Hyvä fiilis

Täällähän me ollaan, edelleen. Lounais-rannikolla siis kaikki hyvin. Leo on nauttinut laidunkesästä (joskin rajoitetusti), ja treenailtu on niin koulua kuin esteitäkin. Ja humputeltu siinä välissä.

Viikonloppuna meillä oli valmennukset. Leo oli perjantaina hyvä. Ei huippu, mutta hyvä. Lauantai oli vähän hassusti välipäivä, ja jo silloin poni oli jotenkin tosi reagoimaton. Tuntui että sain kantaa sitä eteenpäin. Sunnuntain valmennuksen verkassa meinasin tirauttaa itkut, kun mitään ei vaan tapahtunut. Pohje, kannus, raippa, ihan mikä vaan, ei mitään reaktiota ponilta... 

Valmentaja ei onneksi jää näissä tilanteissa toimettomaksi. Hän pyysi minua ratsastamaan käyntiä ja otti juoksutusraipan käteen. Raippa ei siis hipaissutkaan Leoa, kulki vaan ponin takaosan lähellä ja pyysi eteen. Ja kas vain kun alkoi liikettä löytyä. Muutama minuutti juoksutusraipan avustamana ja mulla oli allani poni joka teki hienosti ja tahdikkaasti avot, väistöt ja vastalaukat. Hienoa ravia pisteli menemään ja laukkakin oli varsin kelvollista. Ponit... Nyt ilmeisesti laitan mieheni kävelemään meidän vierellä joka treenin alussa juoksutusraipan kanssa...

Tänään en koittanut miten kulkee ratsain, vaan juoksutin Leon. Oikein hyvin liikkui poika narunkin päässä ja teki siirtymätreeniä hienosti keskittyen. Huomenna ponilla on ansaittu vapaa pitkähkön työputken jälkeen. Loppuviikolla varmaan otetaan taas hyppypäivä. Huomasin muuten viime viikolla kun hyppäsin että minua ei enää jännitä. Toki mennään edelleen niitä 40 cm miniesteitä, mutta jännitin aiemmin niitäkin niin ettei henki meinannut kulkea. Nyt alkaa jo tuntua siltä että voisin hiukan nostaa korkeutta. Ehkä jopa 50 senttiin :D

Sillä lailla!

Eilisen fiiliksen voisi oikeastaan tiivistää tähän yhteen lauseeseen: On Leo vaan niin hieno poni! Treeniä kuvaa oikeastaan parhaiten sen loppu, jossa ratsastaja hyppää loppuravien jälkeen alas selästä, tuuppaa lakunamin ponin suuhun ja rutistaa pörröistä kaulaa tiukasti. Mun ihana pikkuinen karvainen liitokavio!

No niin, lässytykset sikseen. Sunnuntaina Leo oli valmennusten jäljiltä lainakuskin kanssa tekemässä kevyen hölkkäilyn, joka oli suoritettu ilman satulaa. Lainakuski jännitti, mutta olin luvannut että poni käyttäytyy niin moitteettomasti ettei vaaraa tippumiseen ole... Kovia lupauksia, mutta Leo oli jatkanut kivalla linjalla (mitä nyt yhden pienen laukkasivuloikan oli ottanut) ja lainakuski oli tyytyväinen itseensä ja poniin.

Eilen nousin selkään täynnä post-valmennus-tarmoa. Tänään liidellään! Ei mennä pikkuponiravia eikä mummoravia vaan isoa ja ilmavaa ravia. Ja mitäs me sitten mentiin? No juuri sitä! Kikon opit tuoreessa muistissa pyysin parin ison raviaskeleen jälkeen jatkoa, ja sitähän tuli. En tiedä olenko koskaan kokenut Leon ravissa tällaista eteenpäinpyrkimyksen, ilmavuuden ja voimantunteen yhdistelmää. Extrana vielä upea keskittyminen. Leo oli 100 % töissä. Uusi hevonen rynni maneesissa mutta Leo ei korvaansa lotkauttanut vaan jatkoi omaa treeniään.

Loppuilta menikin sitten sydämenkuvat silmissä ja tänään maailman kivoin poni pääsee nauttimaan toivon mukaan rennoista miniestehyppelöistä.

