Lainaratsuja jälleen

Eipä tullut Leon suhteen mitään selvyyttä eilen. Kipeää kohtaa ei tunnustelemalla löytynyt. Leon tuntien se kyllä näyttäisi jos kopelointi sattuisi, nyt ei mitään reaktioita tullut. No, tämähän vain kertoo ettei ongelma ole sellaisessa kohdassa mihin pääsee tunnustelemalla käsiksi. Ravi oli edelleen omituista. Poni saa kävellä tämän viikon (ellei selkeää huononemista tapahdu), ja katsotaan sitten miltä näyttää. En jaksa surra, mutta harmittaahan tuo.

Piristystä tallielämään tuo tämän viikon harvinaisen runsas lainaratsujen määrä. Maanantaina ratsastin tallikaverin ponitamman. Meillä piti olla saksanratsuponien vaihtopäivä, mutta Leon ollessa pois pelistä tallikaveri sai tyytyä katselemaan kun minä ratsastin hänen ponillaan. Oi, kiva poni! Vähän oli pohkeen takana ja kyseli onko asiat pakko tehdä loppuun, mutta ihan ok treeni saatiin kokoon.

Eilen ratsastin tutun puoliveritamman. Sen kanssa meillä on vihdoin loksahtanut jotain kohdalleen. Olen koittanut ratsastaa tammaa samojen ohjeiden mukaan joilla Kikko on neuvonut minua ratsastamaan Leoa. Nykyään saan tämän hevosen jo taipumaan ja asettumaan... Niin se kehitys kehittyy. Tänäänkin lupasin jumpata hevosen kun omistaja sairastaa. 

Leon kävelytyksen jälkeen kävin vielä illalla naapuritallilla ratsastamassa suokkipojalla. Siihen kyllä rakastuu joka kerta uudelleen! Ainoa hevonen jolla ratsastan yhtä mielelläni kuin omalla Leollani. Niin järjetön työskentelymotivaatio ettei moista ole tullut ennen eteen. Ruuna tekee kaiken juuri niinkuin pyydän (myös silloin kun teen virheitä), ja töitä se tekisi vaikka koko illan jos ratsastaja ei pyytäisi lopettamaan. Hevosen huonohkon peruskunnon takia teimme töitä eilenkin vain 40 minuuttia. Kohotellaan kuntoa tosi rauhassa, ruuna on kuitenkin jo 17-vuotias. Seuraava yhteinen treenikerta on sovittu perjantaille, ja omistaja liikuttaa hevosta tässä välissä.

Positiivinen sinkoilu

Eilen Leo oli alussa jotenkin tosi jäykän tuntuinen ja tuntui että sain taas koko ajan hoputtaa sitä eteen. Voi johtua siitäkin että olen itse jäykkä. Olen nyt venytellyt ahkerasti ja tuntuu että olen mennyt entistä enemmän jumiin... Positiivista Leossa oli se että sunnuntain sulkeiset olivat auttaneet. Pari kertaa poni koitti takaoven kohdalla nousta edestä mutta pieni muistutus auttoi ja sen jälkeen oven kyttäys loppui kokonaan. Edistystä!

Koitin vetristellä Leoa loivilla väistöillä ja taivutteluilla. Olen vähän huono noissa jumppajutuissa, taas yksi asia johon pitää pyytää neuvoja valmentajalta. Laukkaa en ottanut ollenkaan kun tiesin ettei siitä tule mitään kunnollista. Päätin ensin hakea raviin tahtia ja rentoutta, ja tein väliin käyntiä. 

Olin ratsastanut varmaan ainakin 45 minuuttia kun Leo sai kipinän jostain ja pinkaisi kiitolaukkapyrähdyksen maneesin päästä toiseen. Hassu Leo, se muka "lähtee lapasesta" mutta viimeistään 20 metrin jälkeen tunnen kuinka poni on taas kuulolla. Pienen ponin pientä kapinaa! Mutta hitsi vie, olisipa tehnyt tuon sinkaisun jo ratsastuksen alussa. Leo nimittäin lämpeni sen verran että alkoi homma taas toimia. Huomattavasti mukavampi ratsastaa ponia jolla on moottori käynnissä, vaikka sitten kävisi hiukan ylikierroksillakin. 

Lopputreeni sujui siis ihan hyvin. Laukassa annoin aika paljon Leon vaan mennä reippaalla tahdilla eteen. Ihan parasta muotoa ei eilen löytynyt, eikä kunnon peräänantoa, mutta tänään jatketaan. Nyt vaan mietin miten saan Leolle tuon sinkoilun jälkeisen moodin päälle jo alkuverkassa ;) Tänään ajattelin ottaa työn alle siirtymiset niin askellajeissa kuin askellajien sisälläkin.

