Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

Pomppua ja loikkaa

Lauantaina hypeltiin taas. Leon lainakuski tuli katselemaan (hah, niinkuin meikäläisen "estetreeneissä" paljon katsottavaa olisi...) ja sain samalla kuvaajan ja esteiden nostajan. Hieman pelolla odottelen miltä meidän meno videolla näyttää...

Koitin Leolle toista kertaa Prestigen Joy Jumper-estesatulaa. Omaan takapuoleen satula tuntuu kovalta istua, ja muutenkin tietty koulusatulaan tottuneelle vähän huteralta, mutta ei kai esteillä kuulu takapuolta penkissä pitääkään. Satulan sopivuus Leolle on mielestäni hiukan niin ja näin. Satula jää takaa jotenkin kummallisesti irti. Satulansovittaja saa sen katsoa ensi viikolla kun koulusatula katsotaan uusiksi selästä käsin. Koulusatulaan muuten laitoin eilen pintelipatjan etuosaa korottamaan, ja Goldyn vanha nahkaisen kouluvyön. Vaikutti näin hiukan paremmalta.

Alkuverkassa menin hiukan ravipuomeja. Niitä pitää mennä kyllä joku päivä ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Nyt meni vähän sinnepäin roiskimiseksi. Laukassa verkkasin kevyessä istunnassa. Esteinä oli tällä kertaa matala sarja yhdellä laukka-askeleen välillä, ja pysty. Korkeudet pysyivät tälläkin kertaa maltillisina, olisiko tuo minisarja ollut joku 40 cm ja pysty kai 60 cm. 

Leo ei oikein koskaan kiellä, mutta lauantaina se kielsi kaksi kertaa. En voi moittia ponia. Tulin esteelle huonosti, tuijotin puomeja vaikka minun olisi pitänyt katsoa eteen ja ylös, ja olin muutenkin epävarma. Heti kun ryhdistäydyin ja yritin oikeasti ratsastaa niin kieltäminen loppui. Kerran kävi niin että luulin Leon kieltävän ja se hyppäsikin megahypyn, johon en oikein päässyt mukaan. No, joskus näitä sattuu. Yleisesti hyppääminen oli estesatulan kanssa helpompaa, ja kivaa meillä oli taas.

Kuvassa hyppyjen jälkeen hra unelias ja nti mietteliäs

Enkka

Sellainenkin harvinaisuus tullaan täällä blogissa lähiaikoina näkemään, kuin hyppykuva niin että minä olen Leon selässä. Tai no, katsotaan onko yhtään julkaisukelpoista otosta, vai joudunko sensuroimaan kuvani. Veikkaan että koen tuskaisia hetkiä kun katson kuvia. Jalat ja kädet sojottavat luultavasti sinne tänne ja kasvoilla on vaihtelevasti joko jännittynyt tai kauhistunut ilme...

Mutta siihen hyppäämiseen. Leo oli verkassa taas vähän löysä ja tahmea. Esteillä se onneksi reipastui. Oli tosi kiva tunne kun Leo oli taas oma energinen itsensä, kun se on viime aikoina ollut enemmän tai vähemmän nihkeä ratsastaa. Poni lämpesi sopivasti mutta pysyi koko ajan kuulolla ja hyppäsi innolla. Mentiin ensin kolmen esteen jumppasarjaa, jonka korkeus oli taas huimat 30 cm. Eka lähestyminen meni jotenkin aivan puihin ja päädyimme kakkos- ja kolmososan väliin. Kuskin moka. Leo ei onneksi hermostu vaikka mokailisin, se korjaa minkä pystyy ja porskuttaa menemään töpeistä välittämättä. Jumppasarjan lisäksi mentiin pientä ristikkoa.

Nina, joka oli kuvaamassa, nosti ristikon pystyksi ja tultiin sitä muutamaan kertaan. Onnistuin jopa saamaan muutamat hyvät lähestymiset aikaiseksi kun keskityin. Mielessäni hoen aina estettä lähestyessä meille muutaman estetunnin pitäneen opettajan sanoja; "pohkeet kiinni ja katse eteen". Kummasti ne auttavat. Nina nosti pystyä muka vaivihkaa (huomasin kyllä!) ja viimeisillä hypyillä se tuntui minusta jo aika korkealta. Leo hyppäsi tietysti hyvin ja varmasti ja itsekin pärjäsin ihan suht ok. Mittaus oli pakko suorittaa, ja voi morjens 75 cm korkea! Olin niin ylpeä itsestäni, mutta vielä enemmän ponista joka kiikuttaa minut turvallisesti ja varmasti esteeltä toiselle.

