Kavioasiaa

Leo kengitettiin eilen. Vielä oli pakko laittaa hokit. Aamuisin on jäistä ja viikonlopulle on luvattu aika kurjaa keliä. Onneksi kengittäjämme käy nykyään laittamassa tallilla toistakin heppaa. Sillä on kengitys sopivasti parin viikon päästä ja uskoisin että silloin voidaan napata Leolta hokit pois. 

Katseltiin kengittäjän kanssa että Leon etukaviot alkaa olla nyt niin hyvät kun niistä saa. Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, ponillahan on luonnostaan aika pystyt ja pullomaiset/tornimaiset kaviot. Pikkuhiljaa niitä on saatu paremmiksi. Seuraavasta kengityksestä aloitetaan hidas muutosprosessi takakavioille. Niitä kengittäjä pitää vähän liian "korkeina" ja tätä pyritään muuttamaan. 

Leo sai kehuja että näyttää hyvältä. Itsekin olen nyt ponin kuntoon tyytyväinen. Se on hyvässä lihassa, muttei missään nimessä liian pyöreä, ja lihaksistokin on ihan kivasti kehittynyt. Tietysti lihasta voisi aina olla lisää, mutta mielestäni Leo on nyt aika kivan ja sopusuhtaisen näköinen.

Kengityksen jälkeen ohjasajoin Leon ties kuinka monen viikon tauon jälkeen. Huomasin taas lajin hyödyllisyyden. Minusta on tuntunut että Leo ei asetu ja taivu yhtä hyvin oikealle kuin vasemmalle. Oikea kierros on myös itselleni vaikeampi. Vähän myös luulen että huomaamattani ratsastan vähemmän oikeaan kierrokseen sen hankaluuden takia. Ohjasajossa pääsin toteamaan hyvin selvästi kuinka oikeaan kierrokseen oli hankalampaa. Näin ettei Leo kulkenut aivan suorassa vaan hiukan banaanina työntäen sisäkylkeä vähän sisäänpäin ja pää ja kaula olivat hienoisesti asettuneet ulos. Nyt täytyy kiinnittää huomiota että ratsastan oikeaan yhtä paljon tai ehkä vähän enemmän kuin vasempaan, ja jumppaan ponia kunnolla. Hieronta on varmaan viikon parin kuluttua, ehkä sieltäkin saadaan vastauksia kierrosongelmaan. Tai ei se mielestäni mikään suuri ongelma ole mutta huomionarvoinen asia kuitenkin.

Leo oli tällä kertaa vähän turhan touhottava kengitettävä,
koko ajan jonkun kehonosan piti liikkua johonkin suuntaan...

90 minuutista 60 minuuttiin

Kaipa voidaan sanoa että kehitys on nousujohteista, jos tiistaina ratsastaa 90 minuuttia ja saa ponin nippanappa ok:ksi, keskiviikkona ratsastaa 75 minuuttia ja saa ponin ihan ok:ksi, ja torstaina ratsastaa 60 minuuttia ja saa ponin jopa ok:ksi ellei jopa ihan hyväksi... Eilen jos olisin jatkanut vielä vartin niin olisin saanut ponin varmaan ihan hyvästä hyväksi, mutta aikataulurajoitteiden vuoksi ei jatkettu tuntia enempää.

Ihan helppo viikko ei ole ollut mutta ei mikään katastrofikaan. Tahmeutta on kyllä ollut taas havaittavissa. Niin se kai on että aina on jotain. Kun kyttäyksestä päästiin niin etanavaihde tuli tilalle. Pakkasten myötä on jouduttu nakkaamaan enkkuviltti päälle alkuverkkaan ja verkan jälkeen treeniä on jatkettu ratsastusloimi selässä. Olen todennut että ratsastusloimella ja tahmeudella on todellakin selkeä yhteys. Kun loimen ottaa pois niin Leo alkaa samantien liikkua paljon paremmin. 10 asteen pakkasessa loimettomuus ei ollut vaihtoehto joten piti vaan koittaa saada poni pohkeen eteen. Ja kyllähän se onnistui kun jaksoi ratsastaa sen kuuluisan jokaisen askeleen. 

