Hyvä tuntuma löytyi!

Huomasin etten ole ole kirjoittanut viime perjantain valmennuksesta vielä. Lähdin valmennukseen ilman mitään kummallisia odotuksia mutta sehän meni aika kivasti!

Leo oli verkassa ihan ok, eteenpäinpyrkimys on ollut paljon parempaa sen jälkeen kun maha saatiin parempaan kuntoon ja ruokinnan kautta on hieman lisätty energiamäärää. Itse valmennus oli ihan perushommia, vähän tehtiin väistöjä ja vastalaukkoja. Parasta oli että löysin tosi hyvän tuntuman, jossa Leo oli edestä pehmeä ja kevyt muttei silti tyhjä. Nyt tiedän taas mitä tunnetta metsästää itsenäisissä treeneissä.

Ravissa Leo teki tosi hyviä pätkiä joiden lisääntymiseen olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota. Valmentaja totesi että kun maha ei vaivaa niin poni saa taas raviin ilmavuutta ja joustoa. Nyt vaan pitää ratsastajan myös saada istuntaa joustoa etten jarruta Leon menoa. 

Eilen tehtiin parin kevyen päivän jälkeen mukava koulutreeni. Toivon mukaan kyttäyskausi on tällä erää ohi, koska huomasin että Leo ei kiinnittänyt takaoveen mitään huomiota. Viime viikkoina kun takaoven ohi ratsastaminen on ollut välillä aika haasteellista. Nyt poni oli superkuuliainen!

Vaikken yleensä tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska hevonen voi milloin vain sairastua tai loukkaantua tms. niin nyt katselin että meillä olisi 7 viikon treeniputki edessä. Sen jälkeen suunnitelmissa on talviloma meille molemmille. Itse lähden reissuun ja Leo saa ottaa puolitoista viikkoa rennosti. Valjasta nlainakuskit liikuttamaan ponia kevyesti sen verran kun ehtivät, ja muuten Leo saa ottaa rennosti ja tarhailla. Toivottavasti siihen asti saadaan treenata hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia.

Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Voi poni!

Olipa taas ratsastukset viikonloppuna! Ei ollut kyllä puhettakaan matkustamisesta. Joka ainoan askeleen sain ratsastaa tosissaan ja keskittyä 110 % jotta saatiin joku järki pysymään treenissä. Olo oli sekä lauantai- että sunnuntai-iltana kuin jyrän alle jääneellä. Sen verran oli rankkaa fyysisesti ja etenkin henkisesti.

Lauantaina menin tallille illalla ja odotin tyhjää maneesia. No, meitä olikin paikalla neljä. Hyvin tietysti mahduttiin, mutta jostain syystä tunnelma oli hiukan sähköinen. Kaikkien hevoset poukkivat vuorotellen ja saivat toisetkin kiihdyksiin. Sain kuitenkin Leon aika hyvin läpi vaikka puolitoista tuntia siinä taas vierähti. Eteenpäinpyrkimys oli hyvä mutta rentouden kanssa oli hiukan tekemistä.

Eilen ajattelin että lauantain jäljiltä on varmaan suht helppo ja rento ratsastus edessä. Hah! Vaikka yleensä hyvin auliisti myönnän että vika löytyy satulan päältä niin eilen se oli mielestäni satulan alla. Leo vaikutti heti alusta hiukan oudolta, huonotuuliselta ja hiukan uhmakkaalta. En tiedä mikä sitä rassasi. Ensin harrastettiin kaikenlaista yletöntä pelleilyä, eli tiettyyn kohtaan maneesia ei voinut mennä vaan pitää väistää rajusti sivuun, ovilla piti yrittää kiihdyttää karkuun, äänet aiheuttivat säpsymistä, seiniä piti yrittää pysähtyä tuijottelemaan yms. Kun tätä oli jatkunut jonkin aikaa niin Leo oli onnistuneesti ajanut itsensä tilaan jossa se on aivan pinkeänä eikä pysty yhtään rentoutumaan. 

Itseeni olen kerrankin ihan tyytyväinen. Pidin takapuolen penkissä, pohkeet kiinni ja ratsastin, ratsastin, ratsastin vaikka poni olisi tehnyt mitä. Välillä laskin kymmeneen ja mietin montako nakkipakettia ponista saisi tehtyä. Hermot oli kieltämättä kireällä kun pöllöily vaan jatkui. En silti suuttunut, vaan yritin pysyä rentona, hengittää, ja taas ratsastaa, ratsastaa, ratsastaa... Lopulta tunsin että Leo alkoi hiukan pehmentyä ja kuunnella. Loppuraveissa poni alkoi pärskiä ja pystyi jo hakemaan eteen ja alas rullalle kerityn kireän virkkuukoukkuniskan sijaan. 

