Lainaratsuja jälleen

Eipä tullut Leon suhteen mitään selvyyttä eilen. Kipeää kohtaa ei tunnustelemalla löytynyt. Leon tuntien se kyllä näyttäisi jos kopelointi sattuisi, nyt ei mitään reaktioita tullut. No, tämähän vain kertoo ettei ongelma ole sellaisessa kohdassa mihin pääsee tunnustelemalla käsiksi. Ravi oli edelleen omituista. Poni saa kävellä tämän viikon (ellei selkeää huononemista tapahdu), ja katsotaan sitten miltä näyttää. En jaksa surra, mutta harmittaahan tuo.

Piristystä tallielämään tuo tämän viikon harvinaisen runsas lainaratsujen määrä. Maanantaina ratsastin tallikaverin ponitamman. Meillä piti olla saksanratsuponien vaihtopäivä, mutta Leon ollessa pois pelistä tallikaveri sai tyytyä katselemaan kun minä ratsastin hänen ponillaan. Oi, kiva poni! Vähän oli pohkeen takana ja kyseli onko asiat pakko tehdä loppuun, mutta ihan ok treeni saatiin kokoon.

Eilen ratsastin tutun puoliveritamman. Sen kanssa meillä on vihdoin loksahtanut jotain kohdalleen. Olen koittanut ratsastaa tammaa samojen ohjeiden mukaan joilla Kikko on neuvonut minua ratsastamaan Leoa. Nykyään saan tämän hevosen jo taipumaan ja asettumaan... Niin se kehitys kehittyy. Tänäänkin lupasin jumpata hevosen kun omistaja sairastaa. 

Leon kävelytyksen jälkeen kävin vielä illalla naapuritallilla ratsastamassa suokkipojalla. Siihen kyllä rakastuu joka kerta uudelleen! Ainoa hevonen jolla ratsastan yhtä mielelläni kuin omalla Leollani. Niin järjetön työskentelymotivaatio ettei moista ole tullut ennen eteen. Ruuna tekee kaiken juuri niinkuin pyydän (myös silloin kun teen virheitä), ja töitä se tekisi vaikka koko illan jos ratsastaja ei pyytäisi lopettamaan. Hevosen huonohkon peruskunnon takia teimme töitä eilenkin vain 40 minuuttia. Kohotellaan kuntoa tosi rauhassa, ruuna on kuitenkin jo 17-vuotias. Seuraava yhteinen treenikerta on sovittu perjantaille, ja omistaja liikuttaa hevosta tässä välissä.

Hienosäätöä

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin että Leo on saanut väkirehun lisäyksestä kaivattua energiaa. No, nyt sitä energiaa tuntuu ehkä olevan himpun verran liikaa... Mutta on kyllä ihanaa kun poni liikkuu omilla jaloillaan, vaikka sitten välillä pelleilisikin vähän. On kyllä vaikeaa hommaa tuo väkirehun säätely, kun pienetkin muutokset tuntuu vaikuttavan aika lailla. Onneksi liikutuksen määrää ja rasitusta uskaltaa jo lähteä nostamaan.

Perjantaina ratsastin kentällä ja Leo oli ihan kuohuksissaan kun yhden tallilaisen sukulaistyttö viipotti kentän laitamilla. Että voi pieni poni saada itsensä piukkaan pakettiin! Tuntuu että kaula vaan keriytyy jonnekin ponin sisään ja satulan edessä ei ole enää oikein muuta kuin Leon pää. Jotain pientä peruuttelua ja etupään nosteluakin siinä koettiin. Ilokseni olen huomannut että selviän noista tilanteista nykyään helposti. Aiemmin vähän jäädyin mutta nykyään tiedän että pieni huomautus raipalla ja heti perään jonkun tehtävän teettäminen saa ponin taas keskittymään. Niin nytkin. 

