Varustelua

Tänään oli vähän kurja päivä enkä ollut kovin hyvällä tuulella kun tulin töistä kotiin. Onneksi keksin hyvän piristyskeinon! Suuntasin varastoon ja aloin käymään hevostavaroitani läpi. Ja niitähän riittää. Miten sitä tavaraa voikaan olla niin paljon? Huvitti kun mietin että vaikka minulla on paljon tavaraa niin suurella osalla tuntemistani hevosihmisistä on kyllä vielä paljon enemmän... Tuli mieleen yksi kaveri jolla on reilusti yli kymmenet suitset. Hevosia on kaksi.

Uusi poni tulee minulle varusteineen, mutta ihan tarkkaan en tiedä mitä kaikkea tavaraa on tulossa. Vähintään satula, suitset ja loimia. Keräsin siis varastosta tarpeellista perustavaraa ja vein ne tallille valmiiksi; harjalaatikon harjoineen, pintelit, patjat ja suojat, lääkintätarvikkeet, pari satulahuopaa, heijastimet, juoksutusliinan... Rehut hain valmiiksi jo viime viikolla. Että valmistauduttu on kyllä, jotain tässä odotellessa pitää saada tehdä. Tallikaverin kanssa naureskeltiin että vain yksi asia puuttuu; se hevonen! Kaveri oli nimittäin käynyt uusimassa kisavaatteet, hankkinut alueluvan jne. vaikka ratsu on vielä ostamatta. 

Myin syksyllä useamman loimen pois, mutta lisää tavaraa on päätymässä myyntilistalle. Uudella  ponilla on aika pieni pää joten veikkaan cob-kokoisten suitsien ja ehkä riimujenkin olevan liian isoja. Vielä kun malttaisi olla ostamatta lisää (turhaa mutta ihanaa) tavaraa myytyjen tilalle...

Häijään Nesteellä

Tänään pääsin taas ponin selkään. Neljäs ratsastuskerta taisi olla kyseessä. Menin tällä kertaa itsekseni ilman valmentajaa. Positiivisena asiana huomasin heti alusta asti että tuntuma oli paljon parempi ja poni edestä tasaisempi ja kulki pidempiä pätkiä oikein päin.

Erimielisyyksiä tuli välillä eteenpäinmenosta tai lähinnä vauhdista. En saanut ponia kunnolla pohkeen eteen ja välillä meno oli tahmeaa. Mutta hyviäkin pätkiä saatiin kun sain takapään alle ja moottorin käyntiin. Kivaa oli taas, ja jokainen ratsastuskerta auttaa meitä eteenpäin ratsukkona niin että yhteistyö on helpompaa sitten kun saan ponin kotiin.

Minulla oli mukana loimia ja koittelin niitä ponille. Sisä- ja kuivatusloimet olivat sopivia, mutta surukseni rakkain loimeni oli auttamatta iso. No, ei se ehkä värin puolesta ruunalle oikein sovikaan. Näköjään sitä voi loimiinkin kiintyä, kun en haluaisi tätä söpöloimea myydä ;) Mutta joku tyttöhevonen tulee onnelliseksi kun saa Weatherbeetan ruskean, valkopilkkuisen ja vaaleanpunakanttisen lämpimän toppiksen niskaansa.

Tuntuu että tulen ehkä jopa hieman kaipaamaan näitä poniratsastusreissuja myöhemmin. Ajoahan tulee joka kerta 3 tuntia mutta nyt kun päivä on pidentynyt ja on lunta valoisuutta tuomassa matka sujuu mukavasti (varsinkin kun tykkään ajaa autoa). Matkalla on mukava miettiä ponijuttuja itsekseen, ja paluumatkan kruunaa aina take away-kahvin haku Häijään Nesteeltä. Siellä on älyttömän hyvää kahvia!

Auringonpaistetta risukasassa

Muutama päivä taas kirjoitustaukoa, mistä sitä pitikään aloittaa... Lauantaina ehdin tallille vasta iltakuuden jälkeen ajettuani sitä ennen 500 km. Ajon syy ei liittynyt hevosiin, mutta matkalla poikkesin Ylöjärven Hööksillä ja ostin Fannylle estesatulaan tämän huovan punaisena. Oli vielä joku alennuskampanja menossa, joten huopa maksoi vain 21 euroa.

Tallille päästessä vähän väsytti ja hetken mietin olisinko laiska ja juoksuttaisin Fannyn. Mutta ei. Edellisenä päivänä vaan käveltiin, niin päätin että on paras kavuta hevosen selkään seuraavan aamun valmennusta silmällä pitäen. Olimme yksin maneesissa, ja saimme tehtyä hyvän reilun tunnin treenin. Fanny oli ihan kivasti kuulolla eikä mitään suurempia ongelmia ollut muissa kun laukannostoissa, joissa taas tahittiin (ratsastaja siis tahi) oikein huolella. 