Leolle laitettiin eilisessä kengityksessä neljä hokkia per jalka aiemman kahden sijaan, jotta pysyisi kunnolla pystyssä ulkona. Nyt on ollut niin jäistä etten ole pelkillä kantahokeilla uskaltautunut ulkona ratsastamaan. Tosin eipä tuolla reilun viiden sentin lumipeitteellä paljon ulkotreenejä harrastetakaan. Edelleen niitä hankitreenikelejä odotellessa...

Viikonlopun ohjelma on hiukan auki. Tänään on varmaankin ohjasajopäivä. Huomenna tekisi mieli koittaa itsenäistä puomitreeniä ja ehkä jotain pientä hyppelyäkin. Ehdin tallille luultavasti vasta illemmalla ja lauantai-illan ollessa kyseessä maneesissa tuskin on kovin suurta ruuhkaa, joten mahdutaan hyvin toteuttamaan ex tempore-hyppimiset jos siltä tuntuu. Sunnuntaita silmällä pitäen täytyy käydä tsekkaamassa pellon pohja. Ehkä sinne voisi ainakin mennä kävelemään jos ei muuta. Meiltä kun on tosiaan niin totaalisesti jäänyt kaikki maastoilua edes etäisesti muistuttava puuha nyt talvikaudella paitsioon.

Hei me lennetään!

Viltti niskassa

Olen miettinyt hevoselle ja itselle sopivaa ratkaisua ilman satulaa ratsastamiseen. Leon selkä kun ei ole kaikkein mukavin ratsastajalle, ja ponillakin olisi varmaan mukavampaa jos olisi joku pehmuste ja iskunvaimennus. Eilen kokeilinkin taittaa enkkuviltin moneen osaan ja kiinnitin sen loimivyöllä. Toimi!

Leo oli taas superhyvä ratsastaa ilman satulaa! Ei puhettakaan hoputtamisesta. Poni oli hyvin kuulolla ja liikkui tosi reippaasti ja mielellään. Käynnissäkin venytti hienosti. Vielä kun oppisin istumaan kunnolla niin että voisin ravata enemmän, ja tulevaisuudessa toivottavasti myös laukata. Nyt tein käynnissä paljon taivutteluja, pohkeenväistöjä, hiukan suluntapaista, pysähdyksiä ja peruutuksia. Ensi kerran teemaksi voisi ottaa siirtymiset. 

Ennen ratsastusta Leolla oli kengitys. Kaviot ovat kasvaneet hyvin ja haluttuun suuntaan, eli eivät ole enää niin pullomaiset/tornimaiset kuin talvella. Kengitysväli oli nyt 7 viikkoa ja se näyttää olevan sopiva, pidemmäksi ei kannata venyttää. Katsotaan sitten talvella pidennetäänkö 8 viikkoon. Leo jaksoi kyllä olla rasittava kengityksessä. Ei millään olisi viitsinyt seisoa paikoillaan liikkumatta, vaan koko ajan piti heiluttaa päätä, pureksia naruja ja touhuta muuta ylimääräistä...  

"Apua! Tiellä on pyöräilevä lapsi!!!"

Kengityspäivä

Olin lykännyt Leon kengitystä koska ajatus ison avohaavan ja kengityksen yhdistämisestä ei kuulostanut kovin hyvältä. Nyt kun haava on sulkeutunut aika hyvin (edelleen sen 3-4 cm auki) uskalsin pyytää kengittäjän paikalle.

Kengitys sujui hyvin. Etupäätä laitettaessa Leo heilutteli päätään ja yritti napata palan kengittäjän letistä, kuten yleensäkin. Takapään laitossa ei ollut onneksi mitään ongelmia. Kaviot olivat kasvaneet tosi hyvin. Pois saatiin ottaa aika lailla. No, selvähän se on ettei tuollainen lähes 9 viikon kengitysväli etenkään kesällä ole mikään ideaali. Mielestäni oli kuitenkin parempi pidentää väliä tilapäisesti kuin koittaa kengittää ison haavan kanssa. 

Olen tainnut ennenkin mainita että Leolla on aika jännät kaviot. Ne kasvavat helposti tornimaisiksi tai pullomaisiksi, mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää. Kaviot saatiin kuitenkin taas aika hyvän näköiseksi. Leon kavioaines on onneksi tosi hyvää ja kengät pysyy kuin liimattuna! Hämmästyn jos Leolle tulee joskus irtokenkä. Nytkin kengät olivat tosi tiukassa kiinni.