Eilen olin ajatellut mennä sänkkärille. Pääsin kuitenkin tallille aika myöhään. Kaikki hevoset olivat jo sisällä ja Leo ei malttanut rauhoittua yksinään. Keskittyminen ratsastajaan oli hakusessa, kun uusi hevonen huusi tallissa koko ajan. Sille piti tietenkin hirnua takaisin ja välillä piti tuijotella naapuritallin laitumella olevia hevosia. Verkkasin siis kentällä jonkun aikaa että sain ponia kuulolle, ja menin sitten vasta pellolle. Sänkkärillä Leo malttoi jo keskittyä. Ravailtiin mukavat pätkät ja jopa laukattiin yhdet suorat molempiin suuntiin. Tänään on tarkoitus ratsastaa pelkästään sänkkärillä, ja sen jälkeen Leo pääsee pesuun. Poni on ollut ilman loimea ulkona ja on ihan kauhean likainen. Joudun kyllä harkitsemaan ötökkäloimittamista taas, koska polttiaisia on niin paljon. 

Treeniviikko

Kirjoitan yleensä aina päivän tärkeimmät tapahtumat tallilla ruutuvihkoon, mutta ajattelin silti purkaa viime viikon vähän tarkemmin tänne blogiin. Ehkäpä kuukauden päästä teen saman niin pystyn vertailemaan Leon kehitystä sairastelun jälkeen. Viime viikko oli aika tyypillinen "kuntoutusajan" viikko.

Maanantaina lämmittelin hetken kentällä. Leo oli vähän tahmea. Jo jonkun aikaa poni on yskäissyt kerran kaksi raviin lähtiessä, ja niin nytkin. Mutta ilokseni tämä oli eka ja vika kerta tällä viikolla kun poni yski. Toivotaan että köhä meni ohi. Kentältä siirryin melko pian sänkkärille, ja ratsastin siellä käynnissä ja rauhallisessa ravissa. Laukkaa otin lopuksi kentällä pari kierrosta molempiin suuntiin.

Tiistaina kävelytin Leoa maneesissa ja laitoin sen menemään korotettuja puomeja. Laiskanlaista menoa, mutta homma sujui paremmin kun vähän hoputin. Juoksutin myös ponia liinassa hetken ja huomasin että vaikka liike on puhdasta, niin takapään heikkous näkyy. Kestävyyskunto Leolla tuntuu olevan ihan hyvä, joten lihaskunnon parantaminen on se mihin täytyy keskittyä.

Keskiviikkona taivuttelin aluksi kentällä käynnissä. Leo oli reippaampi kuin maanantaina. Taas mentiin jatkamaan sänkkärille. Poni liikkui hyvin eteen ja teki jopa muutaman pikaisen sivuliikkeen innostuessaan. Keskiviikkona en laukannut ollenkaan. Loppukäynnit kävelin tallitiellä yksinään ja Leo oli tosi fiksusti. Kun olin tullut alas satulasta ja menossa takaisin talliin kentällä tippui ratsastaja ja hevonen juoksi kovaa vauhtia ohi. Leo säikähti, mutta rauhoittui tosi nopeasti. Edistystä!

Torstaina käytiin maastakäsin kävelemässä. Leo oli kerrankin narun päässä reipas. Saatiin kunnon lenkki aikaiseksi. Tehtiin myös hiukan peruutusharjoituksia koska poni tunki jossain vaiheessa koko ajan liian lähelle ja yritti lisäksi napsia koko ajan ruohonkorsia ja puunlehtiä.

Perjantaina Leo vietti vapaata tarhassa. Lauantaina ratsastin maneesissa. Poni liikkui tosi hyvin eteen ja laukatkin meni hienosti! Muutaman vastalaukankin nostin. Ehdottomasti viikon paras ratsastuskerta. Tosin kuolaintuntuman kanssa oli ekaa kertaa tällä viikolla vähän ongelmaa. Pää tuntui nousevan helposti etenkin siirtymisissä. 

Kuolaimena olen käyttänyt nyt ihan perus-niveltä, mutta sunnuntaina maastossa oli baucher eli varsinivel jota käytin aiemmin oikeastaan aina. Leo tuntui pureskelevan kuolainta aika paljon. Se myös rullasi baucherilla tosi paljon. Käynnissä sain katsella pullistunutta kaulalihasta, ja pienellä ravipätkällä mietin saako poni pian kunnolla henkeä kun laittoi itseään koko ajan enemmän pakettiin edestä... Maastossa Leo oli taas tosi fiksusti eikä tällä kertaa kohdattu pelottavia peuransyöttöpaikkoja tai moottoripyörää.

