Hyvä fiilis

Täällähän me ollaan, edelleen. Lounais-rannikolla siis kaikki hyvin. Leo on nauttinut laidunkesästä (joskin rajoitetusti), ja treenailtu on niin koulua kuin esteitäkin. Ja humputeltu siinä välissä.

Viikonloppuna meillä oli valmennukset. Leo oli perjantaina hyvä. Ei huippu, mutta hyvä. Lauantai oli vähän hassusti välipäivä, ja jo silloin poni oli jotenkin tosi reagoimaton. Tuntui että sain kantaa sitä eteenpäin. Sunnuntain valmennuksen verkassa meinasin tirauttaa itkut, kun mitään ei vaan tapahtunut. Pohje, kannus, raippa, ihan mikä vaan, ei mitään reaktiota ponilta... 

Valmentaja ei onneksi jää näissä tilanteissa toimettomaksi. Hän pyysi minua ratsastamaan käyntiä ja otti juoksutusraipan käteen. Raippa ei siis hipaissutkaan Leoa, kulki vaan ponin takaosan lähellä ja pyysi eteen. Ja kas vain kun alkoi liikettä löytyä. Muutama minuutti juoksutusraipan avustamana ja mulla oli allani poni joka teki hienosti ja tahdikkaasti avot, väistöt ja vastalaukat. Hienoa ravia pisteli menemään ja laukkakin oli varsin kelvollista. Ponit... Nyt ilmeisesti laitan mieheni kävelemään meidän vierellä joka treenin alussa juoksutusraipan kanssa...

Tänään en koittanut miten kulkee ratsain, vaan juoksutin Leon. Oikein hyvin liikkui poika narunkin päässä ja teki siirtymätreeniä hienosti keskittyen. Huomenna ponilla on ansaittu vapaa pitkähkön työputken jälkeen. Loppuviikolla varmaan otetaan taas hyppypäivä. Huomasin muuten viime viikolla kun hyppäsin että minua ei enää jännitä. Toki mennään edelleen niitä 40 cm miniesteitä, mutta jännitin aiemmin niitäkin niin ettei henki meinannut kulkea. Nyt alkaa jo tuntua siltä että voisin hiukan nostaa korkeutta. Ehkä jopa 50 senttiin :D

Pikkusievää

Eilen pureuduin (jälleen kerran) oikein ajatuksella ratsastukseni perusongelmiin, mutta siitä lisää kohta. Ensin viikonlopun kertaus.

Lauantaina olin suunnitellut tekeväni puomitreeniä ja hyppääväni pientä jumppasarjaa. Maneesissa olikin edellisen jäljiltä muutamat kavaletit ja kaksi riviä puomeja ja päätin jättää jumppasarjan tällä kertaa rakentamatta. Kiva kun oli kaksi neljän puomin rivistöä, itse olen niin laiska raahaamaan puomeja. Laitoin molemmat raviväleillä ja korotin toisen rivistön toisen pään.

Alkuverkassa huomasin että Leo oli aika ärsyttävä. Pohkeen takana ja spookaili. Nämä on hankalia tilanteita, kun omat hermot menee niin äkkiä ja keskittyminen hukkuu. Jaksan kyllä spookailun, jos poni kuitenkin liikkuu eteen, mutta nämä tilanteet missä poni vaan kyttää ja hidastelee ovat rasittavia.

Kerrankin ratkaisin ainakin omasta mielestäni tilanteen oikein. En alkanut väkisin hyppäämään vaan keskityin puomitreeniin. Lukuisien puomitoistojen jälkeen sain Leon kunnolla kuulolle ja liikkumaan eteen, ja puomit sujuivat tosi kivasti. Korotetuilla oli ensin hankalaa, mutta nekin alkoivat sujua. Loppuun sitten otin pari pientä onnistunutta hyppyä, ja lopetin siihen. 