Herra humoristi

Sitä voisi vaikka hermostua, kun on menossa valmennukseen ja poni ei anna kiinni tarhasta. Näin ei kuitenkaan lauantaina käynyt vaikka pyydystys hetken kestikin. Nauratti vaan niin älyttömästi! Jos hevosella voi olla huumorintajua, niin Leolla kyllä on. En sano että sen huumori olisi aina hyvää mutta välillä se on aika hauskaa. Karsinanaapurin omistaja mietti eilen hetken miten Leoa kuvailisi, ja sanoi sitten "Se on sellainen poni ettei se jätä ketään kylmäksi" :)

Lauantaina myöhästyin tallilta viisi minuuttia ja Avant oli jo ehditty käynnistämään päiväheinien jakoa varten. Leoallahan on tapana esittää Avantille oma tanssinsa, joskus villimpi, joskus hillitympi. Nyt esitykseen sisältyi laukkaa pukkien säestämänä, uhittelevia läheltä piti-hyökkäyksiä naapureita kohti, ja kaunista ravipohkeenväistöä aidanvierustaa seuraten. 

Ei toivoakaan että olisin saanut Leon kiinni, mutta ajattelin että kyllä se rauhoittuu kun saa heinää eteensä. Rauhoittui juu. Sain kyllä seisoa heinärenkaan vieressä kun herra poni söi. Jos liikutin vähänkin kättäni jossa riimu oli, niin poni vilkaisi minua, teki pukkikierrekäännöksen (jos nyt voitte moisen liikkeen kuvitella) ja lähti laukalla pakoon. Jos poni osaisi nauraa niin se olisi kikattanut kuin pikkulapsi!

Ehkä viitisen kertaa toistettiin tämä näytös. Sitten Leo pysähtyi parin metrin päähän turpa minua kohti ja tuijotti. Menin ponin luo ja laitoin riimun sen päähän. Tällainen Leo on. Se riehuu 5-10 minuuttia ja sitten show on ohi. No, tässä vaiheessa oltiin se kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä, mutta olipa alkuverkka jo tehtynä... 

Poni kuntoon ja kävelemään. Heti selkään noustessa tunsin että nyt on hyvä päivä. Kävelyjen jälkeen lyhyt verkka ravissa ja laukassa, jonka jälkeen olisi tehnyt mieli taputtaa ponia ja viedä se talliin. Leo vaan tuntui niin superilta ettei ole hetkeen ollut tuollaista tunnetta!

Koska meillä oli Kikko sovittuna niin en tietenkään voinut päättää alkuverkkaan. Perjantainkin valmennus meni hyvin (palaan siihen vielä erillisessä postauksessa), mutta lauantai oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Ei ole oikeastaan mitään muuta sanottavaa kuin että tuntui kuin kaikki olisi vaan tapahtunut itsestään. Istuin selässä leveä hymy naamalla ja hoin varmaan koko ajan "Hyvä Leo, hieno poni, upea!" Leo oli sataprosenttisesti kuulolla ja liikkui hienolla energialla. Energiaa riitti vielä sunnuntain hölkkäänkin. Oltiin pitkästä aikaa kentällä. Poni laukkasi kuin höyryveturi ja ratsastaja nauroi kyydissä ääneen. Leo <3

On se ihana!

Taas tätä sydämenkuvat silmissä-hehkutusta, mutta ei voi mitään. Leo vaan on niin ihana! Kevätkylvöt ovat meidän onneksi viivästyneet sään takia, joten päästiin eilen vielä pellolle. Onko ihanampaa ratsastuskeliä kuin kaunis aurinkoinen kevätilta? Ja vielä kun saa ratsastaa ponilla, jonka selässä voi laukkailla rennosti kun tietää ettei homma lähde lapasesta. Leo, ponitytön luottoponi <3

Kaveri kävi eilen metsämaastossa ja kertoi että siellä on edelleen yhdessä kohdassa mutaista ja upottavaa. Kunhan vielä hiukan kuivuu niin saadaan Leonkin kanssa aloittaa taas viikottaiset maastoretket. Meidän maastokaverikin pysynee kesän omalla tallilla. Viime kesänä se oli muualla laitumella, tosin eipä mekään paljon maastoiltu kun Leon kesä kului lähinnä sairastarhassa. 

Perjantaina meidän luottokuvaaja Nina tulee käymään. Saamme kuulemma olla koekaniineja kun Nina testaa uusia maneesikuvausniksejä. Ihanaa saada taas kuvia, varsinkin kun Ninan kuvat on aina niin upeita! 

