Luksusta

On ihanaa kun tallilla on maneesi! Eilen olin yhtä aurinkoa kun tiesin ettei minun tarvitse ratsastaa sateen pehmittämällä kuraisella kentällä, vaan pääsen kuivaan hyväpohjaiseen maneesiin tuulensuojaan. Niin hienoa.

K:n tiistaisen läpiratsastuksen jälkeen Goldy toimi eilenkin hienosti. Maneesikyttäilyäkään ei juuri ollut havaittavissa. Ratsastajallakin sujui ihan kivasti; huomasin että kun käännän katseeni pois ponin korvista niin vaikutus ratsastukseen on ihan ihmeen suuri! Keskittyminen säilyy paljon paremmin kun en koita tulkita asioita Goldyn korvista ;) Jännää miten paljon pienet asiat voivatkaan vaikuttaa. 

Totesin myös että ratsastan aivan liikaa kädellä. Puolipidätteistäni vain murto-osa menee läpi, ja loput ovat liian voimakkaita reuhtomisia vaikuttamatta kuitenkaan halutulla tavalla. Kun ratsastin enemmän jalalla niin poni pysyi paljon paremmin kontrollissa.

Eilisen onnistuneen treenin jälkeen ajatus kisoista on taas mielessäni. Aluekisoja on tänä kesänä todella vähän, joten toisaalta tekisi niin kovasti mieli mennä koittamaan jos nyt saisi sen helppo B:n suoritettua loppuun asti...

Tänään Goldyn hoitaja tulee ekaa kertaa uudelle tallille. Suunnitelmissa on uuteen paikkaan tutustumisen lisäksi ponin hännän ja harjan pesu sekä maastoreittien tutkiminen.

Pikku-eetä ja muuta

Vietin ihanan lomaviikon New Yorkissa. Poni sai liikuntaa hoitajan ja K:n toimesta, olen niin kiitollinen heidän avustaan! K:n kanssa Goldy oli tehnyt kaksi tehokasta koulutreeniä, ja hoitaja taas teki rentoja maastolenkkejä.

Muutaman kerran olen päässyt Goldyn selkään nyt itsekin, mutta voi tätä Suomen kesää! Kenttä on ihan kuravelliä, eilen koitin siinä ratsastaa mutta eihän Goldy pääse kunnolla edes eteenpäin kun uppoaa vuohista myöten. En myöskään usko että tuollainen pohja on oikein hyväksi ponin jaloille, joten suosiolla siirryin läheisille hiekkateille ratsastamaan. Niillä pohja on kuitenkin aika kova, joten tein pelkkää käyntitreeniä. Pysähtymisiä, siirtymisiä kootusta käynnistä keskikäyntiin ja takaisin, avoja ja pohkeenväistöjä.

Eilen illalla harjoittelin vielä veljeni opastuksella yhdistelmällä peruuttamista. Periaatteessa peruutus sujuu ihan suht hyvin, mutta kun ajattelenkin ajokokeeseen menoa niin paniikki iskee. En tajua miten jännitän sitä niin paljon! Pitänee ottaa henkisen valmennuksen opit avuksi tässäkin kohtaa...

Hauska katsoa näitä muutaman viikon takaisia kuvia, nykyisessä karvanvaihtovaiheessa Goldy on jo aika eri värinen ja klippausrajatkin ovat häipyneet. Takapuolessa on hassuja laikkuja, kuvassa ne ei vaan kovin hyvin erotu:

 

Täällä edelleen

Viimeisin viikko on mennyt hankihölkän ja pakkaskävelyn merkeissä. Goldylla on kunnonkohotus menossa, joten olen ilolla vastaanottanut lumen jota on vihdoin saatu kunnolla tänne Länsi-Suomeenkin. Lunta taitaa olla nyt reilu kolmekymmentä senttiä, joka on ihan tarpeeksi ponin nykykunnolle. Goldyn uusi hoitaja on osoittautunut todelliseksi helmeksi, joka hoitaa ponia huolella ja viitsii tehdä kävelylenkkejä -20 asteessa. Itse olen hyödyntänyt tallivapaapäivät kohottamalla omaa kuntoani lenkkeilyn ja punttisalin merkeissä (ja vastapainoksi myös löhönnyt sohvalla...). Lenkkien lisäksi Goldy on tarhannut pakkasista huolimatta aamusta iltaan. Hyvin on poni pärjännyt pihalla jääkarhuturkkinsa ja paksun loimen ansiosta.

