Kouluvalmennus

Kirjoittelen eilisen valmennuksen jutut tuoreeltaan ylös ettei unohdu. En ole vielä oppinut että kotivalmentaja tulee aina ajoissa paikalle, siksi nytkin jäi verkka ehkä vähän lyhyeen. Ehdin kyllä kävelemään normaalit reilu kymmenen minuuttia ja ravaamaan ponin lämpimäksi mutta laukka jäi välistä. Muistutus itselle: ensi kerralla 5-10 minuuttia aiemmin verkkaan.

Alussa oli taas hiukan haastetta saada Leo kunnolla liikkeelle. Kerkesi jo vähän tulla hiki siinä kaiken eteenratsastuksen lomassa, mutta suht nopeasti raviin kuitenkin löytyi hyvä tahti. 

Tehtiin alussa harjoitusta jossa ympyrää pienennettiin ravissa 8 metrin voltiksi. Ravin piti tietenkin säilyä. Puolipidätteisiin sain neuvon "työntää" hiukan istunnalla samalla kun ulko-ohja tekee pienen pidätteen, takapuoli kunnolla satulassa. Voltilta jatkettiin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Tehtiin myös muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Nämä meni ok, mutta vähän paremmat ristiaskeleet olisi saanut olla ja ajoittain tunsin kuinka Leo nousi vähän peräänannosta ja selkä laski alas.

Laukka oli eilen mukavan helpon tuntuista. Valmentaja totesi että poni taitaa tykätä laukasta enemmän, johon sanoin että voi olla kun en pompi siinä samalla tavalla kuin ravissa... Tehtiin vastalaukkakaaria ja Leo sai kehuja siitä ettei se poikita yhtään vaan tekee tosi siisti tiet ja pysyy suorana. Minä sain ohjeen kääntää yläkroppaa hiukan uraa kohden kun lähdetään palaamaan kaarelta uralle päin. Vastalaukkakaarien jälkeen lisättiin laukkaa hiukan lävistäjällä, ja siirryttiin "lisätystä" takaisin harjoituslaukkaan ennen uralle tuloa. 

Loppuaika tehtiin siirtymisiä. Lähinnä pysähdyksiä. Valmentaja ei ollut tyytyväinen siihen että pysähdykset ovat niin töksähtäviä ja poni pysähtyy ikäänkuin vähän nokilleen, "etujalat eteenpäin sojottaen" (kärjistetysti sanoen). Tätä lähdettiin korjaamaan tietysti sillä, että valmistelin siirtymiset huolellisesti, mutta myös niin että ravista ei pysätty suoraan vaan ensin siisti siirtyminen käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Pysähdyksessä auttoi kun kuvittelin että työnsin lantiolla ponin pysähdykseen, ja tein siirtymisen vatsalihaksilla. 

Leo toimi aika kivasti ja sain muutaman hyvän ahaa-elämyksen puolipidätteisiin ja pysähdyksiin liittyen. Ratsastus, se on vaan niin hienoa!

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!

Viikonloppu

Pimeiden arki-iltojen jälkeen sitä kaipaa päivänvaloa, joten lauantaina suuntasimme Fannyn kanssa ulos. Melko nopeasti sai todeta ettei näillä keleillä paljon muuta tehdä kuin kävellä. Meillä on lunta enää tosi vähän, ja pohjat ovat kovia/liukkaita.

Pitkien kävelyjen jälkeen suuntasimme siis jälleen kerran maneesiin. Fanny oli aika pirtsakalla tuulella, korvat pystyssä poni kuunteli ulkoa tulevia ääniä ja teki jotain omia sinkoilujaan. Laitoin muutaman korotetun puomin maneesiin toiseen päätyyn, ja sekös ponia kauhistutti! Puomeja täytyi ensin lähestyä koko kroppa jännitettynä, ja ohittaa ne kaukaa sivuliirtotyylillä. Hassu otus. Puomien ylitys meni sinänsä ok.

Eilinen kouluvalmennus ei alkanut kovin hyvin. En saanut verkassa Fannya millään keskittymään ja yhtäkkiä poni keksi alkaa taas kyttäämään yhtä maneesin kulmaa... Tässä vaiheessa ainoa ajatus oli "Ei taas!". Mutta ei auttanut muu kuin vain ratsastaa. Olen huomannut että Fannyn kanssa auttaa noissa kyttäämisissä vain se, ettei ole huomaavinaankaan ponin jännittyneisyyttä, sivuliirtoja ja loikkia. Esim. pelottavaan kulmaan pyörimään jääminen ei auta tippaakaan vaan poni jännittyy entisestään.

Teimme aluksi käyntipohkeenväistöä pitkällä sivulla, kulmassa olevasta kirjaimesta keskelle ja keskeltä takaisin toiseen suuntaan. Tähän lisättiin käynti-ravisiirtymät, eli pohkeenväistön jälkeen raviin, päätyyn ravivoltti, pitkän sivun alussa taas käyntiin ja pohkeenväistö.

Seuraavaksi pohkeenväistöstä nostettiin laukka, laukattiin pääty-ympyrä ja lävistäjä ja siirryttiin lävistäjän lopussa käyntiin. No... Ensin ei laukat nousseet ja sitten rikottiin raville lävistäjän puolessa välissä... Vähän kun harjoiteltiin niin homma alkoi sujumaan paremmin ja sain tästä hyvän laukkaharjoituksen kotitreeneihin. Tämän viikon tavoitteena onkin parantaa laukannostoja.   

