Tavallisia juttuja

Viime viikko meni ihan normaalien treenailujen merkeissä, välillä hyvin ja välillä ei niin hyvn. Ihan hyvä viikko kuitenkin saatiin kasaan. Maanantaina Leolla oli raspauksen vuoksi täysin vapaapäivä. Tällaiset päivät ovat nykyään harvinaisia. Yleensä vapaapäivinäkin kävellään, mutta nyt lenkkeily jäi rauhoituksen takia väliin.

Tiistaina ja keskiviikkona treenasin koulua. Tiistaina en saanut laukkaa oikein hyväksi, mutta keskiviikkona oli jo parempi. Keskiviikkona ratsastin vaihteeksi nivelellä, koska niinkuin olen "valittanut" koen että Leo rullaa baucherilla välillä vähän. No, eipä nivelellä ollut juurikaan eroa ja jotenkin baucher tuntuu sopivan paremmin käteen (luultavasti siksi että olen tottunut siihen), joten vaihdoin takaisin.

Torstaina ohjasajoin Leon. Ohjasajossa on ollut muutaman viikon tauko. Vuodenvaihteessa poni oli välillä hiukan villi eikä tuntunut hyvältä idealta ohjasajaa sitä samalla kun muut yrittävät ratsastaa. Nyt ohjasajo meni hyvin ja Leo oli kuuliainen. Juoksutin myös hetken liinassa. Siinä poni yritti ensin esittää kovanaamaa kuopimalla niin että hiekka lensi, mutta kun pyysin vaan eteen niin työskentelymoodi löytyi nopeasti.

Perjantai taisi olla viikon huonoin päivä. Minulla oli vähän kiire ja tiesin jo selkään noustessa etten ehdi ratsastamaan kovin kauaa. Oli tarkoitus tehdä rento verkkatyyppinen ratsastus mutta vähän tappelun puolelle se meinasi mennä kun Leo yritti taas vältellä takaovea. Sain kuitenkin tahtoni perille jotenkuten ja ehdin jopa kotiin suihkuun puoli tuntia ennen vieraiden tuloa... Jäi kuitenkin hiukan kaivelemaan ei niin onnistunut ratsastus.

Lauantaina odotukset eivät olleet kovin korkealla perjantain jäljiltä, etenkin kun oli sovittu hyppypäivä. Itse hypyt menivät taas tosi hyvin. Pientä jumppasarjaa mentiin ja sitten yksittäistä pientä pystyä. Vaan ne lähestymiset... Poni kävi vähän kuumana ja ylimääräisiä venkoiluja tapahtui jonkun verran. Ja taas sitä ovea piti tuijottaa. Kerran Leo lähti laukkaan kuin tykin suusta, jolloin jouduin kiertämään esteen ja lähestymään uudelleen minun valitsemassani tahdissa. Ihan kivaa oli silti.

Eilen päätin että nyt se takaoven tuijotus saa luvan loppua, vaikka sitten saisin ratsastaa koko illan. Ei jaksaisi joka ratsastuskerta tapella noin tyhmästä asiasta, kuin liikkumaton ovi. Alussa Leo jopa kerran pysähtyi ravista ovea tuijottamaan! Voi hyvänen aika että tuollainen käytös on raivostuttavaa! Leo ei siis todellakaan pelkää ovea vaan sillä on nyt joku tuollainen ärsyttävä tapa tullut. Ei siinä auta muu kuin tehdä töitä, niin jossain vaiheessa ovi unohtuu ja se pystytään ohittamaan ilman reaktioita askellajista riippumatta. Näin onneksi tapahtui eilenkin ja saatiin tehtyä hyvä treeni. Koko iltaakaan ei sentään mennyt...

Takaisin satulaan

Tiistaina ohjasajoin Leon ja tein myös taas maastakäsittelyharjoituksia. Maanantain oppi oli selvästi purrut meihin molempiin. Minä oli varmempi ja poni oli kuuliaisempi. Hommat sujui jo paremmassa yhteisymmärryksessä. Matkat maneesiinkin meni niin tiistaina kuin eilenkin ilman hötkyilyjä.

Eilen ratsastin ekaa kertaa viikon tauon jälkeen, tosi kevyesti tietenkin. Leo on kyllä siitä kiva että se ei kerää vapaista ylimääräistä pöllövirtaa. Toki lasken väkirehut minimiin aina jos tällainen pitempi vapaa tulee. Eilen tehtiin käyntitaivutteluja, vähän siirtymisiä ja jonkun verran hölköteltiin rentoa ravia ja laukkaa.