Ehkä vähän tylsä kirjoitus tällä kertaa, mutta palvelee omia tarkoituksiani. Viikon yhteenvetona voisi todeta, että treeni oli suht monipuolista, vaikka voisi toki olla monipuolisempaa. Poni oli yhteistyöhaluinen ja kiltti ja eteenpäinpyrkimys edellistä viikkoa parempaa. Alkavalle viikolle on suunnitteilla kevyttä koulua, sänkkäriä, ohjasajokokeilu (!), puomijumppaa ja maastoilua. 

 

Kvartaali täynnä

On taas kuukausiraportin aika. Tai oikeastaan nyt voidaan puhua jo neljännesvuosiraportista!

Alamme olla Fannyn kanssa jo aika tuttuja. Minulla on käsissäni kiltti ja kuuliainen poni, jonka kanssa ei tarvitse ratsastajan jännittää turhia. Mitään sataprosenttista luottamusta välillämme ei vielä ole, mutta yhteistyö pelaa hyvin ja paranee koko ajan.

Fannyn kunto jatkaa luonnollisesti nousuaan, mutta edelleen kaipaisin lisää voimaa takapäähän. Voiman ja lihasten puutteen huomaa varsinkin niinä päivinä kun ponia vähän laiskottaa tai väsyttää ja eteenpäinpyrkimys on hieman hukassa. 

Hankitreeniä emme päässeet tekemään kuin pari viikkoa, nyt lunta on aika vähän. Maastoilua pyrin lisäämään kun päivät pikku hiljaa pitenevät ja metsässä näkee kulkea. Meillä on aika kiva monipuolinen maastolenkki jossa on jopa hieman korkeusvaihteluita. Aion myös aktivoitua puomitreenien suhteen.

Taipumisessa tapahtuu koko ajan edistymistä, vaikka poni vähän jäykkäniska onkin. Suu, joka on ollut vähän Fannylla ongelmallinen, toimii jo hyvin. Poni on alkanut herkistyä avuille. Puolipidätteet ja pidätteet menevät paremmin läpi ja siirtymiset ovat pehmeämpiä ja sujuvampia. Ravia pystyy pikkuhiljaa jo vähän säätelemään.

Tämän ensimmäisen kolmen kuukauden treenin päätteeksi Fanny jää hetkeksi lomalle. Seuraavat kolme kuukautta jatketaan perusasioiden parissa, toivon mukaan saadaan ponille lihasta ja voimaa ja aletaan pikkuhiljaa vähän kokoamaan. Jos kaikki menee hyvin, on tarkoitus alkaa näyttää ponille maailmaa eli käydä kevään mittaan muutamissa harjoituskisoissa.

Väliraportti 2

Kuukausi sitten raportoin miltä tilanne näytti kun Fanny oli ollut minulla kuukauden. Nyt poni on ollut minulla kaksi kuukautta, ja on uuden pohdinnan aika.

Ponin kunto on parantunut edelleen hyvin. Mitään suurta lihasten muodostumista en ole huomannut, mutta valmentaja oli sitä mieltä että poni on saanut ehkä vähän massaa. Lavoilla olleet rasvakertymät ovat sulaneet, mutta mielestäni mahaa on tullut pikkuisen ylimääräistä. 

Suu toimii koko ajan paremmin. Toivon että parannusta asiaan saadaan vielä ensi keskiviikkona kun eläinlääkäri tulee raspaamaan Fannyn. Voisin lyödä vetoa että ponilla on hammaspiikkejä.  

Edelleen poni on vähän jäykkis, mutta taipuu kyllä koko ajan paremmin. Vasempaan kierrokseen esiintyy jonkun verran vastustelua, ja tässäkin asiassa mielenkiinnolla odotan onko raspauksesta apua. 

Tässä kuussa on esiintynyt aika laillakin maneesin nurkkiin liittyviä pelkotiloja, mutta ne ovat onneksi hyvää vauhtia menossa ohi ;) Liekö jotain ponimaista hassuttelua, ja varmaan myös paljolti ratsastajan jännityksen aiheuttamaa käytöstä. 