Pitkä kengitysväli ja jatkuva veden kanssa lutraaminen näkyivät Leon säteissä. Sädemätätyyppisiä löydöksiä, jotka saatiin aika hyvin vuoltua pois. Kuitenkin kengittäjä kehotti laittamaan parin viikon ajan joka toinen päivä säteisiin Thrush Busteria, sitä violettia tököttiä. Tietääkö joku mistä sitä saa?! Ei tunnu googlaamalla löytyvän. Saako Thrush Busteria enää Suomesta?

Kisasuunnitelmia

Eilen päivällä huomasin että Leon vuosimaksu oli päivittynyt Kipaan. Eipä sitten auttanut muu kuin käydä ilmoittautumassa meidän ensimmäisiin aluekisoihin... Luokkana on Tutustumisluokan kouluohjelma. Vähän jännittää kun se on pitkällä radalla, ja pitäisi esittää keskiaskellajit. Onneksi on pari viikkoa aikaa treenata. Ennen aluekisoja mennään seurakisoihin ratsastamaan yksi treenirata alle. Tosin siellä on eri ohjelma, Helppo C:1. Se onkin aika kiva eikä kovin vaikea.

Leo oli maanantaina vapaalla. Tiistaina saatiin poni vihdoin kesäkenkään! Leolla on siis ollut tähän asti hokit, koska ne olivat kuluneet niin lyhyiksi etten vaan kertakaikkiaan saanut kierrettyä niitä pois. Kengityksen jälkeen ratsastin kevyesti kentällä kaikissa askellajeissa ja käytiin yhden tallilaisen kanssa pitkät loppukäynnit maastossa. Leo oli taas niin fiksu ja rauhallinen!

Eilen oli puomipäivä. En tiedä miksen saa aikaiseksi harrastaa puomitreenejä enempää, se on meinaan kivaa hommaa! Edellisestä kerrasta oli kai jo 3 viikkoa. Nyt aion ryhdistäytyä ja pitää kiinni siitä että puomeja (ja myöhemmin toivottavasti pieniä esteitä ;) mennään kerran viikossa. Meillä kyllä piti olla tässä kolmen viikon aikana yksi estetunti, mutta se peruuntui niin siitäkin johtuu tuo pitkä väli. Ensi viikolla toivottavasti päästään taas hyppelemään valmentajan silmien alle.

Leo oli mukavan reipas puomeilla ja hyvä ratsastaa. Olen ratsastanut kentällä viimeiset pari-kolme viikkoa, ja mietin maneesiin mennessä mahtaako Leo kytätä takaovea kun se aiemmin on joskus kyttäillyt. Ei kytännyt yhtään. Taitaa olla pikkuhiljaa sopeutumiskausi ohi ja nyt kun Leo on kotiutunut niin voi ottaa rennosti. Leo alkaa kyllä pikkuhiljaa muistuttaa varsinaista ponitädin unelmaponia, se on käyttäytynyt nyt niin hyvin ja ollut hyvä ratsastaa.

Mukavaa maastoilua ja kengitysasioita

Käytiin juhannusvapaiden jälkeen Fannyn kanssa kahdestaan maastoilemassa. Löydettiin taas uusi kiva mäkireitti ja kiipeiltiin hyvä tovi. Takaisintullessa huomasin soratiellä että toinen etukenkä on tippunut. Kavio ei ollut kovin siistin näköinen kotiin palatessa, joten kengittäjälle lähti viesti tulla mahdollisimman pian. Poni sai sitten taas kaksi vapaata lisää kun en uskaltanut liikuttaa yhtään ylimääräistä, sen verran iso pala lohkesi. Onneksi Fanny ei noista vapaista juuri virtaa kerää, vaikka muuten olisi kyllä hyvä liikkua säännöllisesti. Hyvin tuntuu maha kasvavan vaikka laiduntaa vain muutaman tunnin päivässä ;)

Onneksi oli muutenkin kengityksen aika joten saatiin vuoltua niin paljon että kaviosta tuli lopulta tosi siisti. Puhuttiin meidän kengittäjän (joka on muuten ihan huipputyyppi ja todella hyvä ammatti-ihminen) kanssa klinikka-eläinlääkärin antamista kengitysohjeista. Tällä kertaa Fannylle laitettiin taakse sivukäänteelliset kengät. Pyritään pitämään varvas lyhyenä ja tarkoitus on saada takasten kantoja hiukan nousemaan kun siitä olisi etua takapolvia ajatellen.  Sopiva kengitysväli näyttää nyt kesällä olevan 6 viikkoa.