Leo oli tosi kiva ja hyvin kuulolla! Laitoin pitkästä aikaa kuolaimeksi baucherin enkä ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. Hyvältä poni tuntui mutta ehkä taas hiukan raskaalta edestä, mutta ei se välttämättä kuolaimesta johdu. Tänään tehdään kevyt koulutreeni ja loppuviikko kuluukin sitten valmennusten parissa. Hiukan harmittaa etten ole saanut laukannostoja treenattua paljoakaan paremmaksi viimeisen kuukauden aikana vaikka piti. Päävamma ja rokotus hiukan sotkivat treenejä. Silti menen hyvällä fiiliksellä Kikon valmennuksiin, kun ehdin jo pelätä ettemme pääse mukaan lämmönnousun takia.

Anonyymi kyseli viime postauksen kommenteissa missä on kaikki kuvat ja videot. Nyt on niin pimeää että kännykkäräpsytkin ovat jääneet ottamatta ja blogi on ollut tylsän kuvaton jo jonkun aikaa. Yritän saada jonkun videoimaan valmennuksia koska olisi kiva itsekin nähdä miltä meno näyttää.

© Nina Rintanen, kuvan kopiointi kielletty!

Tahdikasta venytystä

Edellinen valmennus oli viikko sitten, ja sen jälkeen olen keskittynyt ratsastukseen oikein tosissaan niin ajatuksen kuin käytännönkin tasolla. Pari ekaa koulutreeniä sain muistuttaa Leoa nopealla pohkeella aika paljon, mutta sunnuntaina poni liikkui jo ilman jatkuvaa muistutusta.

Päätin eilen mennä "ylimääräiseen" valmennukseen kun valmentajalla oli aikaa aiemmin sovitun tunnin jälkeen. Tykkään käydä puolen tunnin yksäreillä. Puoli tuntia työntekoa valmentajan silmien alla on etenkin tässä vaiheessa tarpeeksi sekä mulle että Leolle, ja tykkään yksityistunneista koska niillä saa valmentajan täyden huomion koko ajan.

Leo oli eilen yhdella sanalla sanoen hieno! Se liikkui jo alkuraveissa tosi hyvin, vaikka olikin hiukan jännittynyt. Oltiin maneesissa ekaa kertaa pitkään aikaan ja ulkona tuuli kovasti. Valmennuksessa pyrittiin hidastamaan ja venyttämään ravia tahti säilyttäen, ja onnistuttiin hyvin. Myös laukka meni hyvin, oikea pyöri kunnolla ja sain säädeltyä sitä mutta vasen ei vielä mennyt niin hyvin.

Kerrankin olin tunnin jälkeen ihan rehellisesti tosi tyytyväinen niin itseeni kuin poniinkin :) Niinkuin aiemmin sanoin, tuo meidän uusi kotivalmentaja tunnetaan aika tiukkana eikä hän kehu turhaan. Oli siis kannustavaa kuulla että olen selvästi tehnyt töitä ja poni on "jäätävän paljon parempi" kuin viikko sitten. 

Kuolaimena on nyt pari päivää ollut taas baucher. Muuten se on hyvä mutta hiukan Leo rullasi eilen lopputunnista. Sain hankittua oliivinivelen omaksi, laitan sen varmaan seuraavaksi kokeiluun. Nyt kun olen saanut Leon taas liikkumaan eteen niin tämä viikko keskitytään valmentajan ohjeiden mukaan tahtiin, siihen että poni liikkuu reippaasti mutta tahdikkaasti ja venyttää askelta kipityksen sijaan. 

Leolta löytyi eilen kamala karvaton laikku takapuolen päältä. Naapuritarhassa ollut tamma alkoi tarhata kaverin kanssa, ja Leolle tuli uusi vieruskaveri. Tämä kaverini vanha tamma ja Leo nyppivät toisiaan koko ajan aidan yli! Tuloksena tamman loimessa oli pari Leon aikaansaamaa reikää, ja tamma taas oli onnistunut puremaan loimenkin läpi Leoa ihan kunnolla. Toivon että hevoset pian kyllästyvät toisiinsa ja siirtyvät pois aidalta roikkumasta...

 

Leo kuulee ääniä...

Toimii!

Kaipa sitä 36-vuotiaskin voi edelleen oppia.. Ainakin meillä sujui Leon kanssa eilen tosi kivasti. Ehkä se auttoi että laitoin timanttiotsapannan Leon uusiin oikeankokoisiin (eli Pony) suitsiin, jotka ostin Facebookin kirpparilta 12 euron varsin kohtuullisen hintaan. Tai sitten se auttoi että pidin kyynärkulman, koitin pitää joustavan ja vakaan tuntuman, koitin olla istumatta liikettä vastaan ja onnistuin pääosin olemaan puristamatta. Ja käytin sitä supernopeaa pohjetta! Joka tapauksessa Leo liikkui aika letkeästi ja reippaasti. Ravi ei ollut yhtä hyvää kuin parhaimmillaan maanantain valkussa, mutta ei se huonoakaan ollut. Laukka, niin myötä kuin vasta, oli hyvää. Hyvä Leo! Ja vähän myös hyvä minä. Jäi kiva fiilis koska sain ponin hyväksi ilman tappelua. Leo oli niskasta aika pehmeä ja rento koko ajan. Kuolaimena oli tällä kertaa baucher. En edes ratsastanut kuin 45 minuuttia koska poni tuntui niin hyvältä ettei tuntunut tarpeelliselta jäädä hinkkaamaan.