Yleisesti ottaen ollaan mielestäni menossa oikeaan suuntaan. Fannyn kanssa on edelleen miellyttävä toimia koska se on niin kiltti, ystävällinen ja kuuliainen, ja pääsääntöisesti reipas ja mukava ratsastaa.  

Väliraportti

Minun piti ratsastaa Fannyn eilen itse, ja K:n seistä kentän laidalla koutsaamassa. Ensimmäisellä ravikierroksella kuitenkin kävi ilmi että ratsastaminen neljä tuntia viisaudenhampaan poiston jälkeen on huono ajatus... Niinpä K nousi ponin selkään. Fanny koitti jatkaa edellisillan pöllöilyjä "en uskalla mennä maneesiin nurkkaan"-esityksellä, mutta pian nuo ajatukset unohtuivat kun ruvettiin tekemään töitä. Fanny meni K:lla tosi kivasti!

Eilen myös keskusteltiin Fannyssa tapahtuneista muutoksista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Koska poni on nyt ollut minulla kuukauden on hyvä aika tehdä pieni välitilinpäätös. 

Alkutilanne: Tiesin että Fanny ei ole huippukunnossa, mutta hieman yllätyksenä tuli kuinka nopeasti poni alussa hengästyi ja hikosi vähäisestäkin työnteosta. Tasapainon kanssa oli hakemista laukassa ja siirtymissä. Poni oli vähän huono suustaan ja jäykkä niskastaan (ja muualtakin), mutta sen tiesin jo etukäteen.

Tämän hetkinen tilanne: Fannyn kunto on parantunut jo näinkin pienessä ajassa aika kivasti. Enää ei hiki tule ihan pienestä ja puuskutus on vähentynyt. Voimaa ja lihasta tarvitaan edelleen runsaasti lisää takapäähän. Ponin suu toimii jo paremmin; vaahtoa tulee näkyvästi ja tuntuma ei ole enää niin "turta". Poni liikkuu nyt kivasti eteen, mutta niskasta on edelleen jäykkä ja siihen lähden nyt seuraavaksi keskittymään.

Yllätyksiä kuukauden varrelta: Positiivinen yllätys on ollut Fannyn mahtava luonne. Tiesin että poni on kiltti ja kuuliainen, mutta yllätyin silti sen fiksusta suhtautumisesta uusiin asioihin ja paikkoihin. Maneesi ja uudet maastot ovat Fannylle ihan ok juttu. Ainoastaan pesuboksiin menosta ja sateenkaariesteen ohittamisesta on jouduttu hieman neuvottelemaan... Lisäksi viime päivien maneesikäytös on ollut hieman hämmentävää.

Ajatuksia herättäneenä asiana on tullut se, että Fanny on raa´emman oloinen kuin koeratsastuksen jälkeen kuvittelin. Nyt yhden kuukauden kokemuksella on vaikea uskoa että myyjä on tosiaan harjoitellut ponilla jo vastalaukkoja, kun tasapainon kanssa on mielestäni tarpeeksi tekemistä myötälaukassakin. 

Eilen tosin tajusin että ratsastajalla on iso vaikutus asiaan. K:n kanssa Fanny on vahvasti helppo B-tasoinen, mutta minun kanssani ei päästä vielä sille tasolle. En kuitenkaan pidä osaamistasoamme niin yhdessä kuin erikseenkään ongelmana. Jaksan uskon sekä hevosen että ratsastajan kehityskelpoisuuteen...

Kuvituksena Fanny uudessa iiiihanassa talvitakissaan! Ostin loimen Goldylle loppukesästä, mutta eipä tamma ehtinyt sitä edes sovittaa. Onneksi sopii myös tyttärelle. Pahoittelen jälleen näitä surkeita kännykkäkuvia, uusi järkkäri vanhan hajonneen tilalle on hankintalistalla... 

Ihanuutta!

