Sillä lailla!

Eilisen fiiliksen voisi oikeastaan tiivistää tähän yhteen lauseeseen: On Leo vaan niin hieno poni! Treeniä kuvaa oikeastaan parhaiten sen loppu, jossa ratsastaja hyppää loppuravien jälkeen alas selästä, tuuppaa lakunamin ponin suuhun ja rutistaa pörröistä kaulaa tiukasti. Mun ihana pikkuinen karvainen liitokavio!

No niin, lässytykset sikseen. Sunnuntaina Leo oli valmennusten jäljiltä lainakuskin kanssa tekemässä kevyen hölkkäilyn, joka oli suoritettu ilman satulaa. Lainakuski jännitti, mutta olin luvannut että poni käyttäytyy niin moitteettomasti ettei vaaraa tippumiseen ole... Kovia lupauksia, mutta Leo oli jatkanut kivalla linjalla (mitä nyt yhden pienen laukkasivuloikan oli ottanut) ja lainakuski oli tyytyväinen itseensä ja poniin.

Eilen nousin selkään täynnä post-valmennus-tarmoa. Tänään liidellään! Ei mennä pikkuponiravia eikä mummoravia vaan isoa ja ilmavaa ravia. Ja mitäs me sitten mentiin? No juuri sitä! Kikon opit tuoreessa muistissa pyysin parin ison raviaskeleen jälkeen jatkoa, ja sitähän tuli. En tiedä olenko koskaan kokenut Leon ravissa tällaista eteenpäinpyrkimyksen, ilmavuuden ja voimantunteen yhdistelmää. Extrana vielä upea keskittyminen. Leo oli 100 % töissä. Uusi hevonen rynni maneesissa mutta Leo ei korvaansa lotkauttanut vaan jatkoi omaa treeniään.

Loppuilta menikin sitten sydämenkuvat silmissä ja tänään maailman kivoin poni pääsee nauttimaan toivon mukaan rennoista miniestehyppelöistä.

Vaihtelua

Menin perjantaina ilman satulaa. Oli kevyempi päivä, joten tein paljon käyntityöskentelyä ja jonkun verran otettiin ravipätkiä. Leo oli hirmu kiva ja kuuliainen koko ajan.

Lauantaina päätin hieman ex tempore (raahattuani sisään n määrän kuraisia hevosia ja ripustettuani n määrän loimia kuivumaan) että Leo saa viikon toisen vapaan. Harvemmin tällaisia kahden vapaan viikkoja tulee, mutta nyt vaan tuntui siltä että menen mieluummin remonttipäivän jälkeen kotiin suihkuun ja ratsastusseuran pikkujouluihin valmistautumaan, kun ratsastan kiireellä. Venyttelin kyllä Leon ja hieroin sitä vähän.

Sunnuntaina meillä oli hyvä joskin aika pitkä treeni. Tai meidän mittapuulla pitkähkö, 1,5 tuntia. Sain Leon kivaksi ja taas löytyi sitä hyvää ravia joka on ollut hiukan kadoksissa. 

Eiliselle olin suunnitellut puomeja ja pieniä hyppyjä, mutta päädyinkin jättämään hyppäämisen pois ja tehtiin pelkkää puomityöskentelyä. Hyödyllistä hommaa sekin, ja hyvin Leo nosteli jalkojaan korotetuilla puomeilla. Ensi viikolle laitan kalenteriin hyppykerran, niin saadaan taas vaihtelua elämään. 

Pimeys ja kura vaikuttavat täälläkin mielialaan, niinkuin varmaan kaikilla hevosihmisillä. Eilen totesin jälleen kerran että olen niin kiitollinen maneesista. Myönnän suoraan että ei minusta olisi ulkona ratsastamaan näillä keleillä. Aivan liian mukavuudenhaluinen. Isot tsempit teille kaikille jotka liikutatte hevosenne taivasalla! Toivottavasti pian saadaan kunnon talvikelit (vaikka mieluiten hyppäisin suoraan kevääseen).