Sunnuntaiaamuksi oltiin sovittu tapaaminen vakkarivalmentajani kanssa. Minulla on siis ollut sama valmentaja jo lähes kolme vuotta. Hänen opeillaan kehityin Goldyn kanssa puska-ö-tasoisesta helppo B/A-tasoiseksi. Nyt kun tallilla käy niin paljon eri valmentajia ja valinnanvaraa on niin olen kokeillut myös paria muuta valmentajaa ja miettinyt valmentajan vaihtoa. Sunnuntain valmennuksen jälkeen kuitenkin tuntui että haluan jatkaa edelleen myös tämän vakkarivalmentajan kanssa, oli niin antoisa tunti. Jatkossa siis käyn kahden eri valmentajan kouluvalkuissa ja kolmannen puomitunneilla.

Sunnuntaina Fanny oli alkuverkassa vähän hösö eikä oikein kuunnellut. Ylimääräiset nurkkien tuijottelut ja ulkoa kuuluvien äänien kuuntelut saatiin nopeasti pois niinkin yksinkertaisella konstilla kuin vauhdilla. Sain vähän noottia siitä että olen hissutellut ponin kanssa (niin olenkin, myönnän sen ihan suoraan), ja nyt saimme tehtäväksi painaa kevyttä ravia uraa pitkin niin paljon kun ponista lähtee. Ensin ei meinannut tulla kunnon reaktiota pohkeeseen, mutta kyllä se Fanny sieltä sitten heräili.

Laukkaa työstettiin aika paljon. Sain huomautuksen siitä että vasemmassa kierroksessa asetan ja taivutan aivan liikaa kaulaa, kun taas ulkolapa jää ulos. Tähän pitää jatkossa keskittyä, vahvempi ulkopohje ja vähemmän taivutusta sisäohjalla. Valmentaja muistutti ettei pidä miettiä niin paljon päätä ja kaulaa vaan enemmän runkoa ja takaosaa. Helposti sitä vaan ratsastaa ns. edestä taakse vaikka pitäisi ratsastaa takaa eteen.

Tunnin jälkeen niin poni kuin ratsastajakin olivat väsyneitä mutta tyytyväisiä (ainakin ratsastaja ;). Huomaa kyllä että ollaan molemmat otettu aika kevyesti viime aikoina. Treeni-into on kuitenkin hetken masennuskauden jälkeen taas kova, ja muutenkin on ihan eri meininki kuin pari viikkoa sitten! Tuntuu että nyt minulla on aika hyvä ote poniin, ja Fanny on ollut tosi kiva ja tottelevainen.

Eilen vihdoin ratsastin ulkokentällä, ekaa kertaa kunnolla tänä keväänä. Routakuopat oli täytetty ja kentän pohja oli tosi hyvä. Kova tuulikaan ei haitannut ja laukatkin nousivat aika kivasti. Vähän Fanny oli väsyneen oloinen, enkä saanut sitä oikein irti vasemmalta ohjalta. Hyvä mieli jäi kuitenkin, ja oli ihana ratsastaa ulkona!

Tänään tiedossa on kävelylenkki sänkkärillä ja huomenna Fannylla on vapaapäivä. Loppuviikosta onkin mitä ilmeisemmin kaksi kouluvalmennusta, sekä perjantaina että sunnuntaina. Katsotaan jos saisin tänne kuviakin, N on vähän lupaillut tulla kuvaamaan.

Jänskäilyä

Pääsiäinen oli ja meni. Tallilla tuli vietettyä kiitettävästi aikaa ja varusteetkin sain vihdoin pestyä. Tosin ne olivat yhden ratsastuskerran jälkeen taas hiekkapölyn peitossa, mutta kuitenkin.

Perjantaina teimme pitkän ja reippaan käyntimaaston. Lauantaina ratsastin yksinäni maneesissa. Ensimmäisen tunnin(!) ajan poni oli kireä kuin viulunkieli. Kyttäsi koko ajan hiekkaa, maneesin kulmia ja ovea, kuunteli ulkoa kuuluvia risauksia... Ja teki jatkuvasti sivuloikkia milloin mihinkin suuntaan.

Kerran Fanny yritti lähteä laukassa karkuteille (koska pelästyi maneesin ovea, tai jotain?). Siinä rytäkässä sitten kaarrettiin vähän turhan läheltä maneesin laitaa ja ratsastushousujen polveen tuli reikä. Höh! Siinä sai ratsastaja laskea muutaman kerran kymmeneen jotta pystyi rauhallisena jatkamaan treeniä, mutta saatiin kuitenkin joten kuten päivän tehtävät suoritettua.

Sunnuntaina meillä oli puomitunti. Ravitehtävät menivät aika kivasti, mutta kun mukaan otettiin laukka niin Fanny vallan villiintyi ja halusi nostaa ainoastaan rynnivän pukkilaukan... Tuntia pitänyt J käväisi ponin selässä ja sen jälkeen minäkin sain laukkatehtävät suoritettua (lähes) kunnialla.