Eilen meillä oli kevään ensimmäinen valmennustunti oman vakkarivalmentajamme kanssa. Etukäteen minua vähän jännitti. Mietin millainen Goldy olisi maneesissa (edellinen kerta meni vähän hössötykseksi), ja miltä se poni muuten tuntuisi (sunnuntaina kotona painoi kädelle vaikka mitä yritin). Ajomatkalla maneesille koitin rentoutua ja miettiä tavoitteet tulevalle treenille, ja päätin etten halua vaatia meiltä kummaltakaan liikaa, vaan haluan olla rento ja pyrkiä ratsastamaan ponia rennoksi jos se on jännittynyt.

Suureksi ilokseni Goldy oli tosi hieno ja kuuliainen! Valmentaja, joka näki meidät viimeksi kahden klinikkareissun välissä kun poni oli vielä pikkuisen epäpuhdas, sanoi että poni liikkuu nyt oikein hyvin ja ero edelliseen kertaan oli huomattava. Ponilla on kuulemma ihan erilainen ilmekin :) Laukannostot ovat olleet meille pitkään hankalia, osaksi kai jalkavaivojen ja osaksi muiden syiden vuoksi, mutta nyt ne sujuivat molempiin suuntiin ongelmitta.

Koska meillä tosiaan on 2 kuukauden sairasloman jäljiltä takana vasta kuukausi kunnonkohotusta, valmentaja ei teettänyt meillä mitään kovin vaativaa eikä ponilta tietenkään tässä vaiheessa vaadita kovin suurta kokoamisastetta. Lähinnä taivuttelin Goldya ravikahdeksikolla, ja laukkaa menimme molempiin suuntiin isolla ympyrällä. 

Loppuverkassa sain ponin kivasti ravaamaan eteen-alas, asia joka meiltä ei maastossa onnistu kun into tutkailla ympäristöä on se verran kova. Kotitreenissä jatkuvat maastolenkit, joilla laukataan isoa laukkaa, ja maneesitreeneissä pyritään siihen että poni taipuu hyvin. Ensi viikolla taas uusi valmennus, en malta odottaa! Treeni-into on nyt ihan huipussaan.

Turhautumista... ja sitten ei

Kaikki muut treenaavat täysillä. Kaikki muut käyvät valmennuksissa. Kaikkien muiden hevoset ovat kisakunnossa. Kaikki muut aloittelevat jo kautta harjoituskisoissa. 

Olin viikonloppuna valtavan turhautunut. Goldy oli tiputtanut perjantaina kenkänsä, ja kengittäjä ilmoitti ettei pääse tulemaan ennen maanantaina (ymmärrettävää, oma elämä se on kenkääjälläkin). Siinä meni siis viikonlopun ratsastelut, peruuntui niin vauhtimaasto kuin maneesikäyntikin. Eilen kävelin lumipyryssä poni perässäni, moikkasin vastaan laukanneita tuttuja, ja surkuttelin. Noidenkin hevoset ovat noin hienossa kunnossa! Miten ehdin tällä menolla saada oman ponini millään kuntoon kisakauden alkuun mennessä? Miksi sen kengänkin piti nyt lähteä? 

Aloin miettiä miksi minä ratsastan, ja miksi omistan hevosen. Mistä lähtien kyse on ollut siitä että meidän pitää olla tietyssä kunnossa tiettynä aikana? Pöh, minähän haluan että meillä on hauskaa, ja että opin paremmaksi ratsastajaksi. Ei silloin ole väliä ajoittuuko se huippukunto toukokuuhun, kesäkuuhun vai heinäkuuhun. Ehkä tämä oli yksi syy miksi välttelin kilpailemisajatusta niin pitkään; olen vähän turhankin kunnianhimoinen enkä kestä kun asiat eivät menekään suunnitelmieni mukaan.

Kyllähän se mieli sitten vähäsen kirkastui. Me etenemme omaan tahtiimme, ja koitan muistaa iloita siitä että hevonen on nyt terve. Nautin siitä kun hevonen pärskii metsätiellä kävellessään, ja nappaa ohimennen palasen kuusenoksasta matkaevääksi. Kyllä me ehditään. 

Maastopolleni mun

Goldy oli eilen maastossa niin ihanaihanaihana! Olen vieläkin hyvällä tuulella. Menimme tunnin lenkin tuttua reittiämme, ja poni oli rento ja rauhallinen. Olihan se rento ja rauhallinen loppusyksystäkin ja syyksi selvisi kipeät jalat... Mutta eilisen rentous oli erilaista, poni liikkui reippaasti eteen mutta viime aikojen pää pystyssä ja selkä notkolla kipittäminen jäi pois.

