Hierojan palaute

Leo oli aika jumissa ja kovin jännittynyt koko kropastaan, totesi hieroja keskiviikkona. Ei hyvä. Positiivista sentään oli se että jumit saatiin hyvin auki. Hieroja sanoi että ponin lihakset eivät tuntuneet normaaleilta "treenikireiltä" vaan kroppa oli tosiaan kokonaisuudessaan pinkeä. Vatsavaivojen aikaansaannosta, veikkaan.

Oikea puoli oli selkeästi vielä enemmän jumissa kuin vasen. Tämä täsmää siihen että Leo liikkuu mielestäni jäykemmin vasempaan. Eilen katsoin liikettä liinassa niin se näytti kyllä nyt paremmalta. Katsotaan tuleeko jumit takaisin ja joudutaanko hieromaan pian uusiksi. Koitan nyt itsekin hieroa  ja venytellä ponia.

Leon vatsa vaikuttaa paremmalta ja poni toimii paremmin ratsastuksessa. Kuitenkin Leo on edelleen hiukan ärtyneen oloinen. Seuraan tilannetta vielä ja harkitsen ensi viikolla soitanko Gastrogard-kuurin. Eilen tuli maastakäsin kävellessä muutama tylsä tilanne kun Leo muka pelästyi jotain ja hyppäsi pystyyn. On taas keksinyt tuon kahdella jalalla seisomisen enkä tykkää siitä yhtään! Ymmärrän kyllä että kipeä maha ärsyttää, mutta harmittaa silti kun ärtyisyys purkautuu tuolla tavalla. Nuo tilanteet on niin hankalia kun ollaan maneesissa muiden ratsukoiden keskellä. Yksin ollessa pyytäisin tuollaisessa tilanteessa kunnolla lisää vauhtia, kahdella jalalla kun ei laukka suju edes Leolta vaan joutuu laskeutumaan neljälle koivelle, mutta joka suuntaan liinassa sinkoileva poni häiritsee muita paikallaolevia. No, onneksi näitä tilanteita ei usein tule.

Positiivista eilen oli se kun lähdettiin yksin maneesista pois pimeään pihaan, ja muutaman kymmenen metrin päässä möyri valtava kaivinkone kirkkaine valoineen. Leo ei normaalisti koneita pelkää, mutta tietyssä mielentilassa ollessaan voi niihin reagoidakin. Vaan eilenpä Leo ei sanonut kaivinkoneesta yhtään mitään. Fiksu poika, välillä.

Vaihtelevaa

Leo on ollut viime aikoina niin hassu pieni söpönassukka! Tässä eräänä päivänä Leo poukki tarhassa sisääntuloaikaan aika villinä eikä tallikaverin mies uskaltanut taluttaa ponia sisään. Kun menin portille niin Leo rauhoittui salamana, työnsi turpansa riimuun ja käveli sisälle kiltisti kuin hyvinopetettu koira. Minua nauratti. Leon täytyy välillä näyttää niin hurjalta, niin hurjalta, mutta sitten se kuitenkin rauhoittuu koska tietää että pöllöponit ei pääse sisään heinäkasan ääreen. Tallityöntekijäkin kehui että Leoa on niin kiva ruokkia, kun se osaa odottaa eikä ryysää ovelle niinkuin suurin osa hevosista. Edellisessä kodissa opetettuhan juttu tuo on, että ruokaa annettaessa pitää väistää ruokkijaa. Mielellään poni ei sitä tee, sen näkee naamasta...

Pellolla laukkasin viime viikolla täysin rennosti pitkin ohjin ja Leo siirtyi raviin vatsalihasten puristuksella. Ei puhettakaan loikista tai ryntäilystä, voi luottaa täysin siihen että poni etenee tasaisesti kuin juna. Oikea tädin luottoponi!