Sunnuntaina keskityin tekemään tosi paljon siirtymisiä, tarkoituksena saada Leo reagoimaan. Ihan ok treeni, mutta sen verran jäi hampaankoloon että eilen jatkettiin samoissa merkeissä kengityksen jälkeen. Koitan monesti ratsastaa niin siististi, sievästi ja pienillä avuilla että lopputuloksena ratsastus on tehotonta, eikä itse asiassa yhtään siistiä kun en saa ponia reagoimaan ja touhu menee puskemiseksi ja punkeamiseksi. Sunnuntaina hain välitöntä reaktiota apuihin ja eilen jatkoin samaa. Käynti-ravisiirtymiä siis tehtiin, ja paljon. 

Sain myös jonkun ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä sain kiinni siitä miten ratsastan Leoa Kikossa. Voi vaan kysyä miksi en aina ratsasta omissa treeneissä yhtä hyvin ja tehokkaasti... Miksi en ratsasta ponia kunnolla läpi? Ensin en meinannut millään saada Leoa pyöreälle niskalle ja takaosaa kunnolla alle. Päätin kuitenkin että nyt ei muuten anneta periksi. Pidin tuntuman ja sitkeästi vaan asetin ja ratsastin jalalla ikuisuudelta tuntuvan ajan (oikeasti ehkä vartti), ja kyllähän homma alkoi toimia. Eikä yhtään ollut rumaa ratsastusta vaikka olinkin napakampi, kyse oli vaan siitä että ihan oikeasti ratsastin joka askeleen ja vaadin asiat loppuun. Nyt kun taas jatkossakin muistaisi että pitää ratsastaa eikä keskittyä näyttämään nätiltä.

Hyppyjä videolla

Mikähän wannabe-esteratsastaja-blogi tästäkin on tulossa kun hyppäämisestä puhutaan jatkuvasti ;) Alla pari lyhyttä videopätkää viime lauantain hypyistä, kokeilussa Prestige Joy Jumper-satula. Sileän videoita kun katselin niin ei tuo satula hullummalta näyttänyt, mutta mietitään.

Pomppua ja loikkaa

Lauantaina hypeltiin taas. Leon lainakuski tuli katselemaan (hah, niinkuin meikäläisen "estetreeneissä" paljon katsottavaa olisi...) ja sain samalla kuvaajan ja esteiden nostajan. Hieman pelolla odottelen miltä meidän meno videolla näyttää...

Koitin Leolle toista kertaa Prestigen Joy Jumper-estesatulaa. Omaan takapuoleen satula tuntuu kovalta istua, ja muutenkin tietty koulusatulaan tottuneelle vähän huteralta, mutta ei kai esteillä kuulu takapuolta penkissä pitääkään. Satulan sopivuus Leolle on mielestäni hiukan niin ja näin. Satula jää takaa jotenkin kummallisesti irti. Satulansovittaja saa sen katsoa ensi viikolla kun koulusatula katsotaan uusiksi selästä käsin. Koulusatulaan muuten laitoin eilen pintelipatjan etuosaa korottamaan, ja Goldyn vanha nahkaisen kouluvyön. Vaikutti näin hiukan paremmalta.

Alkuverkassa menin hiukan ravipuomeja. Niitä pitää mennä kyllä joku päivä ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Nyt meni vähän sinnepäin roiskimiseksi. Laukassa verkkasin kevyessä istunnassa. Esteinä oli tällä kertaa matala sarja yhdellä laukka-askeleen välillä, ja pysty. Korkeudet pysyivät tälläkin kertaa maltillisina, olisiko tuo minisarja ollut joku 40 cm ja pysty kai 60 cm. 

Leo ei oikein koskaan kiellä, mutta lauantaina se kielsi kaksi kertaa. En voi moittia ponia. Tulin esteelle huonosti, tuijotin puomeja vaikka minun olisi pitänyt katsoa eteen ja ylös, ja olin muutenkin epävarma. Heti kun ryhdistäydyin ja yritin oikeasti ratsastaa niin kieltäminen loppui. Kerran kävi niin että luulin Leon kieltävän ja se hyppäsikin megahypyn, johon en oikein päässyt mukaan. No, joskus näitä sattuu. Yleisesti hyppääminen oli estesatulan kanssa helpompaa, ja kivaa meillä oli taas.