Vähän jäi kyllä kurja fiilis. Harmittaa kun poni on niin kireänä että meinaa nahkapuku haljeta. Vatsakin sillä meni sekaisin. Ei voi tehdä hyvää liikkua tuollaisena pommipakettina. Veikkaan että jos Leo hierottaisiin nyt niin se olisi joka puolelta jumissa. No, tänään kouluvalmennukseen, katsotaan mikä on meininki.

Positiivinen sinkoilu

Eilen Leo oli alussa jotenkin tosi jäykän tuntuinen ja tuntui että sain taas koko ajan hoputtaa sitä eteen. Voi johtua siitäkin että olen itse jäykkä. Olen nyt venytellyt ahkerasti ja tuntuu että olen mennyt entistä enemmän jumiin... Positiivista Leossa oli se että sunnuntain sulkeiset olivat auttaneet. Pari kertaa poni koitti takaoven kohdalla nousta edestä mutta pieni muistutus auttoi ja sen jälkeen oven kyttäys loppui kokonaan. Edistystä!

Koitin vetristellä Leoa loivilla väistöillä ja taivutteluilla. Olen vähän huono noissa jumppajutuissa, taas yksi asia johon pitää pyytää neuvoja valmentajalta. Laukkaa en ottanut ollenkaan kun tiesin ettei siitä tule mitään kunnollista. Päätin ensin hakea raviin tahtia ja rentoutta, ja tein väliin käyntiä. 

Olin ratsastanut varmaan ainakin 45 minuuttia kun Leo sai kipinän jostain ja pinkaisi kiitolaukkapyrähdyksen maneesin päästä toiseen. Hassu Leo, se muka "lähtee lapasesta" mutta viimeistään 20 metrin jälkeen tunnen kuinka poni on taas kuulolla. Pienen ponin pientä kapinaa! Mutta hitsi vie, olisipa tehnyt tuon sinkaisun jo ratsastuksen alussa. Leo nimittäin lämpeni sen verran että alkoi homma taas toimia. Huomattavasti mukavampi ratsastaa ponia jolla on moottori käynnissä, vaikka sitten kävisi hiukan ylikierroksillakin. 

Lopputreeni sujui siis ihan hyvin. Laukassa annoin aika paljon Leon vaan mennä reippaalla tahdilla eteen. Ihan parasta muotoa ei eilen löytynyt, eikä kunnon peräänantoa, mutta tänään jatketaan. Nyt vaan mietin miten saan Leolle tuon sinkoilun jälkeisen moodin päälle jo alkuverkassa ;) Tänään ajattelin ottaa työn alle siirtymiset niin askellajeissa kuin askellajien sisälläkin.

Tavallisia juttuja

Viime viikko meni ihan normaalien treenailujen merkeissä, välillä hyvin ja välillä ei niin hyvn. Ihan hyvä viikko kuitenkin saatiin kasaan. Maanantaina Leolla oli raspauksen vuoksi täysin vapaapäivä. Tällaiset päivät ovat nykyään harvinaisia. Yleensä vapaapäivinäkin kävellään, mutta nyt lenkkeily jäi rauhoituksen takia väliin.

Tiistaina ja keskiviikkona treenasin koulua. Tiistaina en saanut laukkaa oikein hyväksi, mutta keskiviikkona oli jo parempi. Keskiviikkona ratsastin vaihteeksi nivelellä, koska niinkuin olen "valittanut" koen että Leo rullaa baucherilla välillä vähän. No, eipä nivelellä ollut juurikaan eroa ja jotenkin baucher tuntuu sopivan paremmin käteen (luultavasti siksi että olen tottunut siihen), joten vaihdoin takaisin.

Torstaina ohjasajoin Leon. Ohjasajossa on ollut muutaman viikon tauko. Vuodenvaihteessa poni oli välillä hiukan villi eikä tuntunut hyvältä idealta ohjasajaa sitä samalla kun muut yrittävät ratsastaa. Nyt ohjasajo meni hyvin ja Leo oli kuuliainen. Juoksutin myös hetken liinassa. Siinä poni yritti ensin esittää kovanaamaa kuopimalla niin että hiekka lensi, mutta kun pyysin vaan eteen niin työskentelymoodi löytyi nopeasti.

Perjantai taisi olla viikon huonoin päivä. Minulla oli vähän kiire ja tiesin jo selkään noustessa etten ehdi ratsastamaan kovin kauaa. Oli tarkoitus tehdä rento verkkatyyppinen ratsastus mutta vähän tappelun puolelle se meinasi mennä kun Leo yritti taas vältellä takaovea. Sain kuitenkin tahtoni perille jotenkuten ja ehdin jopa kotiin suihkuun puoli tuntia ennen vieraiden tuloa... Jäi kuitenkin hiukan kaivelemaan ei niin onnistunut ratsastus.

