Aurinkoa, mäkäräisiä ja treeniä

Olen koittanut totutella Leoa vihreään koska tallinomistaja on "varoitellut" että pian hevoset pääsee laitumelle. Muutama tallin hevonen lähtee muualle laiduntamaan ja oman tallin hevosista osa menee kokopäivälaitumelle joka on ihan tallin lähellä. Suurin osa, ja tähän joukkoon myös Leo kuuluu, laiduntaa tallialueella olevilla laitumilla, joita on muistaakseni neljä tai viisi. Näissä siis vuorotellaan hevosia, joten Leo pääsee vihreälle luultavasti muutamaksi tunniksi päivässä. Vihreälle totuttamista ovat vaikeuttaneet mäkäräiset, että ne on ärhäköitä! Leo-paran kainalot on ihan syöty jo ja niitä saa olla rasvailemassa, mutta kaipa tilanne rauhoittuu kun tottuu ötököihin. Loimikaan kun ei kainaloihin auta ja vielä en ole löytänyt ötökkämyrkkyä joka oikeasti toimisi.

Tiistaina meillä oli kolmen muun tallilaisen kanssa rataharjoitukset. Menemme kaikki samoihin aluekisoihin, joten päätimme mennä radat ja kuvata jokaisen suorituksen videolle. Edellisenä päivänä oli rankkasade ja kentällä oli niin valtava lätäkkö että jouduimme menemään maneesiin. Hiukan harjoitukset latistuivat kun jouduttiin menemään 60 metrin rata 50 metrin tilassa. Mutta eipä tuo nyt paljon haitannut etenkään tuttarin kouluohjelmassa kun siinä ei oikeastaan ole mitään erityistä joka vaatisi 60 metrin radan. Meidän rata ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta tulipa treenattua.

Viime päivinä keli on ollut aika hiostava ja se tuntuu vaikuttavan Leoon jonkin verran. Poni hengästyy normaalia helpommin ja hengitys on puuskuttavaa. Eilen Leo kuitenkin vaikutti aika normaalilta joten veikkaan että on tosiaan vaan näiden äkillisten lämpimien ilmojen sivuoireita. Kaipaan kuitenkin ponille vähän lisää energiaa joten aloin eilen lisätä Leon väkirehua. Poni on nyt saanut vain litran päivässä, kun entisellä omistajalla sai kisakaudella kolme litraa. Tuo kolme litraa on meidän treenillä varmasti liikaa, mutta koitan nyt aluksi lisätä puoli litraa ja katson miten se vaikuttaa.

Eilen kokeilin kuolaimena oliiviniveltä, ja otin myös alaturparemmin pois. Leo oli tosi hyvä suusta! Kevyt kädelle ja tuntuma säilyi hyvin. Vaahtoa tuli sopivasti eikä Leo tuntunut pelaavan kuolaimen kanssa joten oli varmaan aika vakaa sen suussa. Muutenkin ratsastus meni aika kivasti. Ihan perus-koulutreeni tehtiin. Vasemman laukan kanssa on vähän ongelmia, se ei jotenkin pyöri kunnolla.  Onneksi tulossa on kaksipäiväiset valmennukset ennen kisoja. Eli loppuviikon ohjelma on seuraavanlainen: tänään kävelypäivä, huomenna ja lauantaina kouluvalmennukset, sunnuntaina aluekisat.

Kisaraportti

Kisojen viimeistelytreenit menivät aika lailla pieleen. Oli kuuma, Leo ei liikkunut mihinkään, ratsastaja oli tuskissaan ja tuumaili eikö kallis uusi satula nyt sovikaan. Satulansovittaja onneksi kurvasi paikalle varmistamaan vielä satulan sopivuutta. Sopihan se, joten vika oli taas kerran siellä satulan päällä (ja vähän siinä kuumassa säässä). Fiilis oli perjantai-iltana sellainen että olin valmis perumaan koko kisat. No, sitten ajattelin että yksi seuratason helppo C, sama se miten se menee. Letitin Leon ja päätin laittaa itse täyden kilpailuasun päälle. Näytetään ainakin hyvältä jos suoritus ei silmiä hivelekään!

Kisapaikalla Leo oli ensin tosi jännittynyt. Mieheni kommentoi kisojen jälkeen että olipa se aika pörheä. Ei varmaan viitsinyt kisojen aikana kommentoida kun näki naamastani että ei paljoa naurattanut... Leo teputti vieressäni pää taivaissa, ja pysähtyi välillä huutamaan eli pitämään todella kovaäänistä puhinaa. Kävi siinä jo mielessä että tuon selkään en kyllä mene! Pitäisi vaan muistaa että vaikka Leo on maastakäsin välillä aika hössö niin selkäännoustessa se siirtyy kuuliaisesti työmoodiin. Niin kävi tälläkin kertaa, kaikki oli ok heti kun istuin satulaan.

