Näytetään tekstit, joissa on tunniste väsymys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väsymys. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. kesäkuuta 2015

Väsyneitä heppoja

Ei ole kevyttä hommaa laiduntaminen. Kaverin pv-tamma on ollut hoivissani nyt viikon omistajan lomaillessa ulkomailla. Hevonen laiduntaa joka päivä 9-10 tuntia ja sen kyllä huomaa. Karsinasta löytyy joka päivä turpa lähes maassa nuokkuva hevonen... Ratsastuksessa energiaa on silti ollut sentään jonkun verran, mutta kaikki liike tapahtuu jatkuvan piereskelyn säestämänä!

Leolla laitumella olo tuntuu vaikuttavan sen ratsastettavuuteen. Tai johtuuko se nyt laiduntamisesta vai jostain muusta, tiedä näistä. Leo kyllä liikkuu ja suorittaa ihan ok, mutta jotenkin paras terä puuttuu. Vaan niin se taitaa puuttua ratsastajaltakin. Ja nyt kun olen taas ratsastanut enemmän muiden hevosia huomaan miten paljon vaadin Leolta ja itseltäni. Muiden kanssa olen tyytyväinen pieniin juttuihin, mutta Leon kanssa vaadin paljon enemmän meiltä molemmilta. No, paneudun treeneihin tarkemmin parin viikon päästä kun aikaa ja keskittymiskykyä on taas enemmän.

Leon laidunkauden alku on  sinänsä mennyt hyvin. Poni syö järkevästi eikä ole talliin haettaessa samanlainen röyhtäilevä turvonnut tankki kun osa hevosista tuntuu olevan. Etukäteen minua hiukan mietitytti tuo joka toinen päivä laiduntaminen mutta hyvin se on mennyt. Olisin halunnut Leon laitumelle joka päivä puoleksi päivää, mutta se ei tänä vuonna ollut tallin puolesta mahdollista. Eli joka toinen päivä Leo on hiekkatarhassaan ja saa lounaaksi normaalia heinää, joka toinen päivä on vihreällä. Leo on pärjännyt tarhassa ainakin toistaiseksi hyvin ilman ötökkäloimea, joten loimi on puettu vain laitumelle. Yleisesti ottaen poni on ollut pirteä, iloinen ja hyvinvoiva. En aio ottaa stressiä siitä ettei treenit mene ihan täydellisesti vaan nautitaan nyt rennosti alkavasta kesästä.

"Joo mä tiedän että mä oon tosi söpö. Olisko jotain herkkuja...?"

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Viikkokooste

Viime viikko oli vähän normaalia kevyempi. Leo tuntui alkuviikon jälkeen jotenkin hiukan haluttomalta, vähän kyllästyneen oloiselta. Ehkä poni oli väsynytkin rankkojen valmennusten jäljiltä, joten päätin keventää loppuviikon ohjelmaa. 

Maanantaina edellisen päivän palauttelun jäljiltä kävelytin Leon maasta. Samalla tein aika paljon käsittelyharjoituksia, niitä joita kouluttaja meille neuvoi. Leon käsittely sujuu selvästi paremmin kuin ennen koulutusta, mutta samalla on tullut muutamia tilanteita joihin kaipaan lisäneuvoja. Luulen että sovin uuden koulutuksen ensi kuun alkuun. Tiistaina tehtiin aika normaali koulutreeni. Leo toimi ihan kivasti vaikka olikin hiukan säpsyllä tuulella. 

Keskiviikkona menin korotettuja ravipuomeja. Laitoin myös pienen ristikon pystyyn ja hypättiin sitä molempiin suuntiin hetken aikaa. Leo kyllä selvästi nauttii hyppäämisestä, jos meidän 30 cm ristikkoa voi esteeksi kutsua... Alkoi laukkakin pyöriä ihan eri tavalla! Silti poni oli tosi hyvin kuulolla. Viime kerralla kun hypättiin niin tuntui ettei Leo ollut ihan täysin mulla hanskassa.

Torstaina mentiin taas koulua, mutta eteenpäinpyrkimys oli kadoksissa. Siitä treenistä ei jäänyt paljon muisteltavaa, kuin että olisi pitänyt ehkä antaa olla aiemmin eikä hinkata 1,5 tuntia. Perjantaina sitten laitoinkin Leolle vaan naruriimun päähän, ja annoin ponin juosta liinassa aika lailla vapaamuotoisesti. Kivasti rentoutui eikä vetänyt kuin yhdet pienet hullulaukat. Ne sallittakoon, joskus on hyvä vähän irrotella.

Lauantaina ratsastin askellajit rennosti läpi, ja sunnuntaina tehtiin vain pieni kävelylenkki. Tämän rennomman viikon jälkeen olikin eilen kiva tehdä kunnon koulutreeni. Leo oli jotenkin tosi helppo ja kiva ratsastaa eikä mikään tuntunut kovin vaikealta. Tai no, taipuminen vasemmassa laukassa, mutta sekin onnistui paremmin pienen työstön jälkeen. Keskityin ratsastaessa edelleen katsomaan eteen ja ylös, vaikka välillä katse taas hakeutui alas. Sisäkäden liikkuvuuteen kiinnitin myös huomiota, etten jää vetämään sisältä. Ulko-ohja pysyy nyt jotenkin paremmin kädessä. Katsotaan kuinka kauan nämä viime valmennuksien ahaa-elämykset pysyvät mielessä. Toivottavasti pysyvästi, koska nuo pienet jutut, katse ja tuntuma, ovat helpottaneet ratsastusta tosi paljon.