No sepä se

Ei tarvitse olla kummoinen meedio tajutakseen että mahavaivat ovat mitä luultavimmin palanneet. Oireilu on samanlaista kuin ennenkin; poni venkoilee ja stoppailee ratsastaessa ja laukannostot tökkivät pahasti. Valtavan huolestunut en jaksa olla. Tuntuu että näitä mahavaivakausia tulee Leolle silloin tällöin, huolimatta siitä kuinka tarkka yritän hoidon ja olosuhteiden kanssa olla. Poni on aika herkkä näyttämään tuntemuksensa joten välttämättä kyseessä ei ole mitkään ammottavat haavaumat mutta aika selvältä näyttää että joku siellä mahassa vaivaa.

Psylliumin aloitin jo sunnuntaina kun totesin että Leo oli nakellut päiväheiniään maahan ja ne olivat hiekan peitossa. Leo syö ulkona isosta traktorinrenkaasta jossa on kumimatto alla, ja tämä alusta onkin hyvin hiekkavapaa. Ainoa vaan että kun poni syö heinää suuhun ja heilautus-tyyppisesti niin puolet annoksesta on äkkiä hiekassa renkaan ulkopuolella. 

Aloin myös antamaan Antepsinia ja katson jos tilanne lähtisi sillä rauhoittumaan. Katselin viime vuoden merkintöjä ja näköjään Leo on ollut Antepsin-kuurilla viime vuoden lokakuun lopusta pitkälle marraskuun puolelle. Vielä kun keksisi mistä tämä johtuu, miksi syksyllä tulee mahaongelmia?

Sain sentään tähän väliin edes yhden kunnon treenin kun sunnuntaina tuuppasin ponille Antepsinit naamaan ennen ratsastusta, ja lähdin maneesiin sillä asenteella että pois ei tulla ennenkuin poni on läpi. Se ei ollut helppoa, se ei ollut kaunista, se ei tapahtunut nopeasti, mutta niin vaan alkoi lopulta menemään avut läpi. Täytyy sanoa että näistä lähtökohdista odotan viikonlopun valmennuksia erittäin suurella mielenkiinnolla. Kaikki on mahdollista. Koitetaan nyt tuo Leon maha saada rauhoittumaan viikon aikana, kipeällä mahalla ei paljon valmentauduta.

Enemmän uskoa

Maanantain kouluvalmennus peruuntui ja koska poni oli mielestäni sunnuntaina vähän haluttoman oloinen, päätin vain kävelyttää sen maanantaina. Mia neuvoi minulle ohjasajokurssilla pari asiaa jotka voin opettaa Leolle jotta hallitsen ponin paremmin maastakäsin. En kuitenkaan harjoitellut niitä vielä maanantaina koska Leo oli aika villi ja hermostunut. Uudet asiat on parempi opettaa kun poni on rento, joten maanantai ei ollut siihen oikea päivä. 

Eilen ajattelin ratsastan Leon kunnolla "läpi", siis niin läpi kun minä sen saan. No jaa... Eilinen ratsastus ei nyt varsinaisesti ollut mitään tähtihetkiä täynnä. En tiedä mikä siinä on että valmennuksessa saa itsensä yrittämään täysillä ja onnistumaan, mutta yksin ei. Yksin minulla loppuu usko omaan osaamiseen tosi nopeasti ja homma menee säätämiseksi, vääntämiseksi ja tuskailuksi. Eilen oli hiukan ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa, ei tosin niin paljon kuin aiemmin, ja sitten en saanut millään Leon selkää ylös. Tunsin kuinka jäykkää ja selätöntä ravi oli mutta oli vaikea saada se korjattua. Lisäksi kompastuin tekoperäänanto-ansaan eli tuijotin koko ajan ponin kaulaa ja sen kaarevuutta takapään aktivoinnin sijaan. Leokin tuntui pistävän hanttiin niska jäykkänä (juu tiedän, vika löytyy sieltä satulan päältä). Kuolaimena oli oliivinivel, taidan tänään taas vaihtaa normaaliin niveleen.

Päätin että ratsastan niin kauan että saan ainakin ravin kuntoon. No, kyllä niitä hyviäkin pätkiä sitten tuli kun jaksoin sinnikkäästi tehdä töitä. Lopulta vasen laukkakin oli tosi hyvän tuntuista, oikea sen sijaan ei pyörinyt kunnolla. Tänään ei auta kuin palata rikospaikalle pää nollattuna ja yrittää oppia eilisistä virheistä. Takapää aktiiviseksi, joustava käsi, nopea pohje, perusasiat kuntoon. Ja ne omat hermot kuriin! 100 % keskittymistä ja 0 % en osaa-asennetta. On vaan niin paljon muistettavaa. Kun yhden asian saa korjattua niin on kolme muuta korjattavaa. Onneksi ensi viikolla on taas valmennukset... 

<3

 

Aika rentoo...

Ette usko kuinka iloiseksi tulin tänään kun ajoin tallille yhdentoista maissa ja näin että Leo makoili rentona tarhassaan aamupäiväunilla! Vielä iloisemmaksi tulin kun tallinpitäjä kertoi että Leo oli pötkötellyt myös eilen ja toissapäivänä (samalla selvisi miksi ponin ulkoloimessa on ollut outoja kosteita pilkkuja; se makaa kakkakasojensa päällä...). Jospa tuo pikku stressiponi alkaisi nyt pikkuhiljaa kotiutua. Aika rento sen on pakko olla kun uskaltaa torkkua makuultaan.

