Jänskäilyä

Pääsiäinen oli ja meni. Tallilla tuli vietettyä kiitettävästi aikaa ja varusteetkin sain vihdoin pestyä. Tosin ne olivat yhden ratsastuskerran jälkeen taas hiekkapölyn peitossa, mutta kuitenkin.

Perjantaina teimme pitkän ja reippaan käyntimaaston. Lauantaina ratsastin yksinäni maneesissa. Ensimmäisen tunnin(!) ajan poni oli kireä kuin viulunkieli. Kyttäsi koko ajan hiekkaa, maneesin kulmia ja ovea, kuunteli ulkoa kuuluvia risauksia... Ja teki jatkuvasti sivuloikkia milloin mihinkin suuntaan.

Kerran Fanny yritti lähteä laukassa karkuteille (koska pelästyi maneesin ovea, tai jotain?). Siinä rytäkässä sitten kaarrettiin vähän turhan läheltä maneesin laitaa ja ratsastushousujen polveen tuli reikä. Höh! Siinä sai ratsastaja laskea muutaman kerran kymmeneen jotta pystyi rauhallisena jatkamaan treeniä, mutta saatiin kuitenkin joten kuten päivän tehtävät suoritettua.

Sunnuntaina meillä oli puomitunti. Ravitehtävät menivät aika kivasti, mutta kun mukaan otettiin laukka niin Fanny vallan villiintyi ja halusi nostaa ainoastaan rynnivän pukkilaukan... Tuntia pitänyt J käväisi ponin selässä ja sen jälkeen minäkin sain laukkatehtävät suoritettua (lähes) kunnialla.

Maanantaina poni sai alkulämmittelyn jälkeen juosta ylimääräistä energiaa pois irtona. Selkään noustessa totesin, että Fanny on taas valtavan jännittynyt. Suorastaan tunsin miten ponin sydän läpätti kuin lampaanhäntä. Kunpa hevonen osaisi puhua ja kertoisi mikä sitä pelottaa, kun minä en vaan keksi mitä kamalaa siellä maneesin päädyssä on. Koitin parhaani mukaan pysyä itse rauhallisena ja keskittyä. Puolessa tunnissa sain Fannyn toimimaan ihan suht hyvin, mutta rennoksi ponia ei kyllä voinut sanoa!

Nyt pitäisi jotenkin keksiä miten saan ponin rentoutumaan ja luottamaan minuun. Fanny toimii hienosti silloin kun se on rento, mutta tuo jatkuva ja jatkuvasti lisääntyvä jännitys on aikamoinen haaste. Sen kautta vaikeutuu myös ponin saaminen kuulolle ja avuille. 

No niin...

Menin eilen tallille intoa puhkuen, suunnitelmissa hyvä koulutreeni. Hain Fannyn tarhasta ja tallin ovella totesin että jaahas, sillä ei muuten ole toista etukenkää... Sinänsä hyvä ajoitus koska kengityksen oli muutenkin tarkoitus olla ensi viikolla. Sain kengittäjän kiinni ja hän oli onneksi niin ihana että lupasi tulla jo sunnuntaina päivällä. Eli pääsen illaksi kovasti odottamalleni puomitunnille.

Otin Fannyn liinan päähän ja suuntasimme ulos. Alkukäyntien jälkeen menimme pellolle, jonne oli satanut lähemmäs 20 cm ihanaa pehmoista puuterilunta. Annoin Fannyn valita vapaasti vauhdin, ja tokihan poni pinkaisi heti iloiseen laukkaan :) Poni loikki lumessa hetken, sitten vaihdettiin suuntaa. Välillä kävelimme tiellä ettei kävisi liian raskaaksi. 

Tänään on varmaan samantyyppinen liikutus tiedossa. En halua ratsastaa kolmikenkäisellä hevosella. Onneksi nyt on paljon pehmeää lunta niin kavio pysynee ehjänä ja siistinä sunnuntaihin asti. Lauantaina Fanny on vapaalla ja sunnuntaina tosiaan päästään oikein yksityistunnille puomeja pomppimaan, ja hovikuvaajamme Ninakin tulee paikalle.