Lauantaina odotukset eivät olleet kovin korkealla perjantain jäljiltä, etenkin kun oli sovittu hyppypäivä. Itse hypyt menivät taas tosi hyvin. Pientä jumppasarjaa mentiin ja sitten yksittäistä pientä pystyä. Vaan ne lähestymiset... Poni kävi vähän kuumana ja ylimääräisiä venkoiluja tapahtui jonkun verran. Ja taas sitä ovea piti tuijottaa. Kerran Leo lähti laukkaan kuin tykin suusta, jolloin jouduin kiertämään esteen ja lähestymään uudelleen minun valitsemassani tahdissa. Ihan kivaa oli silti.

Eilen päätin että nyt se takaoven tuijotus saa luvan loppua, vaikka sitten saisin ratsastaa koko illan. Ei jaksaisi joka ratsastuskerta tapella noin tyhmästä asiasta, kuin liikkumaton ovi. Alussa Leo jopa kerran pysähtyi ravista ovea tuijottamaan! Voi hyvänen aika että tuollainen käytös on raivostuttavaa! Leo ei siis todellakaan pelkää ovea vaan sillä on nyt joku tuollainen ärsyttävä tapa tullut. Ei siinä auta muu kuin tehdä töitä, niin jossain vaiheessa ovi unohtuu ja se pystytään ohittamaan ilman reaktioita askellajista riippumatta. Näin onneksi tapahtui eilenkin ja saatiin tehtyä hyvä treeni. Koko iltaakaan ei sentään mennyt...

Lauantain valmennus

Mikä lie syynä, pakkasen puolelle kääntynyt kelikö, mutta lauantaina Leo oli verkassa täysin erilainen kuin perjantaina. Sanoisin että se kävi oikeastaan aika kuumana. Pientä keskittymisongelmaa siis oli, kaikkiin ääniin tuli reaktio ja Leo oli jännittynyt. Ravailin ja laukkailin koittaen saada ponin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin ettei se livistä.

Aloitettiin taas ravilla. Leo liikkui hyvin ja meni nopeasti hyvään peräänantoon. Se ilo tuosta kuumumisesta on että tavallaan ratsastaminen on helpompaa, kun on mitä ratsastaa. Tarkoitan siis sitä että jos hevonen on löysä ja laiska niin se on monesti hankalampaa kuin terävän ja reippaan ratsastaminen. 

Maneesin etuoven avaaminen ja takaoven ohittaminen olivat Leolle herkässä mielentilassa lauantaina hiukan liikaa. Poni yritti pysähtyä, jäi edestä tyhjäksi ja tahtoi esittää bravuuriaan peruutusväistöä, jossa väistetään jyrkästi takaviistoon, jos nyt osaatte moista kuvitella. Tähän puututtiin avomaisella ajattelulla. Valmentaja pyysi minua ennakoimaan, ja hyvissä ajoin ennen takaovea piti laittaa sisäpohje hyvin kiinni ja asettaa poni selkeästi sisään. Samoin tehtiin kun edellinen valmennettava lähti etuovesta; ennen oven aukaisua aloin tehdä avoa. Leolla kyllä toimii hyvin tuollainen taktiikka. Kun tehdään tarpeeksi töitä niin poni keskittyy eikä kuuntele tai katsele turhia. Leohan ei siis normaalisti välitä oven avaamisesta mitenkään, mutta tuollaisella "kuumalla" tuulella ollessaan se helposti ylireagoi. 

Mainitsin valmentajalle perjantaina että olen alkanut vastalaukkaharjoittelun, ja keskityimmekin sitten lauantaina suurimman osan aikaa vastalaukkaan. Ensin mentiin myötälaukkaa ympyrällä, muistaen perjantaina päähän taottu pyhä kolmiyhteys: katse ylös, polvi ylös, aseta! Polvi ylös-komennolla tarkoitettiin siis sitä että polvi ja reisi on "irti" eikä purista. Tein samaa kuin perjantaina eli tosiaan nostin välillä polvet kattoa kohti. Pyrkimyksenä oli samalla saada istuinluut kunnolla satulaan. 

Myötälaukasta tehtiin puolirata leikkaa ja jatkettiin uraa vastalaukassa. Sitten tehtiin täyskaarto ja jatkettiin siitä uraa, jonka jälkeen jäin pääty-ympyrälle vastalaukassa. Ympyrällä jatkettiin pitempään, ja asetus oli sisään. Noin sata kertaa kuulin "katse ylös, polvi ylös, aseta!" ja menihän se lopulta jakeluun... Kaikki laukkaharjoitukset tehtiin tietysti molempiin suuntiin. Vastalaukka ympyrällä vasempaan kierrokseen tuntui lopussa oikeastaan tosi helpolta, oikeaan en vielä onnistunut ihan niin hyvin mutta siinäkin sain asetuksen ainakin melkein läpi. Nyt on hyvät eväät vastalaukkaharjoituksiin ja sain varmuutta vastalaukan ratsastamiseen. 