Kuvassa hyppyjen jälkeen hra unelias ja nti mietteliäs

Viikkokooste

Viime viikko oli vähän normaalia kevyempi. Leo tuntui alkuviikon jälkeen jotenkin hiukan haluttomalta, vähän kyllästyneen oloiselta. Ehkä poni oli väsynytkin rankkojen valmennusten jäljiltä, joten päätin keventää loppuviikon ohjelmaa. 

Maanantaina edellisen päivän palauttelun jäljiltä kävelytin Leon maasta. Samalla tein aika paljon käsittelyharjoituksia, niitä joita kouluttaja meille neuvoi. Leon käsittely sujuu selvästi paremmin kuin ennen koulutusta, mutta samalla on tullut muutamia tilanteita joihin kaipaan lisäneuvoja. Luulen että sovin uuden koulutuksen ensi kuun alkuun. Tiistaina tehtiin aika normaali koulutreeni. Leo toimi ihan kivasti vaikka olikin hiukan säpsyllä tuulella. 

Keskiviikkona menin korotettuja ravipuomeja. Laitoin myös pienen ristikon pystyyn ja hypättiin sitä molempiin suuntiin hetken aikaa. Leo kyllä selvästi nauttii hyppäämisestä, jos meidän 30 cm ristikkoa voi esteeksi kutsua... Alkoi laukkakin pyöriä ihan eri tavalla! Silti poni oli tosi hyvin kuulolla. Viime kerralla kun hypättiin niin tuntui ettei Leo ollut ihan täysin mulla hanskassa.

Torstaina mentiin taas koulua, mutta eteenpäinpyrkimys oli kadoksissa. Siitä treenistä ei jäänyt paljon muisteltavaa, kuin että olisi pitänyt ehkä antaa olla aiemmin eikä hinkata 1,5 tuntia. Perjantaina sitten laitoinkin Leolle vaan naruriimun päähän, ja annoin ponin juosta liinassa aika lailla vapaamuotoisesti. Kivasti rentoutui eikä vetänyt kuin yhdet pienet hullulaukat. Ne sallittakoon, joskus on hyvä vähän irrotella.

Lauantaina ratsastin askellajit rennosti läpi, ja sunnuntaina tehtiin vain pieni kävelylenkki. Tämän rennomman viikon jälkeen olikin eilen kiva tehdä kunnon koulutreeni. Leo oli jotenkin tosi helppo ja kiva ratsastaa eikä mikään tuntunut kovin vaikealta. Tai no, taipuminen vasemmassa laukassa, mutta sekin onnistui paremmin pienen työstön jälkeen. Keskityin ratsastaessa edelleen katsomaan eteen ja ylös, vaikka välillä katse taas hakeutui alas. Sisäkäden liikkuvuuteen kiinnitin myös huomiota, etten jää vetämään sisältä. Ulko-ohja pysyy nyt jotenkin paremmin kädessä. Katsotaan kuinka kauan nämä viime valmennuksien ahaa-elämykset pysyvät mielessä. Toivottavasti pysyvästi, koska nuo pienet jutut, katse ja tuntuma, ovat helpottaneet ratsastusta tosi paljon.

Tavallisia juttuja

Viime viikko meni ihan normaalien treenailujen merkeissä, välillä hyvin ja välillä ei niin hyvn. Ihan hyvä viikko kuitenkin saatiin kasaan. Maanantaina Leolla oli raspauksen vuoksi täysin vapaapäivä. Tällaiset päivät ovat nykyään harvinaisia. Yleensä vapaapäivinäkin kävellään, mutta nyt lenkkeily jäi rauhoituksen takia väliin.

Tiistaina ja keskiviikkona treenasin koulua. Tiistaina en saanut laukkaa oikein hyväksi, mutta keskiviikkona oli jo parempi. Keskiviikkona ratsastin vaihteeksi nivelellä, koska niinkuin olen "valittanut" koen että Leo rullaa baucherilla välillä vähän. No, eipä nivelellä ollut juurikaan eroa ja jotenkin baucher tuntuu sopivan paremmin käteen (luultavasti siksi että olen tottunut siihen), joten vaihdoin takaisin.