Goldy hoitajineen

Hoitajista

Aioin aloittaa kertomalla, etten ole blogannut koska meille ei ole tapahtunut viime aikoina mitään mullistavaa, mutta onhan meille!

Pohjustetaan asiaa vähän. Suurin osa blogini lukijoista on samaa ikäluokkaa kuin minäkin, ja elänyt kultaisia heppanuoruusvuosiaan 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Te siis tiedätte mitä tarkoitan kun puhun vanhanajan kunnon hevosenhoitajista. Näistä korvaamattomista tapauksista, jotka tuskaa, hikeä ja vaivaa säästämättä hoitivat kiltisti yksityishevosia niin hyvin kuin ikinä osasivat, niin helteellä kuin pakkasellakin. Hevosen hoitaminen oli ihaninta mitä hoitajat tiesivät, eivätkä he edes haaveilleet pääsevänsä arvokkaan yksityishevosen selkään. Ei, sellainen ei olisi tullut mieleenkään! Hoitajan tehtävä oli huolehtia hevosen hyvinvoinnista ja varusteista, omistaja hoiti kaiken liikutuspuolen. Joskus sattui kuulemaan että joku hoitaja oli saanut kävellä loppukäynnit hoidokillaan, ja voi sitä hämmästelyn ja kunnioituksen määrää!

Nykyään tulee aika usein puhuttua muiden hevosenomistajien kanssa hoitajista. Lähes kaikki tuntemani hevosihmiset ovat aikuisia, ja kaikki me kamppailemme saadaksemme ajan jaettua tasapuolisesti työn, kodin ja parisuhteen sekä hevosen kesken. Luotettava hevosenhoitaja olisi monelle tervetullut apu. Muistelemme haikein mielin oman lapsuutemme ahkeria hoitajatyttöjä (siis itseämme ;) ja harmittelemme että useimmille heppatytöille hoitaminen tarkoittaa samaa kuin ratsastaminen, ja hevosen hoito jää harmittavan usein paitsioon. Hyvistä hoitajista on huutava pula.

Laitoin joku aika sitten sanaa kiertämään, tarkoituksena löytää sopiva ponityttö avustamaan Goldyn hoidossa. Olin miettinyt hoitajan etsimistä tosi pitkään, mutta koska olen aika tarkka ponin hoidosta on ollut vaikeaa löytää sopivaa luotettavaa henkilöä. Lisäksi halusin hoitajan joka ei vaadi ratsastusta "palkaksi". Haluan itse ratsastaa Goldylla useamman kerran viikossa, koska jos haluan kehittyä ratsastajana tai edes pitää nykyisen tasoni ei pari kertaa viikossa riitä. Ponin pirtsakat pukkilaukkatempaukset eivät myöskään varsinaisesti houkuta antamaan ponia alaikäisten ratsastettavaksi. 

Ottaen huomioon vaatimukseni eivät toiveeni olleet kovin korkealla hoitajan löytymisen suhteen. Viime viikolla tuttu hevosihminen otti kuitenkin yhteyttä ja vinkkasi tytöstä, jonka tiesi ahkeraksi ja luotettavaksi. Lauantaina tyttö sitten ilmestyi tallille, ja tiedättehän sen kuuluisan ensitunteen johon monesti on luottaminen? Tämän tytön kohdalla tuli heti todella hyvä fiilis. Uskon että hänestä tulee erinomainen hoitaja ponille :)