Tätiraadilta (ne meidän tallin ihanat about 50 v. kouluratsastajattaret) tuli hyvää palautetta. Toinen kehui että Leo oli upea Kikon valmennuksessa, ja toinen sanoi ettei ole koskaan nähnyt Leon liikkuvan mulla niin hyvin kuin maanantain valkussa (radalla on kyllä nähnyt, hän kun on koulutuomari :). Mulla on maailman parhaat tallikaverit. Aina tsempataan toisiamme, annetaan rakentavaa kritiikkiä kun se on tarpeen, kehutaan kun menee hyvin, tsempataan kun toisen mieli on maassa, autetaan toistemme hevosten hoidossa aina kun apua tarvitaan. Millainen talliporukka teillä muilla on?

Törmäsin muuten meidän satulaseppään/-sovittajaan tiistaina kun olin lähdössä tallilta. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset joiden jälkeen palasinkin talliin ja nakattiin Leolle satula selkään. Valitin että satula läppää välillä kevyessä ravissa vähän takaa, ja edestä heti sään takaa Leolla oli hierottaessa selkä jumissa. Yhdessä todettiin se mikä jo tiedettiinkin; satula on vähän liian leveä, ja silloinhan se kippaa edestä hiukan ja voi jäädä takaa irti. Sain muutaman lisäpalan padin alle laitettavaksi ja niiden kanssa tuntuikin paremmalta. Jos parin kuukauden päästä näyttää että satula on edelleen leveä niin sitten kavennetaan, vielä ei. Haaveilen Leon selkäfileiden paluusta, saa nähdä jääkö haaveeksi...

Treeniviikko

Kirjoitan yleensä aina päivän tärkeimmät tapahtumat tallilla ruutuvihkoon, mutta ajattelin silti purkaa viime viikon vähän tarkemmin tänne blogiin. Ehkäpä kuukauden päästä teen saman niin pystyn vertailemaan Leon kehitystä sairastelun jälkeen. Viime viikko oli aika tyypillinen "kuntoutusajan" viikko.

Maanantaina lämmittelin hetken kentällä. Leo oli vähän tahmea. Jo jonkun aikaa poni on yskäissyt kerran kaksi raviin lähtiessä, ja niin nytkin. Mutta ilokseni tämä oli eka ja vika kerta tällä viikolla kun poni yski. Toivotaan että köhä meni ohi. Kentältä siirryin melko pian sänkkärille, ja ratsastin siellä käynnissä ja rauhallisessa ravissa. Laukkaa otin lopuksi kentällä pari kierrosta molempiin suuntiin.

Tiistaina kävelytin Leoa maneesissa ja laitoin sen menemään korotettuja puomeja. Laiskanlaista menoa, mutta homma sujui paremmin kun vähän hoputin. Juoksutin myös ponia liinassa hetken ja huomasin että vaikka liike on puhdasta, niin takapään heikkous näkyy. Kestävyyskunto Leolla tuntuu olevan ihan hyvä, joten lihaskunnon parantaminen on se mihin täytyy keskittyä.

Keskiviikkona taivuttelin aluksi kentällä käynnissä. Leo oli reippaampi kuin maanantaina. Taas mentiin jatkamaan sänkkärille. Poni liikkui hyvin eteen ja teki jopa muutaman pikaisen sivuliikkeen innostuessaan. Keskiviikkona en laukannut ollenkaan. Loppukäynnit kävelin tallitiellä yksinään ja Leo oli tosi fiksusti. Kun olin tullut alas satulasta ja menossa takaisin talliin kentällä tippui ratsastaja ja hevonen juoksi kovaa vauhtia ohi. Leo säikähti, mutta rauhoittui tosi nopeasti. Edistystä!

Torstaina käytiin maastakäsin kävelemässä. Leo oli kerrankin narun päässä reipas. Saatiin kunnon lenkki aikaiseksi. Tehtiin myös hiukan peruutusharjoituksia koska poni tunki jossain vaiheessa koko ajan liian lähelle ja yritti lisäksi napsia koko ajan ruohonkorsia ja puunlehtiä.

Perjantaina Leo vietti vapaata tarhassa. Lauantaina ratsastin maneesissa. Poni liikkui tosi hyvin eteen ja laukatkin meni hienosti! Muutaman vastalaukankin nostin. Ehdottomasti viikon paras ratsastuskerta. Tosin kuolaintuntuman kanssa oli ekaa kertaa tällä viikolla vähän ongelmaa. Pää tuntui nousevan helposti etenkin siirtymisissä. 