Torstaina ohjasajoin Leon. Ohjasajossa on ollut muutaman viikon tauko. Vuodenvaihteessa poni oli välillä hiukan villi eikä tuntunut hyvältä idealta ohjasajaa sitä samalla kun muut yrittävät ratsastaa. Nyt ohjasajo meni hyvin ja Leo oli kuuliainen. Juoksutin myös hetken liinassa. Siinä poni yritti ensin esittää kovanaamaa kuopimalla niin että hiekka lensi, mutta kun pyysin vaan eteen niin työskentelymoodi löytyi nopeasti.

Perjantai taisi olla viikon huonoin päivä. Minulla oli vähän kiire ja tiesin jo selkään noustessa etten ehdi ratsastamaan kovin kauaa. Oli tarkoitus tehdä rento verkkatyyppinen ratsastus mutta vähän tappelun puolelle se meinasi mennä kun Leo yritti taas vältellä takaovea. Sain kuitenkin tahtoni perille jotenkuten ja ehdin jopa kotiin suihkuun puoli tuntia ennen vieraiden tuloa... Jäi kuitenkin hiukan kaivelemaan ei niin onnistunut ratsastus.

Lauantaina odotukset eivät olleet kovin korkealla perjantain jäljiltä, etenkin kun oli sovittu hyppypäivä. Itse hypyt menivät taas tosi hyvin. Pientä jumppasarjaa mentiin ja sitten yksittäistä pientä pystyä. Vaan ne lähestymiset... Poni kävi vähän kuumana ja ylimääräisiä venkoiluja tapahtui jonkun verran. Ja taas sitä ovea piti tuijottaa. Kerran Leo lähti laukkaan kuin tykin suusta, jolloin jouduin kiertämään esteen ja lähestymään uudelleen minun valitsemassani tahdissa. Ihan kivaa oli silti.

Eilen päätin että nyt se takaoven tuijotus saa luvan loppua, vaikka sitten saisin ratsastaa koko illan. Ei jaksaisi joka ratsastuskerta tapella noin tyhmästä asiasta, kuin liikkumaton ovi. Alussa Leo jopa kerran pysähtyi ravista ovea tuijottamaan! Voi hyvänen aika että tuollainen käytös on raivostuttavaa! Leo ei siis todellakaan pelkää ovea vaan sillä on nyt joku tuollainen ärsyttävä tapa tullut. Ei siinä auta muu kuin tehdä töitä, niin jossain vaiheessa ovi unohtuu ja se pystytään ohittamaan ilman reaktioita askellajista riippumatta. Näin onneksi tapahtui eilenkin ja saatiin tehtyä hyvä treeni. Koko iltaakaan ei sentään mennyt...

Estetreenit

Mitä on tapahtunut kun kaksi kouluratsastajaa taluttaa hevosiaan ympäri maneesia posket punaisina ja hihkuu innosta? No, lauantain villit kuviot eli estehyppelöt ovat juuri päättyneet!

Päätin alkuviikosta että nyt alkaa taas säännöllinen "hyppääminen". Koska esteiden kohdalla mennään selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ilmoitin perumisen välttääkseni hyppyajan julkisesti. Sain mukaani yhden kouluratsastajan hevosineen, ja yhden ihan oikean esteratsastajan toisen henkilön kouluhevosella. Hyvä porukka oli, vaikka esteratsastaja taisi hiukan pyöritellä silmiään meidän jutuille liittyen jättimäiseen (30 cm) esteeseen...

Mentiin ensin ravipuomeja. Niitä menin Leon kanssa itsekin viime viikolla. Kun seurasi muiden menoa niin huomasi taas hyvin kuinka hyödyllistä puomiharjoittelu on. Hevoset venyttävät askelta ihan eri tavalla ja ravista tulee tahdikasta.