Viikonloppuna Leo saa hölkkäillä lauantaina lainakuskin kanssa ja sunnuntaina on vapaa. Ensi viikolla varmaan aletaan liikuttamaan suht normaalisti. Piikityksestähän on tänään kulunut jo kaksi viikkoa. 

Lupaavaa

Viikonloppuna pääsin jo ravaamaan ja vähän laukkaamaankin Leolla. Hyvältä vaikuttaa! Poni oli molempina päivinä reipas ja liikkui mielellään. Liike tuntui selkään hyvältä ja puhtaalta. Nautin kyllä ihan älyttömästi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ympäri maneesia ravaamisesta! Lävistäjillä Leo lähti omia aikojaan lisäilemään, niinkuin se joskus pirteällä tuulella ollessaan tekee. 

Mitään erikoista ei nyt ekan ravi-laukka-viikon aikana tehdä. Pyritään menemään pääsääntöisesti suorilla urilla, ja poni saa kulkea hieman pidemmässä muodossa. Tavoitteet ovat edelleen samat kuin käyntiviikollakin, eli rentous ja hyvä eteenpäinpyrkimys.

Sen kummempia tänne ei kuulu. Leo on muutaman kerran päässyt viideksi minuutiksi nyppimään vihreää narun päässä, mutta varsinainen vihreään totuttaminen on vielä edessä. Leon on tarkoitus olla kesällä rajoitetusti vihreällä, niinkuin suurimman osan meidän tallin hevosista. Käytännössä se tarkoittaa muutamaa tuntia päivässä, jonka uskon olevan ihan sopiva aika. Leo ei tosin ole mikään ahmatti eikä kovin taipuvainen lihoamaan, mutta hiukan paremmin siihen on alkanut ruoka tarttua paiseleikkauksen jälkeen joten kokopäivälaidunnus ei taitaisi olla meidän juttu. 

Rakkautta vain

Ollaan tallilla fiilistelty valmennusviikonlopun jäljiltä hienoja hevosiamme, ja puhuttu paljon siitä kuinka upea harrastus meillä on. Miten etuoikeutettu sitä onkaan kun on mahdollisuus pitää omaa hevosta, ja miten ei-hevosihmiset eivät varmasti voi ymmärtää millaisia fiiliksiä hevosen kanssa toimimisesta saa. Jaksan joka päivä iloita siitä että omistan Leon. Joskus tekisi mieli nipistää itseäni kun ratsastan Leolla; pakko olla unta, ei tämä mahtava poni voi olla minun! Toki tulee niitä päiviä kun tekee mieli nipistää itsensä sijaan ponia, milloin mistäkin syystä... 

Leon yskimisen ja tukkoisuuden takia ollaan tosiaan otettu vähän rauhallisemmin. Perjantain valmennuksessa tehtiin takaosakäännöksiä ja pysähdyksiä, ja vähän raviväistöjä. Laukkaa ei tehty tällä kertaa lainkaan. Pyrkimyksenä on nyt lääkekuurin ajan välttää Leon hengästymistä tai hikoamista. Takarit oli ensin vähän laajoja, mutta sitten ryhdistäydyin ja saatiin muutama tosi hyvä käännös aikaiseksi. Pysähdykset ravista Leolla on aina hyviä, se tekee ne pelkällä vatsalihasten puristuksella. Tosin saan olla tarkkana ettei poni pysähdy liiankin äkäisesti "nenilleen". Leo oli kyllä taas niin toimiva että olin valmennuksen jälkeen tosi iloinen. Saatiin myös palautetta että muoto-ongelmat näyttää jääneen pois, ja olen oppinut katsomaan eteen ponin niskan sijaan.

Lauantaina oli niin ihana ilma että olisi tehnyt mieli itkeä! Aurinko paistoi, ei tuullut, 15 astetta lämmintä... Nämä on niitä parhaita kelejä ennenkuin aletaan valittaa liiasta kuumuudesta ja ötököistä. Hyödynsimme Leon kanssa upean kelin suuntaamalla pellolle, joka on nyt kuivunut hyvin. Käveltiin paljon, ravailtiin jonkun verran, ja laukattiin rauhalliset pätkät molempiin suuntiin. Peltoilu on parasta, niin ihanan rentouttavaa. Meillä se toimittaa oikeastaan maastoilun roolia, kun varsinaisiin maastoihin en jaksa usein lähteä. Metsään päästäkseen pitää kävellä sepelillä kuorrutettua tietä aika pitkälti, ja yksin en halua maastoon lähteä koska vastaan voi tulla mitä vaan metsäkoneista peuroihin. Onneksi on tuo iso lähipelto.