Onnistumisia

Tosi hyvä valmennusviikonloppu takana! Perjantaina Leo oli jo verkassa kivan tuntuinen. Liikkui hyvin eteen ja oikeinpäin. Valmentajan pikaisen läpiratsastuksen jälkeen pääsin itse takaisin selkään, ja olipas muuten aika ihanaa! Hevosen selässä aika harvoin voi ja kuuluu matkustaa, mutta nyt tuli sellaisiakin hetkiä että sain vain istua tekemättä mitään. Leo oli pätkittäin niin hyvä ettei akuuttia korjaamistarvetta ollut. 

Saatiin kehuja siitä että poni liikkuu ajoittain tosi hienosti ja eteenpäin mennään koko ajan vaikka työtä on tietysti edelleen tosi paljon edessä. Itselläkin on nyt se tunne että Leo on hyvässä kunnossa vaikka joitakin viikkoja sitten olin vähän epäileväinen ponin voinnin suhteen. Ja kyllähän minä tiedän että poni osaa mitä vain ja pystyy mihin vaan, mutta välillä oma usko loppuu. Tuntuu että jos jokin ei onnistu niin se on aina minun vikani koska poni kyllä osaa jos ratsastaja osaa. No, viikonloppuna se nähtiin että kyllä me onnistutaan yhdessä kun tehdään töitä!

Perjantaina keskityttiin siihen että saan Leon taipumaan kunnolla myös oikealle. Tarkasteltiin tätä kääntymisjuttua ja todettiin että vika on minussa, minä en käännä ponia kunnolla. Vasempaan kierrokseen ongelmaa ei ole. Sain ohjeeksi nosta ulko-ohjaa ylöspäin ja asettaa sisäohjalla kunnolla, jopa hiukan lyhentää sisäohjaa. Pienen harjoittelun jälkeen kääntyminen sujui jo paremmin, ilman että ulkolapa karkasi. 

Toisena valmennuspäivänä Leo ei ollut alussa oikein kuulolla ja oli ehkä vähän hidas pohkeelle. Aloitettiinkin ratsastamalla ponia kunnolla eteen. "Lisättyä" laukkaa (lainausmerkeissä siksi ettei se varmaan oikeasti mitään lisättyä ollut, ehkä keskilaukkaa) ympäri maneesia, tarkoituksena ainoastaan saada Leo lähtemään pohkeesta eteen. Peräänantoon ei tässä vaiheessa kiinnitetty niin suurta huomiota, mutta sain kyllä kehoituksen yrittää työstää laukan aikana ponia pyöreämmäksi vaikka vauhti olikin reipas. 

Laukkapyrähdysten jälkeen alkoi meinaan ravi irrota! Taas sain todeta etten vaadi tarpeeksi, mutta kun vaadin kunnolla niin Leo meni hienosti eikä tarvinnut olla enää koko ajan patistamassa. Ekaa kertaa päästiin Kikon valmennuksissa oikeasti tekemään muutakin kuin perusravia ja -laukkaa. Toki perusratsastus on tärkeää mutta oli kiva kun sain Leon jo alussa toimimaan niin hyvin että voitiin mennä raviavoja ja -pohkeenväistöä ja harjoitella hiukan sulkuja. Ja ihan kivasti ne sujui! 

Seuraavan kuukauden ajan keskityn nyt jälleen kerran siihen että Leo tekee asiat kunnolla ja loppuun asti. Pyyntöjen pitää mennä perille ja minun pitää huolehtia että kaikki tehdään kunnolla eikä vähän sinnepäin. Tuo reipas laukka alkuverkassa toimi niin hyvin että testaan sitä uudelleenkin. Samoin sulut ja paremmat laukannostot kuuluvat treenilistalle. Valmennuksesta on tällä kertaa jopa videokuvaa, laitan sen esille kunhan latautuu. 

Treeni jatkuu

Eilen oli onneksi taas valmennus, nyt oman kotivalmentajan. Taidan mennä ensi viikollakin. Tuntuu että kaksi viikkoa on liian pitkä väli valmennuksissa. Viikko on juuri sopiva, ehtii treenaamaan tarpeeksi välissä.

Leo liikkui alusta asti suht hyvin mutta silti valmentaja tuli juoksutusraipan kanssa avittamaan takaosaa. Raipalla ei (ainakaan mielestäni, en nyt ehtinyt joka sekunti seuraamaan...) koskettu vaan se ainoastaan seurasi takaosaa tuoden hiukan lisää vauhtia, jonka taas pyrin jalostamaan puolipidätteillä tahdikkaaksi raviksi. Muodon kanssa oli taas haasteita aluksi mutta ilahduttavan nopeasti hyvä tahti, muoto ja peräänanto löytyi. 

