Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

Omatoimista alkuverkkaa

Tuntuu että olen ihan jäljessä blogien lukemisesta kun olin loppuviikon aika lailla pois koneen äärestä. Omaan blogiin ei ole nyt suurempaa päivitettävää, mutta eiköhän se ole vaan ihan hyvä ettei meille koko ajan tapahdu niin paljon...

Leon lauantain lainakuski oli poniin taas ihan hurmaantunut. Hyvä niin! Itseäni jännitti vähän etukäteen miten heillä tällä kertaa sujuu. Minulle Leo esitti niin torstaina kuin perjantainakin toistuvasti maneesin takaovi-nimistä draamakomediaa. Ovea lähestyttiin normaalivauhdissa mutta viisi metriä ennen kaarretta joko niin nopea pysähdys että poni melkein putosi pyllylleen, tai sitten ravissa nanosekunnissa tapahtuva 90 asteen käännös sivulle. Ei noissa muuten mitään, mutta kun poni on oikeasti aivan sairaan nopea ja meinaa tasapaino jäädä hieman jälkeen...

Eilen kyttäily saatiin onneksi jo alkuverkassa pois ja sain nauttia onnistuneesta ratsastuksesta. Laukka pyöri taas tosi hyvin molempiin suuntiin ja muoto pysyi tasaisena. Ravissa tyydyin vielä suurimmaksi osaksi keventelemään reipasta ja tahdikasta ravia. Istuin joitain pätkiä alas mutta en saanut mitään parhainta ravia irti. 

Alkuverkan Leo oli kyllä oikeastaan suorittanut jo tarhassa. Kun ajoin tallille niin tieltä katsoin että jonkun takapää käy tarhassa korkealla ilmassa. No, se ei ollut Leon vaan naapuritarhan tamman. Leo oli käynyt aidalla härkkimässä niin kauan että sai tamman mukaan ralliin. Siellä ne kaksi sitten laukkasivat, pukittivat niin että rodeohärät jäävät kakkoseksi, ja Leo toki myös hyppi kahdella jalalla. Kun menin portille niin poni riekkui edelleen kuin heikkopäinen. Teki sliding stopin nenäni eteen ja hyppäsi kynttilänä pystyyn... Jäin seisoskelemaan portin eteen ja totesin etten todellakaan ota tuollaista kahdella jalalla kävelevää villiponia sisään. Taisi Leo muistaa sisällä odottavat väliheinät koska nopeasti se rauhoittui ja käveli talliin kuin ei olisi koskaan mitään riehunutkaan ;) Hassu poni!

Ihanaa arkea

Lauantaista tulikin hiukan yllättäen Leon vapaapäivä, kun muiden menojen vuoksi pääsin tallille vasta puoli kahdeksan maissa. Iltaruokinta oli alkamassa jo ihan hetken päästä joten päätin etten ala kiireellä liikuttamaan. Onneksi perjantaina ei ollut mitään kovin rankkaa treeniä niin pystyi pitämään vapaan. Leolla ei näin talvisin ole juuri vapaapäiviä lyhyemmän tarhausajan vuoksi, mutta joskus niitä väkisinkin tulee.

Sunnuntaina ja eilen ratsastin aika normaalin koulutreenin. Leo oli kiva, sellainen oman ihanan itsensä tuntuinen. Pääsin taas menemään tosi rauhassa. Molempina päivinä oltiin suurin osa ajasta maneesissa yksin. Fiilis jatkui hyvänä ja rentona. Ainakin toistaiseksi Leo on unohtanut takaoven kyttäämisen eikä välittänyt mistään äänistä yms. ylimääräisestä. Toivon että tämä olotila pysyy. 

