Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampereen hevosklinikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampereen hevosklinikka. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2015

Helpottunut ja tyytyväinen

Helpotus: Ei hankkarivammaa. Ei muutakaan vakavaa. Tyytyväisyys: upeasti käyttäytyvä poni!

Menin tallille eilen hyvissä ajoin. Olin varannut lastaukseen tunnin, koska en voinut olla varma kuinka hyvin tai huonosti homma sujuu. Leo pysähtyi matkalla tallinovelta trailerille kaksi kertaa, mutta käveli kuitenkin samantien sisään. Siinä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin, tunti ylimääräistä aikaa käsissämme...

Tampereen klinikalla oltiin siis hyvissä ajoin. Onneksi Teivossa on niin monta karsinaa, joten sain Leon talliin odottamaan. Ihana pikkuheppani teputti klinikan pihassa pienenpientä ravia vierelläni, mutta ei puhettakaan mistään loikkimisista tai muista ylimääräisistä liikkeistä.


Leo odotti vuoroaan rauhassa. Ell oli hiukan ajoissa ja varttia ennen virallista aikaamme päästiin jo tutkimushuoneeseen. Kerroin että Leo on riehunut tarhassa ja ehkä reväyttänyt/venäyttänyt jotain, mutta tuntuu että on jo parantumassa. Kuitenkin sanoin että minua mietityttää takapään liike joka ei mielestäni ole normaali.

Mainitsin myös epäilyni mahdollisesta hankkarivammasta. Tämä epäilys saatiin suljettua heti ensimmäiseksi pois. Yleistutkimuksessa Leo reagoi selän pitkien lihasten tunnusteluun vähän, muttei merkittävästi. Vuohisjännetupet olivat hieman täyttyneet. Isoin huomio oli se että molempien kintereiden siteet olivat melkoisen puristusarat. Leolta otettiin verta lihasarvojen määritystä varten. Varoitin ponin neulakammosta, mutta huulipuristimen ja rauhallisten avustajien kanssa niin verikoe kuin rauhoituskin saatiin hoidettua hienosti.

Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksen. Suoralla Leo ei ontunut. Ympyrällä poni oli etenkin alkuun takaa aika könkkä ("köpö", on ell kirjoittanut raporttiin) ja toi oikeaa takajalkaa keskilinjaan. Tämän olin huomannut kotonakin. Vaikka Leon liike ei ollut nytkään hyvää takaa, niin se oli ihan eri tavalla huonoa kuin heti tarhariekkumisen jälkeen. Sanoin eläinlääkärille että minusta tuntuu että tässä on nyt kaksi erillistä asiaa; tarhariehumisen aiheuttamat mahdolliset vammat, ja takapää. Ell oli kuulemansa ja näkemänsä perusteella samalla linjalla.



Taivutusten perusteella päädyttiin piikittämään kortisonilla (Celeston & Linkosiini) molempien kintereiden alemmat liukunivelet. Myös vuohisnivelet piikitettiin muista paitsi oikeasta etusesta. Lihasarvoissa AST oli ihan hieman koholla. Oletus on että tarhassa on tullut joku revähdys tms., jota ei pystytty paikantamaan mutta vaikuttaa siltä että se on jo paranemaan päin. Kotiin saatiin Metacam-kuuri, joka on tarkoitettu niin tuolle tarhavammalle kuin kintereillekin. Viikko reipasta ja rentoa kävelyä selästäkäsin, työskentely ja maastoilu sallittua ja suotavaa, sitten viikko ravia ja laukkaa kevyemmin suorilla urilla ja isoilla ympyröillä rennosti eteen-alas. Sen jälkeen normitreeniin.

Omat arvailut ja ajatukset menivät aika hyvin yksiin eläinlääkärin toteamusten kanssa. Olen tyytyväinen että lähdettiin klinikalle, vaikkei tuo tarhariekkuminen sitä olisi vaatinutkaan. Olen koko talven pohtinut aika ajoin takapään liikettä, ja olisin joka tapauksessa viimeistään syksyllä käyttänyt Leon ns. rutiinitarkastuksessa. Nyt jalat saatiin hoidettua ennenkuin tuli mitään vakavampaa. Oikein hyvä näin.

Klinikalla Leo ei  parilla ekalla yrityksellä mennyt traileriin. Kävin hakemassa liinan ja annoin ponin siksi aikaa kuskin, eli veljeni, pideltäväksi. Veli ehdotti että jospa hän koittaa lastata. No, mikäs siinä! Ekalla kerralla Leo nykäisi sillalla taaksepäin, toisella yrityksellä marssi nätisti sisään. Taisi hämmästyä että kuka mua nyt taluttaa!  

Täytyy kyllä sanoa että meillä oli niin hyvä reissu kuin klinikkareissu vaan voi olla. Olen mielettömän tyytyväinen Leoon! Ihana rakas ponini, koko reissun se käyttäytyi täydellisen mallikelpoisesti. Aloin jopa miettiä jos sittenkin kävisi pari kisat kesällä, kun ponin käsittely sujuu nykyään siihen malliin ettei tarvitse hävetä... Ja velikin lupautui kisakuskiksi, "kunhan ei lähdetä Rovaniemelle asti".

