Näytetään tekstit, joissa on tunniste rennot reidet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rennot reidet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. marraskuuta 2015

Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ohjasajelemassa

Maanantaina Leolla oli vapaa, mutta itselleni olin sopinut ponitreffit muualle. Ystäväni oli vinkannut asiakkaalleen että minä olen ohjasajanut jonkun verran, ja minua pyydettiin visiitille. Paikka olikin oikeastaan tuttu, nimittäin pihaan kääntyessäni tajusin heti että olen Irenen Peltolan Ponipysäkillä! Pieni on maailma. 

Ohjasajettavani Tyyne on 3-vuotias shetlanninponi, joka on on tuolla Peltolassa kesälaitumella. Tyyne oli kyllä todella kiva poni! Sillä oli hyvä motivaatio työntekoon ja hienosti poni yritti tehdä kaiken mitä pyydettiin. Omistaja on ohjasajanut Tyyneä ennenkin, ja sitä on ajettu kärryillä, joten homma sujui aika helposti. Vähän opeteltiin avon ja väistön alkeita ja neuvoin sen minkä vaan osasin. Toivon että minusta oli apua vaikken tosiaan mikään ohjasajon ammattilainen! Tyyne jatkaa treenejä omistajansa kanssa ja lupasin käydä heitä uudemman kerran moikkaamassa jonkun ajan kuluttua. Samalla reissulla tapasin Irenen suloisen vuotiaan Kerttu-tamman, sekä Diisa-issikan. Mukava maanantaireissu!

Eilen ehdin tallille vasta illalla, mutta hyvä niin. Sen verran paahteisia olleet päivät, että ilta on parempaa aikaa ratsastaa. Tehtiin Leon kanssa tunnin perustreeni viikonlopun oppeja muistellen. Opettelin takapään aktivointia koskemalla raipalla pepun päälle, keskityin pitämään reidet rentona ja annoin erityistä huomiota sille että muistan kiittää Leoa. Välillä kiittäminen unohtuu, mutta nyt kun olen tehnyt sitä enemmän niin huomaan kuinka hyödyllistä se on. Leo kun on aika perso kehuille. Itse asiassa tuo hevosen kiittäminen on ollut aika paljon mielessä sen jälkeen useampi viikko sitten seurasin Liisan ystävän ratsastusta. Hän osasi niin hienosti, nopeasti ja huomaamattomasti kiittää hevosta ratsastuksen aikana että päätin itse opetella samaa. Myötäys sisäohjalla ja tosi nopea silitys kaulalle. Ei ole vaikeaa kunhan sen muistaa.