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!

Vastalaukkaa

Valmentajan kanssa puhuttiin perjantaina että minun pitää vähän tarkemmin alkaa miettiä miten treenaan Leon kanssa. Helposti kaikki päivät ovat sellaisia puolikevyitä tai puoliraskaita, miten sen nyt ottaa. Valmentaja kehotti kiinnittämään huomiota siihen että kun treenataan niin asiat tehdään kunnolla, ja kevyet päivät on sitten erikseen. Meillä on nyt väkisinkin ollut vähän löysempää kun Leo ei ole ollut täysin kunnossa, mutta nyt poni tuntuu taas hyvävointiselta. Aika siis tehdä vanha kunnon viikkosuunnitelma.

Eilen oli kunnon koulutreenipäivä. Oli ihanan aurinkoista, ja ulkokenttä oli hyvässä kunnossa. Ratsastin alkuverkan jälkeen paljon harjoitusravia, koska olen huomannut että minulle on tullut paha tapa jäädä keventelemään kun se on niin mukavan helppoa... No, Leon ravissa ei kyllä ole vaikea istua alas, ja eilen sain ponin suurimmaksi osaksi kulkemaan ihan kivasti oikeinpäin mikä tietenkin tekee ravista miellyttävämpää. Tehtiin aika paljon pohkeenväistöjä ja vähän valmennuksessa tehtyjä harjoituksia.

Päätin mennä vastalaukkaa, joka on yksi Leon bravuureista (minun ei niinkään). Vastalaukkaa onkin tullut mentyä ihan liian vähän, se on käsittääkseni kuitenkin hevoselle tosi hyvää treeniä. Ensin ratsastin myötälaukassa ja vaihdoin suuntaa kiemurauralla jolloin siirryttiin vastalaukkaan. Sitten nostin vastalaukkoja suoralla uralla. Hienosti meni! Jäi kyllä hyvä fiilis treenistä. Leo menisi varmaan vaikka solmuun jos ratsastaja osaisi pyytää.

Tänään mennään maastoon ja huomenna Leolla onkin läpiratsastus. Loppuviikosta olisi kiva saada joku kuvaamaan. Kaipaisin ratsastuskuvia ja yksi haastekin olisi toteutettavana. Täytyy varmaan minunkin koittaa "kamera tolpan nokkaan"-kuvaustyyliä, jos saisin sillä lailla ratsastusvideon aikaiseksi.

Maanantain ratsastus

Sunnuntain itsenäisen ratsastuksen jätettyä vähän asioita hampaankoloon sovin pikapikaa ponin omistajan kanssa että käyn ratsastamassa myös maanantaina. Heti alussa huomasin että allani oli ihan eri poni kuin edellispäivänä; pirteä ja reipas. Taisi olla joku vähän huono päivä sunnuntaina niin ponilla kuin ratsastajallakin.

Ponin nykyinen ratsastaja oli alussa mukana neuvomassa, ja homma alkoi taas toimia. Paljon napakammin saan ratsastaa, ja pyytää ponia liikkumaan kunnolla. Harjoiteltiin sunnuntaina tuskaa aiheuttaneita laukannostoja ja kyllähän ne onnistui kun sain ideasta kiinni. Minulle käy ihan liian helposti niin että jos hevonen ei tee mitä pyydän, niin ajattelen heti että olen niin huono ratsastaja ettei hevonen tajua minua. Eilen huomasin että poni tarvitsi muutaman napakamman huomautuksen jotta uskoi minun olevan oikeasti tosissani. Kun vaatii kunnolla niin ruuna tekee ihan mitä vaan!

Loppuajan ratsastin itsekseni. Ajatuksena oli pitää tuntuma tasaisena ja olla puristamatta. Nyt uskalsin pyytää vauhtia enemmän ja poni liikkuikin kivasti eilisen hissutteluhölkän sijaan. Vielä on kaikenlainen hienosäätely aika hukassa, mutta kaikki ajallaan. Maneesissa oli myös aika ruuhkaista joten sai olla tarkkana katsomassa mihin ratsasti, ja se vaikeutti vähän ratsastukseen keskittymistä. Huomaa että olen viime aikoina ratsastanut paljon itsekseni ja tuijotellut pelkkää hevosen niskaa...