Jännittynyt hevonen ja mietteliäs ratsastaja

Verkassa Leo oli hiukan samanlainen kuin pari kisoja edeltänyttä päivää. Eli vähän löysä ja eteenpäinratsastettava. Pidin Leon entiseltä omistajalta saamani vinkit mielessä (kiitos Karo!) ja tein verkan hänen ohjeidensa suuntaisesti saaden ponin vähän paremmin hereille ja reipastumaan. Ensin "perusverkka", sitten vähän kävelyä, sitten toinen verkka jossa vähän radan asioita läpi ja sen jälkeen omaa vuoroa odottamaan päästämättä enää ohjia pitkäksi ja tuntumaa pois. Ihan hyvä taktiikka. 

Radalle mennessä Leo reipastui sopivasti  vähän lisää, mutta pysyi silti kuulolla ja avuilla. Jossain vaiheessa rataa sain hiukan enemmän ratsastaa eteen, mutta ei meno videolta katsottuna ihan järkyttävän tahmealta näyttänyt. Olin radalla tosi rauhallisella mielellä koska tunsin että Leo kuunteli. Sain jopa ihan oikeasti vähän ratsastettua normaalin matkustelun sijaan, ja mietittyä yksityiskohtiakin. Silti esim. eka laukannosto tuli vähän roiskaistua, arvostelupaperissa lukikin "valmistele paremmin". 

Helpottuneena radan jälkeen :) Mies oli ottanut Leosta aika monta jalatonta kuvaa... Kun ei kuulemma mahtunut muuten kuvaan ;)

Radan jälkeen olin tyytyväinen, tiesin että ihan mukavasti meni. Kävelytin Leoa ja mies kyttäsi arvostelulappua. Pisti mokoma vielä arvailemaan prosenttejani... Sanoin että kutosella alkaa, mutta ihan noin hyviä prosentteja en odottanut (67,50 %). Voittajalla oli puoli pistettä enemmän kuin meillä. Omat numeroni vaihtelivat välillä 5,5 (askeleen pidennys keventämättä) ja 8 (kolmikaarinen ravissa & toinen laukannosto). Selvästi oli hiukan seurakilpailulisää pisteissä, sinänsä jännä kun helppo B-luokan arvostelu (sama tuomari) oli kuulemma tosi tiukka. Olin oman suoritukseni jälkeen sijalla 2 joten päätimme jäädä odottamaan tuleeko sijoitus. Sen verran harvoin noita rusetteja saa että jos on mahdollisuus päästä palkintojenjakoon niin sinne myös mennään! Niin sitä sitten odoteltiin lähes 1,5 tuntia eikä kukaan mennyt ohi joten satula selkään ja sinistä rusettia hakemaan.

Huvittavaa että tällainen ihan samanlainen palkintojenjako-kuva on olemassa. Ilmeet ja asennot on samat mutta poni vaan eri eli Goldy :)

Kunniakierros

Kisoista jäi hyvä fiilis, ja nyt on mukavampi mennä sunnuntaina ekoihin aluekisoihin. Sieltä en odota suurta menestystä, kunhan nyt selvittäisiin pitkästä radasta kunnialla ja saataisiin tehtyä siisti rata. Eilen palauteltiin puolentoista tunnin maastokävelyllä, ja huomenna on tallilaisten yhteiset ratatreenit sunnuntaita varten.

No joo...

Rataharjoitus meni aika lailla niinkuin ennakoinkin. Ei hyvin eikä huonosti. Olisin voinut verkata vähän perusteellisemmin, mutta ensi kerralla olen viisaampi. Vaikeahan se on uuden ratsun kanssa arvioida millainen verkka tulisi tehdä. Leo vähän yllätti minut radalla olemalla yhtäkkiä pillin vihellyksen jälkeen tosi eteenpäinpyrkivä. Itse vähän jäädyin ja päädyin varmistelemaan ja himmailemaan ponin menoa ehkä vähän liikaakin. 

Prosentteja tuli vähän yli 59 %. Tuo meillä ollut tuomari on siitä kiva että hän arvostelee harkatkin aluekisa-arvostelun mukaan. Itse en ainakaan halua mitään tsemppipisteitä vaan saman arvostelun kun saisin oikeissakin kisoissa. Huonoja puolia radassa oli se että poni oli aika jännittynyt niskasta, ja se tietysti vaikutti negatiivisesti koko rataan. Huomasin myös että puolentoista vuoden kisatauko todellakin jättää jälkensä! En pystynyt radalla kunnolla ratsastamaan vaan lähinnä jouduin keskittymään hengittämiseen ja radan muistamiseen. Tiet olivat sentään hyvät ja lähes kaikki suoritettiin pisteessä, sinänsä tyypillistä näppäräliikkeiselle ponille ja pikkutarkalle ratsastajalle.