Tehtiin tehtävät ensin vasempaan kierrokseen ja sitten oikeaan. Vasempaan onnistuttiin hyvin. Ensin ravipohkeenväistöjä, sitten tehtävää jossa tehtiin ravissa pitkän sivun alkuun voltti, jatkettiin avossa, nostettiin pitkän sivun viimeisen kirjaimen kohdalla laukka, tehtiin laukkavoltti ja viimeiseksi vastalaukkakaarre pitkältä sivulta keskihalkaisijalle ja takaisin. Sitten siirtyminen raviin ja alusta. 

Avot meni molempiin suuntiin hyvin, kunhan muistin etten jää sisäohjaan kiinni. Avot on Leolle tosi helppoja. Laukannostoissa en ollut itseeni tyytyväinen, niihin täytyy nyt panostaa. Valmistelen nostot luvattoman huonosti ja se näkyy. Vastalaukassa sain olla tarkkana oman painoni kanssa.

Vasen laukka oli tosi hyvää, mutta oikeaan ei mennyt niin hyvin. En saanut Leoa oikeaan kierrokseen rehellisesti asetettua ja tämä näkyi etenkin laukassa. Kaula taipui mutta niska ei, ja vasen lapa pyrki ulos. Sain kotitehtäväksi tehdä etenkin oikeaan kierrokseen paljon vasta-asetusta (onkohan tämä oikea termi?) eli asettaa ponia ensin ulos jotta saan sen sitten asettumaan sisään.

Tosi hyvä treeni taas, mutta aika raskas. Tänään palautellaan ja huomenna jatketaan taas harjoituksia. Olen tyytyväinen siihen että hyvä muoto alkaa löytyä hiukan helpommin. Vieläkin haluaisin niskaa hiukan alemmas, ja niin myös valmentaja. Omassa ratsastuksessani on parantunut käsien asento ja tuntuma, mutta pohkeet seikkailevat välillä missä sattuu. Seuraavan kerran ratsastaessa haluan muistaa kiittää ponia enemmän. Tuntuu että etenkin valmennuksissa keskityn niin paljon että unohtuu kiittää ponia kun se yrittää ihan yhtä paljon kuin minäkin. Eilenkään en tainnut kuin pari kertaa taputtaa, ja pari kertaa kiittää äänellä. Aina löytyy parannuskohteita...

Hevostelua ja poneilua

Loppuviikon ohjelma oli niin työn kuin tallinkin kannalta melko tiivis, joten en ole ehtinyt aiemmin kirjoittelemaan. Eli kertaanpa nyt menneet tapahtumat ennenkuin uusi viikko pääsee kunnolla alkuun.

Perjantaina olin lainahevosella koulutunnilla. Oli tosi hyvä tunti! Lainaheppa tykkää mieluusti väistää ja kiemurrella suoraan kulkemisen sijaan, ja on helposti varsinkin ratsastuksen alussa jäykkä niskastaan. Keskityimme samaan hevosen ohjan ja pohkeen väliin ja taivuttelimme tosi paljon. Aikansa se otti mutta lopputunnista sain hevosen jo myötämään hyvin ja ravissa saatiin muutama tosi hyvä pätkä. Kun hevonen kulki oikeinpäin niin minun oli suht helppo istua sen ravissa, paljon helpompaa kuin Fannyn ravissa. No, voi johtua siitä että minulla on ongelmia saada Fanny kulkemaan oikeinpäin.

Laukkaosuudessa harjoiteltiin laukka-ravisiirtymiä. Ne ovat tällä hevosella haastavia, ruuna tykkää laukata eikä sitä ole helppo siirtää siististi raviin. Alkutunnin harjoitukset kuitenkin auttoivat ja sain muutaman ihan hyvän siirtymän tehtyä. Laukka on tälle hevoselle helpoin askellaji joten laukka sinänsä sujui hyvin.

Olen saanut uudelta valmentajalta tosi paljon apua istuntaani lyhyessä ajassa, ja mieltä lämmittikin kun tuntia katsellut tallikaveri sanoi että istuntani näyttää hyvältä. Hyvästä en tiedä, mutta kiva että jotain edistystä tapahtuu!

Tunnin jälkeen hevosen vaihto ja Fannyn selkään. Fannyn kanssa tein samoja harjoituksia kuin tunnilla tehtiin, ja poni oli ihan hyvän tuntuinen. Teimme töitä enimmäkseen käynnissä ja vähän ravissa. 

