Normireeniä

Olen pikkuhiljaa palauttanut Fannyn normaalitreeniin. Valtavan hyvin ei ole mennyt, jos ei nyt huonostikaan. Huomaa kyllä että taukoa on ollut.

Fanny on maneesissa taas koko ajan aika jännittynyt, ja pelkää "olemattomia". Maneesin ikkunasta hiekkaan osuva valonsäde saa ponin pysähtymään niille jalansijoilleen, takapäätyä on edelleen vaikea lähestyä ja ohittaa muuten kuin kylkimyyryssä, sekalaisia sivuloikkia tulee milloin mistäkin syystä (esim. kun toinen hevonen pärskii)...

Mietin että Fanny on saattanut edellisessä kodissa päästä aika helpolla lapsiratsastajien kanssa, ja nyt kun vaaditaan työskentelemään kunnolla ja keskittymään niin ehkä poni vähän protestoi ja keskittyy ihan muuhun kuin ratsastajaan. Jälleen myönnän kyllä myös omien taitojeni rajallisuuden, minun ongelmanihan se on kun en saa ponia kunnolla avuille. Pitäisi pystyä ratsastamaan rennompana, jään helposti suuhun kiinni kun tuntuu että poni lähtee alta. 

Alkuverkassa Fanny helposti painelee tikittävää poniravia suu tiukasti kiinni puristettuna ja niska jäykkänä. Teen tosi paljon voltteja, kahdeksikkoa, kolmikaarista ja avoja jotta saisin Fannyn irti edestä ja taipumaan. Välillä meinaa epätoivo iskeä kun ponin niska tuntuu aina ratsastuksen alussa yhtä taipuisalta kuin rautakanki.

Nyt kolmen maneesissa tehdyn treenin perusteella olen todennut että päivästä riippuen menee 30-60 minuuttia ennenkuin saan ponin ihan oikeasti työskentelemään ja unohtamaan jännityksen ja säikkyilyt. Tätä aikaa lähdetään nyt lyhentämään niin että ratsastuksesta suurin osa olisi oikeaa treeniä eikä "hypin seinille koska kaveriheppa aivasti"-tyyppistä toimintaa. Tässä vaiheessa täytyy muista itse pysyä rauhallisena ja keskittyä ratsastamiseen. Eilen ainakin tuntui että meinasin heittää hanskat tiskiin liian aikaisin kun tuntui ettei suju. Vaan sujuihan se kun kun alkuongelmista päästiin.

Ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin loppuun positiivisia huomioita: Fanny on liikkunut tosi hyvin omalla moottorilla eikä sitä ole tarvinnut puskea eteenpäin. Laukat ovat nousseet paljon paremmin kuin ennen ja vaikka vauhti on vielä vähän kova, laukka pyörii hienosti. Fanny on vaikuttanut hyvävointiselta eikä taannoisen kipukohtauksen tyyppistä oirehdintaa ole esiintynyt. 

Tänään on kävelypäivä, ja huomenna Fanny pääsee käsittääkseni elämänsä ensimmäiseen hierontaan. Saa nähdä mitä poni sanoo. Mielenkiinnolla myös odotan mitä hieroja sanoo ponista. Voi olla että Fannylta löytyy lihasjumeja kun tuo taipuminen on välillä niin vaikeaa.

Ponitemppuja

Fanny muutti eilen uuteen karsinaan. Poni pääsi pois vetoisasta ovensuusta lämpimämpään paikkaan keskelle karsinariviä, sai enemmän tilaa, ja rauhallisen vieruskaverin. Aiemmin ruunan kanssa sujui vierekkäin asuminen hyvin, mutta tamman kanssa luimisteltiin kalterien läpi ja vinguttiin varsinkin ruoka-aikoina. Nyt toisella puolella asustaa rauhallinen ruuna, ja toisella puolella on toistaiseksi tyhjää koska karsinan asukki, nuori ruuna, on ratsutuksessa.

Lauantaina tallilla järjestetään pikkujoulut, ja samalla minun ja Fannyn ensimmäiset kisat! Kyseessä on leikkimielinen tallityöntekijöiden järjestämä tehtäväkilpailu, joten mitään koulu-ohjelmaa emme siis yritäkään esittää... Mitä luultavammin osallistun kisaan turvallisesti maastakäsin koska sellainenkin vaihtoehto on tarjolla. 

En tiedä onko "kuherruskuukausi" uuden ponin kanssa ohi, mutta eilen ei kyllä mennyt mikään putkeen! Illalla harmitti mutta nyt jo naurattaa. Fanny oli ihan ylijännittynyt jo alkukäynneissä. Maneesissa juoksutettiin yhtä hieman säpäkämpää ponia, ja aina sen spurtatessa Fanny otti muutaman juoksuaskeleen. 

Kun siirryimme, tai siis yritimme siirtyä, tekemään töitä, meno vaihtui jo aika mahdottomaksi. Poni veti pää pystyssä, selkä jännittyneenä ja oli koko ajan lentoon lähdössä. Jokaisesta nurkasta paettiin sivuluisua, maassa oleva selkäännousujakkara oli kauhistus, maneesin hiekka(!) aiheutti muutaman äkkipysähdyksen... Tallikaveri naureskeli vieressä ponia, hienoa show-ravia meni kuulemma!

Vaikea uskoa että Fanny yhtäkkiä pelkäisi asioita joita se on tässä nyt jo kuukauden nähnyt, joten jonkinlainen testailu taitaa olla menossa. Päätin että periksihän ei anneta, joten ratsastin ravissa pelottavien kohtien ohi eteen, eteen, eteen mielestäni loputtoman tuntuisen ajan. Loppua kohden Fanny hiukan rentoutui, mutta ei läheskään täysin. Mielenkiinnolla odotan mitä tänään on edessä. Onneksi K lupasi tulla avuksi koutsaamaan :)