Luottamuksen arvoinen

Jotain taisi tapahtua tuon kahden kuukauden aikana kun tallustin Leon kanssa maastakäsin muutaman sata kilometriä ympäriinsä. Aikaan mahtui paljon komentamista, useita tappeluita, monta peruutettua askelta ja maahan liimautuneita kavioita, mutta myös paljon kehumista ja kiitoksia. Tuloksena luottamukseni poniin on kasvanut, ja toivottavasti myös ponin luottamus minuun. Luultavasti Leo tulee aina keksimään pieniä ponitemppujaan maastakäsin silloin tällöin, mutta nykyään tiedän miten hallitsen ponin.

Selästä Leo on pääosin tosi kuuliainen, ja huomaan että selässäkin luotan siihen nyt enemmän. Lauantaina tehtiin kävelyreissu pellonreunoja kierrellen, enkä jännittynyt Leon muutamasta pienestä pelästymisestä vaan pysyin rentona. Tulevat maastoilutkaan ei jännitä vaan ennemmin odotan innolla että päästään taas metsään. Yksin en maastoon tykkää lähteä, mutta tosiaan maastoilukaverimme palaa laitumelta keskiviikkona.  

Olen koittanut Leolle nyt eri suitsi- ja kuolainyhdistelmiä. Ennen sairaslomaa koitin oliiviniveltä, ja poni tuntui sillä hyvältä. Kävinkin perjantaina ratsastustarvikeliikkeessä ja laitoin Sprengerin oliivinivelen Leolle tilaukseen. Eilen ratsastin normaalilla nivelellä ja remonttiturpiksella, ihan ok yhdistelmä sekin. Uudet suitset on ostoslistalla, koska jouduin nyt kuitenkin toteamaan että cob-kokoiset suitset on Leolle hiukan liian isot. Pony-kokoiset siis ostoslistalla. Osaatteko suositella hyviä laatusuitsia, jotka maksaisivat mielellään alle 200 €?

Aurinkoa, mäkäräisiä ja treeniä

Olen koittanut totutella Leoa vihreään koska tallinomistaja on "varoitellut" että pian hevoset pääsee laitumelle. Muutama tallin hevonen lähtee muualle laiduntamaan ja oman tallin hevosista osa menee kokopäivälaitumelle joka on ihan tallin lähellä. Suurin osa, ja tähän joukkoon myös Leo kuuluu, laiduntaa tallialueella olevilla laitumilla, joita on muistaakseni neljä tai viisi. Näissä siis vuorotellaan hevosia, joten Leo pääsee vihreälle luultavasti muutamaksi tunniksi päivässä. Vihreälle totuttamista ovat vaikeuttaneet mäkäräiset, että ne on ärhäköitä! Leo-paran kainalot on ihan syöty jo ja niitä saa olla rasvailemassa, mutta kaipa tilanne rauhoittuu kun tottuu ötököihin. Loimikaan kun ei kainaloihin auta ja vielä en ole löytänyt ötökkämyrkkyä joka oikeasti toimisi.

Tiistaina meillä oli kolmen muun tallilaisen kanssa rataharjoitukset. Menemme kaikki samoihin aluekisoihin, joten päätimme mennä radat ja kuvata jokaisen suorituksen videolle. Edellisenä päivänä oli rankkasade ja kentällä oli niin valtava lätäkkö että jouduimme menemään maneesiin. Hiukan harjoitukset latistuivat kun jouduttiin menemään 60 metrin rata 50 metrin tilassa. Mutta eipä tuo nyt paljon haitannut etenkään tuttarin kouluohjelmassa kun siinä ei oikeastaan ole mitään erityistä joka vaatisi 60 metrin radan. Meidän rata ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta tulipa treenattua.

Viime päivinä keli on ollut aika hiostava ja se tuntuu vaikuttavan Leoon jonkin verran. Poni hengästyy normaalia helpommin ja hengitys on puuskuttavaa. Eilen Leo kuitenkin vaikutti aika normaalilta joten veikkaan että on tosiaan vaan näiden äkillisten lämpimien ilmojen sivuoireita. Kaipaan kuitenkin ponille vähän lisää energiaa joten aloin eilen lisätä Leon väkirehua. Poni on nyt saanut vain litran päivässä, kun entisellä omistajalla sai kisakaudella kolme litraa. Tuo kolme litraa on meidän treenillä varmasti liikaa, mutta koitan nyt aluksi lisätä puoli litraa ja katson miten se vaikuttaa.