Laukkasimme pari pitempää pätkää, ja laukkaosuuksia koitan saada jatkossakin lisättyä. Laukka on oma "heikoin" askellajini, johon täytyy ja johon haluan panostaa jotta saan laukan työstettyä hyväksi kentälläkin kouluratoja varten. Nuo maastolaukat tekevät myös Goldylle tosi hyvää kunnonkohotuksen kannalta. Kerran poni koitti lisätä vauhtia itsekseen, mutta totteli pidätteitä silloinkin hienosti. Parhaiten maastossa tuntuu nykyään toimivan ääniavut. Rauhallinen "prrrr" saa Goldyn yleensä hidastamaan tahtia. 

Ehkä minun on tosiaan aika jättää "apua mitä jos se lähtee kiitolaukkaan/pukittaa/ei pysää/pelästyy ravuria/pikkulintua/kiveä"-ajatukseni ja luottaa siihen että poni pysyy (ainakin pääsääntöisesti) hanskassa. Jatkossa siis vähemmän jossittelua ja enemmän rohkeutta toivoo tämä poniratsastaja.

Täällä edelleen

Viimeisin viikko on mennyt hankihölkän ja pakkaskävelyn merkeissä. Goldylla on kunnonkohotus menossa, joten olen ilolla vastaanottanut lumen jota on vihdoin saatu kunnolla tänne Länsi-Suomeenkin. Lunta taitaa olla nyt reilu kolmekymmentä senttiä, joka on ihan tarpeeksi ponin nykykunnolle. Goldyn uusi hoitaja on osoittautunut todelliseksi helmeksi, joka hoitaa ponia huolella ja viitsii tehdä kävelylenkkejä -20 asteessa. Itse olen hyödyntänyt tallivapaapäivät kohottamalla omaa kuntoani lenkkeilyn ja punttisalin merkeissä (ja vastapainoksi myös löhönnyt sohvalla...). Lenkkien lisäksi Goldy on tarhannut pakkasista huolimatta aamusta iltaan. Hyvin on poni pärjännyt pihalla jääkarhuturkkinsa ja paksun loimen ansiosta.

Goldy hoitajineen

Tavoitteet kaudelle 2012

Viime viikon maneesikäynti herätti minussa valtavan treenikaipuun! Tekee mieli kunnon kouluväännön pariin, valmennuksiin, perusasioita hiomaan ja kisakalenteria tutkimaan. Ratsastuspuolella on seuraavat pari viikkoa vielä tiedossa hiljaiseloa kun Goldy on sairaslomalla ja kävelykuurilla, mutta onneksi voin aloittaa kauteen valmistautumisen muilla tavoin.

Vuoden 2011 alussa asetin itselleni muutaman tavoitteen ja ennen uusien asettamista ajattelin vilkaista mitä vanhoille kuuluu. 

Tavoite nro 1: Oppia nostamaan laukat kunnolla ja saada laukka työstettyä molempiin suuntiin hyväksi

Laukannostoissa on tapahtunut suurta edistystä, mutta kyllä niitä on harjoiteltukin! Laukan laadussa ja omassa istunnassa on vielä tekemistä.

Tavoite nro 2: Hallita kaikki askellajit maastossa

Tässäkin on ollut ilahduttavaa edistymistä! Vielä en pääse haaveilemiani rentoja laukkamaastoja tekemään, mutta käynti-ravimaastot sujuvat jo hyvin ja laukattukin on useaan otteeseen (ei tosin viime aikoina koska ponissa on ollut virtaa pienen sähköyhtiön tarpeisiin ja ratsastaja ei ole kaikkein rohkeimmasta päästä).

Tavoite nro 3: Oppia takaosakäännös

Harjoittelu aloitettiin elokuussa joten vielä on työn alla mutta hyvällä mallilla. 