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Hieman asiaa hevosvakuutuksista

Hevosen sairastuminen on omiaan herättämään ajatuksia hevosvakuutuksista. Päätin tänään kirjoittaa aiheesta postauksen, koska olen miettinyt näitä juttuja paljon ja luin asiaan liittyviä kommentteja Liisan blogin kommenttiboksista.

Olen siinä mielessä huono esimerkki moittimaan hevosvakuutuksia, että olen tässä vuosien mittaan saanut Tapiolasta/nykyisestä LähiTapiolasta aika laillakin korvauksia. Alkuun voisin todeta että oma asiakkuuteni on pelannut hyvin. Kaikki mitä ei ole ostotarkastuksessa rajattu pois on korvattu, enkä ole joutunut koskaan tekemään ylimääräisiä lisäselvityksiä tai lähettelemään kuitteja. Goldyn henkivakuutuskorvaus oli jo tilillä ennenkuin ehdin sitä edes itse hakea (klinikka lähetti lausunnon suoraan vakuutusyhtiöön). Leon kulut on korvattu mukisematta.

Mutta. Kuten kaikki hevosenomistajat tietävät, ehdot tiukkenevat koko ajan. On todella paljon sellaista mitä ei enää korvata. Luin juuri LähiTapiolan uusimpia vakuutusehtoja. Muun muassa "Vammaa tai sairautta jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai tuki- ja liikuntaelinten sairautta, vammaa tai rasitusvammaa, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä." ei enää korvata. Vakuutusmaksut ovat kuitenkin aika isot, joten ehtojen koventuessa varmaan kannattaa pikkuhiljaa alkaa miettiä olisiko eläinlääkärikuluvakuutus syytä lopettaa ja laittaa siihen mennyt raha säästöpossuun. Hevosen vastuuvakuutusta en lopettaisi, ja henkivakuutuskin puoltaa paikkaansa. Karu totuus on se että vaikka rakasta hevosta ei mikään korvaa, niin tavallisena palkansaajana on ihan mukavaa jos uuden hevosen voi edes osittain rahoittaa vanhan henkivakuutuksella.

Toinen asia, johon olen itse vasta nyt ihan toden teolla herännyt, on vakuutusten korvauskatto. Hevosvakuutuksen korvauskatto on täysin riittämätön kun hevonen joutuu pitkittyneeseen sairaala-/leikkaushoitoon. Ähkyleikkausten hinnat lähtevät käsittääkseni halvimmillaan 5000 eurosta ja kalleimmillaan ohutsuolipohjaisen ähkyleikkauksen kustannukset ovat reilusti yli kymppitonnin. Vakuutuksen korvauskatto on vakuutusyhtiöstä hiukan riippuen nykyään kai korkeintaan 4000 euroa. Iso määrä rahaahan sekin on, mutta ei tuo 4000 euroa riitä pitkälle kun puhutaan hevosen sairaalahoidosta. Tästäkin johtuen jokaisen hevosenomistajan olisi hyvä tehdä suunnitelma hevosensa sairastumisen varalle. Mitä hoidetaan, millä summalla ja mihin asti. Hevosen sairaanhoito on sairaan kallista.

Leon hoito on tähän mennessä maksanut aika tarkkaan 4500 euroa. Summa ei sisällä kuljetuskuluja, mutta aika lailla kaiken muun. Tuohon summaan sisältyy käynti Tampereen Hevosklinikalla, missä tehtiin yleistutkimus, hengitysteiden tähystys sekä otettiin verikoe, 5 vuorokauden hoito Hyvinkään hevossairaalassa, missä tehtiin yleistutkimus, hengitysteiden ja limapussien tähystys, vatsaontelonestenäytteen otto, laajamittainen ultraus, anestesiassa suoritettu paiseleikkaus, nesteytys, sekä lukuisia huuhteluita, lääkityksiä, verinäytteitä yms. Lisäksi summassa on mukana kotihoitolääkkeitä, eli pari antibiootti- ja kipulääkekuuria, sekä kaksi kotona otettu verinäytettä. Itselle jäi maksettavaksi reilu 1200 euroa. Tässä vielä se kolmas seikka; hevosvakuutuksen omavastuu on aika kova. Pitäkää ihmeessä se ylimääräinen tonni säästössä, jos mahdollista.

Loppuun vielä Leolaisen ja omistajan kuulumisia: Molemmat voivat hyvin ;) Tuntuu että haava on nyt ottanut sen kuuluisan harppausaskeleen paranemisen suhteen. Haavanhoito on ihanan nopeaa; viiden minuutin huuhtelu riittää eikä rasvaakaan enää tarvita koska märkäeritettä tulee enää tosi vähän. Kävelylenkit sujuvat reippaasti ja jalat ovat pysyneet viileinä ja kuivina (ponilla, omistajan jalat kastuivat totaalisesti sateessa ponipallerolle aamuvihreää kerätessä). Leo on jo uskaltautunut tarhassa makuulle ja piehtaroimaan, ja on ulkoillut rauhallisesti aamupäivät.