Maanantaina poni sai alkulämmittelyn jälkeen juosta ylimääräistä energiaa pois irtona. Selkään noustessa totesin, että Fanny on taas valtavan jännittynyt. Suorastaan tunsin miten ponin sydän läpätti kuin lampaanhäntä. Kunpa hevonen osaisi puhua ja kertoisi mikä sitä pelottaa, kun minä en vaan keksi mitä kamalaa siellä maneesin päädyssä on. Koitin parhaani mukaan pysyä itse rauhallisena ja keskittyä. Puolessa tunnissa sain Fannyn toimimaan ihan suht hyvin, mutta rennoksi ponia ei kyllä voinut sanoa!

Nyt pitäisi jotenkin keksiä miten saan ponin rentoutumaan ja luottamaan minuun. Fanny toimii hienosti silloin kun se on rento, mutta tuo jatkuva ja jatkuvasti lisääntyvä jännitys on aikamoinen haaste. Sen kautta vaikeutuu myös ponin saaminen kuulolle ja avuille. 

Eilisen yhtälö

Poni kesäkengässä + uusi koulusatula + ratsastus auringonpaisteessa ulkokentällä = onni

Kuvat viime viikon satulansovitusreissulta

Mennyt viikko

Mitään mullistavaa kirjoitettavaa minulle ei nyt ole, mutta kertaillaanpa kuitenkin menneen viikon tapahtumat. 

Maneesilla ei ole käyty valmennuksen jälkeen, koska kaunis kevätaurinko on vetänyt niin voimakkaasti puoleensa ja ollaan maastoiltu enemmän kuin tarpeeksi. Laukka kuuluu meidän lenkkeihin jo ihan rutiininomaisesti, ja siitä olen niiiiin iloinen :) Poni on pysynyt hyvin käsissä, ja ollut välillä jopa vähän laiska. Eteenpäinpyrkimystä saisi olla hieman enemmänkin.

Nyt alkaa maastossa meneminen jo kyllästyttää, mutta huomenna päästäänkin taas maneesiin kouluvalmennukseen. Jatkossa on kyllä pidettävä huolta että käymme maneesilla vähintään kaksi kertaa viikossa. Niin kivaa kun maastoilu onkin niin täytyy alkaa jo pikkuhiljaa treenata koulua kunnolla... Meidän tallillahan ei ole kenttä nyt talvella ollenkaan käytössä, joten ratsastan pelkästään maastossa ja maneesissa.

Ponin eteenpäinpyrkimyksestä tai siis sen puutteesta puheen ollen, täytyy vähän tarkkailla johtuuko se ei-niin-hyvistä pohjista, satulasta vai jostain muusta. Satula tuli viime viikolla levityksestä, mutta en huomannut siinä paljoakaan eroa. Soitin Hipposportiin ja sanoivat että oli levitetty niin paljon kun onnistui. Katsotaan nyt miten käy, joutuuko tässä vielä satulan metsästykseen... Nykyisen löytäminen oli tosi hankalaa.

Ps. tallilla käymisen lisäksi hevostelin lauantaina Helsingissä Horse Fair-messuilla. Raaskin vihdoin ostaa himoitsemani Roecklin Primaloft-talvihanskat, kun oli niin hyvä ale. Toivottavasti nuo kovasti kehutut hanskat ovat hintansa arvoiset!

Hankintoja

Ne lukijat joita varustehankinnat eivät niin kiinnosta: kannattaa jättää tämä postaus väliin :)

Eilen illalla kun tulin kotiin tallilta minua odotti eteisessä iso paketti Krämeriltä. Tilaan muutaman kerran vuodessa hevostavaroita ulkomailta, koska valikoima on laajempi kuin Suomessa ja hintataso myös usein halvempi. Haluan kuitenkin tukea myös paikallista hevostarvikeliikettä jossa on erinomainen palvelu, joten ostan edelleen varmaankin noin puolet varusteista sieltä. On tuotteita joita ei kannata sovittamatta hankkia, ja välillä jotain tarvitsee päivän parin varoitusajalla.

Eilisestä paketista paljastui seuraavaa:

* Bucasin Buzz Off-ötökkäloimi, johon kuuluva huppu Goldylla oli käytössä jo viime kesänä. Tykästyin materiaaliin, joka on tosi kestävää ja tarpeeksi tiheäverkkoista, mutta silti tarpeeksi viileä hevosen päällä kuumina kesäpäivinä. Goldyahan ötökät kiusaavat välillä aika lailla ja olen ajoittain joutunut pitämään sillä kesäihottumaloimea, joka on helteillä ikävän paksu ja kuuma. Toivottavasti tämä Bucasin loimi olisi parempi.

* Hoitotarvikkeita, eli ihon kutinaan Equidouxia, pikapesuun Miracle Groomia ja testikäyttöön hevosen pesuun tarkoitettu harjan ja sienen yhdistelmä

Oli siellä vähän muutakin, loimen jalkaremmejä, söpö vihreä ruokakippa, rintaheijastin (varustaudun jo ensi syksyyn;) ja itselleni Roecklin Light Grip-hanskat valkoisena, tulevia kisoja varten.