Uskaltauduin äsken katsomaan videon eikä se ollutkaan onneksi niin kamala kun luulin. Alkavalla viikolla keskityn ratkomaan Leon kanssa noita tuntuma-asioita ihan tosissaan niin itsekseni kuin valmentajankin kanssa. En osaa (vielä) ratsastaa Leoa oikein ja meno on välillä aika jäykkäniskaista. Kuten ehkä rivien välistä voi lukea, olen vähän pettynyt omaan ratsastukseeni. Leoon en voi olla pettynyt. Se suorittaa juuri niin hyvin kun minä osaan pyytää, minun pitää vaan oppia ratsastamaan paremmin :)

Valmennus

Meillä on Leon kanssa tavoitteena käydä etenkin näin alussa valmennuksessa kerran viikossa. Olen todennut (sen kuuluisan kantapään kautta) että uuden ratsun kanssa minun on pakko ratsastaa valmentajan silmien alla säännöllisesti jos meinaan pärjätä ja edistyä. Vaikka Leo ei ole vaikea ratsastaa, niin se ei silti ole mikään automaatti. Enkä minä tosiaan ole vielä sillä tasolla että saisin uuden ponin toimimaan tuosta vaan, ilman ammattilaisen apua.

Tänään oli meidän kotivalmentajan toinen valmennus, eka oli pari viikkoa sitten. Ei tehty tänäänkään mitään kovin "erikoista", ratsastettiin vaan ponia ohjan ja pohkeen väliin. Leon liikkuminen muuttui tosi paljon valmennuksen aikana. Lopussa ponista lähti jo hienoa liikettä. Pidän tosi tärkeänä noita hetkiä kun valmentaja sanoo että nyt se liikkuu kunnolla, noin sen kuuluu liikkua. Yritän painaa mieleeni miltä poni tuntuu ja tiedän sitten mitä tunnetta haen itsenäisessä treenissä.

Sunnuntaina meillä on tosiaan se rataharjoitus. Menen sinne rauhallisin mielin. Tiedän jo ettemme pysty ratsukkona vielä tekemään kovin hyvää rataa. Olenkin asennoitunut niin että haen sunnuntain arvostelusta lähtötason, jota lähden sitten kevään ja kesän mittaan parantamaan. On niin hienoa kun pääsee taas oppimaan ja kehittymään omalla ponilla! Olkoonkin että välillä oikein tuskastuttaa kun tajuaa kuinka vähän osaa ja kuinka paljon on opittavaa... Mutta ne hetket kun onnistuu ja oppii uutta. Parasta!

Tänään silti muistin mikä ratsastuksessa on minulle ehkä tärkein juttu. Minulla oli kiireinen ja vähän raskas työpäivä, ja tulin tallille myöhässä ja hiukan stressaantuneena. Sopivasti olin kuitenkin viettänyt eilisen illan henkisen valmennuksen luennolla. Opit mielessäni rauhoitin itseni ennen Leon luo menoa. Ajattelin ettei minulla ole kiire, ja että olen rento, rauhallinen ja keskittynyt. Kun palasin valmennuksesta talliin niin tajusin että olin unohtanut työasiat heti kun pääsin Leon karsinaan. Tätä se on hevosten kanssa. Niihin on pakkokin keskittyä niin täysillä että muu maailma murheineen unohtuu.

Valinnanvaikeutta

Meillä on tallilla parin viikon päästä rataharjoitukset. Ihan omalla porukalla mennään,  mutta virallinen koulutuomari arvostelee. Olen selaillut kouluohjelmia pari iltaa ja miettinyt minkä menen. Lähinnä mietin valintaa siltä kannalta että minkähän ohjelman onnistuisin suorittamaan jotenkin kunnialla. Ja törmännyt siihen tosiasiaan, että nyt tämän parin viikon tutustumisjakson jälkeen on syytä alkaa ihan tosissaan treenaamaan jos aiomme Leon kanssa startata lähiaikoina...

Tänään tein vaan kevyen verkkaratsastuksen, jonka jälkeen Leon selkään nousi hetkeksi kaverini. Olen ensi viikonlopun reissussa ja tarvitsen ponille liikuttajan lauantaiksi. Jo ennenkuin poni tuli minulle sovittiin että kaveri toimii varaliikuttajana, ja nyt hän pääsi testaamaan Leoa. Tykkäsi :) Enkä ihmettele, Leo on kyllä palkitseva ratsastaa. Ei se ilmaiseksi tee, mutta kuuntelee ratsastajaa tarkkaan ja pyrkii reagoimaan selässä olevan pyyntöihin. Joskus vähän liiankin herkästi, itse saan välillä tahattomia siirtymiä aikaiseksi kun erehdyn vähän jännittämään vatsalihaksia laukassa. 

Pääsin kaverin ratsastusta seuratessa tarkkailemaan Leon satulaa maastakäsin ja vahvistui sama tunne kuin selässä. Ei se oikein hyvä ole. Kaveri oli samaa mieltä kun minäkin, eli että satulassa menee vähän etukenoon. Maasta näin että satula pyrkii painumaan hiukan vasemmalle, ja valmentaja huomautti samasta asiasta perjantaina. Meille on tulossa toivottavasti jo alkavalla viikolla kokeiluun Passier ABS-satula. Se kuulostaa paperilla hyvältä mutta katsotaan sopiiko se käytännössä Leolle.