On se ihana!

Taas tätä sydämenkuvat silmissä-hehkutusta, mutta ei voi mitään. Leo vaan on niin ihana! Kevätkylvöt ovat meidän onneksi viivästyneet sään takia, joten päästiin eilen vielä pellolle. Onko ihanampaa ratsastuskeliä kuin kaunis aurinkoinen kevätilta? Ja vielä kun saa ratsastaa ponilla, jonka selässä voi laukkailla rennosti kun tietää ettei homma lähde lapasesta. Leo, ponitytön luottoponi <3

Kaveri kävi eilen metsämaastossa ja kertoi että siellä on edelleen yhdessä kohdassa mutaista ja upottavaa. Kunhan vielä hiukan kuivuu niin saadaan Leonkin kanssa aloittaa taas viikottaiset maastoretket. Meidän maastokaverikin pysynee kesän omalla tallilla. Viime kesänä se oli muualla laitumella, tosin eipä mekään paljon maastoiltu kun Leon kesä kului lähinnä sairastarhassa. 

Perjantaina meidän luottokuvaaja Nina tulee käymään. Saamme kuulemma olla koekaniineja kun Nina testaa uusia maneesikuvausniksejä. Ihanaa saada taas kuvia, varsinkin kun Ninan kuvat on aina niin upeita! 

Viikonloppuna Leo saa hölkkäillä lauantaina lainakuskin kanssa ja sunnuntaina on vapaa. Ensi viikolla varmaan aletaan liikuttamaan suht normaalisti. Piikityksestähän on tänään kulunut jo kaksi viikkoa. 

Pikapäivitys

Ilmoittelen vaan että täällä ollaan ja kaikki hyvin! Leo on kävellyt vaihtelevasti selästä- ja maastakäsin kentällä, pellolla, maneesissa ja talliteitä pitkin. Tavoitteena liikutuksessa ollut vain ja ainoastaan ell:n toivoma rento reipas käynti. Kentällä on tehty myös ihan pikkuisen töitä, keskittyen jalalla ratsastamiseen käden sijaan.

Leo on ollut pirteä ja energinen ja sen jalat ovat todella siistit ja kuivat. Aina poni ei muista että sen kuuluisi nyt vain kävellä. Joku päivä oli taas vetänyt pienet tarhajumpat ennenkuin tallikaveri oli ehtinyt väliin. Onneksi jalat eivät ainakaan näkyvästi ottaneet tästä itseensä. Vaikea on ponia estää liikkumastakaan. Sairastarhaa harkitsin, mutta jätin Leon kuitenkin omaan tarhaan tuttujen ja rauhallisten tammakaverien viereen. Leo kun hyppii sairastarhassakin jos on pomppufiilis, ja minitarhassa riski loukata aitoihin on suurempi kuin omassa.

Viikonloppuna on tarkoitus ottaa vähän ravia ja laukkaa. Jos kaikki näyttää hyvältä niin parin viikon päästä ollaan taas normitreeneissä. Tämän kuun valmennukset meiltä jää väliin koska ne on nyt tulevana viikonloppuna. Ajattelin kuitenkin parkkeerata kentän laidalle aurinkoa ottamaan ja muiden valmennuksista oppimaan. Viikonloppuna on myös suunnitelmissa suuri kevätsiivous. Leo pääsee vaahtokylpyyn ja varustekaapissa tehdään inventaario. Toppaloimet uskaltanee jo pestä ja laittaa varastoon talvea odottamaan.  

Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Lämpöä ja vähän hikeäkin

Ihana ilma eilen! Lämpötila oli +15 ja aurinko paistoi. Goldy-parka paistui tarhassa loimensa kanssa! Nappasin takin heti pois ponin päältä ja harjasin ulkona. 

Ratsastin kentällä reilun tunnin. Alkukäyntien jälkeen aloitin Kyran kirjasta tutulla siirtymäharjoituksella jotta sain ponin reagoimaan nopeammin ja pois kädeltä painamasta. Goldy keksi tänään melkein heti mistä hommassa on kyse ja harjoitus sujui hyvin. 

Raviverryttelyn jälkeen siirryin harjoittelemaan lauantain rataa. Enimmäkseen keskityin tekemään hyvät tiet. Lisäksi harjoittelin keskihalkaisijalle tuloa ja pysähdystä, koska tästä osuudesta sain viime kaudella lappuihin "vino"-kommentteja. Ohjelma sinänsä on minulle jo ennestään tuttu, koska ratsastin sen viime kaudella kaksissa kisoissa. Täytyy kaivaa vanhat arvostelupaperit esiin jotta voin vertailla niitä lauantaina saatavaan, toivottavasti parempaan, paperiin.

Laukat sujuivat tänään oikeinkin kivasti, kun en jännittänyt niitä niin paljon. Vasen laukkakin nousi heti oikeana. Vähän jännittää miten laukkaosuudet sujuvat lauantaina, mutta aion vielä tsempata itseäni mielikuvaharjoittelun avulla.

Ratsastuksen jälkeen oli hiki niin ratsastajalla kuin hevosellakin. Goldy pääsi jalkojen kylmäyksen jälkeen nakuna tarhaan ja menikin oitis piehtaroimaan. Ihanaa kun poni voi olla taas ilman loimea ulkona, vaikka itselleni se kyllä tietää enemmän töitä koska poni rakastaa päivittäisiä hiekkakylpyjään.

Eilisen yhtälö

Poni kesäkengässä + uusi koulusatula + ratsastus auringonpaisteessa ulkokentällä = onni

Kuvat viime viikon satulansovitusreissulta

Ei mene niinkuin Strömsössä

Luin eilen facebookista kuinka useampi tuttu ratsastaja hehkutti hyvin menneitä viikonlopun valmennuksiaan. Kisoissakin oli joku jo käynyt. Treenikausi on kuumimmillaan, hevoset alkavat olla hyvässä kunnossa ja kisakalentereita tutkitaan.

Meillä uusi satula on edelleen koskemattomana telineessään. Poni on ollut ratsastamatta 4 päivää koska yksi kengistä roikkuu lähes irti ja erilaisten yhteensattumien vuoksi kengittäjä tulee paikalle tänään, siis aikaisintaan. Tosin maastotkin ovat jäässä ja kenttä kuralillua jonka päälle satoi eilen kymmenen senttiä lunta, joten ei olisi oikein paikkaakaan missä ratsastaa.

Tiedän että turhista ei saisi valittaa ja positiivinen asenne auttaa aina jne., mutta tänään nyt vaan ottaa päähän. Kevät ja kengittäjä mulle-heti-nyt-kiitos!