Keskiviikkona pääsin menemään illalla kentällä kun oli taas kaikki popot jalassa. Oli älyttömän kuuma, +29, ja paarmat kiusasivat Fannya kovasti. Jonkinlaista koulutreeniä tehtiin ja Fanny oli ihan mukava. Tuntui vaan että puree vasemmalta kiinni, täytynee lähiaikoina soitella eläinlääkäri raspaamaan ponin hampaat.

Eilen käytiin lenkillä uusien maastokaverien A:n ja K:n kanssa. Hienosti meni, ja ensi viikon alussa tehdään uusi reissu tällä kokoonpanolla. Loistavaa saada seuraa niin on kivempi tehdä pitkiä maastoja. Fanny oli eilen taas tosi rento ja kiva kun oli kaveri mukana. Teimme 1,5 tunnin lenkin jonka loppupuolella kastuimme litimäriksi kun satoi oikein kunnolla. Onneksi oli kuuma päivä, sade vaan virkisti niin ratsastajia kuin hevosiakin. Maastoreitin pohjatkin olivat nyt tosi hyvät, pääsee ravaamaan ja laukkaamaan tosi kivasti.

Kisapuuhia

Hieman harhaanjohtava otsikko, ei ole kyse omista vaan kavereiden kisapuuhista ;) Olin eilen koeletittämässä kaverini hurmaavaa hopeajouhista suokkiruunaa. Hevosella on puolipitkä tukka, eikä omistaja halua leikata sitä lyhyeksi mutta ei se kovin siisti koulukisoissa avoimenakaan ole. Päätimme siis koittaa saadaanko harja siististi letitettyä. Ei siitä hullumpi tullut vaikka hiukan tiheällä välillä jouduin pallerot tekemään. 

Sunnuntaina on sitten tiedossa kisat ja letitän myös sinne. Taidan olla parempi noissa kisahoitajan hommissa kuin kilpailijana! Tykkään puunata hevosta ja varusteita, ja kisoissa on kiva ottaa kuvia toisten suorituksista. Muiden puolesta on hauska jännittää, omia suorituksiani kun en yleensä niin paljon jännitä (poikkeuksiakin tähän on kyllä ollut).

Fanny sai eilen uudet kengät. Kengitys sujui hieman rauhallisemmin kun laitettiin tamma tyhjään ponikarsinaan kiinni leveän käytävän sijaan. Fanny ei ole mikään hankala kengitettävä, mutta se ei oikein jaksa seisoa noin pitkää aikaa paikallaan vaan haluaisi touhuta kaikkea ylimääräistä. Ja kun pää heiluu jatkuvasti yms. niin kyllähän se kengittäjän työtä vähän hankaloittaa. 

Illalla syöttelin ponia vihreällä parikymmentä minuuttia. Totutellaan talven jäljiltä pikkuhiljaa. Fanny ei ole menossa kokoaikaisesti laitumelle, mutta tallilla on mahdollisuus olla jonkun verran vihreällä. Käytännössä tämä tarkoittanee paria tuntia päivässä, mikä on juuri sopiva aika hyvälle rehunkäyttäjälle ja ruuan rakastajalle :)

Alkuviikon ohjelmaa

Uskaltauduin eilen ratsastamaan Fannyn kevyesti kaikissa askellajeissa vaikka toinen etukenkä puuttuikin. Poni liikkui normaalisti ja maneesin pohja on niin hyvä ja pitävä että hyvin pärjättiin. Hokit otin jo sunnuntaina pois jotta niiden tuoma epätasapaino poistui.

Fanny oli todella kiva! Olen ihan fiiliksissä jo siitä kun pystyn normaalisti ravaamaan pitkin maneesin koko uraa ilman että nurkissa esiintyy kiemurtelua ja loikkimista. Muutaman kerran poni katseli jotain kohtaa epäilevästi, mutta en antanut sen hidastaa ja jäädä katselemaan vaan pyysin reippaasti eteen.