Lauantaina olin lainahevosella pellolla kävellessä. Oli kaunis aurinkoinen ilma, ja oli tosi rentoa köpötellä. No, se seuraava lenkki ei ollutkaan ihan yhtä rento... Fannyn kanssa mentiin maastoon, ja matkalla kiipeilymäelle poni säpsähteli kaikkea näkymätöntä. Olen huomannut että kun poni jännittyy niin helposti annan sille vähän ohjaa ja saatan jopa nojata vähän eteenpäin. Lauantaina pyrin noissa tilanteissa pitämään hyvän tuntuman ja pohkeet kiinni, ja istumaan kunnolla alas. Tuntui toimivan paremmin, poni rauhoittui nopeammin.

Kiipeilimme kahta mäkeä aikamme, ja kiltisti Fanny kulki ylös-alas uudelleen ja uudelleen. Kotimatkalla Fannykin alkoi jo rentoutumaan. Tässä toinen mäkitreenipaikkamme:

Eilen lainahepalla oli vapaa. Fannyn kanssa piti mennä taas maastoon ja koittaa jos saisin ponin rentoutumaan ravissa, mutta kaatosade sotki suunnitelmat. Menimme siis maneesiin. Ja juu, ei ollut poni rentoa nähnytkään. Käynnissä sain sen vähän myötäämään, mutta ravissa ei tullut hommasta mitään. Pää taivasta kohden, kaikki lihakset jännittyneinä ja nurkkia paniikissa pälyillen edettiin. Ei jäänyt mikään kovin mahtava fiilis. Hieman haastavaa tämä kuntoutus kun en saa Fannya kulkemaan oikeinpäin. Illalla lähtikin sitten valmentajalle Apua!!!-viesti.

Normireeniä

Olen pikkuhiljaa palauttanut Fannyn normaalitreeniin. Valtavan hyvin ei ole mennyt, jos ei nyt huonostikaan. Huomaa kyllä että taukoa on ollut.

Fanny on maneesissa taas koko ajan aika jännittynyt, ja pelkää "olemattomia". Maneesin ikkunasta hiekkaan osuva valonsäde saa ponin pysähtymään niille jalansijoilleen, takapäätyä on edelleen vaikea lähestyä ja ohittaa muuten kuin kylkimyyryssä, sekalaisia sivuloikkia tulee milloin mistäkin syystä (esim. kun toinen hevonen pärskii)...

Mietin että Fanny on saattanut edellisessä kodissa päästä aika helpolla lapsiratsastajien kanssa, ja nyt kun vaaditaan työskentelemään kunnolla ja keskittymään niin ehkä poni vähän protestoi ja keskittyy ihan muuhun kuin ratsastajaan. Jälleen myönnän kyllä myös omien taitojeni rajallisuuden, minun ongelmanihan se on kun en saa ponia kunnolla avuille. Pitäisi pystyä ratsastamaan rennompana, jään helposti suuhun kiinni kun tuntuu että poni lähtee alta. 

Alkuverkassa Fanny helposti painelee tikittävää poniravia suu tiukasti kiinni puristettuna ja niska jäykkänä. Teen tosi paljon voltteja, kahdeksikkoa, kolmikaarista ja avoja jotta saisin Fannyn irti edestä ja taipumaan. Välillä meinaa epätoivo iskeä kun ponin niska tuntuu aina ratsastuksen alussa yhtä taipuisalta kuin rautakanki.

Nyt kolmen maneesissa tehdyn treenin perusteella olen todennut että päivästä riippuen menee 30-60 minuuttia ennenkuin saan ponin ihan oikeasti työskentelemään ja unohtamaan jännityksen ja säikkyilyt. Tätä aikaa lähdetään nyt lyhentämään niin että ratsastuksesta suurin osa olisi oikeaa treeniä eikä "hypin seinille koska kaveriheppa aivasti"-tyyppistä toimintaa. Tässä vaiheessa täytyy muista itse pysyä rauhallisena ja keskittyä ratsastamiseen. Eilen ainakin tuntui että meinasin heittää hanskat tiskiin liian aikaisin kun tuntui ettei suju. Vaan sujuihan se kun kun alkuongelmista päästiin.

Ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin loppuun positiivisia huomioita: Fanny on liikkunut tosi hyvin omalla moottorilla eikä sitä ole tarvinnut puskea eteenpäin. Laukat ovat nousseet paljon paremmin kuin ennen ja vaikka vauhti on vielä vähän kova, laukka pyörii hienosti. Fanny on vaikuttanut hyvävointiselta eikä taannoisen kipukohtauksen tyyppistä oirehdintaa ole esiintynyt. 