Valmennuksesta jäi taas hyvä fiilis. Sain pohkeenväistöjä parannettua kun ymmärsin (valmentajan vinkistä) korjata istuntaani niin että paino asettui oikein. Sitkeät puolipidäte-myötäys-harjoitukset ovat tuottaneet myös hiukan tulosta. Vieläkin minun pitäisi olla paljon nopeampi reaktioissani, jään helposti turruttamaan hevosta avuilla. Valmentaja oli meihin ihan tyytyväinen ja kehui Fannyn parantunutta lihaskuntoa.

Sanovat sitä ratsastukseksi

Jos en nyt ihan jokaikinen sekunti ratsastanutkaan täysillä viime viikon treeneissä, niin ainakin yritin. Oli se mikä vaan vuodenvaihteen ryhtipuuska joka puhaltaa, jatkukoon hamaan tulevaisuuteen. Poni nimittäin toimii huomattavasti paremmin kun ratsastaja tekee muutakin kun istuu ja ihmettelee.

Raspausta seuranneena päivänä eli torstaina sujui muuten hyvin mutta ratsukoita oli maneesissa taas ruuhkaksi asti. Tajusin aika pian ettei meidän laukkaharjoittelusta tule mitään 4-5 muun hevosen seassa. En osaa sanoa oliko raspauksella välitöntä vaikutusta Fannyn suuhun, mutta ehkä poni vähän paremmin taipui vaikeampaan suuntaan. Kulmien kyttäämisen Fanny on nyt lopettanut maneesissa lähes kokonaan, jee!

Perjantaina saatiin laukkoja ja nostoja harjoiteltua, lauantain valmennus mielessä. Lauantaina meillä oli superrankka tunti, tai ainakin ratsastaja oli ihan poikki! Fanny jaksoi kyllä tosi hyvin vaikka laukkasimme tosi paljon.

Keskityimme vasempaan laukkaan joka on sekä minulle että ponille hankalampi. Fanny oli reippaalla tuulella, ja laukkasi ihan miljoonaa! Meno oli samanlaista kuin pellolla, poni vaan painaa omaa vauhtiaan eikä ratsastajan avut mene ollenkaan läpi. 

Mielenkiintoista tuo Fannyn laukka tässä vaiheessa. En saa sitä juurikaan säädeltyä, vaan laiskana päivänä poni menee rauhallista laukkaa ja pirteänä päivänä kovaa. Puolipidätteet eivät mene läpi ja lauantaina oli ongelmia jopa saada Fanny laukkaamaan uraa pitkin kun poni yritti valita itse reittinsä. 

Lopulta sain laukkaan jotain hallintaa mutta on siinä kyllä paljon harjoittelemista. Hyvät naurut saimme valmentajan kanssa kun Fanny kesken laukan pukitti yhtäkkiä. Fannyn pukki on mallia "hidastan vauhtia ja potkaisen takajalat jäykästi ilmaan" ja joka kerta kun poni tekee tuon hienon muuvinsa niin minua naurattaa älyttömästi. Ei taida tyttö tietää että äitinsä oli mestaripukittelija jonka jälkeen pikkupukit ei tunnu missään ;)

Alkavalla viikolla yritän keskittyä pitämään ulko-ohjan tuen ja myötäämään sisäohjalla. Niin helpon kuuloista ja niin vaikeaa...

  

Luksusta

On ihanaa kun tallilla on maneesi! Eilen olin yhtä aurinkoa kun tiesin ettei minun tarvitse ratsastaa sateen pehmittämällä kuraisella kentällä, vaan pääsen kuivaan hyväpohjaiseen maneesiin tuulensuojaan. Niin hienoa.

K:n tiistaisen läpiratsastuksen jälkeen Goldy toimi eilenkin hienosti. Maneesikyttäilyäkään ei juuri ollut havaittavissa. Ratsastajallakin sujui ihan kivasti; huomasin että kun käännän katseeni pois ponin korvista niin vaikutus ratsastukseen on ihan ihmeen suuri! Keskittyminen säilyy paljon paremmin kun en koita tulkita asioita Goldyn korvista ;) Jännää miten paljon pienet asiat voivatkaan vaikuttaa. 

Totesin myös että ratsastan aivan liikaa kädellä. Puolipidätteistäni vain murto-osa menee läpi, ja loput ovat liian voimakkaita reuhtomisia vaikuttamatta kuitenkaan halutulla tavalla. Kun ratsastin enemmän jalalla niin poni pysyi paljon paremmin kontrollissa.

Eilisen onnistuneen treenin jälkeen ajatus kisoista on taas mielessäni. Aluekisoja on tänä kesänä todella vähän, joten toisaalta tekisi niin kovasti mieli mennä koittamaan jos nyt saisi sen helppo B:n suoritettua loppuun asti...

Tänään Goldyn hoitaja tulee ekaa kertaa uudelle tallille. Suunnitelmissa on uuteen paikkaan tutustumisen lisäksi ponin hännän ja harjan pesu sekä maastoreittien tutkiminen.