Keskityin pitämään pohkeen kiinni ja polven irti, ja huomasin heti positiivisen vaikutuksen poniin. Joskus asiat vaan on niin pienestä kiinni. Tämä on yksi syy miksi pidän valmennuksissa käymistä välttämättömänä; yksinään sitä voi tahia jonkun asian kanssa vaikka kuinka kauan, ja valmentajalta siihen voi löytyä ihan helppo ja yksinkertainen ratkaisu.

Olemme alkaneet tallilaisten kanssa järjestämään irtohypytysiltoja säännöllisesti kahden viikon välein. Tänään olisi taas hyppyilta tiedossa, mutta en taida uskaltaa kolmikenkäistä hypyttää. Menen kuitenkin mukaan hypytysavustajaksi, se on hauskaa puuhaa! On ihanaa katsella kun hepat ovat niin innoissaan kun pääsevät poukkimaan. Fannyn liikutan varmaan taas kevyesti ennen hyppelöitä.

Onneksi kengittäjän pitäisi tulla huomenna laittamaan poni kesäkenkään.  Fanny viettänee kengityksen jälkeen vapaaillan ja torstaina päästään palaamaan kunnon treenien pariin.

Kevätauringon häikäisemä Fanny iltakävelyllä muutama viikko sitten,

onneksi noista lumista on jo päästy!

No niin...

Menin eilen tallille intoa puhkuen, suunnitelmissa hyvä koulutreeni. Hain Fannyn tarhasta ja tallin ovella totesin että jaahas, sillä ei muuten ole toista etukenkää... Sinänsä hyvä ajoitus koska kengityksen oli muutenkin tarkoitus olla ensi viikolla. Sain kengittäjän kiinni ja hän oli onneksi niin ihana että lupasi tulla jo sunnuntaina päivällä. Eli pääsen illaksi kovasti odottamalleni puomitunnille.

Otin Fannyn liinan päähän ja suuntasimme ulos. Alkukäyntien jälkeen menimme pellolle, jonne oli satanut lähemmäs 20 cm ihanaa pehmoista puuterilunta. Annoin Fannyn valita vapaasti vauhdin, ja tokihan poni pinkaisi heti iloiseen laukkaan :) Poni loikki lumessa hetken, sitten vaihdettiin suuntaa. Välillä kävelimme tiellä ettei kävisi liian raskaaksi. 

Tänään on varmaan samantyyppinen liikutus tiedossa. En halua ratsastaa kolmikenkäisellä hevosella. Onneksi nyt on paljon pehmeää lunta niin kavio pysynee ehjänä ja siistinä sunnuntaihin asti. Lauantaina Fanny on vapaalla ja sunnuntaina tosiaan päästään oikein yksityistunnille puomeja pomppimaan, ja hovikuvaajamme Ninakin tulee paikalle.

Kengitystä ja kävelyä

Fanny sai eilen uudet popot jalkaan. Ehdin töistä paikalle siksi aikaa kun takaset kengitettiin, mutta jouduin sitten jatkamaan matkaa. Kengitys sujui ponilta onneksi yhtä mallikkaasti kuin kaikki muukin käsittely. Toisen takajalan puolessa välissä piti pari kertaa koittaa jos kengittäjä antaisi laskea jalan maahan, mutta siinä kaikki.

Illalla menin tallille vielä uudestaan ja taluttelin Fannya maneesissa puolisen tuntia. Samalla ihastelin vastakengitettyjä kavioita. En tiedä olenko ainoa jolla on tällainen tapa, mutta aina uuden hevosen kohdatessani tutkin mielenkiinnolla kengitystä, kavion mallia ja pituutta, kotkauksia jne. Oma kengittäjä tekee mielestäni todella siistiä ja suorastaan kaunista jälkeä sileine kotkauksineen, joten monesti vertaan hänen kädenjälkeään muiden kengittäjien tuotoksiin. Kengityksestä en siis ymmärrä sen enempää kuin keskivertohevosihminen, katson vain onko lopputulos nätin näköinen :)

Maanantaina olin Fannyn kanssa pellolla. Laukkaa en uskaltanut ottaa koska en ollut tarkastanut pohjan tasaisuutta kunnolla. Ravissa peltopohja oli pitävän tuntuinen ja ravipätkiä otimmekin useamman. Ensi kertaa varten käyn kävelemässä pellon läpi ja tutkimassa ettei kuoppia löydy. 