Kuolaimena olen käyttänyt nyt ihan perus-niveltä, mutta sunnuntaina maastossa oli baucher eli varsinivel jota käytin aiemmin oikeastaan aina. Leo tuntui pureskelevan kuolainta aika paljon. Se myös rullasi baucherilla tosi paljon. Käynnissä sain katsella pullistunutta kaulalihasta, ja pienellä ravipätkällä mietin saako poni pian kunnolla henkeä kun laittoi itseään koko ajan enemmän pakettiin edestä... Maastossa Leo oli taas tosi fiksusti eikä tällä kertaa kohdattu pelottavia peuransyöttöpaikkoja tai moottoripyörää.

Ehkä vähän tylsä kirjoitus tällä kertaa, mutta palvelee omia tarkoituksiani. Viikon yhteenvetona voisi todeta, että treeni oli suht monipuolista, vaikka voisi toki olla monipuolisempaa. Poni oli yhteistyöhaluinen ja kiltti ja eteenpäinpyrkimys edellistä viikkoa parempaa. Alkavalle viikolle on suunnitteilla kevyttä koulua, sänkkäriä, ohjasajokokeilu (!), puomijumppaa ja maastoilua. 

 

Eläinlääkäri kylässä

Leo raspattiin maanantaina. Jos nyt oikein muistan niin edellinen raspaus oli lokakuussa, eli siitä ei ollut kulunut kuin reilu puoli vuotta. Poni kuitenkin puree mielestäni hiukan kiinni vasemmalta (myös Leon läpiratsastaja sanoi samaa), ja halusin muutenkin ell:n arvion sopivasta raspausvälistä.

Rauhoituspiikkiä pistettäessä Leo laittoi vähän vastaan, mutta niin vähän että riitti kun pidin napakasti riimusta kiinni. Pyysin tuikkaamaan suht pienen määrän rauhoitetta, ja laitettiinkin vain hiukan shettisannosta pienempi. Ehkä hiukan enemmän olisi voinut laittaa, täytyy muistaa seuraavalla kerralla. Nätisti Leo kyllä oli tuollakin määrällä, mutta hiukan jaksoi kiskoa päätä telineeltä varsinaisen raspauksen aikana. Vähän piikkejä löytyi mutta ei mitään suurempaa. Sopiva raspausväli voisi olla 9-12 kuukautta, sovimme että tarkkailen tilannetta. 

Ennen sähköraspausta ell kävi huolellisesti Leon hampaat läpi. Vasemman puolen sudenhampaan ien oli hiukan "ulkoneva" ja pääsin sitä itsekin katselemaan. Molemmilla puolilla oli poskissa pientä purujälkeä. Tätä tuumailimme ell:n kanssa vielä raspauksen jälkeenkin. Laitoimme Leolle suitset päähän ja katsoimme miten kuolain sijoittuu suuhun. Meillä pääasiallisesti käytössä olevan Baucher eli varsinivel oli Leon suussa hyvässä kohdassa, ja tällä kuolaimella Leo toimiikin hyvin. Haluaisin kuitenkin käyttöön jonkun vaihtoehtoisen kuolaimen, nykyään kun käsittääkseni suositellaan että kuolaimia vaihdeltaisiin. Kolmipala Leolla on, mutta se ei tunnu oikein sopivan ponille. Ratsastaessa kuuluu kauheat pureskeluäänet...

En ole mikään kuolainekspertti, joten kävin eilen paikallisessa ratsastustarvikeliikkeessä juttelemassa ja sain kaksi kokeilukuolainta testiin. Kokeilussa on oliivinivel, sekä Sprengerin Auriganista tehty kolmipala. Tuo kolmipala siksi, että koitan tuntuuko poni paremmalta jos vaihdan rosterisen kolmipalan Auriganiin. Voi olla ettei ole vaikutusta jos kolmipala ei ylipäänsä oikein sovi. Suuremmat odotukset kohdistuvat oliiviniveleen. Sopivan kuolaimen löytyessä haluaisin mieluummin muun kuin rosterisen kuolaimen. Valinnanvaraa ei vaan näköjään pienisuiselle ponille ole niin paljoa! Selasimme Sprengerin kuvastoa ja totesimme että aika harvasta kuolaimesta saa kokoa 11,5.

Ell muuten ehdotti myös että koitan millainen poni on jos otan alaturparemmin pois. Lisäksi keskustelimme poskihihnojen pituudesta. Ell oli sitä mieltä että niitä voisi ehkä pidentää reiällä, mutta näytti että se on vähän siinä ja siinä. Täytyy nyt rauhassa vähitellen kokeilla eri versioita.