Tänään on kävelypäivä, ja huomenna Fanny pääsee käsittääkseni elämänsä ensimmäiseen hierontaan. Saa nähdä mitä poni sanoo. Mielenkiinnolla myös odotan mitä hieroja sanoo ponista. Voi olla että Fannylta löytyy lihasjumeja kun tuo taipuminen on välillä niin vaikeaa.

Yli esteiden!

Vaikka puhuimme K:n kanssa eilen paljon, ehdimme toki myös ratsastaa ;) Tein alkuverkan itsekseni, ja sen jälkeen oli tiedossa pientä koutsausta aiheella "miten poni saadaan asettumaan ja taipumaan". Aika vääntämiseksi meni, niin ajatuksen tasolla kuin kirjaimellisestikin, mutta jotain meni myös jakeluun. Tänään kun ratsastan yksin näen menikö oppi myös käytännön tasolla perille.

Varsinainen syy K:n vierailuun oli esteet. Vannoutunut kouluratsastaja kun olen niin ei minusta ole mitään puomia isompaa hyppäämään, joten lainakuski on hyppyhommissa tarpeen. Tosin kun katselin K:n ja Fannyn menoa niin ihmeellinen "mitä jos"-ajatus tuli mieleeni... Näytti nimittäin niin hauskalta! 

Fanny selvästi pitää kovasti hyppäämisestä. Esteenä oli pieni ristikko, joka nostettiin muutamien hyppyjen jälkeen n. 50 cm pystyksi. Pari tiputusta tuli kun ponnistus ei osunut ihan nappiin, mutta on hyvä ottaa huomioon että poni ei ollut hypännyt reiluun pariin kuukauteen ja ratsastaja vuoteen.

Kieltäjätyyppiä Fanny ei taida olla, siinä tulee äitiinsä joka ei kieltänyt lähes koskaan. Vaikka Fanny innostui hyppäämisestä niin ohjattavuus säilyi käsittääkseni hyvin, joten siinä mielessä voisin koittaa itsekin jonkun ristikon joskus ylittää. Tallinomistajan varastoista löytyi jo ylimääräinen estesatulakin jota mallailtiin Fannyn selkään. Katsotaan...

Kuvat olivat kaikki enemmän tai vähemmän tärähtäneitä, ei ole tuo liikkuvan kohteen kuvaus maneesissa mitään helpointa puuhaa varsinkin kun ei kameran asetuksista niin paljon ymmärrä.

Huomioita

Eilen kun ajoin tallilta kotiin kävin mielessäni läpi illan ratsastuskertaa. Olin sekä itseeni että Fannyyn kohtuullisen tyytyväinen. Taivuttelimme kaikissa askellajeissa reippaassa tahdissa. Fanny oli kiva ja kuuliainen ja mielestäni sain melko hyvin avut läpi ja ne asiat tehtyä joita olin etukäteen suunnitellut.

Laukannostoihin en ollut omalta puoleltani ollenkaan tyytyväinen. Valmistelut menevät ihmeelliseksi soheltamiseksi ja nosto punkeamiseksi. Nostoihin kiinnitän ensi kerralla huomiota ja pyrin nostamaan laukan ilman liikaa yrittämistä.

Vasen kierros on kaikissa askellajeissa Fannylle selvästi vaikeampi, ja välillä on tosi hankalaa kun poni pyrkii jatkuvasti asettumaan ulos. Sain valmentajalta vinkkejä joiden avulla pikkuhiljaa opetan ponia asettumaan sisälle myös vasemmassa kierroksessa. Tällä hetkellä taivutus sisäohjalla saa koko ponin herkästi kääntymään joten pyrin tosi pienillä taivutuksilla saamaan aikaan pelkän asetuksen kääntymisen sijaan.

Suurin ilonaihe ja ahaa-elämys oli se kun yhtäkkiä tajusin että ratsastuskerrasta puuttui jotain minulle hyvin tyypillistä: jännitys. Tajusin etten ollut koko vajaan puolentoista tunnin aikana kertaakaan jännittynyt. Normaalisti ratsastukseeni kuuluu jännitys siitä että poni jännittää, säikkyy, pukittaa, ryntää tms. Eilen tätä ei ollut. Fannyn rentous toivottavasti siis alkaa vähitellen siirtyä myös ratsastajaan ja ratsastukseen, ja kun ratsastaja ei jännitä ei poninkaan tarvitse jännittää. Positiivinen noidankehä.