Loppukaneettina vuoteen 2011 kerrottakaan että en tippunut kertaakaan. Oho! :)

Viime vuoteen verrattuna tämä kausi tulee olemaan erilainen siinä mielessä, että suunnittelen kisaavani enemmän. Viime vuonna kun en suunnitellut kisaavani ollenkaan, vaikka loppukaudesta sitten kolmet kisat kävinkin. Poni taas kilpaili suhteellisen paljon lainakuskin kanssa, mutta siihenkin tulee tänä vuonna muutos; ponilla kisaa, ja luultavasti myös treenaa ja ratsastaa vain minä itse. 

Vaikka tästä tulevasta kaudesta on tarkoitus tehdä minun ja ponin "The" kisakausi 2012, eivät tavoitteet kovasti poikkea viime vuodesta. Edelleen ratsastan siksi että haluan oppia lisää ja parantaa yhteistyötä ponin kanssa, en siksi että saisin kaapin täyteen ruusukkeita. Ruusukkeet ovat bonus, mutta tämä poniratsastaja vannoo perusratsastuksen nimeen! Joten tämäkin kausi täyttyy perusasioiden hiomisesta.

Ensimmäinen osa kauteen valmistautumista on kunnonkohotus. Tämä koskee niin ponia kuin ratsastajaakin! Poni aloittaa kuntokuurin toden teolla helmikuussa mutta ratsastaja aloittelee jo nyt, ja parantaa lihaskuntoaan sekä pudottaa muutaman kilon painoaan kisakauden alkuun eli toukokuuhun mennessä. Lihaskuntotreenin ja venyttelyn kautta haen apua mm. istuntaan ja hevosen parempaan hallintaan.

Tavoitteeksi vuodelle 2012 asetan seuraavat (nämä ovat siis koko vuoden tavoitteita, ei pelkästään kisakauden):

Tavoite 1: Saada laukka työstettyä hyväksi

Siirtyy vuodelta 2011

Tavoite 2: Parantaa omaa istuntaa sekä ravissa että laukassa

Goldylla on poniksi kovin hevosmaiset liikkeet ja sen ravissa on kaikkea muuta kuin miellyttävä ja helppo istua. Laukannosto-ongelmat ja erinäiset pukkilaukat yms. ovat jättäneet jälkeensä pienen laukkajännityksen, joka helposti ilmenee polvien puristuksena, josta taasen ei seuraa mitään hyvää.

Tavoite 3: Saada laukkakin rennoksi maastossa

Eli ahkera maastoilu jatkuu ja poniratsastaja koittaa olla vähän reippaampi ja rohkeampi.

Tavoite 4: Saada mahdollisimman hyviä suorituksia aluekisojen HeC- ja HeB-luokissa

Siinähän niitä jo on... En lisää tavoitelistaan tänä vuonna mitään "temppuja", temput tulevat sitten omalla painollaan kun perusratsastus on kunnossa, ja valmentajani kyllä huolehtii siitä että alan opettelemaan uusia asioita kun niiden aika on. Eli kun saan laukat sujumaan niin sieltä ne vastalaukkaharjoituksetkin sitten aikanaan tupsahtavat eteen.

Varmistelua

Olen aloittanut Goldyn kunnonkohotuksen ratsastamalla ponia suht kevyesti viikon verran. Tiistaina valmentaja kävi katsomassa meitä. Poni liikkui puhtaasti, mutta ravi oli toiseen kierrokseen vähän huonompaa. Vaikea sanoa johtuuko tämä lomailun aiheuttamasta jäykkyydestä vai siitä että jalkavaivoja olisi edelleen. Positiivista oli että laukat nousivat molempiin suuntiin tosi helposti, ennen klinikkareissuahan vasen laukka ei noussut ollenkaan.

Poni tuntuu muutenkin pirteältä, mutta koska huomaan jatkuvasti itsessäni vainoharhaisia piirteitä* päätin että menemme kuitenkin klinikalle kontrollikäynnille. Sain ajan keskiviikolle ja kiltti veljeni lähtee kuskaamaan meitä.

* "Onko tää jalka lämmin? Olisko tässä vuohisessa vähän turvotusta? Liikkuuko tää poni sittenkin hiukan epäpuhtaasti? Kuuluiko tuolta takajalasta joku outo ääni?"