Tänään on tarkoitus tehdä hyvä treeni maneesissa (tai kentällä jos se ei ole kovin märkä), ja laukata kunnolla. Huomenna Fannya tulee moikkaamaan kaverini 6-vuotias tyttö, ja varmaan ratsastan itse vielä hänen jälkeensä. Perjantaina ja lauantaina Fanny on vapaalla koska olen itse reissussa.

Oujee!!!

Goldylle tehtiin eilen Tampereella perusteellinen ontumatutkimus. Taustan ja sairaushistorian perusteella (alkavaa nivelrikkoa ja niveltulehduksia) eläinlääkäri oletti että taivutuksissa saadaan reaktioita. Mutta ei! Kotiutusohjeista lainattua: "Liikkuu suoralla uralla puhtaasti. Palpaatiossa ei merkittäviä löydöksia. Ei aristele nivelten taivutuksia eikä reagoi taivutuksiin ontumaoireilla. Liikkuu molempiin kierroksiin puhtaasti." 

Eläinlääkärin sanoin "Turha tätä on lähteä lääkitsemään kun selvästikään mitään akuuttia ei ole". Toki Goldylla edelleen on alkava nivelrikkoa jota on ollut jo joitakin vuosia. Lisäksi etujalkojen vuohisten sivusiteet ovat paksuuntuneet, mutta mitään tulehdus- ja kiputiloja ei ole. Sain ohjeeksi jatkaa kuten ennenkin, eli pitää kengityksen, liikutuksen, ruokinnan jne. ennallaan. Sain myös eläinlääkäriltä mielenkiintoista tietoa ja uusia ajatuksia suun kautta syötettäviin nivelvalmisteisiin liittyen. Näiden tietojen valossa aion edelleen jatkaa ko valmisteiden syöttöä mutta syynään tuotteiden sisältöä vielä vähän tarkemmin.

Normaali kengitys on eläinlääkärin mielestä tällä hetkellä sopiva ratkaisu Goldylle. Natural Balancen tai mahdollisesti rengaskengän käyttöä harkitaan uudelleen keväällä jos on tarpeen. Oma kengittäjämme halusi viime kengityksessä vaihtaa painavan Natural Balancen välillä pois, joten Goldylle lyötiin ihan peruskengät.

Goldyn hengitystiet tähystettiin, koska poni on ollut jo pitkään vähän tukkoisen oloinen. Henkitorvi oli lievästi ärtynyt ja siellä oli hieman juoksevaa limaa. Epäilen että nuo hengitystieoireet johtuvat osaltaan vanhan tallin huonohkosta talli-ilmasta, ja toivottavasti paranevat uuden tallin hyvän ilmastoinnin myötä. Eläinlääkärin mukaan oireet ja löydökset sopivat juurikin huonon talli-ilman aiheuttamiksi. Sinänsä tässä hengitystieoireilussa ei ole syytä suurempaa huoleen, mutta jos siltä tuntuu niin voidaan harkita inhaloitavaa kortisonikuuria.

Olen täälläkin maininnut että poni vaikuttaa välillä vähän haluttomalta liikkumaan, enkä ole ollut varma onko sen jalat kipeät vai eikö vaan muuten viitsi... Jaloissa vikaa ei siis ole, mutta eläinlääkäri määräsi tulehduskipulääkekuurin "piristykseksi" (ts. ponilla saattaa olla joku pieni kiputila jossain joka vaikuttaa liikkumiseen, lääkkeen pitäisi auttaa tähän ja saada poni pirteämmäksi).

 

Kummallinen olo

Vähän hölmö otsikko mutta muutakaan ei tullut mieleen ;) Kummallinen olo johtuu siitä etten ole ollut tallilla kokonaiseen kahteen päivään. Tiistaina Goldylla oli pitkästä aikaa vapaapäivä, ja eilen hoitaja kävi maastokävelyllä. Tänään olisi tiedossa viimeinen kouluvalmennus vanhalla tallilla.