Jos perjantaina ja lauantaina sai tehdä oikein kunnolla töitä niin sunnuntaina sainkin vaan nauttia. Leo oli niin hienosti avuilla ja kaikki tuntui helpolta. Olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka kuinka kauan, mutta tehtiin vaan kevyt palauttelu koska tiesin että maanantaina on vapaapäivä raspauksen ja siihen liittyvän rauhoituksen takia.

Haastavaa ratsastusta

Lauantaina jo matkalla maneesiin oli haasteita kun ensin eräs ponipirulainen ei muka uskaltanut tulla tallin ovesta ulos, ja sitten veti maneesin pihassa itsensä kokovartalokipsiin ja puhinapaniikkiin. Ponit ja pakkaskelit, say no more.

Taluttelin maneesissa Leoa ensin hetken ja muistuttelin fiksuista käytöstavoista maastakäsittelyharjoituksilla. Kun nousin selkään poni oli niin jännittynyt ja pinkeä että tuntui ettei se voi pysyä nahoissaan millään. Mitään ääniä Leo ei kestänyt, pienikin rasahdus sai sinkoamaan. No, lähdin kuitenkin ravailemaan ja hetken (erittäin jännittyneen) ravailun jälkeen Kikko kehotti että ottamaan laukkaa silläkin uhalla että poni sinkoaa avaruuteen. Leolla on ollut viime aikoina hankalaa ratsastaa maneesin takapäätyyn koska se kyttää takaovea, ja lauantaina tämä tuntui melko mahdottomalta. Tähän sain mielestäni hyvän ohjenuoran; joka paikkaan ratsastetaan, mutta ei sinne hankalaan kohtaan ole pakko ängetä heti alussa. Lauantaina päätyyn mentiinkin vasta loppuraveissa, koska haasteita riitti aivan tarpeeksi muutenkin.

Hetken laukkailun jälkeen aloitettiin työt kunnolla. Leo oli edelleen tosi kireänä. Sain tehdä niin paljon töitä selässä etten ole hetkeen tehnyt. Vaikka poni ei varsinaisesti tarvinnut eteenpäin ajavia apuja, niin sain kehotuksen pitää pohkeen kiinni. Minulle ainakin helposti käy niin että kun hevonen on lentoon lähdössä niin varon pohjetta enkä laita sitä kiinni. Ei näin, vaan hevonen pitää ratsastaa kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin ettei se voi lähteä omille teilleen.

Vaikka Leo rentoutui jossain vaiheessa niin pöllöilyfiilis jäi jäljelle. Maneesin oven avautuessa poni ottikin sitten oikein kunnon lähdöt. Kikkokin ihmetteli että hitsi miten nopeat jalat sillä on! Leossa on onneksi se hyvä puoli että sillä pelaa jarrut, joten sain sen tuossakin tilanteessa aika nopeasti kiinni. Leo ei myöskään pukittele mitään köyrypukkeja. Tosin sain varoituksen katsoa, etten anna Leon rullata kaulaansa liian alas. Siihen kun se keksii yhdistää pukittamisen niin on sellainen rodeo ettei kyydissä olekaan enää kovin helppo pysyä. Minähän aina kehun että Leo on selästä tosi kuuliainen, mutta olen saanut viime aikoina huomata että kyllä sekin temput osaa.

Sisuunnuin tuosta Leon sinkoamisesta sen verran että jos siihenkin asti olin ratsastanut ihan tosissani niin loppuvalmennuksesta tuli oikeasti tosi hienoja pätkiä. Kummasti sujuu kun pitää vaan sen napakan joustavan tuntuman ja jalan kiinni. Täytyy sanoa että oli onni kun tällainen haasteellinen ratsastuskerta osui valmennukseen. Taisi olla hankalin ratsastus mitä mulla on ikinä Leon kanssa ollut. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan jossain vaiheessa luovuttanut. Oli niin huonoja treenejä alla ja valmiiksi huono fiilis, niin olisi konstit, usko ja rohkeuskin varmaan loppuneet. Nyt jäi ihan mahtava fiilis! Sain ponin lopulta tekemään töitä mun kanssa, vaikkei se helppoa ollut. Saatiin molemmat kehuja valmentajalta, tästä on kiva jäädä joululomalle! Tosin ei meidän treenit tietenkään kokonaan lomalle jää, mutta valmennuksia ei ole enää tänä vuonna.