Tällä viikolla ei ole ollut ihan yhtä ruusuista. Sekä maanantaina että tiistaina oli jotenkin niin hankalaa. Tuntui että tappelimme toisiamme vastaan koko ajan. Leon mahan hyvinvointi on taas erityistarkkailussa. Olen huomannut että poni rapsuttelee kylkiään normaalia enemmän. Ratsastuksessa se on pari kertaa venkoillut hiukan samaa tyyliin kuin aiemmin. Saattaa olla että on syytä kaivaa Antepsinit esiin. Tänään kuitenkin nollaillaan vapaapäivän merkeissä, ja katsotaan taas huomenna mikä on fiilis. Hyppäämäänkin pitäisi taas päästä, tullut vahingossa monen viikon tauko.

Viikon ajan ratsastan nyt kahta hevosta tallikaverin ollessa lomalla. Hoidokkiheppa tosin on aika kevyellä sairasloman jäljiltä, joten sen kanssa tehdään lähinnä käyntitreeniä. Mielenkiintoista vertailla hevosia ja ratsastusta kun menee kahdella peräjälkeen. Huomaan että Leon kanssa vaadin tosi paljon itseltäni ja hevoselta. Pienet onnistumiset eivät riitä koska tiedän että pystytään paljon parempaan. Lainahepan kanssa olen tosi tyytyväinen lyhyisiin hyviin pätkiin.

Helpottunut ja tyytyväinen

Helpotus: Ei hankkarivammaa. Ei muutakaan vakavaa. Tyytyväisyys: upeasti käyttäytyvä poni!

Menin tallille eilen hyvissä ajoin. Olin varannut lastaukseen tunnin, koska en voinut olla varma kuinka hyvin tai huonosti homma sujuu. Leo pysähtyi matkalla tallinovelta trailerille kaksi kertaa, mutta käveli kuitenkin samantien sisään. Siinä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin, tunti ylimääräistä aikaa käsissämme...

Tampereen klinikalla oltiin siis hyvissä ajoin. Onneksi Teivossa on niin monta karsinaa, joten sain Leon talliin odottamaan. Ihana pikkuheppani teputti klinikan pihassa pienenpientä ravia vierelläni, mutta ei puhettakaan mistään loikkimisista tai muista ylimääräisistä liikkeistä.

Leo odotti vuoroaan rauhassa. Ell oli hiukan ajoissa ja varttia ennen virallista aikaamme päästiin jo tutkimushuoneeseen. Kerroin että Leo on riehunut tarhassa ja ehkä reväyttänyt/venäyttänyt jotain, mutta tuntuu että on jo parantumassa. Kuitenkin sanoin että minua mietityttää takapään liike joka ei mielestäni ole normaali.

Mainitsin myös epäilyni mahdollisesta hankkarivammasta. Tämä epäilys saatiin suljettua heti ensimmäiseksi pois. Yleistutkimuksessa Leo reagoi selän pitkien lihasten tunnusteluun vähän, muttei merkittävästi. Vuohisjännetupet olivat hieman täyttyneet. Isoin huomio oli se että molempien kintereiden siteet olivat melkoisen puristusarat. Leolta otettiin verta lihasarvojen määritystä varten. Varoitin ponin neulakammosta, mutta huulipuristimen ja rauhallisten avustajien kanssa niin verikoe kuin rauhoituskin saatiin hoidettua hienosti.

Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksen. Suoralla Leo ei ontunut. Ympyrällä poni oli etenkin alkuun takaa aika könkkä ("köpö", on ell kirjoittanut raporttiin) ja toi oikeaa takajalkaa keskilinjaan. Tämän olin huomannut kotonakin. Vaikka Leon liike ei ollut nytkään hyvää takaa, niin se oli ihan eri tavalla huonoa kuin heti tarhariekkumisen jälkeen. Sanoin eläinlääkärille että minusta tuntuu että tässä on nyt kaksi erillistä asiaa; tarhariehumisen aiheuttamat mahdolliset vammat, ja takapää. Ell oli kuulemansa ja näkemänsä perusteella samalla linjalla.