Eilen kokeilin kuolaimena oliiviniveltä, ja otin myös alaturparemmin pois. Leo oli tosi hyvä suusta! Kevyt kädelle ja tuntuma säilyi hyvin. Vaahtoa tuli sopivasti eikä Leo tuntunut pelaavan kuolaimen kanssa joten oli varmaan aika vakaa sen suussa. Muutenkin ratsastus meni aika kivasti. Ihan perus-koulutreeni tehtiin. Vasemman laukan kanssa on vähän ongelmia, se ei jotenkin pyöri kunnolla.  Onneksi tulossa on kaksipäiväiset valmennukset ennen kisoja. Eli loppuviikon ohjelma on seuraavanlainen: tänään kävelypäivä, huomenna ja lauantaina kouluvalmennukset, sunnuntaina aluekisat.

Eläinlääkäri kylässä

Leo raspattiin maanantaina. Jos nyt oikein muistan niin edellinen raspaus oli lokakuussa, eli siitä ei ollut kulunut kuin reilu puoli vuotta. Poni kuitenkin puree mielestäni hiukan kiinni vasemmalta (myös Leon läpiratsastaja sanoi samaa), ja halusin muutenkin ell:n arvion sopivasta raspausvälistä.

Rauhoituspiikkiä pistettäessä Leo laittoi vähän vastaan, mutta niin vähän että riitti kun pidin napakasti riimusta kiinni. Pyysin tuikkaamaan suht pienen määrän rauhoitetta, ja laitettiinkin vain hiukan shettisannosta pienempi. Ehkä hiukan enemmän olisi voinut laittaa, täytyy muistaa seuraavalla kerralla. Nätisti Leo kyllä oli tuollakin määrällä, mutta hiukan jaksoi kiskoa päätä telineeltä varsinaisen raspauksen aikana. Vähän piikkejä löytyi mutta ei mitään suurempaa. Sopiva raspausväli voisi olla 9-12 kuukautta, sovimme että tarkkailen tilannetta. 

Ennen sähköraspausta ell kävi huolellisesti Leon hampaat läpi. Vasemman puolen sudenhampaan ien oli hiukan "ulkoneva" ja pääsin sitä itsekin katselemaan. Molemmilla puolilla oli poskissa pientä purujälkeä. Tätä tuumailimme ell:n kanssa vielä raspauksen jälkeenkin. Laitoimme Leolle suitset päähän ja katsoimme miten kuolain sijoittuu suuhun. Meillä pääasiallisesti käytössä olevan Baucher eli varsinivel oli Leon suussa hyvässä kohdassa, ja tällä kuolaimella Leo toimiikin hyvin. Haluaisin kuitenkin käyttöön jonkun vaihtoehtoisen kuolaimen, nykyään kun käsittääkseni suositellaan että kuolaimia vaihdeltaisiin. Kolmipala Leolla on, mutta se ei tunnu oikein sopivan ponille. Ratsastaessa kuuluu kauheat pureskeluäänet...

En ole mikään kuolainekspertti, joten kävin eilen paikallisessa ratsastustarvikeliikkeessä juttelemassa ja sain kaksi kokeilukuolainta testiin. Kokeilussa on oliivinivel, sekä Sprengerin Auriganista tehty kolmipala. Tuo kolmipala siksi, että koitan tuntuuko poni paremmalta jos vaihdan rosterisen kolmipalan Auriganiin. Voi olla ettei ole vaikutusta jos kolmipala ei ylipäänsä oikein sovi. Suuremmat odotukset kohdistuvat oliiviniveleen. Sopivan kuolaimen löytyessä haluaisin mieluummin muun kuin rosterisen kuolaimen. Valinnanvaraa ei vaan näköjään pienisuiselle ponille ole niin paljoa! Selasimme Sprengerin kuvastoa ja totesimme että aika harvasta kuolaimesta saa kokoa 11,5.

Ell muuten ehdotti myös että koitan millainen poni on jos otan alaturparemmin pois. Lisäksi keskustelimme poskihihnojen pituudesta. Ell oli sitä mieltä että niitä voisi ehkä pidentää reiällä, mutta näytti että se on vähän siinä ja siinä. Täytyy nyt rauhassa vähitellen kokeilla eri versioita.