Hyppyjä ja lainakuski

Meillä oli Leon kanssa perjantaina puomipäivä. Laitoin neljä ravipuomia korotettuna toisesta päästä, ja kasasin myös pienen ristikon siltä varalta että tekee mieli hypätä. Korkeutta esteellä oli varmaan jotain 30 cm...

Aluksi mentiin kaarevia uria kevyessä ravissa. Laukassa ratsastin eteen ympäri maneesia kevyessä istunnassa. Alkuverkan jälkeen mentiin ravipuomeja molempiin suuntiin. Aluksi askeleet eivät menneet ihan kohdilleen mutta sitten Leo alkoi tsempata ja sujui paremmin. Kiva kun puomitreenissä huomaa niin nopeasti miten ravin laatu paranee myös puomien välissä!

Hyppäsin ristikon laukassa ehkä noin viisi kertaa molempiin suuntiin. Taas mielessäni mietin että on Leo vaan niin mahtava. Sille kun näyttää esteen niin ei tarvitse muuta tehdä. Itse keskityin tuomaan ponin esteelle suoraan, katsomaan eteen ja myötäämään hypyssä. Perjantaina oli niin hyvä fiilis tuolla pikkuesteellä että oli pakko tulla alas selästä ja nostaa este pystyksi. Se hypättiin vielä molempiin suuntiin useampaan kertaan, sitten loppuravit, isot taputukset hienolle ponille ja pitkät loppukäynnit maastakäsin. Esteitä pois korjatessa nappasin mitan mukaani ja tarkistin esteen korkeuden. Kokonaiset 65 cm! Eli minun mittapuullani korkea.

Lauantaina kävin aamupäivällä juoksuttamassa Leon. Poni oli vähän väsyneen tuntuinen, vaikka liikkuikin hyvin. Tallinpitäjä sitten kertoikin että Leo oli aamulla laukannut laitumella aika villinä. Muut hevoset eivät olleet lähteneet riemuun mukaan, olivat vaan katsoneet ihmeissään ja jatkaneet syömistä...

Eilen K tuli fiilistelemään Leolla. Siitä onkin aikaa kun hän on ponin selässä ollut, joskus talvella. Oli hyvä nähdä ponin liike ratsastettuna sivustakäsin. Kintereet ovat mielestäni nyt paljon aiempaa "aktiivisemmat" ja muutenkin näytti tosi hyvältä. K myös kehui että laukka tuntui paljon paremmalta, ja olen itse samaa mieltä. Hieno Leo!

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)  

Estetreeniä

Tänään oli estetunti, ja se sujui hyvin. Mentiin taas ristikoita ja tällä kertaa myös pystyä, joka oli kokonaiset 55 cm korkea ;) Leo liikkui reippaasti ja mielellään. Luulen että sen mielestä hypyt lopetettiin liian lyhyeen... Kun aloin tekemään loppuverkkaa niin poni paineli hienoa liitävää ravia ja katseli esteitä sillä silmällä että eikös vielä joku mentäisi. Kiva silti lopettaa niin että hevonen on innokas ja hyväntuulinen, kuin että se olisi väsynyt. Aika lyhyitähän nuo meidän tunnit on, vain puoli tuntia. Tietysti verkkaan ennen ja jälkeen joten ratsastettua tuli reilu tunti.

Ihmeen nopeasti siitä hyppäämisen ideasta saa kiinni. Täytyy koittaa saada joku kuvaamaan niin näen onko meidän meno ihan kauhean näköistä. Tai siis oma ratsastukseni. Tuntui että olin tänään hypyissä ihan hyvin mukana, yhtä tai kahta lukuunottamatta, mutta en usko että tyylini on oikeasti mikään silmiähivelevä. Tärkeintä on että ponilla ja ratsastajalla on hauskaa! Myös sykemittarin otan seuraavaksi mukaan ihan mielenkiinnosta. Sen verran nuo pomppimiset jännittää että sydän tuntuu hakkaavan aika nopeasti. Pelätä tuon opettajan tunneilla ei onneksi tarvitse; hän osaa tehdä juuri minulle oikean tasoiset tehtävät ja edetä niin ettei tule "apua en uskalla"-tunnetta.

Leo toimi tänään maastakäsinkin aika kivasti. Pari kertaa se jännittyi hiukan kun käveltiin alkukäyntejä ja siirryttiin maneesiin, mutta ei pahasti. Liisan blogista bongattu neuvo siitä että jännittyneen hevosen päätä voi ihan konkreettisesti ohjata alaspäin tuntuu toimivalta.

Niin mukava päivä kun meillä tänään on ollutkin niin mieli on silti aika apea. Ajatukset ovat sunnuntaina vakavasti loukkaantuneen Fannyn ja omistajansa luona. Toivon koko sydämestäni että Fanny toipuu ja saa jatkaa onnellista elämää ja treenailuja Jonnan kanssa.