Taivutusten perusteella päädyttiin piikittämään kortisonilla (Celeston & Linkosiini) molempien kintereiden alemmat liukunivelet. Myös vuohisnivelet piikitettiin muista paitsi oikeasta etusesta. Lihasarvoissa AST oli ihan hieman koholla. Oletus on että tarhassa on tullut joku revähdys tms., jota ei pystytty paikantamaan mutta vaikuttaa siltä että se on jo paranemaan päin. Kotiin saatiin Metacam-kuuri, joka on tarkoitettu niin tuolle tarhavammalle kuin kintereillekin. Viikko reipasta ja rentoa kävelyä selästäkäsin, työskentely ja maastoilu sallittua ja suotavaa, sitten viikko ravia ja laukkaa kevyemmin suorilla urilla ja isoilla ympyröillä rennosti eteen-alas. Sen jälkeen normitreeniin.

Omat arvailut ja ajatukset menivät aika hyvin yksiin eläinlääkärin toteamusten kanssa. Olen tyytyväinen että lähdettiin klinikalle, vaikkei tuo tarhariekkuminen sitä olisi vaatinutkaan. Olen koko talven pohtinut aika ajoin takapään liikettä, ja olisin joka tapauksessa viimeistään syksyllä käyttänyt Leon ns. rutiinitarkastuksessa. Nyt jalat saatiin hoidettua ennenkuin tuli mitään vakavampaa. Oikein hyvä näin.

Klinikalla Leo ei  parilla ekalla yrityksellä mennyt traileriin. Kävin hakemassa liinan ja annoin ponin siksi aikaa kuskin, eli veljeni, pideltäväksi. Veli ehdotti että jospa hän koittaa lastata. No, mikäs siinä! Ekalla kerralla Leo nykäisi sillalla taaksepäin, toisella yrityksellä marssi nätisti sisään. Taisi hämmästyä että kuka mua nyt taluttaa!  

Täytyy kyllä sanoa että meillä oli niin hyvä reissu kuin klinikkareissu vaan voi olla. Olen mielettömän tyytyväinen Leoon! Ihana rakas ponini, koko reissun se käyttäytyi täydellisen mallikelpoisesti. Aloin jopa miettiä jos sittenkin kävisi pari kisat kesällä, kun ponin käsittely sujuu nykyään siihen malliin ettei tarvitse hävetä... Ja velikin lupautui kisakuskiksi, "kunhan ei lähdetä Rovaniemelle asti".

Labrat

Sain Leon verikokeen tulokset jo lauantaina. Mahdolliseen tulehdukseen littyvät arvot, eli leukosyytit ja fibrionogeeni olivat normaaleja. Ei siis hätää sillä saralla. Muut veriarvot olivat viitearvojen sisässä ja hemoglobiini hyvä. Yksi arvo oli ihan hiukan alakantissa. Mitä nyt maallikkona googlaamalla selvittelin, niin se voisi liittyä nimenomaan mahahaavaan. 

Torstaina jolloin Gastrogard aloitettiin Leo oli niin hankala että melkein itkua väänsin. Ihan mahdoton taluttaa, yritti poukkia, tempoilla ja purra koko ajan! Yritin ajatella että poni on kipeä ja käytöksen on pakko johtua siitä, ja toivoin ettei tilanne jatku samanlaisena. Perjantaina Leo onneksi käyttäytyikin jo paremmin ja viikonloppuna ei ollut enää ongelmia. Gastrogardin etu on se että se kyllä vaikuttaa ja auttaa nopeasti jos vika on mahassa.

Eilen kävelytin Leoa pitkään ja juoksutin molempiin suuntiin ravia jonkun verran. Liinassa poni liikkui hyvin ja mielellään. Ravi oli rentoa ja kunnollista, ei mitään sipsutusta tai pikkuponiravia. Tänään koitan miltä Leo tuntuu selästäkäsin. Lauantaina se ei vielä selästä kovin mielellään ravannut mutta toivottavasti tänään on jo parempi. Liikunta pysyy joka tapauksessa kevyenä ja rauhallisena ainakin tämän viikon.