Maanantain reissu olikin sitten viimeinen ratsastusreissu myyjän luo. Seuraava matka tehdään traileri perässä ja seuraava ratsastus tapahtuu kotitallin maneesissa. Jännää, ja kivaa! Sanoin maanantaina kotiin palatessa miehelle, että nyt poni alkaa tuntumaan oikeasti omalta ja on kiva päästä aloittamaan arkielämä ruunan kanssa. Olen kyllä tosi iloinen että olen saanut mahdollisuuden tutustua poniin näin hyvin etukäteen. Siitä suuri kiitos myyjille, jotka ovat mielettömän mukavia, kivoja ja fiksuja hevosihmisiä. Varmasti tulemme pitämään yhteyttä kauppojen jälkeenkin.

Helppoa hevostelua

Eilen pääsin vihdoin tallille tai no jos totta puhutaan niin kyllähän mä siellä "ihan tosi nopeesti" käväisin jo keskiviikkoiltanakin (en sentään ihan suoraan sairaalasta...).

Ulkona oli upea aurinkoinen ilma, mutta tuuli oli puuskainen ja kylmä. Menimme Fannyn kanssa maneesiin, koska olen vielä toipilaana enkä halua ottaa riskejä kylmettämällä itseäni. Sen verran tuo neljän päivän sairaalareissu säikäytti etten sinne takaisin halua.

Taluttelin Fannya ensin kymmenisen minuuttia. Sitten pyöräytin tammaa liinassa hetken, jotta saisi lihakset lämpenemään. Seuraavaksi poni pääsikin vapaaksi ja sai hoitaa liikutuksen itse. Ja hienosti hän sen tekikin! Sain katsella naureskellen kameran kanssa vierestä, kun Fanny ravasi ja laukkasi ympäri maneesia. Löytyi niin villejä pukkeja kuin hienoja laukanvaihtojakin. Nopeuksista löytyi kaikki rauhallisen ja täyden kiidon välillä. Lisäksi piehtaroitiin hiekassa antaumuksella (kolme kertaa!).

Kun Fanny oli kyllikseen juossut (parikymmentä minuuttia se paineli ilman käskemistä), se pysähtyi ja katsoi minua "Oliks tää tässä?"-ilmeellä. Ei muuta kuin kuivatusloimi niskaan ja loppukäynnit. Tällainen hevosen liikutus sopii sairaslomalaiselle, ei rasitu liikaa ja mielikin kirkastuu ponin pinkomista katsellessa. Fanny taas sai purettua poissaoloni aikana kertyneen energian. Otin paljon kuvia ja yllättävän moni onnistui,  latailen niitä tänne myöhemmin.

Hieno synttärisankari

Tänään on Fannyn syntymäpäivä! Poni täyttää 8 vuotta.

K kävi läpiratsastamassa Fannyn lauantaina. Fanny oli todella hieno, ja olen niin iloinen siitä kuinka hyvin poni on kehittynyt! Kuvailun ohessa otin pätkiä videolle jotta myös K näkee miten poni kulkee, ja yhdessä totesimme että oikeaan suuntaan ollaan menossa ja ravissa on nyt tosi hyvä tahti.

Fanny alkaa tosissaan näyttämään sitä laatua jonka uskoin jo koeratsastuksen perusteella sen pörröisen pulleroponin sisällä piilevän. Omaansa ei vissiin saisi kehua, mutta minäpä kehun silti; aivan upea poni! Kaunis, hienoluonteinen ja laadukasliikkeinen, mitä muuta voisi toivoa.

Eilen menin Fannylla koulua maneesissa ja poni oli edelleen tosi miellyttävä ratsastaa. Olen myös itse edistynyt jonkun verran "vasen käsi"-syndroomani kanssa enkä roiku sisäohjassa koko ajan.

  

Ethän kopioi kuviani ilman lupaa

Viikonlopun hevostelut

Fanny oli alkuviikosta taas vähän tahmea, joten päätin pitää muutaman päivän maneesitauon. Perjantaina ratsastin kengityksen jälkeen ulkokentällä pienen taivuttelutreenin jonka jälkeen päästin tamman maneesiin hetkeksi irti.

