätti jälkeensä hämmentyneen olon. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että sain lopulta tehtyä ihan onnistuneesti ne tehtävät joita olin alunperin suunnitellut, mutta toisaalta treeni ei mennyt yhtään niinkuin olisin halunnut.

Fanny oli valtavan tahmea heti alusta alkaen! Erikoinen tunne kun on kaksi edellistä päivää ratsastanut eteenpäinpyrkivällä jopa hieman ylireippaalla ponilla, ja yhtäkkiä vaihtaa lentohiekkaan juuttuneeseen etanaan. Plussana kyllä se että reippauden mukana oli kadonnut myös kulmien kyttäys.

Maneesissa taisi olla yhteensä 6 ratsukkoa. Jossain vaiheessa mietin että kun oikein muistelen niin Fannyn muutkin tahmeat hetket ovat osuneet päiviin jolloin porukkaa hyörii ympärillä vähän liiankin paljon. Meneeköhän kaikki liike-energia muiden seuraamiseen ja välttelyyn? Ruuhkatilanteissa koitan kyllä olla tarkkana etten ohita koskaan liian läheltä, mutta aina se ei onnistu. Fanny reagoi toisten hevosten liialliseen läheisyyteen vetämällä korvat tiukkaan luimuun ja hidastamalla tahtia ennestään.

Olin eilen, kuten ennenkin, vähän neuvoton tuon tahmeuden kanssa. Tuntuu ettei auta puolipidätteet, pohjeapu eikä raippa. Varmaankin tunnin verran tarvottuamme muut alkoivat lopetella ratsastusta ja maneesiin jäi lisäksemme yksi ratsukko. Aloin laukkaamaan, ja muutaman jäykähkön kierroksen jälkeen alkoi homma sujua ja poni kulkea! Eli ensi kerralla vaan mahdollisimman pian laukkaa niin sitä kautta näyttäisi vähän tulevan liikettä kavioon.

Teimme hyvät laukkatreenit ja sain molemmat laukat nousemaan ensimmäistä kertaa käynnistä. Tänään Fanny saa vapaapäivän ja käymme vain pienellä kävelylenkillä. Huomista varten virittelen taas keskittymistäni paremmin kohdalleen että saan hommat sujumaan heti alusta asti enkä tunnin raipannaputtelun jälkeen (josta ei ole muuta tulosta kuin paha mieli ratsastajalla).   

ps. Ihanan bannerikuvan on ottanut Nina Rintanen (ethän kopioi!). Lisää kuvia tulossa lähipäivinä. 

Viikonloppu

Pimeiden arki-iltojen jälkeen sitä kaipaa päivänvaloa, joten lauantaina suuntasimme Fannyn kanssa ulos. Melko nopeasti sai todeta ettei näillä keleillä paljon muuta tehdä kuin kävellä. Meillä on lunta enää tosi vähän, ja pohjat ovat kovia/liukkaita.

Pitkien kävelyjen jälkeen suuntasimme siis jälleen kerran maneesiin. Fanny oli aika pirtsakalla tuulella, korvat pystyssä poni kuunteli ulkoa tulevia ääniä ja teki jotain omia sinkoilujaan. Laitoin muutaman korotetun puomin maneesiin toiseen päätyyn, ja sekös ponia kauhistutti! Puomeja täytyi ensin lähestyä koko kroppa jännitettynä, ja ohittaa ne kaukaa sivuliirtotyylillä. Hassu otus. Puomien ylitys meni sinänsä ok.

Eilinen kouluvalmennus ei alkanut kovin hyvin. En saanut verkassa Fannya millään keskittymään ja yhtäkkiä poni keksi alkaa taas kyttäämään yhtä maneesin kulmaa... Tässä vaiheessa ainoa ajatus oli "Ei taas!". Mutta ei auttanut muu kuin vain ratsastaa. Olen huomannut että Fannyn kanssa auttaa noissa kyttäämisissä vain se, ettei ole huomaavinaankaan ponin jännittyneisyyttä, sivuliirtoja ja loikkia. Esim. pelottavaan kulmaan pyörimään jääminen ei auta tippaakaan vaan poni jännittyy entisestään.

Teimme aluksi käyntipohkeenväistöä pitkällä sivulla, kulmassa olevasta kirjaimesta keskelle ja keskeltä takaisin toiseen suuntaan. Tähän lisättiin käynti-ravisiirtymät, eli pohkeenväistön jälkeen raviin, päätyyn ravivoltti, pitkän sivun alussa taas käyntiin ja pohkeenväistö.

Seuraavaksi pohkeenväistöstä nostettiin laukka, laukattiin pääty-ympyrä ja lävistäjä ja siirryttiin lävistäjän lopussa käyntiin. No... Ensin ei laukat nousseet ja sitten rikottiin raville lävistäjän puolessa välissä... Vähän kun harjoiteltiin niin homma alkoi sujumaan paremmin ja sain tästä hyvän laukkaharjoituksen kotitreeneihin. Tämän viikon tavoitteena onkin parantaa laukannostoja.   

Valmennuksesta jäi taas hyvä fiilis. Sain pohkeenväistöjä parannettua kun ymmärsin (valmentajan vinkistä) korjata istuntaani niin että paino asettui oikein. Sitkeät puolipidäte-myötäys-harjoitukset ovat tuottaneet myös hiukan tulosta. Vieläkin minun pitäisi olla paljon nopeampi reaktioissani, jään helposti turruttamaan hevosta avuilla. Valmentaja oli meihin ihan tyytyväinen ja kehui Fannyn parantunutta lihaskuntoa.

Huomioita

Eilen kun ajoin tallilta kotiin kävin mielessäni läpi illan ratsastuskertaa. Olin sekä itseeni että Fannyyn kohtuullisen tyytyväinen. Taivuttelimme kaikissa askellajeissa reippaassa tahdissa. Fanny oli kiva ja kuuliainen ja mielestäni sain melko hyvin avut läpi ja ne asiat tehtyä joita olin etukäteen suunnitellut.

Laukannostoihin en ollut omalta puoleltani ollenkaan tyytyväinen. Valmistelut menevät ihmeelliseksi soheltamiseksi ja nosto punkeamiseksi. Nostoihin kiinnitän ensi kerralla huomiota ja pyrin nostamaan laukan ilman liikaa yrittämistä.

Vasen kierros on kaikissa askellajeissa Fannylle selvästi vaikeampi, ja välillä on tosi hankalaa kun poni pyrkii jatkuvasti asettumaan ulos. Sain valmentajalta vinkkejä joiden avulla pikkuhiljaa opetan ponia asettumaan sisälle myös vasemmassa kierroksessa. Tällä hetkellä taivutus sisäohjalla saa koko ponin herkästi kääntymään joten pyrin tosi pienillä taivutuksilla saamaan aikaan pelkän asetuksen kääntymisen sijaan.

Suurin ilonaihe ja ahaa-elämys oli se kun yhtäkkiä tajusin että ratsastuskerrasta puuttui jotain minulle hyvin tyypillistä: jännitys. Tajusin etten ollut koko vajaan puolentoista tunnin aikana kertaakaan jännittynyt. Normaalisti ratsastukseeni kuuluu jännitys siitä että poni jännittää, säikkyy, pukittaa, ryntää tms. Eilen tätä ei ollut. Fannyn rentous toivottavasti siis alkaa vähitellen siirtyä myös ratsastajaan ja ratsastukseen, ja kun ratsastaja ei jännitä ei poninkaan tarvitse jännittää. Positiivinen noidankehä.