Huomenna kengittäjä toivottavasti ehtii käydä laittamassa ponille uudet popot. Sitten pakkaan Goldyn (ja omat) kamat kasaan ja lauantaina aamupäivällä suuntaamme uudelle tallille. Muuttomatkaa meillä on vain 15 kilometriä joten lauantaina on hyvin aikaa tutustua uusiin paikkoihin ja maisemiin. Tavoistani poiketen en ole suunnitellut ensi viikolle lainkaan treeniohjelmaa. Haluan rauhassa testata uuden kentän, maneesin ja maastot ihan silleen fiilispohjalta :)

Palaan taas asiaan muuton jälkeen. Alla vielä muutama kuva Goldysta kisoissa (selässä lainakuski).

Eilisen yhtälö

Poni kesäkengässä + uusi koulusatula + ratsastus auringonpaisteessa ulkokentällä = onni

Kuvat viime viikon satulansovitusreissulta

Ei mene niinkuin Strömsössä

Luin eilen facebookista kuinka useampi tuttu ratsastaja hehkutti hyvin menneitä viikonlopun valmennuksiaan. Kisoissakin oli joku jo käynyt. Treenikausi on kuumimmillaan, hevoset alkavat olla hyvässä kunnossa ja kisakalentereita tutkitaan.

Meillä uusi satula on edelleen koskemattomana telineessään. Poni on ollut ratsastamatta 4 päivää koska yksi kengistä roikkuu lähes irti ja erilaisten yhteensattumien vuoksi kengittäjä tulee paikalle tänään, siis aikaisintaan. Tosin maastotkin ovat jäässä ja kenttä kuralillua jonka päälle satoi eilen kymmenen senttiä lunta, joten ei olisi oikein paikkaakaan missä ratsastaa.

Tiedän että turhista ei saisi valittaa ja positiivinen asenne auttaa aina jne., mutta tänään nyt vaan ottaa päähän. Kevät ja kengittäjä mulle-heti-nyt-kiitos!

Kenkäasiaa ja analyysia

Keskustelimme eilen kengittäjän kanssa Goldyn tulevasta kengityksestä. Klinikalta tuli tammikuussa kengitysohjeet mukaan, ja niiden pohjalta kengittäjä ehdotti että koitamme Goldylla Natural Balance-kenkää, luultavasti jo ensi kengityksessä mikäli hokkikelit ovat silloin ohi. Kengittäjällä oli tästä kengästä hyviä kokemuksia hevosten kanssa joilla on ollut vastaavanlaisia jalkaongelmia kuin Goldylla. Katsotaan toimiiko tuo meillä. Tarkoituksena on käsittääkseni saada kavio pyörähtämään liikkeessä nopeammin jolloin nivelille ei kohdistu niin paljoa rasitusta. Hmm, en ole asiantuntija näissä asioissa... Mutta onneksi kengittäjämme on!

Irtokenkäkin saatiin siinä jutustelun lomassa kiinni, ja oi sitä autuutta kun pääsin viiden päivän tauon jälkeen taas ponin selkään! Ihan kuin Goldykin olisi aavistanut että tarvitsin positiivisen ratsastuselämyksen, poni nimittäin kulki maastossa viime päivien kevyestä liikunnasta huolimatta hienosti, ja aurinkokin paistoi ihanan keväisesti.

Ikuinen analysoija kun olen, mietin metsästä kotiin kävellessä miltä tämänkertainen maastoilu tuntui, ja yhtäkkiä tajusin että jotain on oikeasti muuttunut: En pelkää enää! Goldyn jännitys ei enää vaikuta minuun samalla tavalla kuin ennen. Siinä missä ennen olin kauhusta jäykkänä kun Goldy puhisi ja säikkyi, pystyn nyt keskittymään ponin rauhoittelemiseen ja eteenpäin ratsastamiseen. Ok, laukka jännittää kyllä edelleen, mutta tuntuu että pystyn siinäkin luottamaan poniin vähän paremmin. Eilen kun laukkasimme ehdin hetken aikaa jopa nauttia vauhdista*! Tosin pian vauhdin hurma vaihtui huoleen, "pysääköhän tää? No kyllä se nyt vähän hiljentää, vai hiljentääkö? Prrrrr, hidastetaan, prrrrr, risteys lähestyy, prrrr, no nyt se siirtyi raviin huh!".

* Vauhti = Sportstrackerin mukaan 21,3 km/h ;D