Kun menin hakemaan Leoa sisään niin eihän se noussut ylös ollenkaan. Vilkaisi vaan minua, antoi kyykistyä viereen silittämään ja jatkoi auringonottoa silmät ummessa. Laitoin riimun päähän, ei reaktiota. Otin narun käteen ja pyysin ponia nousemaan. Huokaus ja sitten Leo könysi jaloilleen, ravisteli ja lähti kävelemään portille.

Leolla oli tänään vuorossa läpiratsastus. Taisi löytyä heti ensikoittamalta sopiva läpiratsastaja, niinkuin olin kyllä etukäteen toivonut ja uskonutkin. Tämä tuttu kouluratsastaja on taitava ja rauhallinen, mutta osaa vaatia hevoselta tarpeeksi. Luonnollisesti hän on myös ponikokoinen. Leo oli alussa hiukan jännittynyt, mutta rentoutui tavalliseen tapaansa nopeasti. Kun ratsastaja kokosi ponia niin vähän se kyseli onko pakko, mutta teki kyllä kaiken mitä pyydettiin ja liikkui hyvin. 

Testissä ollut Prestigen satula jouduttiin tämän päivän ratsastuksen jälkeen palauttamaan. Se olisi kyllä myynnissä, mutta en voi sitä ostaa koska siinä on normaalia pidempi siipi joka on minulle liian pitkä, ja lisäksi satula on hiukan liian leveä Leolle. Meille on tarkoitus laittaa satula tilaukseen mahdollisimman pian. Huomenna selviää kuinka pitkä toimitusaika on. Toivottavasti ei kovin pitkä... En haluaisi oikein ratsastaa nykyisellä satulalla vaikkei se mikään katastrofi olekaan, kun pelkään että se kipeyttää Leon selän uudelleen.

Luksusta

On ihanaa kun tallilla on maneesi! Eilen olin yhtä aurinkoa kun tiesin ettei minun tarvitse ratsastaa sateen pehmittämällä kuraisella kentällä, vaan pääsen kuivaan hyväpohjaiseen maneesiin tuulensuojaan. Niin hienoa.

K:n tiistaisen läpiratsastuksen jälkeen Goldy toimi eilenkin hienosti. Maneesikyttäilyäkään ei juuri ollut havaittavissa. Ratsastajallakin sujui ihan kivasti; huomasin että kun käännän katseeni pois ponin korvista niin vaikutus ratsastukseen on ihan ihmeen suuri! Keskittyminen säilyy paljon paremmin kun en koita tulkita asioita Goldyn korvista ;) Jännää miten paljon pienet asiat voivatkaan vaikuttaa. 

Totesin myös että ratsastan aivan liikaa kädellä. Puolipidätteistäni vain murto-osa menee läpi, ja loput ovat liian voimakkaita reuhtomisia vaikuttamatta kuitenkaan halutulla tavalla. Kun ratsastin enemmän jalalla niin poni pysyi paljon paremmin kontrollissa.

Eilisen onnistuneen treenin jälkeen ajatus kisoista on taas mielessäni. Aluekisoja on tänä kesänä todella vähän, joten toisaalta tekisi niin kovasti mieli mennä koittamaan jos nyt saisi sen helppo B:n suoritettua loppuun asti...

Tänään Goldyn hoitaja tulee ekaa kertaa uudelle tallille. Suunnitelmissa on uuteen paikkaan tutustumisen lisäksi ponin hännän ja harjan pesu sekä maastoreittien tutkiminen.

Ryhtiliike! Taas...

K kävi eilen ratsastamassa Goldyn kunnolla läpi. Oli sateista ja kenttä oli kurainen, joten olimme maneesissa. Alun jäykkyyden jälkeen poni kulki todella hienosti! Oli kiva hypätä lopussa itse selkään kun hevonen oli ihanan pehmeä ja täysin avuilla. Hiukan kadoksissa ollut motivaatio ratsastukseen palasi kuin silmänräpäyksessä kun sain toimivan ponin alleni!

Päätin pyhästi että tänään on saatava myös itsekseen tehtyä kunnon treeni. En saa päästää itseäni löysäilemään ja ponia keskittymään ratsastajan sijaan maneesin kulmien kyttäämiseen. Aion yrittää keskittyä eteenpäin katsomiseen, koska olen huomannut että helposti tuijotan koko ajan hevosen korvia ja haen niistä merkkejä ponin mielentiloista. Vähemmästäkin poni jännittyy jos ratsastaja tulkitsee jokaisen korvanheilautuksen "nyt se lähtee"-merkiksi...

Seuraavien kisojen kohtalo on edelleen vähän auki. Puolentoista viikon päästä on aluekisat joissa olisin halunnut mennä helppo C:n, mutta rajausten takia en voikaan (Beessä startanneet eivät saa osallistua). Lasketaanko se startiksi jos on keskeyttänyt?! Ikävä kyllä lasketaan ;D Voi olla etten starttaa nyt hetkeen vaan keskityn saamaan taas luottamuksen takaisin edelliskerran jäljiltä.

Goldyn jäykkyys vasempaan kierrokseen hiukan mietityttää. Ettei vaan taas olisi jaloissa jotain sanomista... Tarkoituksena oli käyttää poni klinikalla syyskuussa, mutta taidan oman mielenrauhani takia varata ajan jo aiemmin.