Laukkapuomeilla jatkettiin, ja sehän on jo melkein kuin hyppäämistä... Lopulta sitten tehtiin yksi ristikko ja pompittiin sitä molempiin suuntiin. Ekalla kerralla hiukan jännitti mutta sitten ei enää. Leolla on onneksi tosi helppo hypätä. Se hoitaa homman vaikka yksin eikä tällaisilla pikkuesteillä edes kuumene. Tämä oli eka kerta kun hyppäsin Leolla ilman valmentajaa, ja olen itsestäni ylpeä kun uskalsin! Ja oli vielä kivaa! Ens viikolla voisi vaikka ottaa uusiksi...

Pomppufiilis

Meillä oli eilen estetunti, ihan oikea sellainen! Viime viikolla (jossain äkillisessä mielenhäiriössä) kysyin tallillamme käymässä olleelta estevalmentajalta pitäisikö hän minulle tunnin. Myöntävä vastaus tuli ja aika sovittiin. Valitsin tämän valmentajan, koska tiesin että hän opettaa paljon lapsia ihan alkeista lähtien, ja ajattelin että noista lähtökohdista hän voisi olla hyvä opettamaan esteiden alkeita myös tällaiselle vähän vanhemmalle. 

Kun tunti läheni niin alkoi jännittää. Tallille mennessä olin jo pikku paniikissa... Jännitys kuitenkin kaikkosi kun pääsin Leon selkään. Kerroin valmentajalle lähtökohdat, eli että poni on hypännyt säännöllisesti n. 80-90 cm tasolla, mutta itse en oikeastaan osaa hypätä lainkaan.

Tunti aloitettiin ravipuomeilla. Sain ohjeiksi muistaa kunnon ulkoavut, huolehtia että poni etenee reippaasti ja tahdikkaasti, katsoa ajoissa minne olen menossa, tuoda poni suoraan puomeille, pitää leuka ylhäällä jne. Perusohjeita varmaankin, mutta minulle todella tarpeellisia koska olen niin ummikko esteiden kanssa että pää tuntuu tyhjenevän totaalisesti. Ravipuomeilta siirryttiin etenemään puomikasan yli. Sitten otettiin laukkapuomeja. Ne sujuivat tosi hyvin valmentajan huudellessa ohjeita. Kevyeen istuntaan vähän ennen puomeja, katse eteen ja leuka ylös. Leo kyllä hoiti loput hienosti.

Sitten eka ristikko. Huomasin etten edes jännittänyt, Leo eteni niin vaivattomasti ja tuntui hyvältä ratsastaa. Ristikko mentiin ravissa ja siinä oli edessä apupuomi, vai miksi sitä kutsutaan. Pari ekaa kertaa Leo ei oikein hypännyt kunnolla, mutta kun vähän ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa niin meni paremmin. Ravissa oli mielestäni vaikeampi tulla esteelle, onneksi pian vaihdoimmekin laukkaan. 

Hetken päästä lisättiin toinen ristikko, ja lopulta vielä kolmas. Kun tulin ekan kerran sen kolmannen hiukan korkeamman ristikon (olisko ollut jopa 40 cm keskeltä mitattuna, heh), niin tunsin pienen jännityksen tunteen mutta päätin luottaa poniin ja antaa mennä. Mentiin tuo "rata" useampaan kertaan ja lopetettiin kun se sujui hyvin.

Näin siis saatiin puolessa tunnissa kouluratsastaja hyppäämään. Tykkäsin valmentajasta kovasti ja uusi tuntikin on jo sovittuna kahden viikon päähän. Muutenkin tästä hyppelystä jäi superhyvä fiilis! Joku voi ihmetellä mitä vouhkaan parista pikku ristikosta, mutta minulle tämä oli iso juttu. Huomasin että nautin hyppäämisestä, ja ennen kaikkea Leo nautti. Tärkein syy miksi olen päättänyt että minun on aika päästä yli hyppypelosta ja alkaa hyppäämään edes pikkuesteitä säännöllisesti on Leo. Haluan että poni saa jumppaa ja mielenvirkistystä esteiden merkeissä. Itselleni taas tekee tosi hyvää mennä vähän sen kuuluisan mukavuusalueen yli.

