Stressinpoistaja

Voihan syksy ja lähestyvä talvi... Viime viikolla totesin kauhulla että sormet ja varpaat jäätyy, talvi tulee ihan oikeasti! Eilen taas hikoilin +11 asteessa välikausivarustuksessani. Olisipa aina kesä...

Leo oli lauantaina vapaalla koska olin talliporukan kanssa HIHS:ssa. Ihana piristys ja hauska päivä mahtavassa seurassa! HIHS:ssa olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa. Koululuokkia seurasin suurella mielenkiinnolla, mutta taas totesin että ei esteet vaan oikein ole mun juttu. Lähdinkin itsekseni kiertelemään expoa uudestaan, ja palasin katsomoon kun 160 cm uusinta alkoi. Exposta en löytänyt mitään, vaikka hakusessa oli uudet suitset Leolle. Joka paikassa oli vaan Cobia ja Fullia, ponisyrjintää! Löysin kuitenkin sopivat suitset hypisteltäväksi, ja sen perusteella tein illalla kotona nettikauppaan tilauksen. 

Eilen tallille ajaessa olin aika stressaantunut, mutta päätin etten anna sen vaikuttaa ratsastukseen. Taas ponitaika toimi. Eipä ollut kiireet ja tekemättömät asiat mielessä hevosen selässä. Leo oli eilen tosi kiva vaikka olikin pariin otteeseen sitä mieltä että maneesin ovet paukkuivat liikaa tuulessa ;) 

Tänään meillä on kouluvalmennus, ja huomenna Leo rokotetaan. Sitten mennäänkin pari päivää hissukseen. Leo on joskus aiemmin nostanut rokotteesta kuumeen, joten katsotaan nouseeko lämpöä nytkin. Joka tapauksessa rokotuksen jälkeen mennään 3 päivää kevyesti ennen normaaliin treeniin palaamista.

Toimii!

Kaipa sitä 36-vuotiaskin voi edelleen oppia.. Ainakin meillä sujui Leon kanssa eilen tosi kivasti. Ehkä se auttoi että laitoin timanttiotsapannan Leon uusiin oikeankokoisiin (eli Pony) suitsiin, jotka ostin Facebookin kirpparilta 12 euron varsin kohtuullisen hintaan. Tai sitten se auttoi että pidin kyynärkulman, koitin pitää joustavan ja vakaan tuntuman, koitin olla istumatta liikettä vastaan ja onnistuin pääosin olemaan puristamatta. Ja käytin sitä supernopeaa pohjetta! Joka tapauksessa Leo liikkui aika letkeästi ja reippaasti. Ravi ei ollut yhtä hyvää kuin parhaimmillaan maanantain valkussa, mutta ei se huonoakaan ollut. Laukka, niin myötä kuin vasta, oli hyvää. Hyvä Leo! Ja vähän myös hyvä minä. Jäi kiva fiilis koska sain ponin hyväksi ilman tappelua. Leo oli niskasta aika pehmeä ja rento koko ajan. Kuolaimena oli tällä kertaa baucher. En edes ratsastanut kuin 45 minuuttia koska poni tuntui niin hyvältä ettei tuntunut tarpeelliselta jäädä hinkkaamaan.

Tätiraadilta (ne meidän tallin ihanat about 50 v. kouluratsastajattaret) tuli hyvää palautetta. Toinen kehui että Leo oli upea Kikon valmennuksessa, ja toinen sanoi ettei ole koskaan nähnyt Leon liikkuvan mulla niin hyvin kuin maanantain valkussa (radalla on kyllä nähnyt, hän kun on koulutuomari :). Mulla on maailman parhaat tallikaverit. Aina tsempataan toisiamme, annetaan rakentavaa kritiikkiä kun se on tarpeen, kehutaan kun menee hyvin, tsempataan kun toisen mieli on maassa, autetaan toistemme hevosten hoidossa aina kun apua tarvitaan. Millainen talliporukka teillä muilla on?

Törmäsin muuten meidän satulaseppään/-sovittajaan tiistaina kun olin lähdössä tallilta. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset joiden jälkeen palasinkin talliin ja nakattiin Leolle satula selkään. Valitin että satula läppää välillä kevyessä ravissa vähän takaa, ja edestä heti sään takaa Leolla oli hierottaessa selkä jumissa. Yhdessä todettiin se mikä jo tiedettiinkin; satula on vähän liian leveä, ja silloinhan se kippaa edestä hiukan ja voi jäädä takaa irti. Sain muutaman lisäpalan padin alle laitettavaksi ja niiden kanssa tuntuikin paremmalta. Jos parin kuukauden päästä näyttää että satula on edelleen leveä niin sitten kavennetaan, vielä ei. Haaveilen Leon selkäfileiden paluusta, saa nähdä jääkö haaveeksi...

Luottamuksen arvoinen

Jotain taisi tapahtua tuon kahden kuukauden aikana kun tallustin Leon kanssa maastakäsin muutaman sata kilometriä ympäriinsä. Aikaan mahtui paljon komentamista, useita tappeluita, monta peruutettua askelta ja maahan liimautuneita kavioita, mutta myös paljon kehumista ja kiitoksia. Tuloksena luottamukseni poniin on kasvanut, ja toivottavasti myös ponin luottamus minuun. Luultavasti Leo tulee aina keksimään pieniä ponitemppujaan maastakäsin silloin tällöin, mutta nykyään tiedän miten hallitsen ponin.

Selästä Leo on pääosin tosi kuuliainen, ja huomaan että selässäkin luotan siihen nyt enemmän. Lauantaina tehtiin kävelyreissu pellonreunoja kierrellen, enkä jännittynyt Leon muutamasta pienestä pelästymisestä vaan pysyin rentona. Tulevat maastoilutkaan ei jännitä vaan ennemmin odotan innolla että päästään taas metsään. Yksin en maastoon tykkää lähteä, mutta tosiaan maastoilukaverimme palaa laitumelta keskiviikkona.  

Olen koittanut Leolle nyt eri suitsi- ja kuolainyhdistelmiä. Ennen sairaslomaa koitin oliiviniveltä, ja poni tuntui sillä hyvältä. Kävinkin perjantaina ratsastustarvikeliikkeessä ja laitoin Sprengerin oliivinivelen Leolle tilaukseen. Eilen ratsastin normaalilla nivelellä ja remonttiturpiksella, ihan ok yhdistelmä sekin. Uudet suitset on ostoslistalla, koska jouduin nyt kuitenkin toteamaan että cob-kokoiset suitset on Leolle hiukan liian isot. Pony-kokoiset siis ostoslistalla. Osaatteko suositella hyviä laatusuitsia, jotka maksaisivat mielellään alle 200 €?