Lauantaina oli aamupäivällä mukava ilma, tuuli ja lumipyry alkoivat onneksi vasta kun olin jo takaisin kotona. Olin päättänyt mennä Fannyn kanssa ekaa kertaa yksin ns. pitkälle maastolenkille. Reissu alkoi jännittyneissä merkeissä; tallinpitäjän mies tyhjensi lantalaa pikkutraktorilla ja Fanny oli tästä aivan tohkeissaan! Poni pyöri ympärilläni pää pystyssä ja häntä tötteröllä. Kävimme moikkaamassa kuskia traktorin ovella ja jatkoimme rauhallisemmissa merkeissä selkäännousujakkaran luo.

Reitin alkupuolella pellon reunassa seisoskeli kolme metsästäjää koiransa kanssa. Fannya jännitti tämäkin seurue jonkin verran, mutta pääsimme kunnialla ohi ja kiltit sedät lupasivat olla ampumatta meitä ;)

Fanny säpsyili muutaman kerran mutta alkoi rentoutua pikkuhiljaa. Raviakin saatiin otettua muutama kilometri, mutta laukan aion ottaa mukaan maastoiluun aluksi kaverin kanssa, niin on joku tuki ja turva (ratsastajalle...)

Tänään meillä oli viimeinen kouluvalmennus ennen lomaa. Fanny oli tosi reippaalla tuulella ja kyttäili kovasti maneesin takaovea. Olin silti tosi tyytyväinen että kadoksissa ollut energia löytyi taas. Alkuverkassa vedimme aika reipasta kylkimyyry-laukkaa oven ohi, mutta kun valmentaja saapui ja alettiin hommiin Fanny unohti koko oven.

Valmennuksessa keskityimme taipumiseen ja pyrimme saamaan Fannya niskasta pehmeämmäksi ja myötäämään. Pääosin menimme kolmikaarista kiemurauraa käynnissä ja ravissa. Poni oli mielestäni hyvä tänään ja itselläni sujui paremmin kuin viime kerralla. Yhtä asiaa lukuunottamatta...

Olen niin blogissa kuin oikeassa elämässäkin hokenut kuinka vasen kierros on sekä minulle että Fannylle vaikea. Poni asettuu ulos enkä saa sitä ulko-ohjan tuelle. No, tänään valmentaja kävi ekaa kertaa Fannyn selässä ja totesi kahden minuutin jälkeen ettei hänen mielestään ole mikään ongelma saada ponia ulko-ohjan tuelle. Peiliin saa katsoa taas... Fanny asettuu ulos koska minä roikun vasempaan kierrokseen sisäohjassa ja ratsastan tätä kautta ponin sisäohjan tuelle ulko-ohjan sijaan. 

Poni sai valkulta kehuja ja erityisesti hyvää kommenttia hienosta asenteestaan: tekee tai ainakin yrittää tehdä mitä pyydetään, ja kiitoksen saadessaan yrittää vielä lisää. Hieno Fanny! Oli kyllä kiva nähdä taas poni toisen ratsastamana. Tykkään niin Fannyn ryhdikkyydestä ja liikkeistä.

Talvikuvia

Pikainen hehkutus; poni oli eilen tosi kiva! Ei ehkä ihan pirteimmillään, mutta taipui kivasti ja oli pehmeämpi suusta kuin tavallisesti. Laukat nousi hienosti ja ainakin oikeaan eli parempaan suuntaan laukka oli jopa hallittua.

Tässä lisää peltokuvia tapaninpäivältä. Kuvat on ottanut hovikuvaajamme Nina Rintanen (ethän kopioi kuvia ilman lupaa).

Porin seurakoulukisat 25.8.2012

Sain ystävältäni kuvia elokuun lopun kisoista, jotka jäivät minun ja Goldyn viimeisiksi. Rakas kaunis ponini. On niin ikävä.

Kuvat Nina Rintanen, ethän kopioi

Hieno poni!

Tiistaina oli pitkästä aikaa kouluvalmennus, kolmen viikon tauon jälkeen. Kesti hetken ennenkuin sain Goldyn hereille, ja poni oli aika etupainoinen. Sain tehdä töitä että korkeampi muoto löytyi, mutta ajoittain saatiin tosi hienoja ravipätkiä. 

Laukannostot sujuivat suht hyvin. Edelleen kyllä haluaisin omista avuistani eleettömämpiä. Laukka sinänsä yllätti; Goldy oli tosi kevyt kädelle! Vielä täytyisi saada paino pysymään paremmin takaosalla ja saada näin pidettyä poni edestä vähän ylempänä, niin hyvä tulee.