PS. Pakkohan siitä hurjasta "radasta" oli vielä kuvakin lisätä kun sain sen tuolta kännykästä tongittua esiin;
 

Monipuolista treeniä

Toivottavasti kevät etenee jatkossa samaa vauhtia kuin tähän asti niin pohjat kuivuvat ja päästään myös ulos treenaamaan. Turhan paljon tulee nyt pyörittyä maneesissa kun ulkokenttä on vielä kovin märkä. Tällä viikolla olen jo hiukan rakennellut Leolle viikko-ohjelmaa ja kohtuullisen monipuolisesti ollaan treenattu. Toki vaihtelua saisi olla vieläkin enemmän.

Keskiviikkona oli ehkä yksi kaksi astetta pakkasta, juuri sen verran että pelto oli rapsakka eikä liian märkä tai upottava. Niinpä päästiin Leon kanssa ekaa kertaa pellolle. Ihan kävelemässä oltiin ja kaverihevonen oli turvana. Leo oli taas tosi fiksusti. Tarhassa eestaas laukkaillut hevonen aiheutti vähän tuijottelua mutta kierrettiin vähän kauempaa niin asia unohtui.

Eilen oli kouluvalmennus. Leo ei ollut verkassa kovin energinen mutta valmennuksessa poni onneksi parani koko ajan. Tunnilla keskityttiin saamaan poni kunnolla eteen ja käyttämään selkäänsä, ja taivuteltiin & pyrittiin saamaan muoto tasaisemmaksi. Hyvä valmennus oli, tuli taas eväitä itsenäiseen kotitreeniin. 

Tänään oli hyppypäivä! Käytännössä tämä tarkoitti sitä että menin ravipuomeja ;) Hyppäämiseen tarvitsisin jonkun neuvomaan ja opettamaan. Nyt mentiin ihan tallikavereiden kesken ensin puomeja ja sitten muut myös hyppäsivät vähän. Leo tuntui koko ajan odottavan koska on oma hyppyvuoro. Teimmekin sitten hetkeksi hevosvaihdon yhden kanssaratsastajan kanssa jotta Leokin pääsi hyppäämään. Nätisti poni loikki lainakuskin kanssa!

Yli esteiden!

Vaikka puhuimme K:n kanssa eilen paljon, ehdimme toki myös ratsastaa ;) Tein alkuverkan itsekseni, ja sen jälkeen oli tiedossa pientä koutsausta aiheella "miten poni saadaan asettumaan ja taipumaan". Aika vääntämiseksi meni, niin ajatuksen tasolla kuin kirjaimellisestikin, mutta jotain meni myös jakeluun. Tänään kun ratsastan yksin näen menikö oppi myös käytännön tasolla perille.

Varsinainen syy K:n vierailuun oli esteet. Vannoutunut kouluratsastaja kun olen niin ei minusta ole mitään puomia isompaa hyppäämään, joten lainakuski on hyppyhommissa tarpeen. Tosin kun katselin K:n ja Fannyn menoa niin ihmeellinen "mitä jos"-ajatus tuli mieleeni... Näytti nimittäin niin hauskalta! 

Fanny selvästi pitää kovasti hyppäämisestä. Esteenä oli pieni ristikko, joka nostettiin muutamien hyppyjen jälkeen n. 50 cm pystyksi. Pari tiputusta tuli kun ponnistus ei osunut ihan nappiin, mutta on hyvä ottaa huomioon että poni ei ollut hypännyt reiluun pariin kuukauteen ja ratsastaja vuoteen.

Kieltäjätyyppiä Fanny ei taida olla, siinä tulee äitiinsä joka ei kieltänyt lähes koskaan. Vaikka Fanny innostui hyppäämisestä niin ohjattavuus säilyi käsittääkseni hyvin, joten siinä mielessä voisin koittaa itsekin jonkun ristikon joskus ylittää. Tallinomistajan varastoista löytyi jo ylimääräinen estesatulakin jota mallailtiin Fannyn selkään. Katsotaan...

Kuvat olivat kaikki enemmän tai vähemmän tärähtäneitä, ei ole tuo liikkuvan kohteen kuvaus maneesissa mitään helpointa puuhaa varsinkin kun ei kameran asetuksista niin paljon ymmärrä.