Viime viikko meni ihan normaalien treenailujen merkeissä, välillä hyvin ja välillä ei niin hyvn. Ihan hyvä viikko kuitenkin saatiin kasaan. Maanantaina Leolla oli raspauksen vuoksi täysin vapaapäivä. Tällaiset päivät ovat nykyään harvinaisia. Yleensä vapaapäivinäkin kävellään, mutta nyt lenkkeily jäi rauhoituksen takia väliin.
Tiistaina ja keskiviikkona treenasin koulua. Tiistaina en saanut laukkaa oikein hyväksi, mutta keskiviikkona oli jo parempi. Keskiviikkona ratsastin vaihteeksi nivelellä, koska niinkuin olen "valittanut" koen että Leo rullaa baucherilla välillä vähän. No, eipä nivelellä ollut juurikaan eroa ja jotenkin baucher tuntuu sopivan paremmin käteen (luultavasti siksi että olen tottunut siihen), joten vaihdoin takaisin.
Torstaina ohjasajoin Leon. Ohjasajossa on ollut muutaman viikon tauko. Vuodenvaihteessa poni oli välillä hiukan villi eikä tuntunut hyvältä idealta ohjasajaa sitä samalla kun muut yrittävät ratsastaa. Nyt ohjasajo meni hyvin ja Leo oli kuuliainen. Juoksutin myös hetken liinassa. Siinä poni yritti ensin esittää kovanaamaa kuopimalla niin että hiekka lensi, mutta kun pyysin vaan eteen niin työskentelymoodi löytyi nopeasti.
Perjantai taisi olla viikon huonoin päivä. Minulla oli vähän kiire ja tiesin jo selkään noustessa etten ehdi ratsastamaan kovin kauaa. Oli tarkoitus tehdä rento verkkatyyppinen ratsastus mutta vähän tappelun puolelle se meinasi mennä kun Leo yritti taas vältellä takaovea. Sain kuitenkin tahtoni perille jotenkuten ja ehdin jopa kotiin suihkuun puoli tuntia ennen vieraiden tuloa... Jäi kuitenkin hiukan kaivelemaan ei niin onnistunut ratsastus.
Lauantaina odotukset eivät olleet kovin korkealla perjantain jäljiltä, etenkin kun oli sovittu hyppypäivä. Itse hypyt menivät taas tosi hyvin. Pientä jumppasarjaa mentiin ja sitten yksittäistä pientä pystyä. Vaan ne lähestymiset... Poni kävi vähän kuumana ja ylimääräisiä venkoiluja tapahtui jonkun verran. Ja taas sitä ovea piti tuijottaa. Kerran Leo lähti laukkaan kuin tykin suusta, jolloin jouduin kiertämään esteen ja lähestymään uudelleen minun valitsemassani tahdissa. Ihan kivaa oli silti.
Eilen päätin että nyt se takaoven tuijotus saa luvan loppua, vaikka sitten saisin ratsastaa koko illan. Ei jaksaisi joka ratsastuskerta tapella noin tyhmästä asiasta, kuin liikkumaton ovi. Alussa Leo jopa kerran pysähtyi ravista ovea tuijottamaan! Voi hyvänen aika että tuollainen käytös on raivostuttavaa! Leo ei siis todellakaan pelkää ovea vaan sillä on nyt joku tuollainen ärsyttävä tapa tullut. Ei siinä auta muu kuin tehdä töitä, niin jossain vaiheessa ovi unohtuu ja se pystytään ohittamaan ilman reaktioita askellajista riippumatta. Näin onneksi tapahtui eilenkin ja saatiin tehtyä hyvä treeni. Koko iltaakaan ei sentään mennyt...
Tiistaina ja keskiviikkona treenasin koulua. Tiistaina en saanut laukkaa oikein hyväksi, mutta keskiviikkona oli jo parempi. Keskiviikkona ratsastin vaihteeksi nivelellä, koska niinkuin olen "valittanut" koen että Leo rullaa baucherilla välillä vähän. No, eipä nivelellä ollut juurikaan eroa ja jotenkin baucher tuntuu sopivan paremmin käteen (luultavasti siksi että olen tottunut siihen), joten vaihdoin takaisin.
Torstaina ohjasajoin Leon. Ohjasajossa on ollut muutaman viikon tauko. Vuodenvaihteessa poni oli välillä hiukan villi eikä tuntunut hyvältä idealta ohjasajaa sitä samalla kun muut yrittävät ratsastaa. Nyt ohjasajo meni hyvin ja Leo oli kuuliainen. Juoksutin myös hetken liinassa. Siinä poni yritti ensin esittää kovanaamaa kuopimalla niin että hiekka lensi, mutta kun pyysin vaan eteen niin työskentelymoodi löytyi nopeasti.
Perjantai taisi olla viikon huonoin päivä. Minulla oli vähän kiire ja tiesin jo selkään noustessa etten ehdi ratsastamaan kovin kauaa. Oli tarkoitus tehdä rento verkkatyyppinen ratsastus mutta vähän tappelun puolelle se meinasi mennä kun Leo yritti taas vältellä takaovea. Sain kuitenkin tahtoni perille jotenkuten ja ehdin jopa kotiin suihkuun puoli tuntia ennen vieraiden tuloa... Jäi kuitenkin hiukan kaivelemaan ei niin onnistunut ratsastus.
Lauantaina odotukset eivät olleet kovin korkealla perjantain jäljiltä, etenkin kun oli sovittu hyppypäivä. Itse hypyt menivät taas tosi hyvin. Pientä jumppasarjaa mentiin ja sitten yksittäistä pientä pystyä. Vaan ne lähestymiset... Poni kävi vähän kuumana ja ylimääräisiä venkoiluja tapahtui jonkun verran. Ja taas sitä ovea piti tuijottaa. Kerran Leo lähti laukkaan kuin tykin suusta, jolloin jouduin kiertämään esteen ja lähestymään uudelleen minun valitsemassani tahdissa. Ihan kivaa oli silti.
Eilen päätin että nyt se takaoven tuijotus saa luvan loppua, vaikka sitten saisin ratsastaa koko illan. Ei jaksaisi joka ratsastuskerta tapella noin tyhmästä asiasta, kuin liikkumaton ovi. Alussa Leo jopa kerran pysähtyi ravista ovea tuijottamaan! Voi hyvänen aika että tuollainen käytös on raivostuttavaa! Leo ei siis todellakaan pelkää ovea vaan sillä on nyt joku tuollainen ärsyttävä tapa tullut. Ei siinä auta muu kuin tehdä töitä, niin jossain vaiheessa ovi unohtuu ja se pystytään ohittamaan ilman reaktioita askellajista riippumatta. Näin onneksi tapahtui eilenkin ja saatiin tehtyä hyvä treeni. Koko iltaakaan ei sentään mennyt...