Laukasta harjoittelimme siirtymistä suoraan käyntiin (KN:ssä on yksi tällainen siirtymä). Kuten valmentaja totesi, Goldylle tuo siirtymä ei ole mikään ongelma mutta jos minä en valmistele ja ratsasta siirtymistä hyvin niin ei ponikaan esitä mitään sen parempaa kuin lössähdys käyntiin 4-5 raviaskeleen kautta.

Eilen kävelimme rennosti pelloilla tunnin verran. Tänään ja huomenna harjoittelen vielä lauantain K.N. Specialia varten. Mitään paineita ei onneksi ole. Tavoitteena on vain tasainen rata ja hyvä mieli :) Seurakisat kun on kyseessä, niin voi pukeutuakin rennommin ja jättää ponin letittämättä. Valkoiset housut ja huovan sentään ajattelin laittaa, ja Goldyn ötökkäöljystä tahmaiset jouhet on pakko pestä.

Pirteänä

Ratsastin Goldya eilen maneesissa tunnin verran. Voi kuinka ilostuin kun laukassa poni pinkaisi yhtäkkiä vähän villimpään vauhtiin ja selvästi suunnitteli että nytpä tästä lähden omille teilleni! Eipä lähtenyt, vaan jatkettiin laukkaa ratsastajan pyytämällä nopeudella, mutta tuollaiset pyrähdykset kertovat minulle että poni on kunnossa, hyväntuulinen ja energinen. 

Loppuverkan Goldylla teki tuttuni 6-vuotias tyttö, talutuksessa tietenkin. Mukavaa ilahduttaa pientä ratsastajanalkua, äitinsä kertoi tänään että tyttö oli ollut ponista ja ratsastuksesta ihan haltioissaan. Ratsastuksen jälkeen sain vielä hoitotoimiinkin apulaisen kun tyttö harjasi Goldyn ja kysyi saako puhdistaa kaviot "kun ratsastuksen jälkeen kuuluu tarkistaa ettei kavioissa ole kiviä" :)

Viikonloppuna aion hioa K.N. Specialin juttuja, ja käydä toisena päivänä pitkässä maastossa. Sunnuntaina myös toivottavasti pääsemme kuvattavaksi, toiveena on saada vielä kesäisiä viljapeltokuvia ennen puintien koittamista.

Muutama kuva

Eilen hyvä treeni maneesissa, ja muutama kuvakin tuli otettua. Ei ollut järkkäriä mukana joten kaikki ravi- ja laukkakuvat olivat ihan tärähtäneitä. Muutama julkaisukelpoinen otos sentään löytyi. Näistä voipi sitten taas katsella istuntaansa ja tuumailla että sen jalan voisi pitää oikeassa kohdassa ja käsivarsien ei tarvitsisi sojottaa suorina...

Kolmessa ekassa kuvassa selässä K, lopuissa minä itte.

Hei me laukataan!

Kahden koulutreenipäivän jälkeen eilen oli aika päästä taas maastoon. Päätin koittaa erilaista maastoa, jossa pitkien ravipätkien ja lyhyiden laukkapätkien sijaan tehdäänkin lyhyitä ravipätkiä ja pitkiä laukkapätkiä. Ja näinhän me tehtiin!

Vaikea kuvailla sitä onnen tunnetta jonka kokee kun istuu rennosti laukkaavan hevosen selässä ja nauttii vauhdin hurmasta keväänvihreässä metsässä. Pää on tyhjä kaikista turhista ajatuksista, ja hyttysetkään eivät kiusaa koska eivät pysy kyydissä mukana :) On se vaan niin ihanaa. Onni on oma pirteä poni!

Tämä oli Goldyn mielestä päivän paras osuus

Kyllä poni osaa

Goldy se vaan jaksaa aina yllättää taidoillaan. Eilen poni kulki taas kivasti ja ravi oli todella hyvää vaikka jouduttiin menemään kuraisella kentällä mitä Goldy yleensä inhoaa. Niin vaan poni sitten teki hienosti lainaratsastajan kanssa laukka-avot ja -sulutkin, vaikkei ainakaan viimeiseen kahteen vuoteen ole moisia liikkeitä suorittanut. Eipä tarvitse pelätä että ponilta loppuu kapasiteetti kesken! Minulla riittää vuosiksi opeteltavaa ennenkuin olen samalla tasolla.