Olen muuttanut verkkatyyliä hiukan. Kävelytän yleensä alkukäynnit maasta, ja näin teen edelleen. Ennen aloin selkäännousun jälkeen aika nopeasti ravaamaan, mutta nyt olen joitakin kertoja taivutellut huolellisesti käynnissä ennen ravia. Loivaa avoa ja pohkeenväistöä, vähän pysähdyksiä yms. Tämä on tuntunut nyt ihan hyvältä tyyliltä. Muutos alkoi siitä kun Leo oli tosi pinkeänä. Silloin tuntui että on helpompi hakea poni kuulolle käynnissä ennen ravin nostamista. Nyt Leo ei ole ollut jännittynyt, mutta silti tuo käynnillä aloittaminen on tuntunut hyvältä. Käyntiosuuden jälkeen kevyttä ravia ja verkkalaukkaa, ja sitten kunnolla hommiin. 

Tänään meillä on vihdoin tiedossa maastakäsittelytreeniä opettajan johdolla. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. 

Vikaa satulan päällä

Paneuduin eilen jälleen kerran ajatuksella siihen että Leo liikkuu eteen ja etenkin siihen etten häiritse hevosen liikettä. Tuo eteenpäinpyrkimyksen puute on ollut jo jonkin aikaa suurin tuskailun aihe, johon olen etsinyt syitä vähän sieltä sun täältä. Olen miettinyt pääni puhki missä milloinkin mättää ja löytänyt monia mahdollisia syitä joista suurimpaan osaan olen jo puuttunutkin. Leo reagoi tosi herkästi kaikkeen mahdolliseen, joten tarkkana saa olla ruokinnan, varusteiden yms. kanssa. 

Mutta eiliseen. Ensinnäkin, tein pitkän ja huolellisen verkan poni hyvin loimitettuna. Verryttely tosin on asia josta en kyllä muutenkaan tingi. Jos on kiire ratsastaa niin teen sitten vaikka pelkän verkan. Normaalien kymmenen minuutin pitkin ohjin kävelyjen jälkeen lyhensin hiukan ohjaa ja taivuttelin ponia. Vasta kunnon käyntiverkan jälkeen menin kevyttä ravia. Laukkaa menin kevyessä istunnassa. Sekä ravissa ja laukassa pyrin pelkästään siihen että poni etenee hyvin, ohja sai olla hiukan pidempänä mutta kuitenkin tuntumalla. 

Verrattuna pariin aiempaan päivään Leo liikkui oikeastaan aika kivasti. Ja miksi? No siksi että ratsastaja keskittyi siihen ettei puristanut yhtään. Reisi ja polvi irti. Ja siksi että ohjat olivat normaalia pidemmät eikä käsi jäänyt vetämään tai jarruttamaan. Käytin paljon ääniapuja jatkuvan pohkeella paukuttamisen sijaan. Muistin myös kiittää hevosta. Ja hommahan toimi!

Kun sitten lyhensin ohjaa ja aloin "työskentelemään" niin johan alkoi taas meno hiipua. Alussa olimme maneesissa yksin ja huomioni oli 100 % ponissa, mutta kun muita tuli paikalle oma keskittymiseni ei ollutkaan enää niin hyvää. Mitä ilmeisemmin ratsastaessani "kunnolla" puristan ja pusken ponia eteenpäin, samalla kun joustamaton käteni jarruttaa liikettä. Voi tuska. Mutta kuten tallikaverille totesin, parempi että vika on minussa kuin ponissa. Helppoahan se vioista eroonpääseminen ei ole, mutta eilisten ahaa-elämysten avulla pystyn toivottavasti korjaamaan ratsastustani.

Loppukäynneillä tuli yhtäkkiä sähkökatko. Oli kyllä todella pimeää. Seisoimme maneesissa paikoillamme koska emme nähneet edes toisiamme ja liikkuminen olisi aiheuttanut törmäysriskin. Hiukan tuli sentään näkyvyyttä kun saimme maneesin oven auki. Leo hermostui vähän kun ihmiset sohivat kännykän valojen kanssa ja ulkoa kuului epämääräisiä ääniä, mutta rentoutui nopeasti kun tajusi ettei ole mitään sen ihmeempää tapahtumassa. Tuntuu että meidän ahkerat maastakäsittelyharkat on oikeasti auttaneet, poni ei menee enää sellaiseen tilaan missä mitkään käskyt ei mene läpi, ja on muutenkin rauhallisempi ja helpompi käsitellä.

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)